Torstaina oli meidän toiset treenit. Kiralle annoin ruoan ennenkuin lähdettiin ettei olisi niin kova nälkä kuin viimeksi. Treeniherkuiksi päätin paistaa karitsan munuaisia voissa, jotka kypsennyksen jälkeen "kuivasin" talouspaperiin (ylimääräinen rasva pois). Tämän jälkeen pilkoin ne pieniksi nameiksi.
Plussaa munuaisissa oli maistuvuus. Oli sormet hellänä treenien jälkeen kun Kira meinasi viedä koko käden. Miinuksena haju: keittiössä haisi paiston jälkeen kusi. :D Sormetkin haisi koko loppupäivän. Kira oli kuitenkin niin hulluna herkkuihin että eiköhän me jatkossakin näitä nameja tehdä.
Ollaan kotona treenattu seuraamista ilman edistämistä hitaassa vauhdissa, mikä on sujunut suhteellisen hyvin. Meillä on ollut myös ongelmana vinous perusasennossa, mutta siinä Kira on tsempannut kyllä hurjasti! Ehkä olen osannut palkata oikein! :)
Treeneissä oltiin hyvillä fiiliksillä eikä Kira malttanut odotella että saisi näitä hyviä haisevia herkkuja. Teemana oli sivuaskeleet, olen sitä pari kertaa Kiran kanssa aikaisemmin harjoitellut. Treeneissä sitten kokeilin käskysanaa "seuraa" ja tein askeleen etuviistoon (että voitaisiin myöhemmin siirtyä täysin suoraan sivuaskeleeseen). Kira luuli että lähdetään nyt sitten liikkumaan ja meni minusta ohi kun olin pysähtynyt, eikä mennyt ollenkaan samassa linjassa minun kanssa. Taisi Kira vähän hämmentyä. Hetki sitä harjoiteltuamme eikä edistystä oikein näkynyt, kokeilin ottaa sitten sivuaskeleen täysin sivuun ja sanoin Kiralle "sivu". Ihme tapahtui, Kira nosti pyllynsä ylös, oli samassa linjassa mun kanssa ja seuras mun vierelle. Mahtavaa!
Tehtiin myös pientä radan pätkää, jossa oli pari meille uutta AVOimen luokan liikettä; pyörähdys liikkeessä ja istu-käännös vasempaan-istu. Nekin meni Kiralta oikein sujuvasti. Muut kyltit olivatkin meille jo tuttuja, istu-kierrä koira, käännös oikeaan, pujottelua ja juoksemista.
Kaikenkaikkiaan oikein onnistuneet treenit, jäi kyllä hyvä mieli! :) Viimeksi kotiläksyistä emme tehneet eteentuloharjoituksia, jos nyt niitä tehtäisiin ennen seuraavia treenejä.
11.2.17
7.2.17
Kiran viime viikon ruokalista
80g sika-nauta palalihaa
15g maksaa
10g HHC nappuloita
D-vit, Zn, Ca, lohiöljy, merilevä
HHC kanapurutikku
1,5 lihatikkua aktivointiin
Tiistai
90g sika-nauta palalihaa
10g HHC nappuloita
D- ja E-vit, Zn, Ca, Mg, MSM, lohiöljy, merilevä
HHC kanapurutikku
1 lihatikku lenkillä + aktivointi
Keskiviikko
80g sika-nauta jauhelihaa
10g HHC nappuloita
D-vit, Zn, Ca, Mg, MSM, lohiöljy, merilevä
HHC kanapurutikku
Torstai
100g sika-nauta-kananmuna-suola seosta (rally-treeneissä palkkana)
HHC kanapurutikku
Perjantai
90g possu-porkkanaa
D-vit, Zn, Ca, Mg, MSM, lohiöljy, merilevä
Ydinluu
Pala Dentaflexiä
Lauantai
30g possu-porkkanaa
70g broilerin koipi
D-, E-vit, Zn, lohiöljy
Pala Dentaflexiä
Ruisleivän kannikoita
Nakki
Sunnuntai
60g sika-nauta-kananmuna-suola seosta
30g possu-porkkanaa
10g HHC nappuloita
D-vit, Zn, Ca, MSM, lohiöljy, merilevä
HHC kanapurutikku
0,5 lihatikkua aktivointiin
Kiralle on tullut tavaksi että ruoan jälkeen on saatava jokin kiva rouskutettava herkku. Lempparia on Hauhaun purutikut missä kanaa kierretty ympärille.
Dentaflexistäkin on tullut myös herkku. Ensin sellainen voitettiin mätsäreistä, mutta sen jälkeen olen ostanutkin niitä pari kertaa. Helpoin on ostaa isoin patukka ja sahata se n. 6 osaan.
Nappulana Hauhau koska se myö taidettiin voittaa mätsäreistä. Eikä nappulamerkillä ole merkitystä kun pääpaino on kuitenkin lihassa.
Lihat tulee joko Vauhti-Raksulta, Rahulan rehusta tai marketeista (tarjouslihat).
5.2.17
Lenkkikaveri Rambo
Omenavarkaan Apollo eli Rambo, on reilu kaksi vuotias nuori mittelimies. Välillä käydään Rambon omistajan kanssa lenkeillä, nyt sain vihdoin raahattua kamerankin matkaan mukaan. Rambolle tulee samanrotuinen pikkuveli maaliskuussa, jota mennään Kirstin kanssa sitten kovasti pallottemaan! :D
4.2.17
Rallytreenit #1
Vuoden ensimmäiset rally-tokon treenit oli torstaina. Tätä odotin innolla! Vähän liiankin, sillä töiden jälkeen jäi syöminen vähiin, lisäksi väsytti ja Kirallakin alkoi olla kaamea nälkä. Vielä käveltiin pitkä matka treenipaikalle jonne en edes meinannut löytää. Kun saavuttiin paikalle, alkoi nälkä ärsyttämään ja harmittamaan, treeni-into alkoi hiipua kovan innostuksen jälkeen.
Ohjaaja tuli sitten hieman myöhässä, kyseli vähän meidän tasosta ja alettiin sitten treenaamaan eri kylttejä. Ohjaaja meni ensin toisen koirakon luokse katsomaan heidän treenaamista, joten me Kirstin kanssa vähän muisteltiin että mitenkäs tätä nyt oikein harrastettiinkaan. Itse tein varmaan kaikki liikkeet aivan väärässä kohdassa kyltteihin nähden, kun en enää muistanut missä tehtävät täytyi suorittaa. Kiralla oli virtaa aivan mahdottomasti ja kova nälkä, joten liikkeet olivat vähän sinnepäin. En viitsinyt vaatia liikoja, kunhan vähän muisteltiin että miten asioita tehtiinkään. Palkkasin hurjasti vähänkin oikein tehdyistä liikkeistä että Kiran kova nälkä menisi ohitse.
Kun mentiin eri kylteille harjoittelemaan liikkeestä maahanmenoa, istumista ja seisomista, ohjaaja antoi hyviä neuvoja siihen kuinka Kiran saisi enemmän suoraan. Myös eteen tulemiseen saatiin vinkkejä.
Harjoiteltiin myös hyppy-estettä ja houkutusta. Aluksi Kira ei huomannut hyppy-estettä ollenkaan kun oli kova kontakti herkkujen toivossa. Kun se sitten tajusi katsoa myös eteensä käskyn kuullessaan, ei ongelmaa enää ollutkaan. Houkutuksena oli lelu ja Dentastixejä, Kira ei niitä huomannut laisinkaan, eli hyvin meni. :D
Kotiläksyksi päätin meille:
-Seuraaminen ilman edistämistä
-Istuminen ja maahanmeno suoremmaksi
-Eteentulon harjoittelua
Kaiken kaikkiaan treeneistä olin pettynyt itseeni, kuinka treeni-into oli kadoksissa. Jospa ensi kerralla mentäisiin sitten paremmilla fiiliksillä ja ei niin tyhjillä vatsoilla. Ehkä se olikin ihan hyvä että pitkän tauon jälkeen oli tämmöinen katastrofikerta, tiedämpähän nyt miten kannattaa ensi treeneihin valmistautua.
Ohjaaja tuli sitten hieman myöhässä, kyseli vähän meidän tasosta ja alettiin sitten treenaamaan eri kylttejä. Ohjaaja meni ensin toisen koirakon luokse katsomaan heidän treenaamista, joten me Kirstin kanssa vähän muisteltiin että mitenkäs tätä nyt oikein harrastettiinkaan. Itse tein varmaan kaikki liikkeet aivan väärässä kohdassa kyltteihin nähden, kun en enää muistanut missä tehtävät täytyi suorittaa. Kiralla oli virtaa aivan mahdottomasti ja kova nälkä, joten liikkeet olivat vähän sinnepäin. En viitsinyt vaatia liikoja, kunhan vähän muisteltiin että miten asioita tehtiinkään. Palkkasin hurjasti vähänkin oikein tehdyistä liikkeistä että Kiran kova nälkä menisi ohitse.
Kun mentiin eri kylteille harjoittelemaan liikkeestä maahanmenoa, istumista ja seisomista, ohjaaja antoi hyviä neuvoja siihen kuinka Kiran saisi enemmän suoraan. Myös eteen tulemiseen saatiin vinkkejä.
Harjoiteltiin myös hyppy-estettä ja houkutusta. Aluksi Kira ei huomannut hyppy-estettä ollenkaan kun oli kova kontakti herkkujen toivossa. Kun se sitten tajusi katsoa myös eteensä käskyn kuullessaan, ei ongelmaa enää ollutkaan. Houkutuksena oli lelu ja Dentastixejä, Kira ei niitä huomannut laisinkaan, eli hyvin meni. :D
Kotiläksyksi päätin meille:
-Seuraaminen ilman edistämistä
-Istuminen ja maahanmeno suoremmaksi
-Eteentulon harjoittelua
Kaiken kaikkiaan treeneistä olin pettynyt itseeni, kuinka treeni-into oli kadoksissa. Jospa ensi kerralla mentäisiin sitten paremmilla fiiliksillä ja ei niin tyhjillä vatsoilla. Ehkä se olikin ihan hyvä että pitkän tauon jälkeen oli tämmöinen katastrofikerta, tiedämpähän nyt miten kannattaa ensi treeneihin valmistautua.
31.1.17
27.1.17
Miten sterilointi vaikutti koiraani?
Tätä tekstiä kirjoittaessa Kiran sterilisaatiosta on kulunut tasan vuosi.
Monet ovat kahden vaiheilla, että vievätkö koiransa sterilisaatioleikkaukseen. Netissä puhutaan kovasti leikkauksen hyödyistä ja haitoista, välillä kovaankiin ääneen. Kerron tässä tekstissä Kiran sterilisaatiosta, vähän itse toimenpiteestä, miksi tähän päädyttiin ja miten se vaikutti Kiraan. Loppuun olen laittanut muutamia lukemisen arvoisia linkkejä. Leikkaus vaikuttaa jokaiseen koiraan eri tavalla, tässä kerron omat kokemukset.
Taustaa
Kira steriloitiin sen ollessa hieman vajaa 6 vuotta vanha.
Juoksut olivat olleet aina säännölliset, tulleet noin 7kk välein.
Merkkailu on ollut lenkeillä runsasta myös juoksuajan ulkopuolella.
Vuoto juoksuaikana oli erittäin niukkaa, piti itsensä hyvin puhtaana.
Ei ollut ikinä näkyviä valeraskausoireita.
Kira ei ole saanut pentuja.
Ruokana Kira saa lihaa/kalaa/sisäelimiä/nappuloita/ruanjämiä/ravintolisiä yms.
Miksi?
Kiralla oli todettu trombosytopenia, joka oli juuri saatu lääkkeillä kuriin. Juoksut olivat sairauden/lääkkeiden takia myöhässä, ja elimistön normalisoituessa oli pelko juoksujen alkamisesta. Juoksun aiheuttama stressi olisi saattanut laukaista trombosytopenian uudestaan, kun sairauden aiheuttaja ei ollut tiedossa.
Halusin myös eliminoida kohtutulehdusriskin. Ilman trombosytopeniaa olisi Kira joka tapauksessa steriloitu.
Milloin ja missä, hinta?
Kira steriloitiin 27.1.2016 Helsingin Yliopistollisessa eläinsairaalassa.
Toimenpide tuli maksamaan verinäytteiden kanssa 406,75e. Kira painoi tuolloin 6,9kg.
![]() |
| Haava leikkauspäivänä ja 11pv leikkauksen jälkeen. |
Toimenpide, toipumisaika, haavan suojaus?
Eläinlääkärin kirjoittama teksti: "Kiralta poistettiin kirurgisesti munasarjat ja osa kohtua yleisanestesiassa. Toimenpiteen aikana Kira sai suonensisäisesti nesteytystä ja kipulääkitystä. Leikkaushaavssa on sulavat ompeleet eikä niitä tarvitse poistaa."
"Kiralla tulee pitää kauluria 10-12pv ajan jotta se ei pääse nuolemaan leikkaushaavaa.
Kira ei saa hyppiä eikä riehua 10-12pv leikkauksen jälkeen ja ulkoiluna on sallittu vain hihnalenkit."
Koko kohtua ei siis otettu pois, sillä se oli normaalin näköinen ja jäljelle jätetty surkastuu itsestään pieneksi.
Leikkaushaava oli erittäin pieni, yllätyin kuinka siistiä jälkeä olivat tehneet. Kira sai kipulääkkeinä Metacamia ja Tramalia, eikä ollut ollenkaan kivulias koko toipumisaikana. Väsyneempi ja normaalia hitaampi Kira oli tottakai, mutta itse haava tai sen ympärys ei ollut kipeä. Kannoin Kiran rappuset ylös ja alas noin viikon ajan.
Käytin Kiralla suojapukua, mikä toimikin aluksi erinomaisesti. Kira kuitenkin tajusi että pääsee nuolemaan haavaa puvun läpi. Sitten siirryimme kauluriin.
Leikkaushaavan päähän tuli pieni patti reilun viikon jälkeen leikkauksesta. Puristamalla tuli verensekaista eritettä. Eläinlääkäri epäili lankareaktiota, mikä on yleistä ja vaaratonta. Tehtiin bakteeriviljely varmuuden vuoksi ja siinä oli kasvua, joten Kira joutui antibioottikuurille. Herkkyysmäärityksen jälkeen vaihdettiin antibiootti tehokkaampaan. Sitä en tiedä, että oliko Kiran nuoleminen aiheuttanut tämän patin, vai patti nuolemisen. Kauluria pidettiin loppuaika ja Kira tottui siihen nopeasti. Ulkoillessa pidin itsetehtyä suojaa vatsan ympärillä, sillä maa oli loskainen ja märkä.
Vaikutus turkkiin ja luonteeseen
Turkin laadun muutos kuvina on tekstin lopussa.
Kun Kira steriloitiin, oli se juuri lopettanut karvanlähdön, joten turkkia ei ollut nimeksikään. Turkki kuitenkin kasvoi nopeasti takaisin ja siitä tuli tuli paksu ja pehmeä, sekä takkuuntui hieman helpommin. Keväällä sitten ajelin turkin alas kuumien kelien takia, tätä olen tehnyt aikaisempina vuosina eikä ajelu vaikuta turkkiin millään lailla. Karva kasvoi taas nopeasti takaisin, pohjavilla jälleen ensimmäisenä. Kun päälliskarvat alkoivat kasvaa, olivat ne harvat ja helposti takkuuntuvat. Jotta turkki olisi näyttänyt hyvältä, jouduin harjaamaan Kiraa päivittäin. Päälliskarva ei ollut enää yhtä sään kestävää kuin ennen sterilointia. Vähän aikaa sitten leikkasin kaikki pitkät takkuuntuvat karvat ja jätin lämpimän pohjavillan. Nyt turkki ei takkuunnu mutta pitää Kiran lämpimänä. Onhan se kuitenkin paljon pehmeämpää kuin aikaisemmin.
Turkin laadun muutos ei minua eikä Kiraa haittaa.
Luonteessa ei ensin huomattu muutosta. Nyt ollaan kuitenkin koko perheen voimin nähty kuinka pirteä, energinen ja huomionhakuinen Kira on. Isän sanoin "Kira elää uutta nuoruuttaan". Tämä on ollut vain positiivista!
Lihominen on herkässä, ruohalu on pysynyt samana.
Loppusanat
Koirien sterilointi ja kastrointi herättää nykyään paljon mielipiteitä. Osa on sitä mieltä että koiraa ei missään nimessä saa leikata muuta kuin pakon edessä, toiset ovat sitä mieltä että kannattaa leikkuuttaa niin nuorena kuin mahdollista. Jotkut pelkäävät kohtutulehduksen riskiä, toiset leikkauksen jälkeisiä vaikutuksia. Minusta koiran leikkauttaminen on omistajan oma asia, eikä ketään tulisi puhua ympäri vain siksi, koska oma vakaumus on niin vahva.
Sterilointi ja kastrointi ovat nykypäivänä niin rutiineja toimenpiteitä, että perusterveen koiran kohdalla itse leikkausta ja anestesiaa ei tarvitse omistajan jännittää. Iäkkäämmän mutta terveen koiran verinäytteet olisi hyvä tutkia ennen leikkausta.
On hyvä tehdä hieman kyselyjä eläinklinikoilla että miten leikkaus siellä suoritetaan ja paljonko toimenpiteelle tulisi hintaa. Kallis hinta ei takaa parasta laatua, eikä halvin takaa laadukkaasti suoritettua toimenpidettä. Tähystyksellä suoritettu sterilointi on kalliimpi mutta haava pienempi.
Vakuutukseen sterilointi ja kastrointi ei normaalisti mene. Jos leikkauksen syynä on esimerkiksi jokin sairaus minkä takia eläinlääkäri suosittelee tätä toimenpidettä, kannattaa ottaa yhteyttä vakuutusyhtiöön ja kysyä korvausmahdollisuutta.
Sterilointiin/kastrointiin liittyviä linkkejä
Koiran sterilisaatio ja kastraatio
Eläinlääkärin mietteitä - sterilointi kannattaa aina
Koiran sterilisaatio - hyödyksi vai haitaksi?
Ennen vuoden ikää kastroiduilla uroksilla tuplasti lonkkavikaa
![]() |
| Ennen sterilointia. Ajeltu turkki ja täysi turkki. |
![]() |
| (Kiralla karvanlähtö vas. kuvassa) Viikko leikkauksen jälkeen - 3kk leikkauksen jälkeen |
![]() |
| 4kk leikkauksen jälkeen - 5kk leikkauksen jälkeen |
![]() |
| 9kk leikkauksen jälkeen - vuosi leikkauksen jälkeen. (Karvoja trimmattu oik. kuvassa.) |
22.1.17
Kiran uusi look & meidän rally-tokoilut alkaa taas!
Kiran turkki on muuttunut sterilaation jälkeen. Pohjavilla on hyvää ja pitää lämpimänä, mutta päälliskarvat ovat harvat ja takkuuntuvat helpommin. Kiraa olisi hyvä harjata kerran päivässä jotta turkki näyttisi hyvälle eikä takkuuntuisi. Siihen tuli nyt muutos. Leikkasin surutta kaikki pitkät karvat jotka menivät helposti takkuun. Tulokseen olen oikein tyytyväinen, ottaen huomioon etten ole trimmaaja ja välineinä oli Fiskarsin keittiösakset ja Hauhaun ohennussakset. :D Jos pitäisi nyt talven ajan turkin tämän näköisenä ja keväällä sitten ajaisi turkin taas koneella lyhyeksi.
Ja myö aloitetaan taas rally-tokon treenit! Helmikuun toinen päivä alkaa (ryhmä aloittanut jo aikaisemmin, me tullaan peruutuspaikan tilalle) ja treenataan kerran viikossa aina kesäkuun loppuun asti. Kyllä me kohta saadaan se RTK1 kun päästään kertaamaan liikkeitä, toivottavasti 11.3. se tulos tulisi..! Voisi olla varmaan liian kova tavoite saada RTK2 kesään mennessä, mutta ainakin AVOimen kisoissa käydään kerran tai pari, riippuen miten niitä täälläpäin järjestetään. Kira oppii liikkeet todella nopeasti, mutta niiden hiominen ja se että minä osaan askeleet oikein vie enemmän aikaa. Olen tosi huono treenaamaan yksin kotona mitään, joten viikottaiset treenit ovat ehdottomat jos kisoihin tähdätään.
Kun rally-toko aloitettiin viime kesänä, oli meidän idea lähinnä katsoa että onko tämä meidän laji ja miten me pärjättäisiin. Nyt on enemmän tavoitteellista meininkiä ja meidän treeniryhmälle on omat face-sivutkin, oon ihan into piukeena treeneihin menossa! Ohjaajia on kaksi ja he ovat meitä opettamassa vuoron perään, toivottavasti ollaan samalla aallonpituudella ja treenit ois mukavia. :)
Tähän loppuun vielä vähän kuvia.
Ja myö aloitetaan taas rally-tokon treenit! Helmikuun toinen päivä alkaa (ryhmä aloittanut jo aikaisemmin, me tullaan peruutuspaikan tilalle) ja treenataan kerran viikossa aina kesäkuun loppuun asti. Kyllä me kohta saadaan se RTK1 kun päästään kertaamaan liikkeitä, toivottavasti 11.3. se tulos tulisi..! Voisi olla varmaan liian kova tavoite saada RTK2 kesään mennessä, mutta ainakin AVOimen kisoissa käydään kerran tai pari, riippuen miten niitä täälläpäin järjestetään. Kira oppii liikkeet todella nopeasti, mutta niiden hiominen ja se että minä osaan askeleet oikein vie enemmän aikaa. Olen tosi huono treenaamaan yksin kotona mitään, joten viikottaiset treenit ovat ehdottomat jos kisoihin tähdätään.
Kun rally-toko aloitettiin viime kesänä, oli meidän idea lähinnä katsoa että onko tämä meidän laji ja miten me pärjättäisiin. Nyt on enemmän tavoitteellista meininkiä ja meidän treeniryhmälle on omat face-sivutkin, oon ihan into piukeena treeneihin menossa! Ohjaajia on kaksi ja he ovat meitä opettamassa vuoron perään, toivottavasti ollaan samalla aallonpituudella ja treenit ois mukavia. :)
Tähän loppuun vielä vähän kuvia.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)





