15.12.18

Vuoden toiveet ja tavoitteet

Viime vuoden tavoitteet Kiran kanssa:

  • Käydään rally-tokon voittaja-/mestariluokissa nollakoirakkona
  • Harjoitellaan rally-liikkeitä enemmän itsenäisesti
  • Pelot vähemmäksi
    Käydään enemmän keskustassa ja sen tuntumassa vain oleskelemassa ja totuttelemassa ääniin. Tarvittaessa Sileo-lääkettä helpottamaan oloa.
    Pyritään saamaan juna- ja bussipelko parempaan hallintaan Sileon avulla.
  • Kesällä turkin trimmaus
  • Verinäytekontrolli vuoden lopussa ja hematurian tarkkailua
    Ja tietty hartaasti taas toivon että pysytään kaikki terveenä!

Rally-tokoa ei tehty tänä vuonna varmaan yhtään. Se on harmi, sillä moneen kertaan haaveilin kurssille ilmottautumisesta. Rallyn innostusta karsi se, että ei oltaisi kisailtu kertaakaan, sillä en lisenssiä halua ostaa. Mutta huomasin puolivahingossa että sääntöjä muutetaan: käytösruutu ilmeisesti lähtee ja jotkin kyltit muuttuvat/niitä tulee lisää. Tämä voisi tuoda lisää motivaatiota treeneihin!

Ei oikeastaan olla pelkoja saatu sen vähemmäksi kuin niitä nykyäänkään on. Ei ole ollut juurikaan bussimatkoja, enkä ole muistanut käydä Kiran kanssa vilkkaimmilla paikoilla totuttelemassa ääniin. Mutta ei Kira ole pelännytkään kun ei ole ollut noita pelottavia asioita sen elämässä.

Kesällä Kiran turkki trimmattiin hienoksi, mutta terveinä ei ole tämä lauma pysynyt. Verinäytekontrolli tuli etuajassa kun piti patti poistaa, joka osottautuikin maitorauhaskasvaimeksi. Sitten Diiva piti lopettaa. Tibinkin lopetus oli lähellä, onneksi kuitenkin selvittiin siitä säikähdyksellä. Ihan terve Tibi ei vielä ole, pienen pieni lähes olematon reikä vielä haavan päällä on, josta puristessa tulee pieni määrä mätää. Joka päivä tilanne on kuitenkin hitusen parempi.

Ensi vuoden tavoitteet ja toiveet

Asetan vain yhden tavoitteen: alan jumppaamaan Kiraa vähintään kerran viikossa fyssarin antamilla jumppaohjeilla. Niistä kun selkeästi oli Kiralle apua ja haluan Kiran pysyvän vetreänä. Kaikki muu tämän lisäksi on extraa: rally-tokon (tai jonkun muun lajin) kurssille ilmottautuminen. Ja kesällä taas turkki trimmataan.

Hartaana toiveena jälleen, että jos pysyttäisiin terveenä. En oleta tämän toteutuvan, kun tuntuu että kaikki vaivat tulee jotenkin just mun eläinlaumalle. Mutta aina saa toivoa, eikö niin. :)


8.12.18

Iloisia uutisia!

Pari päivää sitten Tibin haavaa putsatessa huomasin sieltä tulevan valkeaa tahnaa. Masennuin entistä pahemmin, nytkö se haavakin on tulehtunut kasvaimen päällä? Olin musertunut ja ajattelin että Tibi täytyy jo lopettaa nyt perjantaina kun on haavakontrollikin. Ennen kontrolliaikaa tunnustelin vielä kertaalleen pattia - se oli lähes kokonaan poissa? Olin aivan ihmeissäni, eihän kasvain voi tuosta vaan kadota? Onko se edes kasvain?

Ajomatka eläinlääkäriin tuntui piinaavan pitkältä kun halusin vain saada selvyyden tilanteeseen. Paikalle päästyämme eläinlääkäri sanoi jäljellä olevan patin olevankin edelleen se lankareaktio ja siinä on vain paise! Ohutneulanäytteen vastauskin oli tullut: märkivä tulehdus, ei kasvainsolukkoa. Tämä oli niin suuri helpotus että sitä tunnetta ei voi sanoin kuvailla. Tuli siellä tirautettua pari ilon kyyneltäkin.

Eläinlääkäri sanoi, että on hienoa kun haava pysyy auki, niin se mätä pääsee sieltä ulos. Samanlaista putsausta vaan kuin aijemmin ja vähän töhnän puristelua niin eiköhän tämä tästä. Tosi pieni se paise enää on että eiköhän se kohta siitä jo parane. :)

Samalla käynnillä pyysin lääkärin tsekkaamaan Friidun munasarjakystien varalta kun sen vatsa on niin pömppö, ja mittaamaan silmänpaineen kun toisessa silmässä on ilmeisesti osittain kalkkeumaa ja se näyttää pullottavalta. Vatsasta ei löytynyt mitään poikkeavaa ja silmätkin ovat kunnossa, joten nyt voin hetken hengähtää ja nauttia marsujen olemassaolosta enkä vain huolehtia että onko niillä kaikki hyvin. :)

Olen niin onnellinen! Niiiiiin onnellinen!!!