Ruokahommeleita

Karu on nyt jo pidempään syönyt 50/50 suhteessa lihaa ja nappuloita. Jos Karu syö pitkään vain samaa ruokaa, niin jossain vaiheessa alkaa tökkimään, joten nappulapussin (~10 kg) vaihdan aina kun edellinen loppuu. Nappuloissa olen katsonut että ei sisällä viljoja, riisiä eikä maissia. Oikeastaan kaikki muut ainesosat tuntuvat sopivan. Ja itseasiassa en ole edes varma onko Karu noille ainesosille edes enää herkkä, mutta kun pentuaikana sai painia kaikenlaisten vaivojen kanssa niin silloin nuo ei ainakaan sopineet. Nyt yksi päivä Karu sai jauhomakkaraa eikä siitä tullut mitään ongelmia, joten voi olla että Karu sietäisikin viljoja ainakin jossain määrin. Ei tosin tällä hetkellä huvita kokeilla sen suuremmin tuleeko jostain hiivaa ja ripulia vai ei.

Viimeisin nappulapussi on ollut Natur possu-peruna. Sellainen aika perusruoka, hintalaatu-suhde kai on ihan ok. Nappulan ei Karulla tarvitse olla mikään mahdollisimman paras, kun saa kuitenkin hyvälaatuista lihaa nappulan lisäksi. Seuraavaksi nappulaksi ostin Karulle Prima Dogin peura-kalkkunan. Pienessä alennuksessa oli säkki (4e/kg). Saman merkin lohi-perunasta Karu tykkäsi kovasti. Kun annoin maistiaiset tästä peura-kalkkunasta, niin ei ainakaan mitään täyden kympin arvostelua Karu antanut. Mutta kunhan vihdoin maistoi niin sitten söi kyllä. Katsotaan kelpaako vielä myöhemmin.

Pitkän aikaa Karu sai Tessun sika-nautaa. Sitä tuli kuitenkin syötyä niin pitkään että Karulle riitti (tämän jälkeen lihojen laatu huononi, joten vaihtoon olisi mennyt joka tapauksessa). Jämät ovat olleet jo pitkään pakkasessa, ajattelin ne nyt käyttää uunin kautta niin luulisi maistuvan ettei tarvitsisi poiskaan heittää. Tessun lihojen jälkeen Karun liharuokavalioon on lähinnä kuulunut Kennelpakasteen kalkkuna (~4,8e/kg). Välillä Dibon sika-nautaa (oudon jäykkää tavaraa). Eräs päivä ostin Kennelpakasteen nautaa niin yllättäen Karu meni ripulille. Koostumuksesta ja hajusta kyllä huomasi että aika paljon kaikkea muutakin kuin vain lihaa oli joukossa. Mushin broilerikin on sellaista että liiasta määrästä Karu menee ripulille. Ei hyvää siis.

Tessun sika-nautajämät uunin kautta (n. 5 kg).

Tarjouksesta bongasin kivipiiraa 7,2 kg, oli yli 50% alennus (3,5e/kg). Nappasin heti paketin, tuostahan saa hyviä herkkuja kun keittää ensin tai käyttää uunissa.

Nyt sitten tuli mahdollisuus ostaa Lihalinelta lihoja. Olen kuullut niistä vain hyvää, joten oletan niiden olevan hyvälaatuista tavaraa. Parasta ollakin, ostin nimittäin pakkasen täyteen: 20 kg kalkkunan lihaa (3,8e/kg) ja 10 kg possua (3,6e/kg).

Iso koira kun syö isoja määriä niin kilohintojen vertailu kannattaa. Mutta laatu pitää ottaa huomioon, etenkin kun Karun maha ei kestä jos lihan seassa on liikaa kaikkea muuta. Hieman halvemmaksi ruokinta tulee myös tällä 50/50 tyylillä.

Karun ruoille on ihan oma arkkupakastin.

Totta kai näiden lisäksi on lisäravinteita. Sinkkiä pyrin tilaamaan isomman erän tarjouksesta, muut sitten ostan aina kun edellinen loppuu. Omega-3 krilliöljykapseleita olen antanut niveliä ajatellen ja koska Karulla oli aikoinaan paljon röyhtäilyä ja puklailua, en halunnut kapseleiden närästävän. Nuo ovatkin sopineet hyvin, mutta kyllä tässä joku päivä kokeilen vähän edullisempia kalaöljykapseleita.

Karulle menee siis sinkki, d-vitamiini, kalsium, magnesium, glukosamiini ja Pansuola. Ilman Pansuolaa Karu saa suonenvetoja, tämän lisäksi annan vielä magnesiumia suonenvetojen estoon. Nivelten hyvinvointiin annan glukosamiinia, omegoja ja tuollaista niveltehoa, jossa on kondroiittisulfaattia (ei haiperäistä!!), msm, inkivääriä, c-vitamiinia ja kuparia. Tiedä nyt sitten onko tuosta niveltehosta kuinka hyötyä, muttei nyt ainakaan haittaakaan ole. Niin ja totta kai naudan maksaa menee päivittäin.

E-vitamiini on vähän hankala, koska se aiheuttaa puklailuja. Meillä oli tauko kun pullo loppui ja nyt kun ostin uuden niin heti sen jälkeen alkoi puklailut ja kerran tuli ihan kunnon oksennuskin. Kun lopetin e-vitamiinin annon, niin oireet hävisivät. Tätä on ollut joskus ennenkin, mutta ehkä Karun maha siihen tottuu hiljalleen kun olen sitä pystynyt kuitenkin antamaan. Toki nappulasta saa jo hyvän määrän e-vitamiinia, joten ei ole iso ongelma jos en purkista anna ollenkaan.

Puruherkkuina menee hevosen nahkaa, naudan nahkaa eri muodoissa, henkitorvia/ruokatorvia, Primadogilta yhdenlaiset puruluut, kuivattuja korvia yms.. Tärkeintä näissä on se ettei valmistusmaa ole Kiina. Aitoja luita en anna koska haluan Karulle ehjät hampaat ja rustot tuo yrjöää ulos aamuyöstä.

Herkkuina menee esim. kuivattu possun/hevosen keuhko, kalanamit, muut kuivatut lihanamit ja treenimakkarat pilkottuna. Nosessa sitten erityisherkkuja, esim. paistettua broileria, possun kieltä pannulla paistettuna voissa jne.

Erilaisia märkäruokia ja kananmunaa eri muodoissa annan tuomaan vaihtelua ettei sama ruoka ala kyllästyttämään.

Mukavaa kun on syksy

Ollaan Karun kanssa tykätty viileästä loppukesästä. Innostuttiin käymään jopa juoksulenkeillä, Karu kun nauttii nopeasta ravaamisesta. Sitten minä sairastuinkin viheliäiseen flunssaan ja silmätulehdukseen, joten ollaan nyt aikalailla vaan oltu ja levätty.

Käytiin elokuussa mökkisaaressa yhtenä päivänä. Sinne oli tulossa toiselle puolelle saarta toinenkin koira, joten sovittiin tämän omistajan kanssa että jos koirat voisivat tavata ennen saareen menoa, etteivät säikähdä toisiaan mökillä. Tämä toinen oli narttu ja kaikkien kaveri, joten ajattelin ettei Karun kanssa ole ongelmaa. No oli pieni ongelma, Karu ei hänestä alkuun tykännyt. Tai no, kun lähdettiin yhdessä hihnakävelylle, Karu murisi. Tietysti kun vieras koira ja vielä joutui hihnassa olemaan niin ei tämä nyt ihme ollut mutta harmitti. Kävely sujui sitten ihan hyvin, kävelivät vierekkäin ja haistelivat hajuja. Pari kertaa Karu meni äristen tämän toisen luokse. Toisen koiran omistaja oli hyvin rento ja sanoi että antaa koirien vain selvitellä välinsä, hän ei ollut huolissaan ollenkaan, toisin kuin minä.

Mökillä pidin Karun hihnassa. Tämä toinen koira tuli sitten tervehtimään Karua pariinkin otteeseen. Karu silminnähden rentoutui silloin, kun tämä toinen koira tuli parin metrin päähän ja istui sivuttain Karua kohti. Silloin Karu tajusi että tämä toinenhan on kaveri eikä halua pahaa! Karun häntä alkoi heilumaan ja kovasti haistelivat. Eli loppu hyvin kaikki hyvin, mutta vähän aikaa meni että Karu lämpeni.

Karu ja ihmisvauvat ovat jännittävä yhtälö kun Karu heille murisee, mutta samalla on taas äärettömän kiinnostunut. Päätin että asialle pitää nyt tehdä jotain. Menemme siis huomenna koirakouluttajalle, jolla itsellään on vuosien kokemus amerikanakitoista. Hän on meitä luvannut auttaa vauvaongelman kanssa. Minä kun en siis yhtään ymmärrä miksi Karu käyttäytyy niin kuin käyttäytyy ja miten asiaan tulisi reagoida. Ajattelin jo seuraavaa joulua että jos ollaan samassa tilassa viettämässä ihanaa aikaa yhdessä, mutta Karun tulisi olla koko ajan hihnassa jossain nurkassa kun vauva mönkii menemään niin ei sekään ihan reilua ole. Karu on mulle ihan yhtälailla tärkeä enkä halua että Karu menettää oikeuksiaan vain koska paikalla on vauva. Mutta Karun pitää totta kai osata käyttäytyä, joten nyt haemme työkaluja tämän ongelman ratkomiseen!

Fysioterapeutin käsittelyyn Karu pääsee lokakuussa. Viimeksi ollaan nähty maaliskuussa, kun leikatun jalan kanssa oli vielä ongelmia. Nyt on jalkakin jo kunnossa ja elämä kesän jälkeen rauhoittumassa joten nyt on hyvä aika tarkistaa tilanne.

Karulla oli käytössä punkkipanta tänä kesänä. Se oli edelliskesän panta, mutta toimi hyvin vielä alkukesästä kun kiinnittyneet punkit kuolivat. Keskikesän jälkeen vaikutus lakkasi ja päätin sitten ostaa punkkitabletit loppuvuodeksi. Oli aika kallista kun yksi paketti ei riitä näin isolle koiralle, vaan piti ostaa kaksi pakettia että Karu saa tarpeeksi ison annoksen. Mutta mielummin laittaa rahat näihin tabletteihin kuin eläinlääkärilaskuihin jos tulee joku punkeista saatava tauti. Tableteista ei tullut edes ripulia, joten ehkä jatkamme näillä myös tulevina kesinä. Punkkipanta oli siitäkin vähän kehno kun punkit eivät halunneet Karussa oleilla, joten ne sitten lähtivät kävelemään esim. lattiaa pitkin muualle etsimään saalista.

Lomalta lompsis

Olimme mökillä kaksi viikkoa. Ensimmäisen mökkiviikon alku oli oikeasti kylmä, mutta sinänsä se ei meitä haitannut. Itse asiassa oli hyvä että oli viileitä päiviä, niin jaksettiin käydä kansallispuistossa kävelemässä. Vaikka asteita olikin vain noin 14, niin kyllä Karulla oli kova hiki patikoinnin jälkeen. Koiriakin tuli vastaan ja Karu oli aivan uskomattoman hienosti! Vaikka yksi haukkui raivokkaasti, Karu itse ei tehnyt elettäkään että olisi halunnut mennä lähelle (paitsi kerran vetäisi siihen suuntaan kun sekoiltiin itse että minne mennään).

Mökillä oli myös Pöpi-kissa viisi päivää ja todella hyvin meni hänenkin kanssaan. Karu ja Pöpi pitivät etäisyyttä ja Pöpin ollessa ulkoilemassa hihnassa oli silloin myös Karukin hihnassa. Pöpi halusi oleilla aika paljon omassa mökissään. Karu oli alkanut tottumaan Pöpiin eikä enää itkenyt joka kerta kissaa nähdessään. Pöpin silmissä oli sen sijaan inho Karua kohtaan. Karulla ja Pöpillä on siis historiaa, he ovat kerran ottaneet yhteen. Siinä tilanteessa ei onneksi käynyt kummallekaan mitään, mutta ääntä oli lähtenyt molemmista. Yritimme nyt mökillä käydä yhteislenkillä, mikä olisi Karun osalta onnistunutkin, mutta Pöpiherra ei tähän suostunut. Pöpin viimeisenä mökkipäivänä hän olisi halunnutkin mennä Karun luokse(??) mutta tähän ei tietenkään suostuttu. Ilmeisesti Pöpi alkoi lämmetä sittenkin Karulle.

Karu pysyi hyvin irti. Ainoastaan silloin kun kakkahätä iski, Karu lähti hiekkatielle kävelemään keneltäkään kyselemättä. Ja kun Karu ravaa menemään niin on vauhti aikamoinen eikä perässä pysy ihminen kävelemällä. Yritin ennakoida tätä menemällä Karun kanssa yhdessä tielle kävelemään ennen kuin hätä iskee. Onneksi iso tie oli kaukana ja liikenne hiekkatiellä vähäistä ja lähimmät talotkin suht kaukana.

Olin ennakoinut Karun lihasjumitilannetta ja muutaman illan annoin lihasrelaksanttia, yhtenä iltana kipulääkettä. Tämä oli erittäin toimivaa eikä Karu tuntunut olevan juminen eikä kipeä. Sen sijaan hotspot kehkeytyi vasempaan etutassuun ja kauluri oli laitettava päähän pariksi päiväksi/yöksi koska Karu yritti nuolla sitä jatkuvasti. Karu kävi järvessä todella paljon joten tämä ei nyt mikään suuri yllätys ollut. Onneksi ihotulehdusalue oli pieni ja kuivui nopeasti. 

Voe rähmä mikä tötterö!

Nirhauma, jonka yläpuolella karvojen alla on hotspot.

Mökkeily oli ollut Karulle (ja Pöpille) todella väsyttävää. Ekat päivät olivat aika vauhdikkaita, mutta sen jälkeen nämä kaverit olivat nukkuneet suurimman osan päivästä. Hieno homma että pystyvät rentoutumaan ja rauhoittumaan.

"Halusin kokeilla nukkua sängyssä mutta viihdyin vain viisi minuuttia." T: Karu

"Ai sataa ja ukkostaa? Entä sitten?" T: Karu

Käytiin myös ravintoloissa syömässä, osittain samoissa paikoissa missä edellisvuosinakin. Karu tiesi homman nimen ja kävi lepäilemään. Tuttuun tapaan Karu sai myös kehuja, akitaksikin hänet tunnistettiin. Minne tahansa menemmekin, Karu herättää huomiota. Myös kansallispuistossa etenkin ulkomaalaiset katsoivat Karua pitkään. Eräs lapsi haltioitui Karusta täysin.

Kuopion torille tosin tuskin tulen enää menemään Karun kanssa. Karu sai niin paljon ihailuja ja kyselyjä, että tämmöiselle introverttiomistajalle se oli aika raskasta. :D Eniten kysyttiin että minkä rotuinen Karu on. Sen jälkeen kyseltiin turkista että onko ajeltu ja kuinka hieno onkaan irokeesi! Sen jälkeen kysyttiin onko kiltti ja sitten loputtomasti ihailua. Jokunen kysyi painoa ja ikää. Yllättävän monet eivät uskaltaneet koskea, mutta tosikoiraihmiset rapsuttivat kyllä rohkeasti. Kukaan juttelemaan tuleva ei arvannut rotua. Kauppahallissa oli hauska katsoa nurkan takaa tulevien ihmisten ilmeitä kun Karun kanssa oltiin kulman takana rennosti istuksimassa. Yksi koira sattui säikäyttämään Karun jolloin Karu nousi nopeasti ylös ja silloin yksi mummelikin säikähti. Muuten olen ylpeä Karun käyttäytymisestä etenkin muita koiria kohtaan, ei vetänyt yhtäkään koiraa kohti vaikka menivät läheltä. Veti toki eteenpäin, mutta siihen nähden että on joskus vetänyt koiraa kohti ja hyppinyt ja ärissyt, niin tämähän oli erinomaista!

Karu pääsi mökillä myös tutustumaan veljen tyttöön, 3 kk ikäiseen. Kylläpä Karua kiinnosti, voi hyvänen aika. Karu oli koko ajan hihnassa, koska ei olisi muuten ollut muuta tekemässäkään kuin ollut nenä kiinni vauvassa. Aina kun vauva äänteli, alkoi Karukin ääntelemään tai sitten Karu lähti tilanteesta pois. Selvästi siis ahdisti. Kerran Karu pääsi vahingossa vauvan naamalle, mutta mitään ei tapahtunut. Kun sitten kerran tyhjiä vaunuja kuljetettiin eteenpäin, Karu luuli että vauva on vaunuissa ja juoksi vaunujen luokse ja työnsi päänsä vaunujen sisään ja pomppi siinä sitten menemään eteenpäin. :D Vaikea tulkita Karun käytöstä, sitä selvästi kiinnostaa aivan valtavasti vauvat, mutta kuitenkin ahdistaa. Ehkä se vaan yrittää ymmärtää mitä vauvat ovat.

Karu-viini oli ostettu ihan vain nimen vuoksi, mutta oli hyvääkin! Pullossa lukee että: "Karu means "seed" for the Polynesian natives of Easter Islands, the Rapa Nui. Big things often have small beginnings."

"En halua sisälle, mutta haluan tietää mitä teette." T: Karu

Laaduntarkkailija työssään.

Nosessa ollaan pari kertaa käyty, ai että miten hienosti Karulla menee! Viime treeneissä ilmaisukin oli jo yllättävän pitkä, sekä Karua jaksoi kiinnostaa etsiä samalta alueelta useampikin kätkö. Lisäksi toiseksi viimeisellä kätköllä Karu alkoi heiluttamaan häntää kun löysi hajun, niin liikuttavaa!

Punkkeja on Karussa ollut mielettömästi. Viime vuoden punkkipanta näytti nyt menettävän tehoaan, joten kävin ostamassa punkkitabletit. Kyllä tulee kalliiksi Karun kokoiselle kun ei yksi paketti riitä, vaan pitää ostaa kaksi eri pakettia että saa tarpeeksi ison annoksen. Eilen annoin tabletit eikä ole mitään haittavaikutuksia ainakaan vielä havaittavissa.

"Tässä on hyvä." T: Karu

"Murisin tuolle epäilyttävälle kivelle!" T: Karu

Tänä vuonna on tullut syötyä ahvenia todella paljon ja pakkaseenkin niitä on riittänyt. Viime vuoden pakkasessa olleet ahvenfileet sai siis nyt Karu. Tein uuniin seoksen jossa oli 2 kg naudan palalihaa, 800 g kalkkunaa, 4 kananmunaa ja ahvenfileitä ehkä 10-20 kpl. Voitte varmaan arvatakin että ruokakuppi on nuoltu viimeistäkin murusta myöten.

Karulla alkoi nimittäin tökkimään tuo ruokailu tässä lomaillessa, varmaan kun samaa ruokaa on jo pitkän aikaa annettu. Prima dogin iso nappulasäkki kun loppui, ostin kokeeksi Naturin possunappulaa ja kylläpä se nyt maistuukin Karun mielestä herkulta. Kakkakin on ollut parempaa kuin priimaa. Ruokana nyt siis toistaiseksi tuo uusi nappula ja kypsennetty liha + lisät.

Lomalla

Meillä on alkanut kesäloma. Ollaan käyty kansallispuistossa ja mökillä, sekä myös levätty. Mökillä Karu näki taas taaperon kenelle vuosi sitten murisi, tällä kertaa vain murahti. :D Loppupäivän Karu oli todella kiinnostunut lapsesta ja meni tämän perässä ihmettelemässä mitä hän touhusi. Taapero antoi Karulle myös herkun, jonka Karu otti mielellään. Yhdessä tutkivat myös käpyjä. Kaiken kaikkiaan meni hyvin tämä tapaaminen ja luulen että Karulle jäi tästä positiivinen kuva. Myös kaksiviikkoinen vauva oli mukana mökillä ja häntäkin Karu pääsi pari kertaa haistelemaan.

Mökillä Karu hepuloi todella monta kertaa sekä oli järvessä kahlailemassa vähän väliä. Kävi myös ihan kunnolla uimassa, koska piti mennä yhtä venettä vastaan. Kyllä oli illalla väsynyttä poikaa.

"Olen yleensä aina tiellä" T: Karu

Tänä kesänä meidän taloyhtiön pihapiirissä on ainakin neljä räksäpariskuntaa perustanut perheen. Yksi pesä oli aivan meidän ulko-oven vieressä, oli hauskaa seurata poikasten kasvua. Suurin osa poikasista on jo lähtenyt maailmalle, mutta yhden poikasen tosin meinasi käydä köpelösti. Karua kun käytin iltapissillä niin eikös se bongannut vielä lentokyvyttömän räksän aivan tien vierestä. Karu kerkesi napata sen suuhun mutta ehkä säikähti poikasen huutoa ja päästi irti. Sain vedettyä Karun pois ja poikanen pomppi huutaen piiloon. Vein Karun sisälle ja menin etsimään poikasta. Löysin pienen räksän hyvin piiloutuneena ja tarkastin hänet läpi että tuliko vahinkoa. Poikanen oli todella tomera ja huusi ja räpytteli, enkä löytänyt onneksi haavoja tai muutakaan, joten säikähdyksellä selvittiin. Poikasen vanhemmat olivat hyvin vihaisia joten nopean tarkastuksen jälkeen lähdin paikalta ripeästi pois.

Seuraavaksi kesälomasuunnitelmissa on olla kaksi viikkoa eräällä toisella mökillä. Sinne tulee viikoksi myös Karun arkkivihollinen Pöpi-kissa. No ei ihan arkkivihollinen, mutta molemmat suhtautuvat toisiinsa vähän... nihkeästi. Toivoisin että tämä reissu opettaisi molemmille kuinka toisen seurassa on hyvä käyttäytyä (eli siis lähinnä että Karu oppisi olemaan menemättä liian lähelle).

"Vedin hihnassa kuin höyryjuna ja nyt on kuuma!"