18.9.2021

Satunnaisten vatsakipujen syy selvisi

Olen tänne varmaan aikaisemmin kirjoitellut Kiran kipuilusta valjaita laittaessa ja kivun syyksi luultiin selän jumia. Kiran kivut kuitenkin olivat todella kovat keskiviikkona ja torstaina päästiin lääkäriin. Ultrassa todettiin sappirakossa sakkaa, osa jo tiivistynyttä, sekä mukoseelea. Mukoseele on ilmeisesti liman kaltaista rakennetta, joka kasvaa ympäri sappirakkoa. Kiran sapessa tätä oli 1/3 sen tilavuudesta. Tämä on pienten koirien, erityisesti shetlanninlammaskoirien ongelma. Jos sappi täyttyy mukoseelesta liikaa, se voi revetä, jolloin se tarkoittaa eutanasiaa.

Täytyy sanoa että diagnoosi oli helpotus. Ensinnäkin nyt kaikki satunnaiset kipuilut käyvät järkeen eikä tarvitse enää arvuutella. Lisäksi olin pelännyt jo tyyliin levinnyttä syöpää, joten oli tämä siihen verrattuna parempi uutinen.


Tilanne on kuitenkin erittäin harmittava ja täytyy tehdä suuria päätöksiä. Kira on jo iäkäs koira, joten se tuo tähän tilanteeseen omat haasteensa. Hoitona kun tähän on kaksi vaihtoehtoa. Kiralle voidaan aloittaa lääkitys, joka edistää sappirakon tyhjentymistä (ursochol) ja toivoa että tämä toimii. Toinen vaitoehto on sappirakon poistoleikkaus. Lääkityksessä hyvä puoli on se, että leikkausta ei tarvita ja jos se toimii, Kira voi elää kivutonta loppuelämää vain puolikkaalla tabletilla päivässä. Ongelma tässä taas on se, että lääkitys saattaa aluksi auttaa ja myöhemmin teho loppua. Jos näin käy esim. vuoden päästä, ei Kiraa enää välttämättä kannata leikata, joten se olisi sitten eutanasia. Tällä hetkellä Kira on hyväkuntoinen ikäisekseen, eikä sillä ole taustalla vakavia sairauksia, mikä puoltaa leikkausta. Lisäki Kiran maksa-arvot ovat normaalit, joka lisää mahdollisuutta leikkauksen onnistumiseen. Lääkäri oli sitä mieltä että Kiran voi vielä leikata, mutta jahkailla ei voi kovin pitkään. Hän antoi aikaa noin puoli vuotta, minkä aikana leikkauspäätös pitäisi tehdä. Kun mittelit voivat elää pitkään, niin sekin puoltaa leikkausta, sillä Kiralla voisi olla monta kivutonta vuotta edessä. Tietysti minua huoletti miten Kira kestää leikkauksen ja kivut, kun poskihampaan poiston jälkeen Kira oli kovin sekaisin ja kipeä. Vaikka sappirakon poisto on keskisuuri leikkaus, voi olla että tuo hampaan poisto oli kipeämpi, kun siinä pitää porata ja kaivella että hampaan sai pois. 


Aloitettiin aluksi tuo lääkitys, jotta saadaan miettimisaikaa että pitäisikö Kira leikata. Tässä päivien kuluessa olen kallistunut leikkauksen puolelle. Se olisi aivan kamalaa, jos lääkitys ei myöhemmin enää auttaisikaan ja pitäisi päätyä eutanasiaan. Sappirakon repeäminen olisi myös erittäin kivuliasta. Lisäksi Kiran hyväkuntoisuus puoltaa leikkausta. Jos Kira olisi kovin kankea ja väsynyt muutenkin niin tilanne olisi vaikea, mutta Kirahan on kuin nuori koira. Lisäksi minulla on tulossa viikon loma nyt alkutalvella, joten se oli täydellinen aika leikkaukseen kun voisin olla Kiran kanssa vain kotona. 

Kontrolliultra on kuukauden kuluttua, jolloin katsotaan toimiiko lääkitys. Tärkeintähän on että lääkitys auttaisi kipuihin. Mutta tuo Kiran oireilu on aika yllättävää. Sillä ei ole kipuja, jos joku on koko päivän kotona ja Kira pääsee ulkoilemaan aamusta ja vaikka syömään. Mutta jos se on ollut yksin päivän kotona, se on todella kipeä iltapäivällä.

Hyvää pohdintaa päätökseen tuo tuore julkaisu juurikin tästä aiheesta, eli koirien mukoseelesta ja kuolleisuudesta. Voit lukea sen tästä. Senkin perusteella leikkaus voisi Kiran kohdalla olla parempi vaihtoehto. Tämä on vaikea aihe, sillä iän puolesta pitää miettiä että tekeekö leikkauksen Kiran vai minun vuoksi. Eli mikä on oikeasti järkevä vaihtoehto Kiran kannalta.



4.9.2021

Mätsärihehkutusta

Käytiin mätsäreissä pitkästä aikaa. Jos omaan blogiin on uskominen, niin viimeksi käytiin kolme vuotta sitten. Vaikea uskoa että siitä on jo niin kauan! Ei ollut kauheasti odotuksia, koska yhtään ei olla harjoiteltu, eikä ollut erikseen veteraanikehää, joten ilmottauduttiin siis pieniin aikuisiin. Vähän myös mietitytti että haittaako kun Kira ei ole "mittelin turkissa". Järjestäjänä oli Suuret laumanvartijarodut ry.

Ollaan lähinnä harjoiteltu rally-tokoa, joten oletin että Kira ottaa heti seuraamisasennon ja kulkisi kuten treeneissä. Mutta Kira ymmärti mikä oli meininki. Se pujotti päänsä näyttelyhihnasta ennen kuin kerkesin edes pyytää. Ilmeisesti siis mätsärit ovat kovin mieleinen tapahtuma Kiralle. Kehää ympäri mentäessä Kira ravasi mun vierellä todella nätisti välillä mua vilkuillen mutta muuten keskittyen eteenpäin. Hihnaa pidän aina löysällä kun en tykkää kuristaa. Lisäksi seisottaessa se oli kuin tatti. Hievahtamatta seisoi hyvässä asennossa, mun ei tarvinnut korjailla ollenkaan, kehuin vain ja palkkasin.

No kuinkas sitten kävikään. Kira oli PUN 1 BIS 1! Kira oli siis aivan täydellinen, en ymmärrä kuinka se oli noin hienosti ilman harjoittelua. BIS kehässä Kira oli jo tosi väsynyt, mutta hienosti jaksoi viimeiset kierrokset ravata. 


Kuvaaja Iida Lahti/Aku Lahti

On se hieno hauva. 💗 Palkinnoksi Kira sai mm. 6kg koiranruokaa, ilmaisen koirahieronnan ja alennuksen toiseen koirahierontaan. Nuo hieronnat tuleekin mummelille tarpeeseen!



20.8.2021

Onneksi tulee syksy

Ihanaa kun tulee syksy. Helteet alkoivat jo tympiä. Sieneenkin jo pääsee ja kosteassa metsässä on niin ihana kulkea Kiran kanssa! 





Kira tosiaan kävi fyssarilla ja sillähän oli toinen puoli selästä ihan jumissa. Mikä lie sen aiheuttanut. Saatiin jumppaohjeita ja Kira ei olekkaan nyt hetkeen enää vinkaissut valjaita laittaessa. Käytän Kiran vielä kuitenkin hierojalla tässä lähiaikoina, että näkee onko jumi vielä tallella vai väistynyt. Ja mätsäreihinkin ollaan menossa pitkästä aikaa! Ne on tosin vasta viikon päästä, joten kaikkea voi vielä tapahtua, mutta suunnitelmana olisi ainakin sinne mennä.

Kiraa hieman väsytti kansallispuistoreissun jälkeen.


Nestorilla menee uudessa kodissa erittäin hyvin! Siellä hänellä on viisi tyttöä. Tyttöystävä (tai nykyään ehkä jopa morsian) löytyi ensimmäisinä päivinä ja nykyään parivaljakko tekee kuulemma kaiken yhdessä. :D Nestori oli niin hyvä loppuelämän kumppani Friidulle, että se on ansainnut hyvän loppuelämän tyttöjen ympäröimänä. Selkeästi Nestori on isossa laumassa enemmän kotonaan, eikä niin välitä ihmiskontakteista. 
On kummallista kun kotona ei ole enää pieniä kuikuttajia hoidettavana. Toisaalta ihan mukavaa kun pölyä ja roskaa ei keräänny lattialle kuin enää murto-osa.

15.7.2021

Friidu 6.6.2014-10.7.2021

Friidu on nyt poissa. Viime lauantaina hänen kunto romahti niin, että päädyttiin eutanasiaan. Friidu on haudattu Mustiksen, Tuppuran, Diivan ja Tibin viereen. Friidu eli hieman yli 7-vuotiaaksi ja oli viimeisinä vuosinaan älyttömän rohkea. Hän antoi aina silittää ja ottaa syliin ongelmitta, ei yrittänytkään paeta. Friidu myös kertoi nätisti sylissä ollessaan kun halusi takaisin aitaukseensa. Viimeiset kuukaudet hän keksi mulkoilla meitä kuin vanha mummo konsanaan aitauksen reunalla ja huutaa ruokaa jos liikahdimme. Järjetön ikävä on tätä pientä mummelia. Onneksi otimme hänelle Nestorin kaveriksi viimeisille vuosilleen. Lepää rauhassa Friidu. 💗






Nestori ei tosiaan jää nyt meille, vaan häntä on odottamassa uudet tytöt uudessa kodissa. Meidän taloudessa siis marsuilut nyt toistaiseksi loppuu. Nestoriakin tulee kova ikävä, sillä hänkin on niin oma ujo persoonansa ja on ollut aivan mahtavaa saada hiljalleen hänen luottamuksensa.




24.6.2021

Kesäkuulumiset

Kira kävi viikko sitten hammasjuurien poistossa ja operaatio oli mennyt hyvin. Samalla Kiralta kuvattiin lanne- ja rintaranka, sillä Kira on vinkaissut silloin tällöin kun on laitettu valjaat päälle. Mitään vikaa ei löytynyt (onneksi!), joten eläinlääkäri ehdotti fysioterapiaa. Sinne me mennään ensi viikolla. Kira kuullemma jännitti paljon alaselän lihaksia lääkärin kokeillessa selkää, joten voi olla ihan lihasperäinen ongelma. Kira on myös seisonut oudosti, vasemman kyljen ollessa hieman enemmän ulkoneva kuin oikea. Jospa fyssari löytäisi ongelmakohdan ja päästäisiin jumppailemaan oloa paremmaksi. :)



Myös yllättäen Kiran polvista sain uutta tietoa. Lääkärin tunnustellessa Kiran polvia, vasen polvi luksoitui. Kuullemma polven aste olisi 1. Lumpio siis lähti paikaltaan otettaessa mutta palautui heti kun otetta hellitti. Eli siis ei vakava ongelma, asialle ei tarvitse tehdä mitään. Aikoinaan Kiralla todettu 0/0 polvet, mutta eihän se tarkoita että ne ikuisesti olisi nollat. Mutta hyvänä polvet pysyneet tähän ikään asti! 

Kesän ukkosmyräkät ovat myös koetelleet ja Kira on saanut rauhoittavaa jo muutaman kerran koska pelkää niin kamalasti ukkosta. Myös itikat ovat tuoneet omat ongelmat tähän kesään. Kira varmaan jo toivoisi että talvi tulisi pian.


Dobohan meillä loppui kesäkuun alussa ja kurssi oli kyllä niin hauska. Kira teki kaikki liikkeet venytyksistä lähtien aivan täysillä. Viimeisenä kertana myös me ihmiset mentiin pallon päälle ja niin se vain onnistui vaikka kovasti epäilin. :D

Kira katsoo että mitä ihmettä toi ihminen tekee.

Friidulla oli tässä alkukesästä ongelmaa mahan kanssa. Sen peppua piti olla joka päivä pesemässä, mutta sylissä ollessa tuli normaaleja papanoita. Friidu myös laihtui kovasti, se oli vain luuta ja nahkaa. Painoa oli vain reilu 600g, kun parhaimmillaan Friidu on painanut yli 900g. Laitoin marsut heinä/vesi dieetille ja eläinlääkäristä sain annostusohjeen matolääkkeen antamiseen. Axiluria annoin sitten molemmille viiden päivän ajan. Tämän jälkeen Friidun maha meni paremmaksi ja se lihosi 100g alle kahdessa viikossa kun sai taas antaa tuoreita! Välillä edelleen maha menee hieman löysäksi, mutta lähes normaali on nyt. Friiduhan täytti kesäkuussa jo 7v ja Nestori huhtikuussa 4v. On tuo Friidu ihmeellinen teräsmummo, todella virkeä nyt taas kun sai mahan kuntoon :)

Koroke on auttanut lopettamaan juomisen jälkeisen yskimisen.



16.5.2021

Kira on taas ajeltu kesäkarvaan

Kiralta tosiaan lähti helatorstain helteillä karvat. Ajelin sen taas niinkuin joka vuosi ja kylläpä nyt on taas virtaa! Kira ei yhtään tykkää lämpimistä keleistä ja oli karvojen kanssa todella vetämätön. Jopa silloin kun asteita oli vain +10, Kira meni viilentymään lammikkoon minkä löysi lenkin varrelta. Olihan sen turkki aivan hirveän paksu, välillä tuntui kuin lammasta olisi kerinyt. Mutta nyt tosiaan vetämättömyys lähti karvojen mukana ja Kira oli silminnähden helpottunut ja nyt hän nauttii taas elämästä. :)

Tässäpä kuvia Kirasta ennen ja jälkeen!


Pidettiin ajelusta pieni tauko ja oli otettava kuva leijonasta.




30.4.2021

Hammashuollossa

Kira oli viikko sitten hammashuollossa ja kuten odotinkin, niin yksi etuhammas poistettiin koska se oli katkennut. Yllätyksekseni Kiralla oli katkennut myös toinen etuhammas ja kaksijuurinen hammas taaempaa, joidenka juuret olivat enää jäljellä. Näiden vuoksi Kira joutuu uudelle käynnille, jossa poistetaan nämä juuret jotta ne eivät aiheuttaisi kipua. 

Kysyin myös Kiran yskimisestä veden juonnin jälkeen jos kuppi on maan tasolla, mutta nielussa ei näkynyt mitään selkeää syytä. Hieman oli vasemman nielurisan kohdalla limakalvon liikakasvua, mutta tästä ei voi tietää liittyykö köhimiseen. Mutta ell suositteli antamaan ruoankin korokkeelta jatkossa. Kirallahan on myös pitkä ja pehmeä kitalaki, joka voisi selittää tuota köhimistä.

Muuten Kira on voinut hyvin ja on kovin pirteä ja erittäin nälkäinen! Välillä mietin että miten noin pieneen koiraan mahtuu niin paljon ruokaa. Kira kun on siinä mielessä ollut "helppo" ruokinnan suhteen, että syö sen verran kun tarvitsee. Vaikka on steriloitu niin ei ole lihonut. Jos Kira saa mielestään liian vähän ruokaa, tulee se kyllä kertomaan ja sitten annetaan ruokaa sen verran että on kylläinen. Ja se myös kertoo koska on ruoka-aika. Sille on turha antaa ruokaa jos se ei kerro että on nälkä, muuten se ei syö. Ihme koira, mutta tämmöiseksi tämä ruokailu on vuosien saatossa muotoutunut. :D Joku saattaisi sanoa että Kira pomottaa meitä 6/0, mutta arki rullaa hyvin. Kirakin voi hyvin ja sen ollessa jo iäkkäämpi rouva, en haluaisi lähteä muuttamaan tapojamme. Miksi edes pitäisi? Ruoka-ajat ovat kuitenkin suht säännölliset eikä Kira stressaa ruokailusta. Joskus käy niin että Kiran maha on kipeä eikä sillä ole nälkä koko päivänä, vaikka sille tarjoaa ruokaa niin se ei suostu syömään. Seuraavana päivänä taas sitten syö edellisenkin päivän edestä.

Mitäs muuta kerrottavaa meillä on. No, doboilu jatkuu kesäkuuhun asti ja siitä ollaan kovasti edelleen tykätty. :) Ja vielä en ole nakuksi ajellut kun tuli nämä viileämmät kelit, mutta on nämäkin lämmöt Kiralle jo melkein liikaa tällä turkilla. 

Kesällä olisi hauskaa tehdä Kiran kanssa telttareissu, ehkä yhden tai max kahden yön matka jonnekkin kansallispuistoon tai ihan vaikka leirintäalueelle. Joku sellainen kevyt reissu, eli ei kilometrien patikointia joka päivä vaan lähinnä hengailua, syömistä ja uimista.

Satunnaisten vatsakipujen syy selvisi

Olen tänne varmaan aikaisemmin kirjoitellut Kiran kipuilusta valjaita laittaessa ja kivun syyksi luultiin selän jumia. Kiran kivut kuitenkin...