Senioritunti, hyvää kakkaa, karvojen ajelua ja yskää

Kira päätti yksi päivä kävelyllä johdattaa minua jonnekkin. Oli hyvin määrätietoinen, ei edes haistella kerinnyt (?!) kun piti niin nopeasti kävellä eteenpäin. Päätin seurata ja katsoa mihin tiemme vie. Olihan se pitänyt arvata - koirakouluun! Sinne, missä meillä on ollut esim. dobokurssi. Kira on aikaisemminkin minua sinne kuljettanut. Sydäntäni särki kun Kira piti vetää pois, että ei me sinne valitettavasti nyt voida mennä... Lupasin Kiralle kuitenkin katsovani mitä tunteja koirakoulusta löytyy. Löytyihän sieltä sopiva yksittäistunti: senioreiden virkistystunti. Ollaan käyty siellä kerran aikaisemmin, en muista olenko tänne siitä kirjoittanut. Mutta siellä siis tehdään kaikenlaista kivaa yhdessä, esim. älypelejä tai temppuja. :) Joten mentiin sinne uudestaan kun Kira siellä niin tykkää käydä.

Tunti oli äärettömän kiva! Oli kaikenlaista tekemistä, temppuja ja älypelejä ja namien etsintää. Yksi Kiran lemppareista oli agilityputkeen juokseminen. 50min meni hujauksessa ja Kira teki kaiken aivan täysillä. Sitten kun lähdettiin kävelemään kotiin päin, Kira mateli. :D Hän oli niiiin väsynyt! Koko seuraavan päivänkin oli mummeli väsyksissä, oli kiva mutta rankka tunti. Ehdottomasti mennään taas uudestaan kunhan tunteja tulee lisää. Ehkä tehdään seuraava kerta vähän rauhallisemmin että Kira ei väsyisi niin pahasti.

Kiran ruokavalio alkaa hiljalleen muotoutua. On käynyt selväksi, että broilerin liha ei Kiralle sovi, paitsi broilerin sydämet. Kummallista. Platinumin puolikosteita kananappuloita ollaan herkkuina käytetty, mutta jos antoi niitä vähän enemmän niin se aiheutti vatsan löysyyttä. Ostin kokeiluun nauta-peruna -makua ja se tuntuu sopivan ja ehkä jopa maistuvan paremmin! Olen ostanut myös best-in lihapataa ja naudanpataa. Yllättäen molemmat sopii mahalle, mutta lihapata ei suurina määrinä, nautaversiota sen sijaan voi syödä enemmän. Smaak -nappulat sopii myös vaikka onkin kanapohjainen. Ne kyllä loppuvat juuri ja isä oli ostanut tarjouksesta RC nappuloita, jokin kanapohjainen suolistoruoka se taisi olla. Jospa sekin sopisi mahalle. Nyt ripulia ja löysää tulee enää satunnaisesti ja kiinteää kakkaa enempi. Oletus ei ole että kakka olisi täydellistä joka kerta, löysyys silloin tällöin on ihan ok, kun kiinteää se kuitenkin enimmäkseen on.

Vihdoin taas alkaa olemaan lämpimämpiä päiviä. Kiran turkki oli todella paksu ja Kira tykkäsi hieroa itseään vielä jäljellä oleviin lumikasoihin sekä maata niiden päällä. Vielä kelit eivät kuitenkaan ole otolliset aivan nakuksi ajeluun, joten pakko oli tehdä kompromissi ja ajella karvat mutta ei kokonaan. Ehkä sitten ajelen nakuksi jos tulee kamalat helteet, mutta jos viileämpi sää jatkuu niin ehkä tämä ajelu riittää..? Ajelin siis kauttaaltaan turkin noin sentin mittaan ja nyt ei aurinko enää lamaannuta! Mentiin heti seuraavana päivänä lähes parin tunnin kävelylle Kiran johdosta. Itse siis olisin mennyt lyhyemmän lenkin mutta päättäväinen Kira halusi mennä uusia reittejä. :D Vaikka aurinko paistoi ei meno hidastunut.

Tässä toukokuussa oli Kiran ohjelmassa yhdet mätsärit, hieronta ja hammaskivenpoisto (+maksakontrolli). Tai ainakin näin oli tarkoitus, kunnes Kira aloitti ma-ti yönä yskimisen. Sellaista kuivaa kovaa yskää. Vointi oli onneksi muuten ok ja yskä alkoi oikeastaan samantien hiljalleen laantua. Vielä vähän köhii ja jos esim. panta painaa kurkkua niin se yskittää. Jokin koiraflunssa sillä luultavasti on, eli kennelyskä. Eli eipä mennä mihinkään seuraavaan pariin viikkoon tai nähdä muita koiria. Hammaskivenpoisto on reilun kahden viikon päästä ja Kira ei enää juuri köhi joten sinne sitten matka vie seuraavaksi. 

Sadepäivän pesupäivä

Lähes kolmeen viikkoon en Kiraa ole nähnyt, sillä sairastuin itse koronaan, jolloin oli parempi että Kira oli ainakin aluksi vanhemmillani. Ihmeellistä kyllä, kun Kira tuli meille vaikka olin edelleen kipeä, parantuminen taudista vihdoin ja viimein alkoi! Haluaisin sanoa että se on ainoastaan Kiran ansiota. :D Mutta luulen siis, että keuhkoille oli vain hyväksi rauhalliset ulkoilut useamman kerran päivässä sekä enemmän pystyasennossa oleminen. Eipä ole ollut mielekästä käydä ulkona yksin, joten ihan hyvä että Kiran vuoksi on ollut pakko. Voihan tämä tauti vielä jojoilla, mutta nyt jotain edistystä tapahtuu.

Erään sadepäivän kunniaksi päätin huoltaa Kiran turkkia. Olin ostanut jo jokin aika sitten Kiralle uuden shampoon, Saaren taika koirashampoon, jota mielenkiinnolla halusin kokeilla. Tässä alkutilanteen kuvassa Kiraa ei ole harjattu pitkään aikaan ja aamukävelyllä oli satanut vettä, joten turkki on hieman rähjäisen näköinen.

Aluksi kuitenkin leikkasin Kiran kynnet, harjasin turkin ja leikkasin karvoja tassuista ja pari hapsua korvien takaa. Leikatut/harjatut karvat leikkasin vielä pienemmäksi ja heitin pihalle, jolloin talitinttipariskunta tuli välittömästi katsomaan niitä! Pitkään tarkkailivat ja miettivät, mutta päättivät vielä jättää ottamatta. :) Jospa ne myöhemmin käyvät ne hakemassa. Karvat on tosiaan hyvä leikata lyhyeksi, jotta ne eivät takerru pieniin linnunjalkoihin.

Palashampoolla oli kyllä oikein miellyttävää pestä. Kun oli niin uusi pala, niin hieman piti varoa ettei shampoon reunat vain osu ikävästi ihoon, mutta muuten oli mainio! Ei tarvinnut hinkata moneen kertaan että sitä irtosi turkkiin ja tuon kokoinen pala tämän kokoiselle koiralle oli oikein passeli. Nopeasti sai koko turkin shampooseen ja jos myöhemmin huomasin jonkun shampoottoman kohdan missä turkki ei enää ollut märkä, shampoo levittyi silti todella hyvin. Aikaisemmin nestemäisen shampoon levittäminen on mulle ollut vaikeaa ja kuivempiin kohtiin se ei ole enää levittynyt. Tätä palaa oli mukava ja helppo levittää ympäri koiraa. Shampoon levittämisen jälkeen sitä oli helppo hieroa käsin turkkiin ja ihoon. Jännitin kovasti, että kuinka voimakas on shampoon tuoksu, mutta tuoksua ei ollut juuri ollenkaan, mikä on suuri plussa! Ja vielä lopuksi, shampoo huuhtoutui todella nopeasti pois. Olen aina niin huolissani että saan kaikki huuhdottua pois eikä mitään jäisi esim. kainaloon kutittamaan, ja nestemäinen shampoo on yleensä ollut vaikea huuhtoa pois kun tuntuu että se on jäänyt itsepintaisesti turkkiin. Tämä lähti nopeasti eikä jäänyt huoli jämistä. :) Palasta oli kulunut pesun jälkeen vain murto-osa, joten on erittäin riittoisakin vielä kaiken lisäksi.

Pesun jälkeen oli tietenkin hepuli ja Kiran omat kuivaussessiot. Föönailin turkkia jotta kuivuisi nopeammin, siitä Kira ei kyllä tykkää yhtään, mutta hienosti jaksoi herkkujen voimalla. Turkista tuli niin puhdas ja pehmeä, aivan kuin pumpulia. :) 

Hirveästi tekisi mieli Kiran kanssa harrastella kaikennäköistä. Sairasteluni vuoksi jäi nyt yhdet mätsäritkin välistä, mikä harmittaa kovasti koska niitä ei kovin usein nykyään ole. Rally-tokoa olisi kiva treenailla, mutta nyt keväällä ja kesällä mulla on niin hirveästi kaikenlaista tekemistä että säännölliseen harrastamiseen ei ole aikaa. Ja mua ärsyttää pelkät ratatreenit, koska no, en halua maksaa siitä että tehdään rata 2-3 kertaa, minkä voisin tehdä itsekkin. Joten se, että löydän suht edullisen rally-tokokurssin tai ryhmän missä treenataan liikkeitä eikä vain rataa, niin on ollut hieman haastavaa. Jos en löydä sopivaa rally-tokoryhmää, voitaisiin me kokeilla myös jotain muuta, kuten noseworkia tai jäljestämistä.

Iloisia kakkauutisia

Ihme ja kumma on tapahtunut, Kiralta tulee lähinnä vain kiinteää kakkaa! Kira on syönyt hyvällä ruokahalulla koulutusnameja, broilerin sydämiä, jopa keitettyä lohta (!?) - ja priimaa kakkaa pukkaa. :D Aluksi annettiin maitohappobakteeria (YA:n mikrokapseloitua), mutta ei enää. Kyllä se Tylosin vaan auttoi laittamaan suoliston kuntoon ja kun aika kauan annettiin vain yhtä nappulaa ja märkäruokaa mikä sopi mahalle, niin siitäkin varmasti vatsa tykkäsi. Turvotettuna on nappulat edelleen kelvannut, mikä on sekin pieni ihme. Nyt sitten pussi loppui ja ostin Kiralle kokeiluun Smaak -merkkistä ruokaa. Nappulakoko on ihanan pientä ja niitä Kira pureskelee kuivana! Aluksi Kiralta tuli vähän löysempää tuon nappulan myötä, mutta nyt ilmeisesti on tottunut siihenkin.

Toukokuun lopussa Kiralle on varattu hammaskivenpoisto ja samalla katsotaan maksa-arvot. Hammaskiveä on jo jonkin verran, mutta mikään katastrofi ei ole. Joka vuosi kuitenkin joku pieni hammas on täytynyt  poistaa, joten eiköhän tälläkin kertaa. Mun pitäisi nyt oikeasti alkaa tsemppaamaan itseäni Kiran hampaiden harjaukseen... 

Kevät on vihdoin hiljalleen alkanut! Ja Kirakin sen huomaa. Lenkillä auringon paisteessa Kira meni etanaksi eikä liikkuminen huvittanut muuta kuin metsän varjossa. Ajelin Kiran siis välikausikarvaan. Nyt tarkenee edelleen ulkona, mutta ei ole niin kuuma kuin täydellä talvikarvalla. Sporttisen näköinen mummeli. :D Pitääpä myös pestä Kira, kun ostin Saaren taika palashampoon testiin! Oletan ainakin, että sillä on helpompi pestä, kun aina kiroan kuinka vaikeaa on saada shampoota pullosta esim. kaulalle tai mahaan. Ja sitten vielä hieronta-aikaakin pitää tässä kevään kynnyksellä varailla, kun on ollut kamalan liukasta niin kyllä Kiralla jotain jumeja luultavasti on. Kelpaa sitten nauttia kesästä kun on hampaat ja lihakset hoidettu (ja karvat ajeltu)!

Kira 12v!

Ystävänpäivälapsi Kira täytti 14.2. jo kaksitoista vuotta. 💗 Ihana, rakas, paras ja täydellinen Kirstini! Mihin tämä aika oikein on mennyt?? Kira on kyllä niin pirteä ja eloisa, ettei vaikuta ollenkaan ikäiseltään. :)

Kiran maha on tylosin kuurin jälkeen pysynyt yllättävän hyvänä. Ruoaksi Kira on saanut vain Nutriman nappulaa tai märkäruokaa, maitohappobakteeria (mikrokapseloitua) ja yhtä lihaa kerrallaan. Porsaan liha rasvattomana on sopinut Kiran mahalle, mutta sika-nauta jauheliha ei ehkä niinkään... Vaikka kakka oli kiinteä saatuaan jauhelihaa, oli se päältä kuitenkin märkä(?) ja peppu piti pestä. En muista kuinka rasvaista jauhelihaa se oli, mutta veikkaan että oli rasvaisinta vaihtoehtoa. Tuo Nutriman nappula vaikuttaa hyvältä vatsalle, mutta Kira ei näytä tykkäävän noin suuresta nappulakoosta. Hyvin se on toistaiseksi kelvannut myös turvotettuna, mutta Kiran tuntien ei kelpaa kauaa. :D Märkäruokakin on todella herkkua hetken, sitten alkaa tökkimään. Nyt ei auta muu kuin testata aina yhtä uutta lihaa tmv. ja katsoa seuraavana päivänä kakkaa ja merkata sitten ylös että sopiiko vatsalle vai ei.

Sain inspiraation tehdä Kirasta videonkin, linkki löytyy tuosta vierestä jos kiinnostaa katsoa. :) https://www.youtube.com/watch?v=KvdzEQbuKwo

Voihan p****

Otsikko viittaa Kiran pitkään jatkuneeseen ripulivaivaan... Ehkä siitä lähtien kun Kiralle tuli paha ripuli kuhan syönnistä kuukausi sitten, on maha ollut sekaisin useasti. En muista, onko koko aikana tullut kunnon hyvää kiinteää kakkaa. Ennemminkin sellaista löysää kasaa, tahmeaa kasaa tai vesiripulia. Olin sitten mietteliäs noiden lisäravinteiden kanssa yms. että voisiko se johtua siitä ja jos johtuu, miten Kira saisi tarvittavat vitamiinit yms. Päätin sitten varata puhelinajan koiranruokinnan asiantuntijalle. Sieltä tulikin hirveästi hyviä erilaisia neuvoja ja helpotusta huolenaiheisiini. Päätettiin sitten jättää kaikki ylimääräinen ruoasta pois ja kokeilla pelkästään lihaa sekä psylliumia, jotta saataisiin aikaiseksi kiinteämpää jätöstä. Kira oli aivan vesiripulilla. Jätettiin psyllium pois ja annoin pelkästään keitettyä broileria - täysin vesiripulilla edelleen, Kira piereskeli äänekkäitä pieruja, maha mörisi kovaan ääneen ja yksi yö Kira oksentikin. Annoin tarvittaessa imodiumia, mikä helpotti hetken kunnes taas vetistä kakkaa lensi pyllystä. Sen jälkeen jätin lihan pois ja Kiralle annettiin sitä nappulaa minkä sen vatsa on aikaisemmin kestänyt eikä mitään vaikutusta... Oltiin kokeiltu Dia-tabseja ja Promaxia mutta eivät ne auttaneet. Soitin sitten lääkäriin että nyt on aika mahdoton tilanne käsillä, niin saatiin sieltä samantien 5pv tylosin kuuri. Onneksi pelkkä soitto riitti, ollaan jo niin vaki-asiakkaita että ei tarvitse joka asiasta käydä. :D

Kira sai siis torstai-iltana ensimmäisen annoksen tylosiinia ja perjantaina aamulla tuli täydellisen kiinteä kakka! Voi tätä onnea! En usko että mitenkään muuten oltaisiin tuota vatsaa saatu rauhoittumaan... Nyt olen sitten yrittänyt perehtyä noihin maitohappobakteereihin ja käyn Kiralle sellaista ostamassa. Pitäisi olla sellaista mikrokapseloitua, että se selviäisi edes suolistoon asti. Lisäksi lopetan Flexadinen kokonaan, sillä se on kanan rustoa eikä Kiran maha ole vuosiin kestänyt rustoa, eli se on voinut edesvaikuttaa Kiran vatsaongelmiin... Kira ei ole nyt ontunutkaan ollenkaan vaikka ollaan käyty muutamia kertoja pitkillä ja raskailla lenkeillä. Kira kävi myös siellä hierojalla tammikuussa, joten luulen että nuo hieronnat ovat auttaneet kovasti, käydään siis jatkossakin. Vitamiinipalleroita kokeilen sitten joskus uudestaan, kun maha toimii paremmin pidemmän aikaa. Nyt mennään sillä yhdellä nappulalla ja kokeillaan liha kerrallaan. Katsotaan myös että toimiiko maha tylosin-kuurin jälkeen normaalisti vai meneekö heti ruikulille.

Kirallahan oli myös tuo maksa-arvojen kontrolli tammikuussa. Otettiin tosiaan ALAT ja AFOS arvot, viimeksi olivat olleet joulukuussa ALAT 968, AFOS 1060 ja nyt tammikuussa ALAT 570 ja AFOS 183!!! Eli parempaan suuntaan ollaan huomattavasti menossa! :) Tilanne on siis rauhoittumassa eikä maksasta tarvitse juurikaan huolehtia. AFOS on jo viitealueella ja ALAT melkein. Uusi kontrolli 3kk päähän ja sen jälkeen mietitään aikaa hammashuoltoon kesälle.

"Nyt on taas pistetty, voidaanko jo lähteä??"

Kira on myös tavannut uuden tuttavuuden, cockerspanielipentu Pöystin. :) Pöysti vielä arkailee Kiraa, mutta eiköhän niistä ajallaan kavereita tule. Kira tykkää kun Pöysti ei ole koko ajan härkkimässä ja kiusaamassa, joten Kira olisi halunnut jopa leikkiä sen kanssa?! Kira ei ikinä leiki kenenkään kanssa, joten oli aika kummallista. :D

Uuden vuoden menot ja meiningit

Uusi vuosi ja uudet kujeet. Mitään tavoitteita en jaksa asettaa, mutta aina voin toivoa parempaa terveyttä sekä minulle että Kiralle, ja että kaikki muutkin pysyisivät terveenä! 

Kiran maksa-kontrolliin on varattu aika 21.1., hieman jännittää että mitä jos ei ole mennyt paremmaksi. Toisaalta vointi on pysynyt hyvänä ja Kira on ollut erittäin virkeä. Uutena vuotena annettiin Sileo-geeliä ja yö menikin rakettien paukkuessa ihan hyvin. Lääkärin kanssa oli siitä puhetta, että voidaan Kiralle Sileota antaa maksa-arvoista huolimatta, mutta jos ei ihan älyttömästi sillä lotrattaisi. Valmisteyhteenvedossa varoiteltiin, ettei sovi loppuvaiheen maksan vajaatoimintaa sairastavalle. Kirallahan tuota ei ole, mutta maltillisesti lääkettä silti annettiin.

Lauantaina on Kiralle varattu hierontaan aika. Oltiin siis aikoja sitten saatu mätsäreistä voittona ilmainen hieronta ja nyt päästään tuo aika käyttämään. Kira ei ole enää ontunut takajalkaansa, joten nyt on vähän mysteeri että johtuiko ontuminen jumista vai auttoiko Flexadin. Oli miten oli, hyvä että ontumista ei ole, Flexadinea jatketaan kuitenkin. Tilasin sitä juuri tarjouksesta lisää.

Vitamiinipullat ovat edelleen maistuneet Kiralle, mikä oli pieni yllätys. :D Luulin että olisi kyllästynyt nopeammin, mutta hyvä vain että maistuu. Mahakaan ei siitä ole mennyt sekaisin, tai edes tuosta Flexadinesta. 

Kävin eläinkaupassa hakemassa aktivointimaton. Mun oli tarkoitus itse tehdä tuollainen, mutta alkuinnostuksen jälkeen se hieman jäi... Joten päätin suosiolla ostaa sellaisen. Samalla ostin aktivointipallon mihin voi laittaa herkkuja tai nappuloita. Meillä oli tuollainen pallo marsuille ostettuna ennenkuin Kira oli edes syntynyt, mutta nyt viimeksi Kiran sitä pyöritellessä se on kadonnut jonnekin, joten ostinpa sitten uuden. Onpahan sitten kaksi palloa kun se toinen jostain ilmestyy aikanaan.

Kiralla on tällä hetkellä kova ripuli, joka johtuu mitä luultavammin raa'asta kuhasta. Hain Promaxia apteekista ja keitin kanaa ja riisiä. Onneksi on ruokahalua ja kovasti olisi halunnut pitkälle lenkille mennä. Maha on kuitenkin jonkin verran kipeä, kun Kira ei ole aamulla leikkinyt leluillaan ja ulkona venytteli takajalkaansa. Jospa maha alkaisi hiljalleen rauhoittumaan.

Verinäytekontrollia ja vitamiinipullia

Toinen verikoekontrolli oli viikko sitten perjantaina. Katsottiin maksa-arvot ja vielä kerran trombot. Trombot ja muut pienestä verenkuvasta olivat ok, maksa-arvot sen sijaan näyttävät jojoilevan. Tammikuussa katsotaan vielä uudestaan nuo maksa-arvot, ne voivat kuulemma pidempäänkin jojoilla. Mutta tällä hetkellä voinnin mukaan mennään ja koska Kira on nyt käytökseltään normaali, niin mitään toimenpiteitä ei maksa-arvojen takia tehdä. Jos vointi muuttuu niin sitten, mutta muuten tosiaan katsotaan tammikuussa tilanne uudestaan.

Facebookissa koirien mukoseeleryhmästä luin, että lähes kaikki siellä kommentoineet ovat siirtäneet koiransa vähärasvaiselle ruokavaliolle viimeistään sappirakon poistoleikkauksen jälkeen. Mä en oikein täysin ymmärtänyt miksi, mutta käsittääkseni syynä oli esim. närästys ja ripuli. Kiran kanssahan ei ole ollut tuota närästysongelmaa ja ripuli johtuu täysin siitä jos on syönyt jotain mahalle epäsopivaa, joten samoilla eväillä mennään kuten aikaisemminkin. Tietty muutoksia tehdään jos tarvitsee, mutta toivottavasti ei, sillä Kira tarvitsee rasvaa ruokaansa. Etenkin iho alkaa hilseilemään jos rasvaa ei saa tarpeeksi.

Nyt taas terästäydyin Kiran lisäravinteiden kanssa. Nivelrikon vuoksi ostin Flexadinea kokeiluun, maistuvuus on ainakin hyvä! Kallistahan se on ja halvemmalla saisi ihmispuolelta samaa tavaraa, mutta toistaiseksi helpompi tapa antaa nyt näin. Ja Kiralle taas uusi lisäherkku päivään. :) Glukosamiinia mulla oli kaapissa valmiina, joten mietin että miten tuo olisi helpoin antaa kun Kira on myös vanhemmillani. Niimpä keksin tehdä taas vitamiinipullia, mitä olen joskus aikaisemminkin tehnyt. Nyt otin Katiskan nettisivuilta ohjeen ja muokkasin sitä meille sopivaksi. Siihen tuli siis maksaa (a-vitamiinin lähde), jauhelihaa (saa muotoiltua pulliksi), sinkkiä, glukosamiinia, e-vitamiinia, d-vitamiinia, kalsiumia ja merilevää. Sekoitin ainekset ja paistoin uunissa. Tarkoitus on siis että Kira saa pullan päivässä. Tällä hetkellä Kira syö noin 50/50 nappulaa ja lihaa, ehkä enemmän kuitenkin lihaa kuin raksuja, joten lisät tulee tarpeeseen. Lisäksi laitoin pulliin inupekt fortea, kun se on auttanut pitämään Kiran ulosteet kiinteänä, joten sitäkään ei erikseen tarvitsisi ruokaan lisätä.

Tuo pullien maistuvuus oli Kiran mielestä vähän niin ja näin... :D Kira selvästi tiesi että pullassa on nyt jotain piilotettu mitä ei haluaisi syödä, mutta maksa maistuu niin hyvältä! Joten ekan pullan Kira murusti pieniksi paloiksi (varmaan yritti etsiä mahdolliset pillerit ja erotella ne), mutta söi sitten jokaisen murusen. Ei ole ihan lempiherkkua, mutta niin pieniä pullia tein että sellainen on helppo sekoittaa muuhunkin ruokaan. 

Tein Kiralle pedin vanhoista tyynyistä ja yllättäen Kira on pedin kelpuuttanut!