Hyvää juhannusta!

Meidän juhannukseen Karun kanssa kuului sukumökillä käyminen ja katuruokafestareilla pyörähtäminen. Mökillä oli noin 16 henkeä meidän lisäksi, lähes kaikki Karulle tuttuja jollain tavalla. Lisäksi paikalla oli pari pientä lasta, joista toinen oli yhtä korkea kuin Karu, joten jänskätti mitä mieltä Karu heistä on. Karua selvästi jännitti todella paljon, mutta lapset olivat fiksuja ja rauhallisia ja jättivät Karun rauhaan. Karu otti herkun pienemmän kädestä ystävällisesti ja haisteli heitä ohimennen sekä antoi rapsuttaa ja meni heidän luokseen myös oma-aloitteisesti (ja välillä selkästi väisti ettei tarvinnut mennä lähelle). Toinen lapsista leikki kävyillä ja sai Karun mukaan jahtaamaan käpyjä. 

En kuullut Karun murisevan kertaakaan, nyt Karulla oli myös hyvin tilaa väistää ja mennä karkuun kun ei ollut kiinni hihnassa. Karu sai paljon hepuleita, jolloin aina jännitin meneekö lapset kumoon, mutta vaikka Karu hyppi ja pomppi lasten nenän edessä, ei se niihin koskenut! Ai että, oli tosi upeaa että Karu sai lapsista hyviä kokemuksia (ja toisinpäin). Välillä pidin Karusta kiinni kun Karulla oli hepulifiilis ja lapset juoksivat. Karu olisi halunnut mennä perään mutta parempi oli rauhoittua.

Katuruokafestareilla meni loistavasti. Karu sai valtavasti kehuja. Siitä tulee mukava fiilis, kun sitä kuitenkin vieläkin jännittää että tuleeko kommenttia takajaloista (löysistä kintereistä).. Mutta ei sitä ihmiset huomaa, tai jos huomaa niin ei kukaan tule kauhistelemaan tai kommentoimaan. Karu on muuten niin komea että ei ne jalat vie niin huomiota. :) Etenkin Karun komeaa päätä ja suuria tassuja ihaillaan.

No onhan tämä nyt komea mies!

Nyt on Karu aivan poikki.

Pesulla, verijäljellä ja järvessä läträämässä

Eräs sunnuntai tuli vihdoin ja viimein suoritettua pesu- ja kuivausoperaatio tuolle mõmmille. Kylläpä tuli tarpeen, Karun karva oli niin likainen. Pesun jälkeen pohjavillat lensivät todella kevyesti pois turkista ja Karun olossa huomasi selvästi että oli viileämpi olla. Joten vaikka karvojen ajelu kävikin mielessä, en sitä kyllä ainakaan tänä kesänä aio enää suorittaa. Pikkulinnut saivat valtavasti pesämateriaalia pohjavillasta ja ovatkin sitä käyneet pihasta hakemassa.

Käytiin me kokeilemassa verijälkeäkin ohjeistetusti. Pömpöm oli ihan super, kuinkas muutenkaan! Kun Karulle näytettiin sorkkaa, että se on sitten palkintona, niin aina jäljellä ohjaajan kehuessa Karua, Karu juoksi äkkiä ohjaajan luokse sorkan toivossa. :D Palasi kuitenkin jäljelle kun totesi että mitään ei heru ja todella upeasti meni loppuun asti. Missään vaiheessa ei tarvinnut ohjeistaa tai korjata Karun tekemisiä, toisin kuin minun tekemisiä ohjaaja vähän väliä korjasi - ja ihan asiasta! Jälki oli noin sata metriä ja sisälti paljon erilaista maastoa ja yhden vaikean kulman, joka ei tosin tuottanut Karulle vaikeuksia.

Viimeksi noseworkissa Karu oli todella super. Meni uudelleenkohdennukset aivan älyttömän hyvin, kun ennen Karu ei niitä ole halunnut oikein edes tehdä. Ja miksi meni näin hyvin: oli oikea palkka. Olin paistanut kanaa pannulla, se oli tosi herkkua. Toinen palkka olikin lelu ja voi hyvänen aika mitkä leikit saatiin aikaiseksi! :)

Karusta kuoriutui aikamoinen vesipeto kun oltiin yksi yö eräällä vuokramökillä. Suuren osan ajasta Karu läträsi rannalla ja meni ees taas etsien keppejä tai muuta tekemistä. Tai sitten vain seisoi vedessä ja katsoi lokkeja ja niiden poikasia. Pidettiin Karulla enimmäkseen pitkää hihnaa, mutta vaikka Karu välillä olikin vapaana niin ei se mihinkään lähtenyt, vaan oli näköetäisyydellä koko ajan. Tai no lähinnä siellä vedessä se oli. Kun sitten menin mato-ongelle veneellä pienen matkan päähän rannasta, ei Karu voinut käsittää mitä olin tekemässä. Sen ilmeestä huomaa kun se on todella hämmentynyt ja kiinnostunut että mitä oikein tapahtuu. Hassu! Sain ongittua Karulle särkiä ja ahvenia.

Onko mökillä kivaa Karu? - "NO ON!!"