Kesästä nauttimista ja pohdintaa tassuista

Edelleen olen päivittäin onnellinen että ajelin tuon turkin. Elämä on niin paljon mukavampaa ja helpompaa meillä molemmilla. Ei tarvita tuulettimia tai viilennysmattoja. Voidaan vain hengailla ulkona puolivarjossa ilman että tarvitsee miettiä jatkuvasti kuoleeko tuo kuumuuteen nyt vai kohta. Ja lämpöasteita on ollut enimmäkseen siis se alle 20. Kehuja trimmistä on tullut tutuilta ja tuntemattomilta, mutta yhtään negatiivista kommenttia ei ole kukaan uskaltanut sanoa.

Pientä tassumurhetta on. Karu jyrsi eräs päivä taas anturansa verille. Toinen kerta tänä vuonna, viimeksi teki näin vuonna 2024. Aloin hieman pohtimaan tätä ongelmaa tarkemmin.

Helmikuussa Karulla oli ongelmia kintereen kanssa kun siinä oli jatkuva tulehduskierre yms. vaivaa. Nyt viimeksi kun Karu puri anturansa, niin oltiin oltu samana päivänä pihatalkoissa useampi tunti. Hieman epäilen että kyse olisi siis kipukäytöksestä tai mahdollisesti stressistä. Allergiaa en myöskään sulje vielä pois.

Kun aloin tarkastelemaan Karun sairashistoriaa (surkuhupaisaa, Karu on alle 3v), niin viime vuonna Karulla ei ollut muistaakseni mitään. Ei hiivoja, ei pureskelua, ei mitään. Luultavasti olen lyhyitä kipulääkekuureja antanut. Muistan antaneeni Karulle monipuolisesti ruokiakin kuten lihoja, kaloja ja erilaisia nappuloita sekä kaikenlaisia herkkuja, joten ruoka ei voi olla ongelma.

Tämän kevään korvahiiva selittynee pitkällä antibioottikuurilla, vaikka aluksi epäilinkin ruokaa syyksi.

No mitä nyt seuraavaksi? Hierontaa, jumppaa ja tarvittaessa kipulääkettä. Eikä liian raskasta aktiviteettiä Karun tilanteeseen nähden. Katsotaan pysyykö anturat ehjinä. Mielenkiintoista tästä tekee sen että Karun siskolla on täysin samaa oiretta.

Bikinimies

Karvattomalla Karulla on mennyt loistavasti uuden tyylinsä kanssa. Kuuma tulee edelleen, mutta ei tule tuskanhiki ja vartalo viilentyy nopeammin. Karu myös juo vettä paljon vähemmän eikä trimmi ole ollenkaan kutittanut. Ja vaikka on satanut vettä tai ollut viileämpää, Karulla ei ole kertaakaan ollut kylmä. Karu on kyllä aikamoinen kuumakalle.

Luulin voivani välttyä karvojen ajelulta kun Karun hommasin. Luulin, että kunhan ei ole pitkä överiturkki, niin tuo pärjää. No varmaan pärjää muttei elämä kivaa ole. Onhan tuo Karun turkki aivan äärettömän tiivis, vaikka onkin lyhyt. Riski lämpöhalvauksille oli todellinen. Se että koko kesä menisi vain selviytyessä päivästä toiseen ei ollut kovin houkuttelevaa.

Tuo karvojen ajelu oli sellainen keissi, että aloin ajelemaan Karua samalla trimmerillä millä Kiraakin ajelin (eli siis n. 15v vanha kone). No, trimmeri kesti ehkä minuutin ja sitten terä tökki niin pahasti että ei enää mikään onnistunut. Olin jo suunnittelemassa lähtöä eläinkauppaan hommaamaan uutta 300e trimmeriä, kun puolisoni sitten ehdotti omaa hiuskonettaan. Suurella epäilyllä kokeilin konetta, siis perus ihmisten hiustenleikkuukonetta. Ihme ja kumma, kyllä leikkasi hienosti pohjavillaisen koirankarvan! Leikattiin Karun karva 3mm mittaiseksi, se suojaa auringolta. Ja nyt viikon päästä karva on jo hienosti lähtenyt kasvamaan ja tasoittumaan. 

Sillä ei ole mitään merkitystä miltä Karu näyttää, kunhan on helpompi olla ja elää. Ihminen on turkin tämmöiseksi jalostanut joten ihmisillä on myös vastuu siitä että koira voi hyvin turkkinsa kanssa.

Yksi asia tässä tosin kaduttaa - se etten ajellut Karua jo viime vuonna!

Nosea ja lämpimiin kesäpäiviin valmistautumista

Ulkona on ollut kesäisen lämmintä. Karulle todella lämmintä. Automatkustelua ja autossa oleilua helpottaisi veräjä. Viime kesäksi en löytänyt sopivaa veräjää autoon, yhtä käytiin kokeilemassa mutta se ei sopinut takakonttiin. Yksi päivä tällä viikolla avasin nettikirppissivuston ja laitoin hakuun veräjän. Kappas, siellä olisikin yksi lähellä, laitoin viestin ja mentiin heti sovittamaan.

Sehän sopi täydellisesti. Veräjä on Variogate merkiltään ja sopii moneen autoon. Olikin hyvä ostos, kun jos auto vaihtuu niin ei tarvitse veräjän vaihtua. Ison koiran kanssa todella hyvä ominaisuus on se, että keskellä ei ole metallitankoa. Veräjä ei rämise ja istuu tukevasti autoon. Voin suositella.

Vihdoin päästiin noseen puolen vuoden tauon jälkeen! Ai että kun olin onnellinen! Tehtiin samaa alkurutiinia treeneissä kuin ennenkin, toivoen että Karu muistaisi mitä tultiin tekemään. Lämppäpurkit olivat ulkona ja kun mentiin lähemmäksi niin Karu veti niille hajuille kovaa kyytiä - luulen että siinä alkoi Karu huomaamaan että nyt on jotain tuttua juttua tässä. Purkilla Karu ei ilmaissut, mutta kehuin kun haistoi purkkia.

Sisätiloissa tehtiin ihan vain muistuttelutreeniä purkkien kanssa ensin. Silloin Karu tiesi mitä tultiin tekemään. Karu meni välittömästi etsintämoodiin ja ilmaisi tosi hienosti! Sitten pidettiin tauko ja tauon jälkeen tehtiin ihan oikea treeni kahdessa huoneessa. Ensimmäisessä tilassa Karu ilmaisi aika monta kohtaa... :D Vähän varmaan kokeili kuinka helposti sitä herkkua tulisi. Kyllä se kätkö sieltä lopuksi löytyi ilman auttamista ja hieno ilmaisu tuli!

Toisessa huoneessa oli kaksi kätköä, joista sovittiin että Karun täytyisi löytää yksi ja sitten lopetetaan. Karuhan löysi hajun lähes heti, hurjat kehut ja sitten pois. Mutta..! Kun oltiin lähdössä huoneesta, Karu pääsi toisen kätkön hajupilveen ja annettiin sitten etsiä se toinenkin kätkö. Ai että, kyllä Karu on hieno mies. Karulla oli selvästi intoa ja energiaa jatkaa etsimistä, joten hyviin onnistumisiin oli hyvä lopettaa treenit.

Karulla oli nosessa kuuma. Karulla on ollut ulkoillessa kuuma. Karulla on yöllä kuuma. Ja kesä vasta edessä... Karu kasvatti muhkean pohjavillan takaisin heti karvanlähdön jälkeen.

Me ollaan puoli vuotta oltu tekemättä mitään tuon jalkatrauman takia ja nyt jos koko kesä menisi taas siinä että mitään ei voi tehdä koska on kuuma niin ei käy. Karvat sai lähteä.

Karu vihaa harjaamista, mutta suorastaan nautti karvojen ajelusta. Karusta näki heti kun olo helpotti. On tuo aikamoinen kuumakalle, kun vaikka karvat ajeltiin niin edelleen hakee sen viileimmän paikan missä olla. Oli tuo karva kyllä tiivistä kun se ajeli, ei ihme että on ollut kuuma.

Ihana tavallinen arki!

Tänään oli kyllä tämän vuoden tähän mennessä paras hetki, kun pääsimme Karun kanssa kahdestaan kävelemään satamaan. Karu sai hypätä itse autoon ja sieltä pois. Karu sai kahlailla mielin määrin. Karu sai potkia hajuja joka kerta kun teki mieli. Ja minun ei tarvinnut varoa tai olla sydän syrjällään koko ajan vaan sain katsoa elämästä nauttivaa koiraa ja nauttia myös itse.

Ei olla sataman alueella käyty sitten viime vuoden (jalkaepisodin vuoksi). Se on aivan täydellinen koiran sosiaalistamispaikka, kun siellä kulkee aikuisia ja lapsia, muita koiria, siellä on myös ravintola ja padel -kenttä. Kaikenlaista tutkittavaa ja ihmeteltävää siis on, mutta tilaa riittää ja on avaraa, joten pääsee helposti kauemmaksi jos tarvitsee. Siellä kun oli kävelty ja kahlailtu tarpeeksi niin sitten vain istuttiin ja nautittiin ihanasta kevätilmasta! Arkea osaa taas arvostaa eri tavalla kun Karu oli niin pitkään toipilaana.

Meille sattui tuolla kaksi koirakohtaamista ja molemmilla kerroilla minun ei tarvinnut vetää kiskovaa Karua koirista poispäin, vaan Karu hoksasi itse että pääsee tilanteesta pois ja halusi päinvastaiseen suuntaan missä koirat olivat! Hyvä Karu!!

Ainiin ja tulihan tuo pallero myös pestyä. Nyt ei karvojakaan enää lähde niin paljoa kun enimmät on saatu föönillä lennätettyä pois. Kyllä on linnut hakeneet karvoja ahkerasti!

Ennen ja jälkeen pesun. Kyllä tuli siistin näkönen, ihan kuin trimmattu!

Olisikohan vastoinkäymiset jo takanapäin?

"Virallinen" neljän viikon saikku on huomenna ohitse! Uskaltaa jo hieman hengähtää eikä tarvitse itse enää panikoida Karun hyppiessä tai hepuloidessa. Ja mikä parasta, kohta päästään taas noseen! Tai siis itse nosehan ei ole ollut ongelma missään vaiheessa, Karu etsii tosi rauhallisesti eikä hypi tai pompi hallitsemattomasti kätköä etsiessään, vaan ongelma on odottelu ja siirtyminen paikasta A paikkaan B. Koska paikalla on muita koiria ja paljon koirien hajuja, Karu vetää hihnassa paljon ja saattaa tehdä äkkinäisiä nykäyksiä tmv. Tämä on se syy, miksi ei olla menty treenaamaan vaikka sitä Karun lääkärit ja hoitajat kehuukin hyvänä ajanvietteenä. Kotona voisi tosin treeniä tehdä, mutta pelkään tekeväni jonkun mokan pitkän tauon jälkeen ja sitten meneekin kaikki pyllylleen. Enkä halua mokailla koska tähtään tuon kanssa kisoihin vielä joku päivä..!

Mätsäreitäkin alkaa olla aika paljon tässä keväällä. Loistavaa sosiaalistamista mennä vain paikalle hengailemaan. Nyt ainakaan ei ole hinkua osallistua itse, mutta katsotaan lähempänä uudestaan. Ajatuksena olisi myös käydä kauppakeskuksessa istuksimassa.

Tässä Karun pitkän saikun aikana on tullut huomattua, että ei tuo koiruli oikeasti kaipaa pitkiä kävelyjä useasti viikossa. Ennen joulukuista tapaturmaa pienesti stressasin sitä, että Karu ei pääse metsään tarpeeksi juoksemaan (koska koiran "kuuluu päästä joka päivä juoksemaan useita tunteja vapaana metsässä" yms yms...) tai että tehdään aivan liian lyhyitä kävelyjä. En oikein tiedä miten sen sanoisi paremmin, mutta kun Karun pitkät kävelyt väheni eli saikku alkoi, Karusta tuli iloisempi.

Hölmö :D

Luulen siis, että tehtiin Karun kuntoon tai jalkojen kestävyyteen nähden liikaa, enkä antanut Karun palautua tarpeeksi. Kun pitkät kävelyt ja metsässä juokseminen loppuivat, Karu alkoi olla iloisempi, energisempi ja hepuloivampi (kipeästä jalasta huolimatta). Ennen Karu sai vapaana juostessa herkästi hepuleita, mutta mitä useammin käytiin, ei Karu jaksanut enää innostua edes lelusta vaikka yritin leikittää.

Karu on raskasrakenteinen koira ja kevytrakenteiselle koiralle tunnin metsässä samoilu ei välttämättä tunnu missään, mutta Karun kaltaiselle se ottaa jo kunnon päälle. Myös löysät kintereet luultavasti vaikuttavat siihen kuinka raskaaksi Karu kokeen kävelyn, kun niitä jalkoja pitää jännittää enemmän. Kiran (7kg) kanssa en muista ongelmaa nuoruusvuosinaan etteikö hän jaksaisi, mutta Karun (55kg) kanssa täytyy opetella toimimaan toisin. Ihan jo lonkkienkin takia parempi etteivät lihakset pääse väsymään liikaa, mutta kuitenkin lihaskuntoa saisi kehitettyä. Eli lyhyempiä mutta laadukkaampia ulkoiluja! Yritän opetella kuuntelemaan Karun kehoa paremmin tästä lähtien.

Ja vielä lopuksi: minusta tuli eilen täti! Saa nähdä kuinka Karu tulee suhtautumaan tähän uuteen ihmiseen, kaikkeni teen että alusta asti Karulla olisi vauvelista positiivinen fiilis. :) Ja kaiken kukkuraksi minusta tulee kummitäti toiselle vauvalle joka syntyy kuukauden päästä! Vauvat ovat Karun mielestä pelottavia, mutta nyt tulee pakosti siedätystä lähivuosina. Pentuna Karu tykkäsi lapsista, joten luulen että kaikki tulee menemään hyvin.

Iloinen Pömpöm

Meillä menee hyvin! ❤︎

Karu on hepuliherkkä ja kivuton pikkukoira. Osaa myös ottaa rennosti ja nukkua sikeästi. Kipulääkkeitä ja antibioottia on annettu viimeksi viime viikolla. Leikkauskohdan ympäriltä jalka on koholla koska siihen on muodostunut uudisluuta, mutta leikkausarven kohta sen sijaan on pehmeä, koska siinä oli levy ja nyt ei tietty enää ole. Tosin nyt alue ei ole enää niin pehmeä kuten alussa vaan oikeastaan aika jämäkkä. Tikit poistin itse kun haava oli niin siisti eikä ollut mitään kysyttävää esim. lääkärille.

Ylempi 7.4. ja alempi 19.4. 

Karun jalka on oikeastaan nyt aika samanlainen kuin ennen ensimmäistä leikkausta. Kun implantit olivat jalassa, jalka oli ihan vähän jäykempi. Implantit aiheuttivat myös ontumista sekä aina seistessä Karu kevensi jalkaa. Nyt jalan keventäminen on oikeastaan loppunut! Olen nyt todella toiveikas, että vastoinkäymiset olisivat takana päin (koputtaa puuta...).

6.4. jalka tukisiteen poiston jälkeen ja 19.4.

Suurimpana haasteena on ollut Karun hillitseminen kun tullaan töistä kotiin. Karu haluaisi hyppiä ja pomppia ja hepuloida ja pyöriä kuin hyrrä. Olenkin antanut Karulle isoja herkkuja joita sen täytyy pureskella jonkin aikaa, niin siinä ajassa pahin into laantuu. Kaikenlaisia puruluitakin on hommattu.

Karvanlähtö on edelleen täysillä päällä. Karu on myös todella likainen. Sellaista harmaata pölyä tarttuu mustiin vaatteisiin kun Karu niihin osuu. Kun varsinainen saikku on kohta ohi, niin ajattelin silloin pestä Karun. Pesu ja kuivaus on sen verran iso urakka että on jalallekin raskasta, joten en nyt kiirehdi sen kanssa.

Alusta asti on hienosti varannut painoa leikatulle jalalle pissiessään.

Olen jo ihan pikkuhiljaa pidentänyt meidän kävelyjä. Nyt pisin kävely on ehkä noin 20min, joka tehtiin tänä aamuna. Ei ontumista tai keventämistä havaittavissa. Kokeillaan tätä nyt viikko ja sitten taas pidennetään ehkä puoleen tuntiin.

Leikkauksesta on nyt kohta kolme viikkoa. Neljä viikkoa suositeltiin rauhallista menoa, mutta kyllä ainakin kuusi viikkoa otetaan iisisti. Katsotaan rauhassa ettei ontumista tule tai uusia tulehduksia(!!). Sitten ehkä uskallan hiljalleen antaa Karun juosta ja hepuloida. Mutta asteittain pitää tämäkin toteuttaa ettei Karu satuta sen takia itseään että pääsee yllättäen sekoilemaan rajattomasti. Myös jumpat pitää taas aloittaa (tai ehkä olisikin pitänyt jo) ja vahvistaa oikeita lihaksia. Pitääpä kutsua fyssari taas käymään. Viime käynti oli vielä implanttien kanssa ennen viimeisintä tulehdusepisodia.

"Tuolla tuoksuu ihanat tytöt!"

Implanttien poisto

Keskiviikkona oli leikkausaika. Vielä leikkaavalta ortopediltä tenttailin Karun jalasta. Hän kertoi että joskus implantteihin muodostuu biofilmi, eli bakteerit muodostavat jonkinlaisen kalvon implanttien pintaan. Tällöin ne ovat suojassa antibiooteilta. Kun antibioottikuuri sitten loppuu, bakteerit pääsevät taas kudoksiin valloilleen. Kun näin käy, ei ole mitään muuta järkevää hoitoa kuin ottaa implantit pois. Implanttien poisto ei ole mitenkään yleistä, mutta välillä niitä joudutaan poistamaan ja kasvavilta pennuilta ne pyritään aina ottamaan pois. Tyypillisiä "biofilmitapauksia" ovat koirat, joilla on ongelmia ihon/korvien/tassujen kanssa, kuten Karu. Ortopedi sanoi vielä, että jos Karun jalka näyttää siltä että tarvitsee edelleen jonkinlaista tukea, niin laittaa sitten erilaisen levyn jalkaan.

Leikkaus oli sujunut ongelmitta. Uutta levyä ei tarvittu, jalka oli luutunut jo hyvin. Jalkaan ei laitettu lastaa tai kipsiä, mutta tiivis tukiside on jalassa 5 vrk. Se estää turvotuksen muodostumista.

Voi hyvänen aika kun Karun vointi parani ihan silmissä! Leikkauspäivän iltana ajattelin että en anna ruokaa ollenkaan kun Karu on aina niin huonovointinen rauhoituksen jälkeen. Ja mitä vielä, kun avasin jääkaapin oven niin Karu oli sitä mieltä että jotain voisi ottaa. Söi sitten puoli kiloa lihaa. Seuraavana päivänä olisi ollut jo ensimmäiset hepulit ja voi jumpe - kyllä onkin nyt hepulit olleet herkässä! Riehua ei saisi vielä neljään viikkoon joten nyt pitää osata olla luova. Vaikka herkuilla saa hepulit estettyä, pitää olla tosi eleetön ettei Karu mene sekaisin kehuista. Muutenkin Karun olemus on jotenkin erilainen, sellainen rento ja huoleton, kivuton. Luulen että implantit vaivasivat aika paljon.

Tukiside pois 5 vrk kuluttua, kipulääke 5 vrk ajan, antibiootit vielä noin viikon, tikit pois 10-12 vrk kuluttua, saikkua 4 vk ja sitten normaalia elämää. Ei kontrolleja eikä mitään tarvitse jos menee hyvin. Oi kuinka ihanaa jos tämä jalkarumba olisi nyt tässä!

Ei haittaa kasvit naamalla.