Rakas Kira

Elämä on jatkunut eteenpäin, vaikka ikävä onkin murskaavaa. Välillä on parempia päiviä ja välillä huonompia.

Kiran tuhkia jouduimme odottelemaan vain reilun viikon ajan. Kira tuli takaisin kauniissa mäntyuurnassa, jossa on kultainen nimilaatta. Uurna oli hienompi kuin odotin. Tuhkat saavat nyt jäädä tuohon uurnaan ainakin toistaiseksi, vaikka se onkin avattavissa jos tuhkat haluaa levittää jonnekin. En ole varma haluanko sirotella tuhkia ikinä minnekkään.

Uurna on vanhempien luona pienellä pöydällä, joka toimii muistoalttarina. Meidän kotona on myös oma muistoalttari, ensin pienempi mutta tilattiin sitten vitriini sitä varten. Kynttilä on palanut joka päivä Kiran poismenon jälkeen. Kiran tavarat ovat tallessa vitriinissä, en niistä halua luopua.

Päätin teettää valokuvia Kirasta ja laittaa ne valokuva-albumiin, jotta niitä voisi katsella silloin kuin tekee mieli. Vanhemmille oma ja meille oma. Kun aloin katselemaan Kiran kuvia läpi, aivan sieltä alusta asti, oli se henkisesti todella raskasta. Tarkoitus oli tilata noin 200 kuvaa, mutta minkäs teet kun oli niin ihania ja hauskoja muistoja mitkä piti saada valokuviksi. Tuli tilattua lähes 500 valokuvaa. Tulen vielä tilaamaan isomman taulun Kirasta, kunhan saan päätettyä minkä kuvan valitsen.

Tässä osa kuvista, jotka tilasin valokuviksi.

Hyvästi Kira

14.02.2010-17.09.2023

Koirani lähti

niin sammui tähti

nyt tyhjä on peti ja tuoli

on autio talo

kun himmeni valo

ja lempeä ystävä kuoli

Rakkaus kantaa

ja lohtua antaa

näin ylitse kuolemankin

se voimia kysyy

vaan vierellä pysyy

myös silloin kun suru on rankin

Muistoja riittää

jo hiljaa voin kiittää

sain kanssasi ihanan ajan

ja muistan sen retken

ja jokaisen hetken

käy ystävyys ylitse rajan

-Anna-Mari Kaskinen

Kira on poissa. Kira oli todella hyväkuntoinen ja iloinen ja onnellinen pikkukoira. Söi paljon mustikoita ja kävi meidän kanssa sienestysreissuilla. Yhdessä nukuimme päikkäreitä (Kiran lempparihommaa) ja etsimme pieniä päästäisiä pihassa. Oli herkkujen etsintää ja pihan vahtimista. Käytiin kävelyllä siellä mihin Kira halusi mennä. Jos oli pitkä lenkki, kannoin Kiraa jotta taas hetken päästä hän jaksoi juosta pusikossa. Aamupusuja annettiin puolin ja toisin, kuten myös iltapusuja ja päiväpusuja. Rapsutuksia silloin kun Kira niitä halusi. Temppujen tekemistä ja leluilla leikkimistä. Muistan jokaisen hetken ja retken Kiran kanssa ja olen niistä kaikista niin kiitollinen.

Yli kolmetoista vuotta sain pitää Kiran elämässäni. Kasvettiin Kiran kanssa yhdessä, Kira opetti minulle niin paljon. Kira oli aivan uskommattoman ihana, älykäs, kiltti ja rakas koira. Kira osasi lukea ajatukseni. Kira oli osa minua.

Nyt mielen on kuitenkin vallannut ääretön suru ja tuska. Tunteita ja ajatuksia on laidasta laitaan, sydäntä puristaa ja tuntuu kuin sielu olisi särkynyt. Olo on tyhjä, jotain puuttuu. Olen kuitenkin tavallaan hyväksynyt tapahtuneen, on pakko, jotta pääsen elämässä eteenpäin. Sitä Kirakin olisi varmasti halunnut.

Viime viikolla Kira kävi hammaskivenpoistossa. Ensin Kira osoitti toipumisen merkkejä ja alkoi syömäänkin. Jotain tapahtui ja Kiralle tuli kipuja. Päivystyksessä saatiin lääkkeitä ja hetken oli myös tiputuksessa. Kotona olo ei kohentunut, vaan taas mentiin päivystykseen. Kira jäi sinne tippaan. Lopulta Kiran elimistö petti.

Olen kiitollinen, että kerettiin sanoa Kiralle vielä viimeiset heipat. Viimeiset kehut, kuinka hyvä tyttö Kira on. Tosi hieno tyttö. Maailman paras tyttö.

Tulemme vielä tapaamaan jälleen jonain päivänä ja se hetki tulee olemaan täynnä iloa ja rakkautta.

Kiitos Kira kaikesta.

Hierontaa ja muita terveysasioita

Kira kävi heinäkuussa hieronnassa, kun se silloin mökkiviikolla ontui takajalkaa muutaman päivän. Jumejahan löytyi niin selästä kuin takajaloista ja uusintahieronta olisi hyvä tehdä nyt elokuussa. Kira oli ennen hierontaa keventänyt oikeaa etujalkaansa, joten ajattelin että sielläkin olisi ehkä jumi. Kira myös kerran seisoessa oikein katsoi minua ja nosti etujalkansa ylös sivulle, kuin kertoakseen että nyt on joku ongelma. Hieronnassa kuitenkaan mitään ei siitä etujalasta löytynyt, ei aristanut mitään kohtaa tai liikettä. No, kotiin päästessä Kira nuoli rannettaan ja sinne kun katsoin niin siellähän oli puutiainen! Kira siis oli koko ajan yrittänyt kertoa että ottaisinko sen punkin pois mutta minä en sitä vain tajunnut. Kira on niin viisas mutta minä en aina osaa ymmärtää mitä Kira kertoo.

Täytyy olla kyllä onnellinen siitä että Kiralla ei ole suurempia nivelvaivoja. Hierojakin moneen kertaan ihmetteli että miten tämän ikäinen on tämän kuntoinen, jalat vääntyivät eri suuntiin kuin nuorella koiralla. Ei ollenkaan ollut kankea. Näitä muita vaivoja kun ollut jo ihan tarpeeksi niin osaa olla kiitollinen siitä mitkä asiat ovat hyvin.

Hilseily on vähentynyt todella paljon kun pesin Kiran uudestaan Keratoluxilla. Niska ei enää hilseile ollenkaan, mutta muualla vartalossa vielä pari kohtaa hilseisee. Ne hilseet toivottavasti lähtee vain harjaamalla.

Sateen jälkeen märkä koira <3

Virtsanpidätysvaikeudetkin ovat nyt loppuneet kun Kiran vedenjuonti on laantunut. Kova jano varmaan johtui haimatulehduksesta. Mahakin on ollut hyvässä kunnossa ja ruoka on maistunut. En enää ole Kiraa punninnut enkä ole ahdistunut jos ruoka ei ole maistunut - se kyllä maistuu ennemmin tai myöhemmin. Jos Kira panttaa ruokaa esim. päivän, seuraavana päivänä se syö kahden päivän edestä.

Syyskuussa olisi Kiran hammaskivenpoisto. Se jännittää ja vähän ahdistaakin. Kira on ollut joka kerta huonovointinen toimenpiteen jälkeen eikä meinaa syödä, joten jännittää jos se syömättömyys aiheuttaa samanlaisia ongelmia kuin keväällä, eli syömättömyys vaikuttaa mahaan ja kun maha ärsyyntyy ei ruoka maistu ja kierre on valmis. Toisaalta olen yrittänyt myös ajatella, että jos nyt menee hyvin, uskaltaa hammaskivenpoiston tehdä vielä myöhemmin ja jos taas menee aivan kamalaksi, ehkä se on sitten viimeinen? Hampaat ovat ulkoisesti hyvässä kunnossa nyt, eikä hammaskiveä ole ylettömiä määriä. Mutta kun vointi on nyt hyvä niin nythän se kannattaa hoitaa alta pois. Lisäksi on mahalääkkeitä sellainen arsenaali kaapissa, että jos ne aloittaa hyvissä ajoin ennen rauhoitusta niin sekin varmasti auttaa toipumisessa.

Kiran rokotukset ovat myös menneet jo vanhaksi. Jos eläinlääkäri päättää että rokotukset ovat parempi ottaa kuin jättää ottamatta (maksa-ongelmien ja haimatulehduksen vuoksi) niin ne otetaan.

Päätin, että jos hammaskivenpoisto menee hyvin ja Kira toipuu normaaliksi (sekä rokotukset otetaan), osallistun Kirstin kanssa rally-tokon kisoihin - oltiin valmiita tai ei. Ehkä jo tämän vuoden puolella. Kerkesin jo ostaa kertalisenssin ennen haimatulehdusepisodia ja hioin liikkeitä täydelliseksi ja epäröin osallistumista kisoihin. Kirahan osaisi vaikka mitä ja tekisi kaiken, minä en vain aina tajua. :D Sairastelun jälkeen täydellisyyden hipominen on nyt toissijaista. Haluan vain pitää Kiran kanssa hauskaa! Kira niin tykkää yhdessä tekemisestä ja kisoissa se ei juurikaan stressaa, joten jos tosiaan toipuminen menee hyvin, niin ehdottomasti Kiran kanssa mennään hakemaan yhteisiä muistoja, pidetään lähinnä kivaa aikaa, tuli tulos tai ei! Mätsäreissäkin totta kai käytäisiin.

Huh, Kirahan on jo 13,5v, miten aika meneekin niin nopeasti! 

Jonkin pienen myyrän seuraamista.

"En tykkää sateesta."