Karun ensimmäiset mätsärit

Olin tavallaan odotellut ja samalla vältellyt tätä päivää. Mätsärit ovat niin mukava harrastus, tiesin että Karun kanssa tullaan niissä pyörimään. Mutta kun en ollut harjoitellut kuin ihan vähän vain omassa pihassa ja vähän hirvitti että tuleeko siitä yhtään mitään kun koiria on niin paljon ympärillä. Ensimmäinen kerta on se kamalin, kun en yhtään tiedä miten Karu siellä käyttäytyy, joten mitään en osaa odottaa.

Harjoittelua pihassa. Karu n. 5,5 kk.

Pakko se oli kuitenkin mennä ainakin paikanpäälle. Koiria oli kamalasti, Karulla oli neliveto päällä ja jokaisen luokse olisi pitänyt päästä. Onneksi oli puoli tuntia ilmoittautumisaikaa jäljellä, joten sain vähän miettimisaikaa osallistutaanko. En nimittäin haluaisi että Karu vetää mut kumoon siellä kehässä jos en saa sitä mitenkään hallittua.

Viimeisellä ilmottautumisminuutilla sitten rohkaistuin, pakko se on jostain aloittaa! Oltiin viimeisiä ilmoittautujia isoissa pennuissa, yhteensä niitä oli 23 kpl. Tiesin, että ei sijoituta, mutta hyvä mennä treenaamaan kuitenkin jos tästä meidän harrastus jatkossakin tulee. Istuttiin kehän laidalle ja Karukin rauhoittui. Vaikka koiria meni ohi, Karun pystyi keskittymään minuunkin. Harjoittelin vähän syrjemmällä, yllättävän hyvin meni. Kehässä kaikki pennut menivät niin älyttömän hyvin, että vähän hävetti mennä itse kehään.

Tuli sitten meidän vuoro, kolme viimeistä pentua otettiin yhtäaikaa kehään. Karu tosi hienosti keskittyi mun herkkukäteen, eikä juurikaan kiskonut muiden koirien luokse! Seisominen nyt oli vähän niin ja näin, pidin vain huolen ettei istunut, joten asento oli mitä oli. Tuomari sai hienosti tutkia Karun ja sen hampaat, yhdessä vaiheessa Karu pomppasi taakse, en tiedä mitä säikähti. Antoi tuomarin kuitenkin jatkaa käsittelyä, joten ehkä säikähti jotain muuta? Juokseminen Karun kanssa oli varmaan koomisen näköistä. :D Minä en juossut niin kovaa kuin pitäisi koska ajattelin että silloin Karu vasta innostuukin ja menee plörinäksi, joten mentiin suht hissukseen. Karu kuitenkin keskittyi minuun eikä muihin koiriin, jes!! Mutta olihan se sellaista pomppimista sitten ja vähän kompuroimista kun ei Karu tietysti tiennyt että mitä tässä oli tarkoitus tehdä. 

"Noniin Karu, otappas noista vähän mallia!"

Saatiin punainen nauha ja punaisten kehässä päästiin jatkoon?! Olin ihan äimän käkenä. Eikä oltu edes neljänsiä, vaan lopullinen tulos oli PUN3! Voi jumpe kuinka tuli hyvä mieli. Mitään odotuksia ei siis ollut koko kisojen suhteen, joten sijoittuminen oli kuin jättipotti. Siellä oli oikeasti todella monta muuta paljon paremmin käyttäytyvää pentua, mutta kiva että tuomari antoi mahdollisuuden tämmöisille häslillekin sijoittua. Ja toisaalta, kun tämän rotuinen pyrkii pitämään kehässä kontaktia ja on kiinnostunut yhteistyöstä koirien ympäröimänä, niin mun mielestä se on jo aika hyvin. Kylläpä nyt iski mätsärikärpänen, tästä on hyvä jatkaa. :)

Punaisten sijoittuneet.

Kesämies

 

Keskikesän touhuja

Karusta on tullut jo isoiso poika. Kun joka päivä tuota katsoo niin samaltahan se koko ajan näyttää, eikä sitä kasvua samalla tavalla näe, mutta kaikki muut aina taivastelevat kuinka se on taas kasvanut ja "vieläkö se tuosta kasvaa?"... :D

Nyt on kaikki maitohampaat tippuneet pois, seitsemän niistä sain talteen! Ikeniäkään ei tunnu enää niin kutittavan, vaikka sieltä vielä toki nuo pysyvät hampaat kasvaa jonkin aikaa.

Ulkona Karu nostaa jo jalkaa joka pissimisellä. Paitsi jos mennään jonnekin uuteen ja vilkkaaseen paikkaan, niin siellä ei välttämättä pissi ollenkaan. Valjaista jouduin luopumaan toistaiseksi, kun Karu vetää niin sillä on aivan hirveä voima, enkä mä jaksa enää joka kävelyllä taistella ja olla hiki hatussa. Karu kulkee hihnassa nätisti 70% ajasta, hetkellisesti saattaa vetää kun haistaa hyvän hajun tai jos näkee esim. linnun tai koiran. Paljon helpompi tuota on hallita kaulapannan kanssa. Valjaita on kivempi käyttää sitten esim. metsässä tai pihassa ollessa.

Julkisilla paikoilla ollessamme Karu saa paljon hymyjä ja kyselyjä että mikäköhän rotu tämä mahtaa olla. Minä vähän jännitin Karun hankkiessani sitä, että pelkäävätkö ihmiset tätä rotua ja tuleeko negatiivisia kommentteja. Mutta tähän mennessä kukaan ei ainakaan ole kehdannut sanoa mitään ikävää, kaikki ovat vain kehuneet ja ihailleet ja rapsutelleet ja halineet. :) Tuli myös niin hyvä mieli, kun eräs naapurimme ekaa kertaa halusi vähän aikaa sitten rapsutella Karua, kutsui sen luokseen ja siinä silitellessä sanoi että pelkää koiria jonkin verran. Oli niin mukavaa että Karusta tuli hänelle sellainen kuva, että sitä uskaltaa silitellä.

Käytiin Karun kanssa riippusillalla, oli mielenkiintoista nähdä miten reagoi asiaan, epäröikö tai arasteleeko. Ja mitä vielä, Karu meni meidän edellä reippaasti sillalle epäröimättä! Katseli fiksusti reunojen yli että tuonne ei passaa pudota. Mukava että on näin reipas ja rohkea ulkoilukaveri. Ja vaikka oikein yritettiin heilutella siltaa niin siitäkään ei ollut moksiskaan.

Meillä oli riesana hetken aikaa tassunpohjatulehdus. Karu puri etutassunsa pohjaa niin että se oli todella punainen. Se meni pariksi päiväksi ohitse, kunnes puri taas jolloin iho hieman märkikin. Saatiin eläinlääkäristä hyvät ohjeet, millä aineilla pestä (Douxo s3 pyo -shampoo ja Vetericyn -suihke) ja tärkeää oli myös kuivaus. Muutamassa päivässä parani kotikonstein. Toivotaan ettei tule takaisin. Luulen, että tassut ovat olleet jatkuvasti kosteina uimisesta ja muustakin läträämisestä johtuen, joka sitten tulehduksen aiheutti.

Rakas möllykkä kohta 5 kk

Listattuna alla tuoreimmat asiat nyt Karun ollessa kohta 5kk, sekä vähän luonteesta minkälainen kaveri on:

• Karu on sisäsiisti (pitäisi varmaan koputtaa puuta)
• Poskihampaita alkaa puhkeamaan, mutta uusia kulmahampaita ei näy eikä kuulu
• Painoa on jo jotain yli 30 kg, ei olla punnittu useampaan viikkoon
• Kuumia kesäkelejä ei siedä paksun turkkinsa takia, saa ruokansa lähinnä siis jäisenä ja päivittäin käydään uimassa tai suihkussa, helteillä enimmäkseen nukutaan
• Karu on omatoimisesti ihan oikeasti uinut jo muutamaan otteeseen! Ekan kerran kun ui, niin päätti vain lähteä uimaan mun luokse kun itse olin järvessä. En kerinnyt tuota edes houkutella kun oli jo tulossa :D Kahlailu on kuitenkin mukavempaa
• Mielellään tekee tuttavuutta uusiin ihmisiin
• Koirien ohitukset menee ikään nähden ihan hyvin, muut koirat kiinnostaa, mutta niin myös minun herkutkin
• Jäiset ydinluut ovat hyvää ajanvietettä, myös possunkorvat yms. herkut ovat sopineet mahalle
• Kun Karu kohtaa tutun naishenkilön, on onnesta soikeana ja pyörii ja hyörii, mutta kun kohtaa tutun mieshenkilön, niin alkaa hyppimään ja pomppimaan ja puremaan innostuessaan, miehet siis on pop
• Käsittääkseni se siis on rotuominaisuus, että kun näkee vieraan/tutun, niin haluaa ottaa tämän ihmisen käden suuhun. Karu käyttää vielä vähän liikaa puruvoimaa innostuessaan, joten jos se saa jonkun lelun tai muun esineen suuhun, niin se on parempi kaikkien kannalta
• Ilopissoja tulee vielä jonkin verran
• Ei ole resurssiagressiivinen edelleenkään, kaikki saa ottaa kaiken pois (paitsi jos on joku superhyvä juttu niin yrittää juosta karkuun ja nielaista asian äkkiä)
• Tosi rento ja rauhallinen kaveri, esim. käynnissä ja liikkeessä olevan kaivinkoneen ohi mentiin ihan rennosti, ne työmiehet kiinnostivat tätä enemmän
• Ukkostanut on jo paljon, tämä ei niistä välitä mitään. Jos oikein lähelle iskee salama, niin pään saattaa nostaa jos on ollut unessa ja jatkaa sitten uniaan
• Karu rakastaa puhaltaa kuplia veteen ja tykkää jos herkkuja uppoaa veteen niin, että saa ne sieltä itse kalastettua 
• Yksi punkki on löytynyt kuonosta Serestopannan laiton jälkeen
• Rakas ihana möllykkä tämä kyllä on, mutta huomaa ettei Karu itsekkään oikein ymmärrä kuinka nopeasti kasvaa, kun välillä pomppaa kohti koko massallaan tai muuta mukavaa
• Arkitottelevaisuuskurssilla ollaan monipuolisesti tehty erilaisia harjoituksia ja saatu vinkkejä arkeen
• Karu haluaa tehdä yhdessä temppuja ja muita harjoituksia, keskittymiskyky on ihan hyvä, oppii todella nopeasti. Lelupalkasta innostuu vähän liikaa
• Nylkyttäminen on vähentynyt lähes olemattomiin
• Eräs iäkäs mieshenkilö kysyi että onko tämä minun koira vanha kun se on niin rauhallinen :D 
• Ei ole (vielä) oppinut kerjäämisen jaloa taitoa, eikä ole pomppinut tasoille tai pöydille tai varastanut ruokia
• Kaiken tarjotun on tähän mennessä syönyt, paitsi pala nektariinia ei mennyt alas (esim. appelsiini, kurkku ja banaani maistuu). 
• Pienenä kun kissa ei aiheuttanut juuri mielipiteitä Karun mielestä, niin nyt kyllä inistään ja kovasti haluttaisiin tehdä tuttavuutta
• Karun siskon omistajan kanssa pidetään aika tiiviisti yhteyttä, mikä on ollut mulle suuri ilo ja vertaistuki :)

Lopuksi läjä kuvia vauveliinista!

Huh huh tätä hellettä!

Kesä ja kärpäset

Poitsu se vaan kasvaa ja kasvaa. Nyt ollaan jo korkeampia kuin naapurin collie! On se jännä, kuinka ison koiran kanssa kaikki alkaa näyttää pienelle. Kissan pienet tassut ovat jotain äärettömän söpöä, vaikka aikaisemmin ne eivät herättäneet mitään tunteita. Kaikki koirat mistä ennen ajatteli että ompas isoja, ovatkin nyt pieniä.

Käytiin raveissa ihmettelemässä ihmisiä ja hevosia. Karu oli niin mallikkaasti, ai että! Ihailijoitakin sai, totta kai. Hevoset kiinnostivat kovasti, mitä nopeammin juoksivat, sitä jännempi. Pieni hitaasti kulkeva poni ei sitten ollut yhtään kiinnostava. Kuulutuksiinkaan ei Karu reagoinut. Hieno poika! Ainoastaan hevosen kakka tuotti hieman vaikeuksia, se kun oli niin hyvän makuista.

"Ihan hiljaa vain katselin ja ihmettelin."

Järvet ovat Karulle jotain todella ihanaa. Karu jo kahlailee lähes mahaan asti ja hepuloi rannalle päästyään. Siitä saadaan varmasti hyvä vesipeto!

Sisäsiistejäkin lähes ollaan jo. Yksittäisiä pissejä saattaa tulla sisälle jos ei ole tajunnut viedä tuota ulos ajoissa, mutta useita päiviä on putkeen ettei pissi lattialle.
Etuhampaat ovat kaikki vaihtuneet, mutta muut maitohampaat ovat tiukasti paikoillaan.

Karu on tällä hetkellä levossa ortopedin määräyksestä... Ei pääse Karu nyt painimaan eikä metsään riehumaan. Kirjoittelen tästä joskus myöhemmin, kun tiedän paremmin tulevaisuuden näkymistä.

4 kk

Kevät ja pörriäiset

Karu on nyt 16 viikkoa, noin viikon päästä 4 kk. Painoa löytyy 23 kg ja korkeutta noin 50 cm. Tähän mennessä Karu osaa istua, mennä maahan, odottaa, irti, tänne, olehyvä. Jotenkuten osaa: seiso, etsi. Osaa naksuttimella sheipaten laittaa jalat kirjan päälle, tälle ei ole vielä vihjesanaa. Myös osaa mennä kyykkyyn, tämä siis takajalkojen lihasharjoittelua. Ulkona hihnassa kävely onnistuu ikään nähden hyvin, enimmäkseen mennään rauhassa hihna löysällä ja tästä palkkailen välillä. Pyritään pysymään joko oikealla tai vasemmalla, jos meinaa vaihtaa puolta ilman lupaa, niin pysähdyn ja odotan että menee takaisin. Tämän on tajunnut jo hyvin, mutta välillä pysähdellään enemmän ja välillä vähemmän. Nyt olemme alkaneet harjoitella sitä, että kaulapannan kanssa kävellään vierellä ja valjaiden kanssa pääsee kauemmaksi. Katsotaan kuinka tässä käy. Voi olla että lisään käskysanan tähän vierellä kävelyyn, jotta se myös onnistuisi valjaidenkin kanssa.

Haasteita meillä on muiden koirien ohituksen kanssa ja kävelylenkit hihnassa koirakaverin kanssa. Silloin vetää kuin höyryjuna. Ohitukset tosin menevät ihan hyvin kunnes koira tulee liian lähelle. Jos vastaantulevat haukkuu niin sitten haukkuu tai murisee tämäkin. Ulkona joskus käskyt menevät kuuroille korville, esim. istuminen on haastavaa ulkona, koska se on niiiiin tylsää. Mutta metsässä vapaana ollessaan kyllä kuuntelee vielä hyvin eikä lähde kauas. Hampaiden katsominen on myös vähän tylsää touhua. Ensi viikolla aloitamme kuuden kerran arkitottelevaisuuskurssin, joten siellä saamme varmasti hyvää treeniä. Kurssi järjestetään meiltä pienen kävelymatkan päässä, joten ei voisi olla parempi sijainti.

Painit metsässä samojedipennun kanssa meni loistavasti, kylläpä niillä oli hauskaa. :) Naapurin corgin kanssa myös tuntuisi leikit kohtaavan lyhyen tapaamisen perusteella, joten siitäkin saisi painikaverin. Tänään käytiin Murunkin kanssa metsässä. Karulla on siis kaksi hyvää painikaveria (ehkä myös kolmas), joten eiköhän se riitä. Ei se määrä, vaan laatu!

Siljan kanssa ulkoillen.

Vietit alkavat Karulla heräämään metsäneläinten perään. Siili nähtiin ja voi hyvänen aika kun oli kiinnostava. Lintujen perään pitää päästä, mutta orava pihalla ei kyllä ollut niin kiinnostava juttu vaikka se kovin ääntelikin ja pomppi edes takaisin. Kimalaisetkin ovat heränneet ja nekin ovat kovin ihmeellisiä pitäessään kummalista pörinää. Pitää olla varovainen, koska en epäile yhtään että Karu voisi sellaisen suuhunsa napata.

Siili!!

Täysin sisäsiisti tuo ei vielä ole. On päiviä, jolloin ei pissaa kertaakaan sisälle ja on päiviä milloin tulee useampi pissi sisälle.

Pihalla tuo koira olisi koko ajan. Nyt kun on lämmintä ulkona, pidetään terassin ovea auki eikä tuo tule sisälle ollenkaan. Mutta ei malta nukkua pihassa, joten on aika väsynyt poika jos siellä viettää paljon aikaa. Pissitkin tekisi mielummin muualle kuin pihalle.

15 vk

16 vk