7.9.24

Lonkkavika

Karu oli ollut meillä huhtikuussa kuukauden, kun sillä alkoi kintereet yliojentumaan. Fysioterapeutti kävi katsomassa tilanteen ja suositteli ortopedilla käyntiä, jotta voitaisiin selvittää onko vika pelkästään kintereissä vai myös jossain muualla.

Neljän kuukauden ikäiselle Karulle saatiin aika Juha Kalliolle. Hän suositteli röntgenkuvausta kintereistä, polvista ja lonkista, sillä Karulla oli kireyksiä takajalkojen lihaksissa. Röntgenkuvista selvisi, että kintereistä pitäisi olla vähiten huolissaan, niissä ei ole mitään vikaa yliojentumisen lisäksi. Lihasjumit vetävät Karun jalkoja väärään asentoon, jolloin kintereet yliojentuvat, ja yliojennus ylläpitää sitten löysiä nivelsiteitä. Lihasjumit taas johtuvat löysistä lonkista. Lonkkamaljat itsessään ovat normaalin syvät ja reisiluun pää normaalin muotoinen, mutta rauhoituksessa Juha sai Karun oikean lonkan pois sijoiltaan helposti. Normaalissa lonkkakuvassa tilanne ei näytä niin pahalta, mutta kun lonkkakuvan ottaa koiran ollessa eri asennossa (painovarausasento), reisiluun pää tulee lonkkamaljasta pois. Molemmissa polvissa sivulöydöksenä lisäksi lievä osteokondroosimuutos, joka ei aiheuttanut toimenpiteitä koska ei oireile, mutta tilannetta seurailtaisiin.

Eli toisinsanoen Karulla todettiin lonkkaniveldysplasia.


Oli hyvä, että Karu pääsi tutkimuksiin jo näin nuorena, jotta ongelmaan voitaisiin heti puuttua. Hoitona kipulääkitys, osteopen-pistokset, fysioterapia ja riehumisten rajoitus. Tavoitteena oli saada nivelissä oleva turvotus ja ärsytys laskemaan. Fysioterapia auttaisi Karua käyttämään taas syviä lihaksia, kun nyt Karu oli oppinut käyttämään vain pinnallisia lihaksia. Juha kertoi, että jos tilanne menee huonoksi, niin yhtenä hoitomuotona olisi leikkaus, eli siis lonkkaproteesit. Mutta lähdettäisiin liikkelle ensin konservatiivisesta hoidosta ja aika näyttäisi meneekö tilanne huonompaan vai parempaan.

Aluksi jumpattiin niin monta kertaa päivässä kuin vain kerettiin. Ensimmäiset viikot harjoiteltiin vain oikeaan asentoon menemistä ja jalkoihin koskemista. Karu helposti muutti asentoaan tai "meni löysäksi" kun jalkoihin koski. Fyssari kävi useasti ja antoi joka kerta haastavempia jumppia ja joka kerta Karu oppi uudet kujeet hetkessä ja oikein nautti yhteisestä tekemisestä. Yliojentuminen ei ollut enää niin paha ja Karu alkoi käyttämään kehoaan paremmin. Jumit hävisivät ja kipulääkitys voitiin lopettaa parin kuukauden jälkeen. Karun nivelet alkoivat kuitenkin napsumaan kovaan ääneen noin 6-7 kuukauden iässä, joten se tottakai alkoi huolestuttamaan. Muutenkin ylipäätään koko diagnoosin saaminen oli henkisesti äärimmäisen raskasta, kun kaikki suunnitelmat menivät uusiksi ja kova huoli oli Karun tulevaisuudesta.


Vihdoin koitti kauan odotettu kontrollikäynti Tampereella, jossa katsottiin lonkat, polvet ja kintereet. Karu oli nyt lähes 8 kk ikäinen.

Juha huomasi heti että Karun pyllyn pyörittely kävellessä oli loppunut. Lantion keikkuminen kävellessä on oire lonkkavaivoista ja kovasti Karulla se aluksi keikkuikin. Kintereet ovat edelleen yliojentuvat, mutta kinnertukea ei tähän tilanteeseen tarvittaisi. Sovittiin, että kuvataan taas Karun lonkat ja polvet rauhoituksessa.

Kun Juha sanoi kuvauksen jälkeen että hyvältä näyttää, minulta pääsi itku. Koko tämän ajan pelkäsin pahinta enkä ole uskaltanut ajatella tilanteen paranemista, vaan ajattelin että lonkat joko ovat menneet huonoksi tai pysyneet samana. Polvienkin tilanne oli ajatuksissa silloin tällöin.

"Polvien osteokondroosi on parantunut hyvin, oikeassa ei erotu enää muutoksia, vasemmassa ulompi nivelnasta on vielä hiukan tiivistynyt, mutta ei enää epätasainen. Lonkkien rakenne on edennyt kasvun myötä jumpan ja kontrolloidun liikunnan ansiosta lähes normaalisti. Löysyys ei ole pahentunut, lihastuki on tunnustellesssa selvästi aktivoitunut. Lonkkamalja on vasemmalla syvyydeltään lähes normaali, oikealla riittävän syvä, kunhan kehitys jatkuu näin hyvänä. Molemmat reisiluun päät pääsevät lonkkamaljan pohjaan asti ja ovat siellä hyvässä kontaktissa, eli lonkkamaljan pohjaan ei ole muodostunut uudisluuta."


Juha sanoi olleensa huolestunut aluksi Karun polvista, mutta oli oikein mielissään mihin suuntaan nekin olivat nyt menneet. Tunnusteltaessa polvet olivat tuntuneet normaaleilta eikä niissä tuntunut mitään vikaa mihinkään suuntaan. Lonkistakaan hän ei enää tuntunut olevan huolissaan, vaan sanoi että Karu pystyy niillä hyvin elämään. Tietysti eihän sitä ikinä tiedä tuleeko nivelrikkoa lonkkiin ja minkä ikäisenä, mutta tässä tilanteessa kaikki näyttää hyvältä. Lonkkia ei tarvitisi enää kontrolloida ellei vointiin tule muutoksia. Seuraavat kuvat olisivatkin sitten viralliset lonkkakuvat 1,5v ikäisenä!

"Ennuste vaikuttaa nyt paljon lähtötilannetta paremmalta ja jos haaverit voidaan vielä välttää seuraavien kuukausien aikana, nivelistä on kehittymässä käyttökelpoiset mahdollistaen normaalin liikunnallisen arjen."


Tässä vielä kuvat miltä näyttää kun kinner yliojentuu. Karu osaa pitää jalkaansa myös normaalisti, mutta etenkin väsyneenä yliojentuminen on voimakkaampaa. Kävellessä yliojentumisen myös huomaa, ravatessa taas ei. Yritetään jumppaamalla saada Karua pitämään jalkojaan paremmin, mutta eiköhän tuo ole loppuelämän "vaiva", minkä kanssa opetellaan elämään. Tätä esiintyy myös joillain muillakin amerikanakitoilla, joten ei ole Karu rodussaan ainut.



Karu on niin rakas.

Ja mikä tärkeintä, Karulla on nyt hyvä olla ja elää vailla huolen häivää.

10.8.24

Teinin meiningit

Karu kävi toisissa mätsäreissä. Tällä kertaa ne olivat parkkihallissa ja menin taas ajatuksella että no kokeillaan. Menin tuntia ennen ilmoittautumisen päättymistä, jos näyttäisi siltä että ei tule yhtään mitään niin en ilmoittautuisi. Karu oli todella kiinnostunut muista, enemmän kuin viime mätsäreissä. Luulen että myös tila vaikutti, kun ei ollut yhtä väljää. Päätin kuitenkin ilmottautua, hyvää harjoitusta joka tapauksessa.

Tuomarit olivat todella nopeita, eikä koiriakaan ollut hirveästi joten koko show oli tunnissa oli. Pentuja oli varmaan 10. Parikehässä Karu seisoi paremmin kuin viime mätsäreissä ja juostiin tällä kertaa niin että mulla oli vasemmassa kädessä koko ajan namit sen nenän edessä. Silloin juoksee hyvin pomppimatta ja oikealla kohdalla, joten tästä on hyvä jatkaa ja hiljalleen harjoitellaan siitä pois.


Parikehässä saatiin sininen nauha, ihan ymmärrettävästi. Karu kyllä tosi hienosti antoi tuomarin koskea ja katsoa hampaat. Sinisten kehässä meitä taisi olla viisi ja oletin meidän olevan viidensiä sillä kaikki olivat mun mielestä taas niin upeasti! No mitä vielä - Karu hurmasi itsensä ensimmäiseksi!

BIS-kehässä Karu oli jo todella väsynyt, ei se keskittynyt muhun enää ollenkaan. Nipin napin sain sen huomion juostessa mun namikäteen. Mutta voi hyvänen aika kun mua hävetti - vaikka se mun namikäsi oli suoraan Karun nenässä, ei se saanu kiinni niitä mun herkkuja ja ne lentelivät ympäri kehää. En tiedä oliko niistä muille haittaa, toivon hartaasti että ei. Tuo on niin varomaton niiden herkkujen kanssa ja ne pääsee putoamaan tai hukkuu ton huulien sisään.


Noh, joka tapauksessa, BIS-kehässä yllätys oli melkoinen. Karu päätyi toiseksi! Onhan tuo näyttävä kaveri ja luonteeltaan ystävällinen, joten ei ihme että siitä tykätään - vaikka tuo seisonta ja ravi onkin vielä hakusassa. Pennulle se sallittakoon, harjoittelemassahan me siellä ollaan. :) Karu oli kyllä tosi väsynyt lopussa ja jopa haukkui muille turhautuessaan (haukkuu harvoin).


Karu on ihan kohta 7 kk, joten pieni listaus taas luonteenpiirteistä:

  • Rohkea kaveri ja ensimmäisenä menossa joka paikkaan, mitkään alustat eivät pelota, mutta jotkut asiat jännittävät, kuten tutulle polulle jätetty pyörä
    • Tällöin karvat nousevat pystyyn, mutta kun menen jännittävän asian lähelle niin Karukin tulee
    • Kerran eräät ihmiset olivat jännittäviä joten nosti karvat pystyyn, mutta meni itse näiden luokse. Ikinä en ole pakottanut/houkutellut ihmisten luokse, vaan Karu saa mennä jos haluaa ja jos ei halua niin silloin ei sen ihmisenkään tarvitse tulla luokse. Näin ei ole käynyt kuin kerran tai pari
  • Haukkuu jos joku koputtaa oveen tai jos on turhautunut
  • Ihmiset ovat tämän mielestä pääsääntöisesti mukavia, menee itse vieraiden luokse ja tuo pään lähelle kasvoja, antaa pusuja. On tosi eleetön, uusille ihmisille häntäkään ei heilu mutta tykkää olla lähellä. Eräs humalainen nainen oli epäilyttävä, silloin Karu ei mennyt lähelle, ravisteli ja haukotteli. Hieman tutuille häntä heiluu ja tosi tutuille hypitään päälle ja haluaa ottaa käden suuhun
  • Ulkoilu säällä kuin säällä on ok, sade ja ukkonen ei haittaa
  • Ulkona merkkailee todella usein, nuolee pissoja. Koirien ohitukset haasteellisia, mutta heti kun ohitus on mennyt, ei Karu haikaile toisen koiran perään
  • Koirien haukkuminen aiheuttaa Karussa stressiä. Jos ohitettava koira haukkuu, Karu murisee kovasti. Muualla kiinnittää asiaan huomiota, karvat ehkä nousee, stressaa, mutta ei hauku takaisin
  • Ulkona motivointi herkuilla toisinaan haasteellista, sisällä motivoitavissa helposti
  • Tassut ovat herkät, hyvä että niitä käsiteltiin paljon pentuna. Esim. tassujen pesu ei ole mieleisintä puuhaa vaikka sekin kyllä hyvin saadaan onnistumaan
  • Karu hakee minusta vielä turvaa kun jännittää, tätä ei kuitenkaan tapahdu usein
  • Kun istun lattialle, Karu tulee syliin istumaan
  • On ollut tilanteita kun Karu on mennyt todella villiksi, silloin ainoa rauhoittava tapa on ottaa se halaukseen. Se ollaan pennusta asti opetettu, eikä juurikaan rimpuile enää kun ottaa sen tähän otteeseen vaan rauhoittuu nopeasti. Sen sijaan jos yrittäisi rauhoittaa tätä pitämällä tätä maassa, niin siitä Karu saa vaan lisää energiaa - siihen se ei suostu mistään hinnasta ja tähän en sitä edes yritä opettaa/pakottaa. Sen huomasin jo ensimmäisinä viikkoina
  • Ei varastele ruokaa ja tietää että ihmisten ruokaan ei saa koskea vaikka olisi nenän ulottuvilla
  • Todella nopea oppimaan esim. temppuja
  • Karu myös on oppinut vahingossa sanan "ei tuu" kun mennään ovesta ilman sitä. Kun sen sanoo niin tietää ettei pääse mukaan. Se varmasti ymmärtää paljon enemmän meidän puheesta kuin me tiedetäänkään
  • Toistaiseksi ainakaan ei ole eroahdistusta ja satunnainen yksin ulvominen on loppunut
  • Ensimmäinen karvanlähtö on ilmeisesti aluillaan, persvillat ovat lähdössä ja hyvä niin, Karulla on ollut todella kuuma paksussa turkissaan
  • Karu oli pakko pestä ensimmäistä kertaa koska haisi aivan hirveälle (jollekin teinipoikakoiran eritteille). Siitä tulikin taas tosi pehmoinen ja puhdas pallero
  • Oli ostettava vedonestovaljaat, voimaa alkaa olemaan sen verran että mukavampi näin
  • Painoa on jo 40 kg, korkeutta on noin 63 cm







Olympialaisia seurailtiin tarkkaan.


Hyvin mahdutaan yhdessä sohvalle chillailemaan!

28.7.24

Mökillä

Karu pääsi ensimmäistä kertaa kokemaan mökkielämää. Noin viikon verran oltiin mökkeilemässä, eikä mitään tietoa ollut miten Karu mökillä käyttäytyisi. Oletus oli, että Karu pitäisi olla hihnassa koko ajan ettei lähde lipettiin, ja metsäneläinten hajut ja vapaus olisivat liian houkuttelevia. Olipas hauska huomata, että näin ei asia ollut. Ensin Karu pidettiin pitkässä hihnassa kiinni, sitten hihna sai olla Karun perässä ja lopulta kokeiltiin sitten pitää Karua kokonaan irti. Eihän se lähtenyt yhtään minnekään! Pysyi pihapiirissä, välillä meni kuuntelemaan hiiriä ja sisiliskoja metsän reunaan, mutta tuli kyllä pois kun kutsui. Kun metsäkanalintu lenti nenän edestä, ei sekään juuri kiinnostanut. Kakkoja ei halunnut tehdä pihaan, silloin ainoastaan lähti kävelemään metsätietä pitkin jos tuli kiire kakalle. Sitten mentiin yhdessä kävelylle, teki kakat ja tultiin takaisin pihaan.





"Hyppäsin jonkun perään ja tein mahalaskun!"

Laattojen päällä on viileämpi maata.

Kävimme viikon aikana muutaman kerran ravintoloiden terasseilla syömässä, minne sai koirankin ottaa mukaan. Ja niin nätisti oli Karu, voi hyvänen aika olen ylpeä tuosta pojasta! Sai todella paljon ihailuja ja rapsuttelijoita, lähes jokainen kysyi minkä rotuinen tämä on, paitsi yksi jolla oli samanlainen. On niin hauska katsoa ihmisen ilmeitä kun ne ihailevat Karua ja sen isoja tassuja ja karhunpäätä ja paljastan että tämä kasvaa vielä. :D Kun istuttiin pöytiin niin Karu otti oman paikkansa ja istui tai makoili. Hyvin väsyneenä nukkuikin. Jos toisia koiria oli näkyvissä, oli todella kiinnostunut ja veti niiden luokse, mutta hetken päästä rauhottui ja antoi niidenkin olla. Hävittäjäkoneitakin lenteli kerran todella matalalla, mutta Karu ei ollut moksiskaan. Kyllä on niin kiva reissukaveri isoksi koiraksi! Ja vain 6kk ikäisenä näin fiksusti osaa olla. Ihana mies!

Alla olevat kuvat terasseilta.






Lenkeillä ei juurikaan käyty mökkeilyn aikana koska oli niin kuuma ja Karulla oli ihan riittävästi tekemistä pihapiirissäkin. Karu kävi paljon kahlailemassa ja uimassakin. Kun muut menivät uimaan, kalalle tai suppailemaan, Karu saattoi vähän katsella perään, mutta ei haukkunut tai vinkunut vaan meni touhuamaan omia juttujaan. 

Loppuun iso läjä kuvia möksältä!












"Täällä on viileetä!"