Kesästä nauttimista ja pohdintaa tassuista

Edelleen olen päivittäin onnellinen että ajelin tuon turkin. Elämä on niin paljon mukavampaa ja helpompaa meillä molemmilla. Ei tarvita tuulettimia tai viilennysmattoja. Voidaan vain hengailla ulkona puolivarjossa ilman että tarvitsee miettiä jatkuvasti kuoleeko tuo kuumuuteen nyt vai kohta. Ja lämpöasteita on ollut enimmäkseen siis se alle 20. Kehuja trimmistä on tullut tutuilta ja tuntemattomilta, mutta yhtään negatiivista kommenttia ei ole kukaan uskaltanut sanoa.

Pientä tassumurhetta on. Karu jyrsi eräs päivä taas anturansa verille. Toinen kerta tänä vuonna, viimeksi teki näin vuonna 2024. Aloin hieman pohtimaan tätä ongelmaa tarkemmin.

Helmikuussa Karulla oli ongelmia kintereen kanssa kun siinä oli jatkuva tulehduskierre yms. vaivaa. Nyt viimeksi kun Karu puri anturansa, niin oltiin oltu samana päivänä pihatalkoissa useampi tunti. Hieman epäilen että kyse olisi siis kipukäytöksestä tai mahdollisesti stressistä. Allergiaa en myöskään sulje vielä pois.

Kun aloin tarkastelemaan Karun sairashistoriaa (surkuhupaisaa, Karu on alle 3v), niin viime vuonna Karulla ei ollut muistaakseni mitään. Ei hiivoja, ei pureskelua, ei mitään. Luultavasti olen lyhyitä kipulääkekuureja antanut. Muistan antaneeni Karulle monipuolisesti ruokiakin kuten lihoja, kaloja ja erilaisia nappuloita sekä kaikenlaisia herkkuja, joten ruoka ei voi olla ongelma.

Tämän kevään korvahiiva selittynee pitkällä antibioottikuurilla, vaikka aluksi epäilinkin ruokaa syyksi.

No mitä nyt seuraavaksi? Hierontaa, jumppaa ja tarvittaessa kipulääkettä. Eikä liian raskasta aktiviteettiä Karun tilanteeseen nähden. Katsotaan pysyykö anturat ehjinä. Mielenkiintoista tästä tekee sen että Karun siskolla on täysin samaa oiretta.

Bikinimies

Karvattomalla Karulla on mennyt loistavasti uuden tyylinsä kanssa. Kuuma tulee edelleen, mutta ei tule tuskanhiki ja vartalo viilentyy nopeammin. Karu myös juo vettä paljon vähemmän eikä trimmi ole ollenkaan kutittanut. Ja vaikka on satanut vettä tai ollut viileämpää, Karulla ei ole kertaakaan ollut kylmä. Karu on kyllä aikamoinen kuumakalle.

Luulin voivani välttyä karvojen ajelulta kun Karun hommasin. Luulin, että kunhan ei ole pitkä överiturkki, niin tuo pärjää. No varmaan pärjää muttei elämä kivaa ole. Onhan tuo Karun turkki aivan äärettömän tiivis, vaikka onkin lyhyt. Riski lämpöhalvauksille oli todellinen. Se että koko kesä menisi vain selviytyessä päivästä toiseen ei ollut kovin houkuttelevaa.

Tuo karvojen ajelu oli sellainen keissi, että aloin ajelemaan Karua samalla trimmerillä millä Kiraakin ajelin (eli siis n. 15v vanha kone). No, trimmeri kesti ehkä minuutin ja sitten terä tökki niin pahasti että ei enää mikään onnistunut. Olin jo suunnittelemassa lähtöä eläinkauppaan hommaamaan uutta 300e trimmeriä, kun puolisoni sitten ehdotti omaa hiuskonettaan. Suurella epäilyllä kokeilin konetta, siis perus ihmisten hiustenleikkuukonetta. Ihme ja kumma, kyllä leikkasi hienosti pohjavillaisen koirankarvan! Leikattiin Karun karva 3mm mittaiseksi, se suojaa auringolta. Ja nyt viikon päästä karva on jo hienosti lähtenyt kasvamaan ja tasoittumaan. 

Sillä ei ole mitään merkitystä miltä Karu näyttää, kunhan on helpompi olla ja elää. Ihminen on turkin tämmöiseksi jalostanut joten ihmisillä on myös vastuu siitä että koira voi hyvin turkkinsa kanssa.

Yksi asia tässä tosin kaduttaa - se etten ajellut Karua jo viime vuonna!

Nosea ja lämpimiin kesäpäiviin valmistautumista

Ulkona on ollut kesäisen lämmintä. Karulle todella lämmintä. Automatkustelua ja autossa oleilua helpottaisi veräjä. Viime kesäksi en löytänyt sopivaa veräjää autoon, yhtä käytiin kokeilemassa mutta se ei sopinut takakonttiin. Yksi päivä tällä viikolla avasin nettikirppissivuston ja laitoin hakuun veräjän. Kappas, siellä olisikin yksi lähellä, laitoin viestin ja mentiin heti sovittamaan.

Sehän sopi täydellisesti. Veräjä on Variogate merkiltään ja sopii moneen autoon. Olikin hyvä ostos, kun jos auto vaihtuu niin ei tarvitse veräjän vaihtua. Ison koiran kanssa todella hyvä ominaisuus on se, että keskellä ei ole metallitankoa. Veräjä ei rämise ja istuu tukevasti autoon. Voin suositella.

Vihdoin päästiin noseen puolen vuoden tauon jälkeen! Ai että kun olin onnellinen! Tehtiin samaa alkurutiinia treeneissä kuin ennenkin, toivoen että Karu muistaisi mitä tultiin tekemään. Lämppäpurkit olivat ulkona ja kun mentiin lähemmäksi niin Karu veti niille hajuille kovaa kyytiä - luulen että siinä alkoi Karu huomaamaan että nyt on jotain tuttua juttua tässä. Purkilla Karu ei ilmaissut, mutta kehuin kun haistoi purkkia.

Sisätiloissa tehtiin ihan vain muistuttelutreeniä purkkien kanssa ensin. Silloin Karu tiesi mitä tultiin tekemään. Karu meni välittömästi etsintämoodiin ja ilmaisi tosi hienosti! Sitten pidettiin tauko ja tauon jälkeen tehtiin ihan oikea treeni kahdessa huoneessa. Ensimmäisessä tilassa Karu ilmaisi aika monta kohtaa... :D Vähän varmaan kokeili kuinka helposti sitä herkkua tulisi. Kyllä se kätkö sieltä lopuksi löytyi ilman auttamista ja hieno ilmaisu tuli!

Toisessa huoneessa oli kaksi kätköä, joista sovittiin että Karun täytyisi löytää yksi ja sitten lopetetaan. Karuhan löysi hajun lähes heti, hurjat kehut ja sitten pois. Mutta..! Kun oltiin lähdössä huoneesta, Karu pääsi toisen kätkön hajupilveen ja annettiin sitten etsiä se toinenkin kätkö. Ai että, kyllä Karu on hieno mies. Karulla oli selvästi intoa ja energiaa jatkaa etsimistä, joten hyviin onnistumisiin oli hyvä lopettaa treenit.

Karulla oli nosessa kuuma. Karulla on ollut ulkoillessa kuuma. Karulla on yöllä kuuma. Ja kesä vasta edessä... Karu kasvatti muhkean pohjavillan takaisin heti karvanlähdön jälkeen.

Me ollaan puoli vuotta oltu tekemättä mitään tuon jalkatrauman takia ja nyt jos koko kesä menisi taas siinä että mitään ei voi tehdä koska on kuuma niin ei käy. Karvat sai lähteä.

Karu vihaa harjaamista, mutta suorastaan nautti karvojen ajelusta. Karusta näki heti kun olo helpotti. On tuo aikamoinen kuumakalle, kun vaikka karvat ajeltiin niin edelleen hakee sen viileimmän paikan missä olla. Oli tuo karva kyllä tiivistä kun se ajeli, ei ihme että on ollut kuuma.

Ihana tavallinen arki!

Tänään oli kyllä tämän vuoden tähän mennessä paras hetki, kun pääsimme Karun kanssa kahdestaan kävelemään satamaan. Karu sai hypätä itse autoon ja sieltä pois. Karu sai kahlailla mielin määrin. Karu sai potkia hajuja joka kerta kun teki mieli. Ja minun ei tarvinnut varoa tai olla sydän syrjällään koko ajan vaan sain katsoa elämästä nauttivaa koiraa ja nauttia myös itse.

Ei olla sataman alueella käyty sitten viime vuoden (jalkaepisodin vuoksi). Se on aivan täydellinen koiran sosiaalistamispaikka, kun siellä kulkee aikuisia ja lapsia, muita koiria, siellä on myös ravintola ja padel -kenttä. Kaikenlaista tutkittavaa ja ihmeteltävää siis on, mutta tilaa riittää ja on avaraa, joten pääsee helposti kauemmaksi jos tarvitsee. Siellä kun oli kävelty ja kahlailtu tarpeeksi niin sitten vain istuttiin ja nautittiin ihanasta kevätilmasta! Arkea osaa taas arvostaa eri tavalla kun Karu oli niin pitkään toipilaana.

Meille sattui tuolla kaksi koirakohtaamista ja molemmilla kerroilla minun ei tarvinnut vetää kiskovaa Karua koirista poispäin, vaan Karu hoksasi itse että pääsee tilanteesta pois ja halusi päinvastaiseen suuntaan missä koirat olivat! Hyvä Karu!!

Ainiin ja tulihan tuo pallero myös pestyä. Nyt ei karvojakaan enää lähde niin paljoa kun enimmät on saatu föönillä lennätettyä pois. Kyllä on linnut hakeneet karvoja ahkerasti!

Ennen ja jälkeen pesun. Kyllä tuli siistin näkönen, ihan kuin trimmattu!