Hyvästi Kira

14.02.2010-17.09.2023

Koirani lähti

niin sammui tähti

nyt tyhjä on peti ja tuoli

on autio talo

kun himmeni valo

ja lempeä ystävä kuoli

Rakkaus kantaa

ja lohtua antaa

näin ylitse kuolemankin

se voimia kysyy

vaan vierellä pysyy

myös silloin kun suru on rankin

Muistoja riittää

jo hiljaa voin kiittää

sain kanssasi ihanan ajan

ja muistan sen retken

ja jokaisen hetken

käy ystävyys ylitse rajan

-Anna-Mari Kaskinen

Kira on poissa. Kira oli todella hyväkuntoinen ja iloinen ja onnellinen pikkukoira. Söi paljon mustikoita ja kävi meidän kanssa sienestysreissuilla. Yhdessä nukuimme päikkäreitä (Kiran lempparihommaa) ja etsimme pieniä päästäisiä pihassa. Oli herkkujen etsintää ja pihan vahtimista. Käytiin kävelyllä siellä mihin Kira halusi mennä. Jos oli pitkä lenkki, kannoin Kiraa jotta taas hetken päästä hän jaksoi juosta pusikossa. Aamupusuja annettiin puolin ja toisin, kuten myös iltapusuja ja päiväpusuja. Rapsutuksia silloin kun Kira niitä halusi. Temppujen tekemistä ja leluilla leikkimistä. Muistan jokaisen hetken ja retken Kiran kanssa ja olen niistä kaikista niin kiitollinen.

Yli kolmetoista vuotta sain pitää Kiran elämässäni. Kasvettiin Kiran kanssa yhdessä, Kira opetti minulle niin paljon. Kira oli aivan uskommattoman ihana, älykäs, kiltti ja rakas koira. Kira osasi lukea ajatukseni. Kira oli osa minua.

Nyt mielen on kuitenkin vallannut ääretön suru ja tuska. Tunteita ja ajatuksia on laidasta laitaan, sydäntä puristaa ja tuntuu kuin sielu olisi särkynyt. Olo on tyhjä, jotain puuttuu. Olen kuitenkin tavallaan hyväksynyt tapahtuneen, on pakko, jotta pääsen elämässä eteenpäin. Sitä Kirakin olisi varmasti halunnut.

Viime viikolla Kira kävi hammaskivenpoistossa. Ensin Kira osoitti toipumisen merkkejä ja alkoi syömäänkin. Jotain tapahtui ja Kiralle tuli kipuja. Päivystyksessä saatiin lääkkeitä ja hetken oli myös tiputuksessa. Kotona olo ei kohentunut, vaan taas mentiin päivystykseen. Kira jäi sinne tippaan. Lopulta Kiran elimistö petti.

Olen kiitollinen, että kerettiin sanoa Kiralle vielä viimeiset heipat. Viimeiset kehut, kuinka hyvä tyttö Kira on. Tosi hieno tyttö. Maailman paras tyttö.

Tulemme vielä tapaamaan jälleen jonain päivänä ja se hetki tulee olemaan täynnä iloa ja rakkautta.

Kiitos Kira kaikesta.

Hierontaa ja muita terveysasioita

Kira kävi heinäkuussa hieronnassa, kun se silloin mökkiviikolla ontui takajalkaa muutaman päivän. Jumejahan löytyi niin selästä kuin takajaloista ja uusintahieronta olisi hyvä tehdä nyt elokuussa. Kira oli ennen hierontaa keventänyt oikeaa etujalkaansa, joten ajattelin että sielläkin olisi ehkä jumi. Kira myös kerran seisoessa oikein katsoi minua ja nosti etujalkansa ylös sivulle, kuin kertoakseen että nyt on joku ongelma. Hieronnassa kuitenkaan mitään ei siitä etujalasta löytynyt, ei aristanut mitään kohtaa tai liikettä. No, kotiin päästessä Kira nuoli rannettaan ja sinne kun katsoin niin siellähän oli puutiainen! Kira siis oli koko ajan yrittänyt kertoa että ottaisinko sen punkin pois mutta minä en sitä vain tajunnut. Kira on niin viisas mutta minä en aina osaa ymmärtää mitä Kira kertoo.

Täytyy olla kyllä onnellinen siitä että Kiralla ei ole suurempia nivelvaivoja. Hierojakin moneen kertaan ihmetteli että miten tämän ikäinen on tämän kuntoinen, jalat vääntyivät eri suuntiin kuin nuorella koiralla. Ei ollenkaan ollut kankea. Näitä muita vaivoja kun ollut jo ihan tarpeeksi niin osaa olla kiitollinen siitä mitkä asiat ovat hyvin.

Hilseily on vähentynyt todella paljon kun pesin Kiran uudestaan Keratoluxilla. Niska ei enää hilseile ollenkaan, mutta muualla vartalossa vielä pari kohtaa hilseisee. Ne hilseet toivottavasti lähtee vain harjaamalla.

Sateen jälkeen märkä koira <3

Virtsanpidätysvaikeudetkin ovat nyt loppuneet kun Kiran vedenjuonti on laantunut. Kova jano varmaan johtui haimatulehduksesta. Mahakin on ollut hyvässä kunnossa ja ruoka on maistunut. En enää ole Kiraa punninnut enkä ole ahdistunut jos ruoka ei ole maistunut - se kyllä maistuu ennemmin tai myöhemmin. Jos Kira panttaa ruokaa esim. päivän, seuraavana päivänä se syö kahden päivän edestä.

Syyskuussa olisi Kiran hammaskivenpoisto. Se jännittää ja vähän ahdistaakin. Kira on ollut joka kerta huonovointinen toimenpiteen jälkeen eikä meinaa syödä, joten jännittää jos se syömättömyys aiheuttaa samanlaisia ongelmia kuin keväällä, eli syömättömyys vaikuttaa mahaan ja kun maha ärsyyntyy ei ruoka maistu ja kierre on valmis. Toisaalta olen yrittänyt myös ajatella, että jos nyt menee hyvin, uskaltaa hammaskivenpoiston tehdä vielä myöhemmin ja jos taas menee aivan kamalaksi, ehkä se on sitten viimeinen? Hampaat ovat ulkoisesti hyvässä kunnossa nyt, eikä hammaskiveä ole ylettömiä määriä. Mutta kun vointi on nyt hyvä niin nythän se kannattaa hoitaa alta pois. Lisäksi on mahalääkkeitä sellainen arsenaali kaapissa, että jos ne aloittaa hyvissä ajoin ennen rauhoitusta niin sekin varmasti auttaa toipumisessa.

Kiran rokotukset ovat myös menneet jo vanhaksi. Jos eläinlääkäri päättää että rokotukset ovat parempi ottaa kuin jättää ottamatta (maksa-ongelmien ja haimatulehduksen vuoksi) niin ne otetaan.

Päätin, että jos hammaskivenpoisto menee hyvin ja Kira toipuu normaaliksi (sekä rokotukset otetaan), osallistun Kirstin kanssa rally-tokon kisoihin - oltiin valmiita tai ei. Ehkä jo tämän vuoden puolella. Kerkesin jo ostaa kertalisenssin ennen haimatulehdusepisodia ja hioin liikkeitä täydelliseksi ja epäröin osallistumista kisoihin. Kirahan osaisi vaikka mitä ja tekisi kaiken, minä en vain aina tajua. :D Sairastelun jälkeen täydellisyyden hipominen on nyt toissijaista. Haluan vain pitää Kiran kanssa hauskaa! Kira niin tykkää yhdessä tekemisestä ja kisoissa se ei juurikaan stressaa, joten jos tosiaan toipuminen menee hyvin, niin ehdottomasti Kiran kanssa mennään hakemaan yhteisiä muistoja, pidetään lähinnä kivaa aikaa, tuli tulos tai ei! Mätsäreissäkin totta kai käytäisiin.

Huh, Kirahan on jo 13,5v, miten aika meneekin niin nopeasti! 

Jonkin pienen myyrän seuraamista.

"En tykkää sateesta."

Kesäkuulumisia

Kiireinen kesän alku on meillä ollut, suurin syy tähän on ollut muutto. Löydettiin ihana rivarin päätyasunto, josta pääsee ovelta suoraan metsään. On kyllä aikamoinen parannus edelliseen, ei tarvitse joka päivä kävellä pelkästään asfaltilla. 

Kira kävi kesäkuun alussa verikokeissa, katsottiin maksa- ja munuaisarvot sekä haimalipaasi. Haimalipaasi oli erittäin hyvin laskenut kuudessa viikossa, nyt arvo oli 218, ja alle 200 tarkoittaa normaalia tulosta! Viimeksi arvo oli siis yli 800, joten todella huippu juttu! Maksa-arvot heittelee, toinen oli noussut ja toinen laskenut, mutta arvot eivät ole siellä tuhansissa, joten niistä olisi nyt turha huolestua (ja kun vointikin on hyvä). Munuaisarvot olivat ok, urea oli vähän koholla edelleen mutta siitäkään ei tarvitse huolestua koska krea oli ok.

Haimalipaasia ei tarvitse enää kontrolloida jos vointi pysyy hyvänä. Maksa-arvot katsottaisiin seuraavan hammashuollon yhteydessä joskus syksyllä.

Kiran ruokahalu on ollut hyvä ja paino on 6,4 kg. Lihaksia on selkeästi alkanut tulla takaisin etenkin takajalkoihin, ei ole enää niin rimpulat. Meillä oli viikon mökkiloma äskettäin ja siellä Kira alkoi ontumaan oikeaa takajalkaa aina levon jälkeen. Päivä päivältä ontuminen helpotti, mutta aion varata nyt kuitenkin ajan hierontaan.

Ötökkäpaita joka estää etenkin mäkäräisten pääsyn vatsan iholle.

Kiran iho hilseilee todella kummallisesti. Ostin keratolux-shampoota ja pesun jälkeen hilseily alkoi paremmin irtoamaan ihosta, mutta ei hävinnyt. Varmaan pesen kertaalleen uudestaan ja katson mitä tapahtuu. Kiran niskassa hilseily on pahinta ja siinä ei myöskään karva oikein kasva. Samassa kohdassa on myös valjaat, joten en osaa sanoa onko karvojen uupuminen iästä ja valjaista johtuvaa, vai onko ihossa joku oikea ongelma. Seurailen tilannetta ja syksyllä lääkärissä otan asian puheeksi jos vielä kummastuttaa.

Mökkilomaviikolla suppailtiin moneen otteeseen. Kiran mielestä se on ihan parasta. Kira katselee maisemia ja jos sattuu olemaan lintuja näköpiirissä niin niille pitää haukkua. Myös melalle pitää äristä ja yrittää ottaa siitä kiinni. :D Uiminenkin oli tosi mukavaa lämpimässä järvivedessä, Kira ui lähes joka päivä, ja siis ihan itse meni rannasta uimaan. Sen jälkeen tuli tietty pakolliset hepulit.

Mökkeily on raskasta!

Koirakaverin kanssa lenkillä

Kiran vointi on jatkunut hyvänä. Närästyslääkkeitä ei olla nyt annettu viikkoon eikä ole Kiraa närästänyt. Ruoka maistuu todella hyvin ja energiaakin on. Kira on nyt tykästynyt Britin pentunappuloihin ja ne maistuvat edelleen yllättävän hyvin. Puntarissakin Kira kävi, paino on noussut 6,3 kiloon, hurraa! Kylkiluutkaan eivät tunnu liikaa, vaan aikalailla sopivasti. Ehkä tämä onkin nyt sopiva paino?

Käytiin kaverin kanssa luontopolulla. Kira kun ei niin välitä isommista koirista, päätettiin jo alkuun että pidetään koirat alusta asti erillään. Kerrankin innostuin ottamaan kamerankin mukaan. Lenkki meni erinomaisesti, aluksi Kira oli jännittynyt mutta lopulta rentoutui kun huomasi että Teppo ei tule lähelle. Kiran kanssa kuljettiin perässä ja jokaisen Tepon merkkauksen päälle Kira tottakai merkkasi myös. :D

"Haluun olla sekasin ja vapaa huolista niinku..."

Kira on saanut kesäkarvan! 

Mukavasti paljastui nyt Kiran vartalon muodot, eikä se ainakaan ole laiha, mutta hoikka se on. Ja niinkuin aina, karvojen pudottaminen toi Kiralle uutta energiaa ja taas sitä mennään tuhatta ja sataa vailla huolia ja murheita! Kira on nauttinut auringon lämmöstä ja hänestä on tullut myös mukavuudenhaluinen. Aamuisin Kira on palellut, mutta sitten ollaan laitettu villapaita päälle. Karva kasvaa nopeasti ja lämpimät kelit jatkuvat, joten villapaitaa ei kauaa tarvitse. Onhan siinä aina totuttelemista kun paksu, osin huopaantunut villa ajetaan alas. Itse karvojen ajo meni hyvin. Kira tietää että se helpottaa oloa, joten aina kun pidettiin tauko ja kutsuin Kiran takaisin, se tuli mukisematta. Pesutuokion jälkeen tuli tottakai hirmuinen hepuli.

Käärijävaljaat 😁

En tiedä kuinka paljon Kiran karvat painoivat, koska nyt puntari näyttää 6,2 kg, mikä tarkoittaisi että Kira on taas laihtunut 300 g. Mutta luut eivät törrötä ja Kira syö joka päivä hyvän määrän ruokaa. Pentunappulat ovat kelvanneet ja niissä on lähinnä sitä rasvaa, lihat ovat aika rasvattomia. Kahden viikon päästä on kontrolli, joten katsotaan mitä mieltä lääkäri on Kiran painosta.

Edelleen pidetään taukoa mätsäreistä ja rally-tokosta. Ehkä jos kontrollissa kaikki näyttää paremmalta niin voitaisiin jossain käydä. Kiran rokotukset menevät muistaakseni heinäkuussa vanhaksi. Ajattelin, että seuraavan kerran rokotukset voisi antaa hammaskivenpoiston yhteydessä kesällä/loppukesästä jos nyt vaan vointi sen sallii. Ne onkin Kiran viimeiset rokotukset.

Esomeprazolia on tällä viikolla annettu joka toinen päivä eikä Kiraa ole närästänyt. Annan tänään vielä yhden annoksen ja sitten kokeillaan pärjätäänkö ilman. Heinää Kira on pari kertaa käynyt syömässä, mutta se ei ole ollut pakonomaista ja muutaman ruohon syöminen on riittänyt. Joten ehkä se vain maistuu hyvälle?

Kira ei tykkää haimasta, mutta Friskies kelpaa

Kira kun niin himoitsi Pedigreen pehmeitä nappuloita, päätin vaihtelun vuoksi ostaa Friskiesin pehmeitä nappuloita. En tiennyt että sellaisia on olemassa, mutta kaupassa koiranruokia katsellessa sellaisen huomasin. Ei ollut yllätys että Kiralle ne taas oli mitä suurinta herkkua. :D Muutenkin nyt tuntuu että Kiralle maistuu ruoka paremmin. Se ei ole yhtä nirso tai epäileväinen. Sille myös maistuu hyvin Britin pikkukoirien ja pentujen mininappulat. Kakka on edelleen ollut enimmäkseen tosi hyvää, mikä on upea juttu. Rasvaa en ole edelleenkään vähentänyt, mutta Kira saattaa olla vähän kyllästynyt ruokaan johon on laitettu voita. Sitäkin tietenkin annettu Kiran mielestä liian usein, joten se alkaa tökkimään. Possun lihasta meni ripulille. Mielenkiintoista että maha kestää sian sydäntä, munuaista ja maksaa, mutta ei lihasta.

Sain tosiaan sian haimaa monta kappaletta. Laitoin pakkaseen ja pilkoin jäisen haiman, olin niin mielissäni että Kira saa nyt todella suurta herkkua ja joka aterialla. Ja mitä vielä... Kira ei ole suostunut edes maistamaan koko haimaa! Ei edes kielellä ole lipaissut, vaikka monta kertaa ollaan tarjottu. Voi hyvänen aika sanon minä. Kypsennetystäkään haimasta ei ole hyötyä, joten pitää nuo kai jollekin lahjoittaa. Missäköhän sitä voisi mainostaa, haluaako kukaan? Jyväskylässä olisi. Harmittaa, sillä tuo olisi tullut itselle edulliseksi. Entsyymijauhe on kallista ja sekin on vaikea antaa, jos Kira haistaa sen ruoassa niin se jää syömättä, joten se pitäisi antaa ruiskulla. 

Närästyslääkkeitä ollaan vähennetty hiljalleen. Gavisconin säännöllinen anto ollaan lopetettu, sitä annetaan tarvittaessa. Esomeprazolia on nyt annettu viikon ajan 5 ml (3,3 mg), sitä ennen sai 10 ml. Jatketaan vielä viikon ajan 5 ml, jonka jälkeen annetaan 5 ml joka toinen päivä. Tarkoitus on lopettaa lääke kokonaan, mutta jos ei pärjää ilman niin sitten jatketaan.

Mätsäreitä olisi nyt tulossa joka viikonloppu, mutta toistaiseksi ei niihin osallistuta. Etenkin kun on kennelyskää ja vatsatautia liikkeellä, niin en Kiralle niitä nyt todellakaan halua.

Ehkä viikon tai kahden päästä ajelen Kiran karvat taas alas. Vaikka on ollut viileää säätä, niin auringon lämpö tekee Kirasta lenkillä todella hitaan. Vauhti loppuu heti kun Kiralle tulee kuuma. Joten jos tulee +15 lämmöt, niin ei tule taas elämästä mitään ilman turkin ajelua.

Zzz...

Haimatulehdus

Siinäpä se, Kiran uusin diagnoosi. Kiran vointi on tällä hetkellä erinomainen, tämä nyt vain todettiin kontrollissa. Voi olla mahdollista, että kaikki ne kivuliaat päivät ja oksentelut maaliskuussa ovat voineet johtua haimatulehduksesta. Kiralta otettiin jo kertaalleen haimatulehdustesti aikaisemmin, mutta silloin se oli rajatapaus. Nyt arvo oli 800, kun sen pitäisi olla alle 400.

Rasvattomalle ruoalle ei todennäköisesti tällä hetkellä ryhdytä, koska Kira on jo laihan puoleinen. Kira on myös nyt saanut rasvaista ruokaa kohta kolme viikkoa, ja sen iho ja vatsa voi paremmin kuin sitä edeltävällä ajalla kun oli lähes rasvaton ruokavalio. Sillä ei ole ollut ripulia vaikka on saanut esim. juustoa ja kinkkua. Kira voi siis paremmin, eikä ruokaa tarvitse syödä niin paljon kerralla. Kokeilen sian haiman lisäämistä ruokavalioon, jos sillä olisi jotain positiivista vaikutusta. Ruokailukerrat pyritään rajoittamaan kahteen kertaan päivässä, ettei Kira popsi ruokaa pitkin päivää. Tämäkin voisi nirsoiluun auttaa. Jos Kiralta menee ruokahalu tmv., muutetaan ruokailua useampaan kertaan.

Nirsoutta ja kontrollia

Kun huomasin Kiran painon viimeksi pudonneen 6,4 kiloon (pitäisi olla 6,9 kg), aloin lisäämään voita Kiran ruokavalioon. Viikon rasvan lisäyksen jälkeen Kiran iho hilseili vähemmän, mutta paino pysyi ennallaan. Toki ei viikossa paljoa kerkeä lihoa, mutta olisin toivonut jonkinlaista muutosta puntarissa. Mutta nyt on sentään huomattu, että voi tai rasvainen ruoka ei ainakaan tällä hetkellä aiheuta närästysoireita tai ripuliakaan.

Koska Kiran nirsous ja painon lasku aiheuttaa pientä ahdistusta, otin riskin ja ostin erilaisia tuotteita millä on teoreettinen mahdollisuus sopia Kiran mahalle. Säilykkeitä, herkkuja, koiranmakkaroita ja nappuloita... Hauskaa oli se, että kun olin ostanut hevostuotteita ja lammastuotteita yms., mielestäni erikoisia ja varmaan hyvän makuisiakin tuotteita, niin Kiran haistelukierroksen perusteella ehdoton lemppari ja "heti tänne mulle" -tuote oli Pedigreen Tender goodness nappulat. :D Kira on joskus saanut maistaa Pedigreetä/Friskiesiä kun on ollut nuorempi ja se tykkäsi niistä, joten päätin kokeilla miten tämä maistuu (ja sopiiko enää mahalle). Ja sehän maistui hurjan hyvin ja sopi mahallekin. Mitä nyt kakkaa tuli aika paljon mutta se oli hyvää kakkaa! Se on pääasia.

Tein myös excelin, johon kirjailin Kiran syömisiä ja juomisia. Kira on edelleen halunnut öisin pissille, joten seurasin tarkkaan juomisen määrää. Vettä menee kupista vuorokaudessa 4 dl, mikä on normaali määrä. Rasituksen kasvaessa myös juominen lisääntyy, mutta sekin toki normaalia.

Ruokaa Kira syö päivän aikana yhteenlaskettuna reilut 100 g. Määrä tuntuu pieneltä, mutta vanhoja blogitekstejä lukiessa Kira on aina ennenkin syönyt reilu 100 g päivässä. Nyt vaan pitää jatkaa rasvan lisäämistä kun ei Kira suostu määräänsä enempää suuhunsa laittamaan.

Kun Kiralle ei kaikki ruoat aina kelpaa, niin nyt olen vähän testaillut että onko kyse puhtaasti nirsoudesta vai onko Kiralla mahdollisesti mahaongelmia... Kun Kira kiukutteli nälkäänsä ja tarjosin sitten kypsää hevosta, voita ja nappulaa, ne eivät tietenkään kelvanneet. Jätin ruoan lattialle tarjolle enkä tarjonnut muuta. Kira sitten lopulta söi ruoasta osan ja myöhemmin vielä lisää. Kyllä nyt täytyy alkaa uskomaan että ei sillä ole maha kipeä tai huono olo vaan ihan vaan nirso se enää on. Turhauttaa vaan kun Kira on hirveän nälkäinen ja sitten sille tarjoaa montaa ruokaa ja mikään ei kelpaa, ja sitten Kirakin jo luovuttaa ja lähtee pois. Joskus sitten arvaukseni osuu oikeaan mitä Kira haluaa ja se syö isojakin määriä. Ihan olen kyllä itse Kiralle opettanut tämän tavan että tarjotaan aina parempaa kun kipeänä oli tärkeää että se edes jotain syö. Mutta nyt terveenä ollessa ei se ole ollut kuitenkaan päivääkään syömättä, kyllä sille sitten riittävässä nälässä jokin aina kelpaa.

Keskiviikkona oli Kiran kontrolli, samalla katsottiin paino ja se oli noussut 6,5 kiloon! Hurraa! Samaa menoa siis jatketaan. Verikokeista katsottiin maksa- ja munuaisarvot, pvk ja haimalipaasi. Haiman tulos tulisi myöhemmin, muut saman päivän aikana. Maksa-arvot olivat hieman koholla, mutta siis todella vähän vain. ALAT viimeksi 137 ---> 268 ja AFOS 159 ---> 333. Arvothan voivat seilailla ylös-alas ja nämä eivät ollenkaan huolestuta minua eikä kyllä lääkäriäkään. Munuaisarvoista KREA oli normaali mutta UREA hieman koholla. Tämäkään ei lääkäriä huolestuttanut, sillä koska krea oli normaali, niin urean nousu voi johtua esim. proteiinipitoisesta ruoasta tai vähästä juomisesta. Kaikki muut arvot olivat viitearvoissa, haima-arvoa vielä odotellaan, sitten päätetään seuraavasta kontrollista. Kunhan Kiran paino ei jatka laskemistaan, en huolestu enkä mieti noita arvoja sen tarkemmin.

"Kumpa tämä lumi ei ikinä sulaisi pois!"