Nosea ja lämpimiin kesäpäiviin valmistautumista

Ulkona on ollut kesäisen lämmintä. Karulle todella lämmintä. Automatkustelua ja autossa oleilua helpottaisi veräjä. Viime kesäksi en löytänyt sopivaa veräjää autoon, yhtä käytiin kokeilemassa mutta se ei sopinut takakonttiin. Yksi päivä tällä viikolla avasin nettikirppissivuston ja laitoin hakuun veräjän. Kappas, siellä olisikin yksi lähellä, laitoin viestin ja mentiin heti sovittamaan.

Sehän sopi täydellisesti. Veräjä on Variogate merkiltään ja sopii moneen autoon. Olikin hyvä ostos, kun jos auto vaihtuu niin ei tarvitse veräjän vaihtua. Ison koiran kanssa todella hyvä ominaisuus on se, että keskellä ei ole metallitankoa. Veräjä ei rämise ja istuu tukevasti autoon. Voin suositella.

Vihdoin päästiin noseen puolen vuoden tauon jälkeen! Ai että kun olin onnellinen! Tehtiin samaa alkurutiinia treeneissä kuin ennenkin, toivoen että Karu muistaisi mitä tultiin tekemään. Lämppäpurkit olivat ulkona ja kun mentiin lähemmäksi niin Karu veti niille hajuille kovaa kyytiä - luulen että siinä alkoi Karu huomaamaan että nyt on jotain tuttua juttua tässä. Purkilla Karu ei ilmaissut, mutta kehuin kun haistoi purkkia.

Sisätiloissa tehtiin ihan vain muistuttelutreeniä purkkien kanssa ensin. Silloin Karu tiesi mitä tultiin tekemään. Karu meni välittömästi etsintämoodiin ja ilmaisi tosi hienosti! Sitten pidettiin tauko ja tauon jälkeen tehtiin ihan oikea treeni kahdessa huoneessa. Ensimmäisessä tilassa Karu ilmaisi aika monta kohtaa... :D Vähän varmaan kokeili kuinka helposti sitä herkkua tulisi. Kyllä se kätkö sieltä lopuksi löytyi ilman auttamista ja hieno ilmaisu tuli!

Toisessa huoneessa oli kaksi kätköä, joista sovittiin että Karun täytyisi löytää yksi ja sitten lopetetaan. Karuhan löysi hajun lähes heti, hurjat kehut ja sitten pois. Mutta..! Kun oltiin lähdössä huoneesta, Karu pääsi toisen kätkön hajupilveen ja annettiin sitten etsiä se toinenkin kätkö. Ai että, kyllä Karu on hieno mies. Karulla oli selvästi intoa ja energiaa jatkaa etsimistä, joten hyviin onnistumisiin oli hyvä lopettaa treenit.

Karulla oli nosessa kuuma. Karulla on ollut ulkoillessa kuuma. Karulla on yöllä kuuma. Ja kesä vasta edessä... Karu kasvatti muhkean pohjavillan takaisin heti karvanlähdön jälkeen.

Me ollaan puoli vuotta oltu tekemättä mitään tuon jalkatrauman takia ja nyt jos koko kesä menisi taas siinä että mitään ei voi tehdä koska on kuuma niin ei käy. Karvat sai lähteä.

Karu vihaa harjaamista, mutta suorastaan nautti karvojen ajelusta. Karusta näki heti kun olo helpotti. On tuo aikamoinen kuumakalle, kun vaikka karvat ajeltiin niin edelleen hakee sen viileimmän paikan missä olla. Oli tuo karva kyllä tiivistä kun se ajeli, ei ihme että on ollut kuuma.

Ihana tavallinen arki!

Tänään oli kyllä tämän vuoden tähän mennessä paras hetki, kun pääsimme Karun kanssa kahdestaan kävelemään satamaan. Karu sai hypätä itse autoon ja sieltä pois. Karu sai kahlailla mielin määrin. Karu sai potkia hajuja joka kerta kun teki mieli. Ja minun ei tarvinnut varoa tai olla sydän syrjällään koko ajan vaan sain katsoa elämästä nauttivaa koiraa ja nauttia myös itse.

Ei olla sataman alueella käyty sitten viime vuoden (jalkaepisodin vuoksi). Se on aivan täydellinen koiran sosiaalistamispaikka, kun siellä kulkee aikuisia ja lapsia, muita koiria, siellä on myös ravintola ja padel -kenttä. Kaikenlaista tutkittavaa ja ihmeteltävää siis on, mutta tilaa riittää ja on avaraa, joten pääsee helposti kauemmaksi jos tarvitsee. Siellä kun oli kävelty ja kahlailtu tarpeeksi niin sitten vain istuttiin ja nautittiin ihanasta kevätilmasta! Arkea osaa taas arvostaa eri tavalla kun Karu oli niin pitkään toipilaana.

Meille sattui tuolla kaksi koirakohtaamista ja molemmilla kerroilla minun ei tarvinnut vetää kiskovaa Karua koirista poispäin, vaan Karu hoksasi itse että pääsee tilanteesta pois ja halusi päinvastaiseen suuntaan missä koirat olivat! Hyvä Karu!!

Ainiin ja tulihan tuo pallero myös pestyä. Nyt ei karvojakaan enää lähde niin paljoa kun enimmät on saatu föönillä lennätettyä pois. Kyllä on linnut hakeneet karvoja ahkerasti!

Ennen ja jälkeen pesun. Kyllä tuli siistin näkönen, ihan kuin trimmattu!

Olisikohan vastoinkäymiset jo takanapäin?

"Virallinen" neljän viikon saikku on huomenna ohitse! Uskaltaa jo hieman hengähtää eikä tarvitse itse enää panikoida Karun hyppiessä tai hepuloidessa. Ja mikä parasta, kohta päästään taas noseen! Tai siis itse nosehan ei ole ollut ongelma missään vaiheessa, Karu etsii tosi rauhallisesti eikä hypi tai pompi hallitsemattomasti kätköä etsiessään, vaan ongelma on odottelu ja siirtyminen paikasta A paikkaan B. Koska paikalla on muita koiria ja paljon koirien hajuja, Karu vetää hihnassa paljon ja saattaa tehdä äkkinäisiä nykäyksiä tmv. Tämä on se syy, miksi ei olla menty treenaamaan vaikka sitä Karun lääkärit ja hoitajat kehuukin hyvänä ajanvietteenä. Kotona voisi tosin treeniä tehdä, mutta pelkään tekeväni jonkun mokan pitkän tauon jälkeen ja sitten meneekin kaikki pyllylleen. Enkä halua mokailla koska tähtään tuon kanssa kisoihin vielä joku päivä..!

Mätsäreitäkin alkaa olla aika paljon tässä keväällä. Loistavaa sosiaalistamista mennä vain paikalle hengailemaan. Nyt ainakaan ei ole hinkua osallistua itse, mutta katsotaan lähempänä uudestaan. Ajatuksena olisi myös käydä kauppakeskuksessa istuksimassa.

Tässä Karun pitkän saikun aikana on tullut huomattua, että ei tuo koiruli oikeasti kaipaa pitkiä kävelyjä useasti viikossa. Ennen joulukuista tapaturmaa pienesti stressasin sitä, että Karu ei pääse metsään tarpeeksi juoksemaan (koska koiran "kuuluu päästä joka päivä juoksemaan useita tunteja vapaana metsässä" yms yms...) tai että tehdään aivan liian lyhyitä kävelyjä. En oikein tiedä miten sen sanoisi paremmin, mutta kun Karun pitkät kävelyt väheni eli saikku alkoi, Karusta tuli iloisempi.

Hölmö :D

Luulen siis, että tehtiin Karun kuntoon tai jalkojen kestävyyteen nähden liikaa, enkä antanut Karun palautua tarpeeksi. Kun pitkät kävelyt ja metsässä juokseminen loppuivat, Karu alkoi olla iloisempi, energisempi ja hepuloivampi (kipeästä jalasta huolimatta). Ennen Karu sai vapaana juostessa herkästi hepuleita, mutta mitä useammin käytiin, ei Karu jaksanut enää innostua edes lelusta vaikka yritin leikittää.

Karu on raskasrakenteinen koira ja kevytrakenteiselle koiralle tunnin metsässä samoilu ei välttämättä tunnu missään, mutta Karun kaltaiselle se ottaa jo kunnon päälle. Myös löysät kintereet luultavasti vaikuttavat siihen kuinka raskaaksi Karu kokeen kävelyn, kun niitä jalkoja pitää jännittää enemmän. Kiran (7kg) kanssa en muista ongelmaa nuoruusvuosinaan etteikö hän jaksaisi, mutta Karun (55kg) kanssa täytyy opetella toimimaan toisin. Ihan jo lonkkienkin takia parempi etteivät lihakset pääse väsymään liikaa, mutta kuitenkin lihaskuntoa saisi kehitettyä. Eli lyhyempiä mutta laadukkaampia ulkoiluja! Yritän opetella kuuntelemaan Karun kehoa paremmin tästä lähtien.

Ja vielä lopuksi: minusta tuli eilen täti! Saa nähdä kuinka Karu tulee suhtautumaan tähän uuteen ihmiseen, kaikkeni teen että alusta asti Karulla olisi vauvelista positiivinen fiilis. :) Ja kaiken kukkuraksi minusta tulee kummitäti toiselle vauvalle joka syntyy kuukauden päästä! Vauvat ovat Karun mielestä pelottavia, mutta nyt tulee pakosti siedätystä lähivuosina. Pentuna Karu tykkäsi lapsista, joten luulen että kaikki tulee menemään hyvin.

Iloinen Pömpöm

Meillä menee hyvin! ❤︎

Karu on hepuliherkkä ja kivuton pikkukoira. Osaa myös ottaa rennosti ja nukkua sikeästi. Kipulääkkeitä ja antibioottia on annettu viimeksi viime viikolla. Leikkauskohdan ympäriltä jalka on koholla koska siihen on muodostunut uudisluuta, mutta leikkausarven kohta sen sijaan on pehmeä, koska siinä oli levy ja nyt ei tietty enää ole. Tosin nyt alue ei ole enää niin pehmeä kuten alussa vaan oikeastaan aika jämäkkä. Tikit poistin itse kun haava oli niin siisti eikä ollut mitään kysyttävää esim. lääkärille.

Ylempi 7.4. ja alempi 19.4. 

Karun jalka on oikeastaan nyt aika samanlainen kuin ennen ensimmäistä leikkausta. Kun implantit olivat jalassa, jalka oli ihan vähän jäykempi. Implantit aiheuttivat myös ontumista sekä aina seistessä Karu kevensi jalkaa. Nyt jalan keventäminen on oikeastaan loppunut! Olen nyt todella toiveikas, että vastoinkäymiset olisivat takana päin (koputtaa puuta...).

6.4. jalka tukisiteen poiston jälkeen ja 19.4.

Suurimpana haasteena on ollut Karun hillitseminen kun tullaan töistä kotiin. Karu haluaisi hyppiä ja pomppia ja hepuloida ja pyöriä kuin hyrrä. Olenkin antanut Karulle isoja herkkuja joita sen täytyy pureskella jonkin aikaa, niin siinä ajassa pahin into laantuu. Kaikenlaisia puruluitakin on hommattu.

Karvanlähtö on edelleen täysillä päällä. Karu on myös todella likainen. Sellaista harmaata pölyä tarttuu mustiin vaatteisiin kun Karu niihin osuu. Kun varsinainen saikku on kohta ohi, niin ajattelin silloin pestä Karun. Pesu ja kuivaus on sen verran iso urakka että on jalallekin raskasta, joten en nyt kiirehdi sen kanssa.

Alusta asti on hienosti varannut painoa leikatulle jalalle pissiessään.

Olen jo ihan pikkuhiljaa pidentänyt meidän kävelyjä. Nyt pisin kävely on ehkä noin 20min, joka tehtiin tänä aamuna. Ei ontumista tai keventämistä havaittavissa. Kokeillaan tätä nyt viikko ja sitten taas pidennetään ehkä puoleen tuntiin.

Leikkauksesta on nyt kohta kolme viikkoa. Neljä viikkoa suositeltiin rauhallista menoa, mutta kyllä ainakin kuusi viikkoa otetaan iisisti. Katsotaan rauhassa ettei ontumista tule tai uusia tulehduksia(!!). Sitten ehkä uskallan hiljalleen antaa Karun juosta ja hepuloida. Mutta asteittain pitää tämäkin toteuttaa ettei Karu satuta sen takia itseään että pääsee yllättäen sekoilemaan rajattomasti. Myös jumpat pitää taas aloittaa (tai ehkä olisikin pitänyt jo) ja vahvistaa oikeita lihaksia. Pitääpä kutsua fyssari taas käymään. Viime käynti oli vielä implanttien kanssa ennen viimeisintä tulehdusepisodia.

"Tuolla tuoksuu ihanat tytöt!"

Implanttien poisto

Keskiviikkona oli leikkausaika. Vielä leikkaavalta ortopediltä tenttailin Karun jalasta. Hän kertoi että joskus implantteihin muodostuu biofilmi, eli bakteerit muodostavat jonkinlaisen kalvon implanttien pintaan. Tällöin ne ovat suojassa antibiooteilta. Kun antibioottikuuri sitten loppuu, bakteerit pääsevät taas kudoksiin valloilleen. Kun näin käy, ei ole mitään muuta järkevää hoitoa kuin ottaa implantit pois. Implanttien poisto ei ole mitenkään yleistä, mutta välillä niitä joudutaan poistamaan ja kasvavilta pennuilta ne pyritään aina ottamaan pois. Tyypillisiä "biofilmitapauksia" ovat koirat, joilla on ongelmia ihon/korvien/tassujen kanssa, kuten Karu. Ortopedi sanoi vielä, että jos Karun jalka näyttää siltä että tarvitsee edelleen jonkinlaista tukea, niin laittaa sitten erilaisen levyn jalkaan.

Leikkaus oli sujunut ongelmitta. Uutta levyä ei tarvittu, jalka oli luutunut jo hyvin. Jalkaan ei laitettu lastaa tai kipsiä, mutta tiivis tukiside on jalassa 5 vrk. Se estää turvotuksen muodostumista.

Voi hyvänen aika kun Karun vointi parani ihan silmissä! Leikkauspäivän iltana ajattelin että en anna ruokaa ollenkaan kun Karu on aina niin huonovointinen rauhoituksen jälkeen. Ja mitä vielä, kun avasin jääkaapin oven niin Karu oli sitä mieltä että jotain voisi ottaa. Söi sitten puoli kiloa lihaa. Seuraavana päivänä olisi ollut jo ensimmäiset hepulit ja voi jumpe - kyllä onkin nyt hepulit olleet herkässä! Riehua ei saisi vielä neljään viikkoon joten nyt pitää osata olla luova. Vaikka herkuilla saa hepulit estettyä, pitää olla tosi eleetön ettei Karu mene sekaisin kehuista. Muutenkin Karun olemus on jotenkin erilainen, sellainen rento ja huoleton, kivuton. Luulen että implantit vaivasivat aika paljon.

Tukiside pois 5 vrk kuluttua, kipulääke 5 vrk ajan, antibiootit vielä noin viikon, tikit pois 10-12 vrk kuluttua, saikkua 4 vk ja sitten normaalia elämää. Ei kontrolleja eikä mitään tarvitse jos menee hyvin. Oi kuinka ihanaa jos tämä jalkarumba olisi nyt tässä!

Ei haittaa kasvit naamalla.

Tuleva leikkaus ja sen jälkeinen aika jännittää

Ensi viikolla on Karun leikkaus. Karu ei tällä hetkellä onnu eikä tarvitse kipulääkitystä. Antibiootti menee toki ainakin leikkaukseen asti ja voisin kuvitella että jonkin aikaa leikkauksen jälkeenkin.

Hieman luin ihmisten ortopediasta ja ruuvien poistoista. Myös ihmisillä ruuvit ja levyt saattavat aiheuttaa kipua tai ne infektoituvat, jolloin ne poistetaan. Mutta poiston tulee olla hyödyllisempää kuin mitä haitat ovat koska ei poistokaan ole riskitöntä. Ja näinhän se Karullakin on. Ruuvit ja levy ovat poistettava jatkuvien infektioiden vuoksi. Ne ovat olleet nyt paikallaan jo 4 kk.

Haluan että Karu parantuu niin hyvin kuin mahdollista. Karulle on ostettuna lisää omega-krilliöljyä (tämä ei ainakaan närästä), maitohappobakteereja ja magnesiumia sekä nyt vielä lisäksi nivelvalmistetta jossa on mm. msm, kondroiittisulfaattia, kuparia, inkivääriä ja c-vitamiinia. Ennestään meillä on siis glukosamiinia, d-vitamiinia, e-vitamiinia ja vähän kaikkea muutakin.

Teen Karun eteen kaiken minkä pystyn. En malta odottaa että päästään metsään häseltämään, harrastamaan noseworkia ja harjoittelemaan koirien ohituksia, sekä olemaan ja ihan vain hengailemaan erilaisissa paikoissa. Sitä meidän normaalia arkea.

Karu katsoo tyytyväisenä kun putsataan matosta hänen loputonta karvavarastoa.

Käytiin äskettäin tutulla lintutornilla. Tai no Karu ei käynyt, hän hengaili vain peltojen reunoilla. Kun minä sitten menin tornille ilman Karua, niin siellä tornilla Karua kehuttiin ja kysyttiin kovasti kysymyksiä. Karu on niin iso ja komea, että kommenteilta ja kysymyksiltä ei voi välttyä minne vain mennäänkin. Se on tavallaan ihan mukavaa. Minä olen rehellinen luonteesta ja terveydestä.

Todella usein Karua luullaan metsästyskoiraksi. Ja koska Karu on niin iso, niin ihmiset haluavat kysellä että mikäs tämä on miehiään. Tälläkin kertaa jämäkkää päätä kehuttiin sekä komeaa ulkomuotoa! Tämä tuo hyvän mielen, sillä nytkin nämä Karua kehuvat ihmiset näkivät Karun vain ohimennen autosta, eivätkä ilmeisesti huomaa kintereitä ollenkaan. Ihanaa kun ei tarvitse selitellä miksi jalat ovat kuin keitetyt spagetit. Todella harvat ylipäätään kommentoivat jalkoja ollenkaan.

Minun rakas komea mies <3

Kuinkas sitten kävikään

Ja niin vain se jalka taas tulehtui. Voi sitä epäuskon, huolen ja vitutuksen määrää. 3,5 viikkoa selvittiin ilman lääkityksiä. 

Eli viikko sitten sunnuntaiaamuna Karu tervehti minua iloisesti ja 30 min kuluttua olikin jo kolmijalkainen ja tuskainen. Onneksi minulla oli kaapissa antibioottia ja kipulääkettä juuri tätä tilannetta varten. Ei ollut siis epäilystäkään että kyse olisi jostain muusta ja koska tuota kyseistä antibioottia on käytetty juuri tähän vaivaan, niin siksi sen aloitin keltään kysymättä. Onneksi aloitin, tunnin päästä lääkkeen annosta Karun olo helpotti.

Seuraavana päivänä lähiortopedille, jossa ollaan kontrolleissa käyty aiemminkin. Kuvattiin, ei juuri muutoksia edellisiin kuviin. Metalleja ei kuulemma kannattaisi poistaa, koska jalan rakenne menee liian heikoksi. Että josko syötetään antibioottia jonkin aikaa ja aloitetaan se aina uudestaan kun jalka tulehtuu. Ortopedi sanoi, että konsultoi Karun leikkaavaa lääkäriä.

Jäin ihmettelemään tätä jatkohoitosuunnitelmaa. Päätin kuitenkin odottaa leikkaavan lääkärin kommenttia. Sieltä tulikin vastaus, että implantit täytyisi poistaa. Mutta juurihan minulle kerrottiin että jalka ei kestä? Olin siis itse yhteyksissä leikkaavaan lääkäriin.

Hän ei ollut Karusta tippaakaan huolissaan. Kertoi, että ei Karu voi jatkuvasti antibioottia syödä, joten järkevintä on leikata implantit pois. Jos esim. hampaat olisivat huonot, sieltä voisi päästä bakteeri tulehduttamaan Karun jalkaa, mutta minun mielestä Karun hampaat ovat moitteettomat. En keksi missä muuallakaan voisi olla haavaa. Onkohan tämä sitten hylkimisreaktiota? Kuulemma jalka luutuu 4-6 vk kuluttua implanttien poistosta ja kaikki järjestyy kyllä. 

Mikä helpotus! En tosin ymmärrä, miksi ortopedeilla on niin eri mielipiteet? Luotan Karun leikkaavaan ortopediin tässä asiassa ja parin viikon päästä ajellaankin hänen klinikalleen. Matka on vajaa 3 h suuntaansa, mutta se on nyt ehkä pienin ongelma tässä tilanteessa. Vakuutuskausikin vaihtui sopivasti.

Tällä hetkellä Karu kävelee jalalla tosi hyvin, pientä ontumista on havaittavissa. Karun vointi muuten on normaali, hepulit ovat herkässä ja on muutenkin iloinen poitsu.

Meillä on vielä näin paljon lunta!

Karvanlähtö

Viime vuonna Karulla ei ollut kunnon karvanlähtöä ollenkaan, joten nyt ilmeisesti on senkin edestä. Terapeuttista hommaa harjata vaaleat pohjavillat pois, tilalle jää musta päälliskarva.

Pikkuhiljaa etenee...

Karvat totta kai on laitettu ulos. Kun ei vielä ole mitään punkkilitkuja karvoissa, niin ne ovat turvallista pesämateriaalia. Tuttuun tapaan talitiaiset heittelevät vaan karvat ympäriinsä, kun ne eivät vastaa heidän vaatimuksiaan. Mutta orava! Sain onneksi tämän hauskan karvankeräilyn videolle! Monta kertaa on yksi tai useampi orava käynyt karvoja hakemassa.

Mitä Karu syö?

Tein laskelmia pitkästä aikaa. Karun ruokavaliossa on ollut pientä muutosta kun Karu ei enää oikein suostunut syömään Tessun sika-nautaa. Se myös aiheutti puklailuja. Kun siirryttiin kalkkunaan, puklailut ja nirsoilut loppuivat. Karu _rakastaa_ nappulaa ja aamuisin kun ei liha maistunut, niin nappulat menivät heti. Vähän aikaa sitten Karulla oli pitkä lääkekuuri menossa ja oli tärkeää että Karu söi jotain lääkkeiden kanssa, joten siksi tähän järjestelyyn päädyttiin ja tämä onkin ollut oikein toimiva, joten näillä mennään jatkossakin. 

Aamulla

200 g Dagsmark Lappi -nappulaa

120 g Tessun sika-nautaa

+ maitohappobakteerikapseli

Illalla

400 g Kennelpakasteen kalkkunaa

120 g Tessun sika-nautaa

Kuutio Tessun naudanmaksaa

+ lisäravinteet, mineraalisuola ja maitohappobakteerikapseli

Yhteensä päivässä:

162 g valkuaista

136 g rasvaa

13-18 g kalsiumia

A-vitamiinia n. 6000 µg

E-vitamiinia 500-800 mg

Sinkkiä 166-216 mg

D-vitamiinia 303 µg/viikko

Dagsmarkin nappula sopii Karulle, koska siinä ei ole riisiä tai viljoja. Tessun sika-nautaa saa vähän ruoan mukana, koska sitä on pakkasessa edelleen 16 kg jäljellä. Noin vähäinen määrä ei aiheuta nirsoiluja eikä puklailuja.

Ruoan sekaan laitan joskus makua ja vaihtelua tuomaan kananmunaa, märkäruokaa tai kalaa. Aina kun muistan, laitan nokareen voita ruokaan.

Pureskeluun Karu saa esim. nahkasta tehtyjä pururullia, kuivattuja korvia ja päänahkoja, ruokatorvia, henkitorvia. Jos kaapista löytyy useampaa eri herkkua, annan usein Karun itse valita mitä tekisi mieli. Joskus annan Karulle jopa kaksi puruluuta niin saa pureskella molempia vaikka vuoronperään. Minusta on mukavaa antaa koiralle vapaus valita, eihän meidänkään tee joka päivä mieli samoja asioita. 

Alla olevassa kuvassa olen antanut Karun haistella kolmea vaihtoehtoa, naudannahkarullaa, naudan päänahkaa ja hevosen päänahkaa. Sitten Karu sai valita mikä olisi mieluisin herkku ja tällä kertaa herkuinta oli naudan päänahka!

"Jokojokojokojoko....???"

Lisäravinteita sekä erilaisia märkäruokia ja kuivamuonaa herkuksi.

Fysioterapiaa

Ollaan jo kaksi viikkoa pärjätty ilman antibioottia! Karun jalassakin huomaa nyt selkeää edistymistä kun ollaan hiljalleen käyty pidempiä kävelyjä. Nyt ei joka lumikasan ylityksen jälkeen enää onnu ja Karu jaksaa kävellä enemmän ilman että alkaa keventää jalkaa. Seisoessa paikallaan Karu laittaa painoa kaikille jaloille tasaisesti edes hetken aikaa. Tuntuu että ihan silmissä paranee tuo jalka!

Fysioterapeutti kun tavattiin, sai Karu hepulin. Oli Karun mielestä niin ihanaa nähdä tuttu henkilö! Fyssari oli ihan positiivisesti yllättynyt kuinka hyvin Karu käytti jalkaa, ettei se ollut niin jäykkä kuin olisi voinut olettaa. Lonkistakin huomautti, että ovat vakaat, minkä itsekin olen pannut merkille. Takajaloissa ei ollut jumeja ja lihasmassa takajaloissa oli aika samanlainen. Istumis- ja makaamisasento olivat hyvät. Selän tunnustelua Karu aristi, mutta laserhoidon jälkeen ei enää. Joten tarkkailua kotona, tarvittaessa kipulääke ja uusi laserkäsittely, jos ei epämukavuus mene ohitse. Kokeiltiin painonsiirtoa takajaloille eri tavoilla, se menee huonosti. Pitää yrittää painonsiirtoa tehdä joko pienellä horjuttamisella tai namin ohjauksella. Karu osaa kyykkyliikkeen, joten sitä saadaan tehdä ahkerasti. Lenkkeilyä jatketaan kuten nyt, eli maltillisesti pidennetään niin ettei ontumista tulisi.

Seuraava fysioterapiakäynti olisi 4 vk päästä, lääkärikontrolli varattiin 2 vk päähän. Kovasti toivoisin että päästäisiin jo nosework -treeneihin! Mutta vasta kun lääkäri antaa luvan ja luutuminen on edistynyt tarpeeksi.

Painokin oli tullut takaisin ja Karu on taas 54 kg. Karu oli menttänyt kaksi kiloa painostaan toipumisaikana.

Elämä hymyilee

Lopetin Karun antibioottikuurin viime viikon torstaina, jolloin annoin viimeisen tabletin. Joka päivä, joka hetki, tarkkailin jalkaa, kokeilin onko se kuuma, ontuuko, jännitin aamuisin onko Karu kolmijalkainen yön jäljiltä...

Ja niin vain on nyt jo yli viikko mennyt eikä jalka ole tulehtunut!! Uskallan olla jo helpottunut, mutta edelleen tarkkailen ahkerasti. Karu on pomppinut ja hepuloinutkin siihen malliin että kyllä se jalka olisi varmaan jo ärtynyt jos olisi ärtyäkseen. Saatiin lupa aloittaa fysioterapia ja mennäänkin käymään vakkarifyssarilla ensi viikolla. Pitkästä aikaa tuntuu että on valoa tunnelin päässä ja jospa viimeistään kesäksi elämä normalisoituisi.

Tässä yksi päivä uskalsin viedä Karun ihan pikkusen pidemmälle kävelylle (eli 10min kävelyn sijaan 15min) ja tehtiin vielä yhdessä lumitöitä pihassa, niin Karu oli sen jälkeen aivan loppu! Jalkaakin kevensi enemmän. Eli todella hitaasti pitää aloittaa kävelyjen pidentäminen. Onneksi on fysioterapia jo pian niin luulisi että tulevat jumpatkin vahvistavat jalkaa.

Karun antibioottikuuri kesti yhteensä yli kymmenen viikkoa, josta pisin yhtäjaksoinen kuuri oli noin kuusi viikkoa. Tuossa kymmenen viikon aikana oli kaksi yritystä kun koitettiin olla ilman antibioottia, mutta ei mennyt kuin muutama päivä ja jalka tulehtui. Antibioottikuurista oli yllättävän vähän haittaa, esim. kakan kanssa ei ollut mitään ongelmaa vaan pökäleet olivat hyviä. Korvaan tuli hiivaa ja jalkapohja kutisi kovasti, luulen että nämä olivat ab-kuurin haitat.

Karu on tosin nyt alkanut kutisemaan enemmänkin, etenkin mahaa, rintakehää ja häntää kutittaa. Harjatessa huomasin että huh heijaa, karvanlähtö on näköjään alkanut. Hännän karvoista taisi lähteä puolet pois harjauksen jälkeen. Sitten muistin, että antibiootit annoin aina voinokareissa ja nyt ei ole saanut tuota "rasvalisää". Voisiko sekin vaikuttaa kutinaan? Alan siis nyt antamaan voita ruokaan ja vähän enemmän lihaa, lisäksi pesen nuo kutisevat alueet ja jatkan harjaamista. Jospa se siitä.

Kinttukontrolli

Elämä on ollut suht seesteistä viimeiset neljä viikkoa, päivä kerrallaan ollaan eletty. Karulla on energia alkanut patoutumaan ja se purkautuu hepuleina aina silloin tällöin, mikä on välillä aika koomistakin. Yksi väärä liike ja Karu menee sekaisin. Kerran kun Karu oli sekoilemassa, otin herkut esiin ja laitoin ne piiloon ajatuksena että etsiminen rauhoittaa tilannetta. Kun sanoin Karulle "etsi", se lähti etsimään herkkuja - hepulissa. :D Ei mennyt kuin Strömsössä. 

Karu venyttelee, hakee huomiota, syö paljon, on valmis yhteiseen tekemiseen välittömästi, jyrsii puruluita ja myös nukkuu sikeästi. Karu on siis ihan onnellinen ja iloinen (sekä kivuton?) vesseli. Kipulääkkeenkin lopetin enkä huomannut eroa käytöksessä tai voinnissa.

Mitä nyt hiivakorva alkoi kukkimaan taas vaihteeksi... Korvanpuhdistusliuoksella se onneksi meni paremmaksi. Mutta ei siinä vielä kaikki, eräänä yönä Karu oli purrut vasemman takajalkansa anturan verille. Näytti hurjalta, mutta en jaksanut olla huolissani. Kun on hyvät putsausvälineet eli Vetericyn -suihke ja Abilar -pihkasalva, sekä steriilit kuitutaitokset ja itseliimautumat siteet, niin kyllä se siitä. Ja mikä tärkeintä - kauluri. Karun siskolla tämä oire oli merkki sopimattomasta ruoasta, joten pitääpä nyt pohtia mitä olen taas syöttänyt väärin. Tosin, Karulla on pitkä antibioottikuuri takana ja edelleen päällä, joten se voi olla syy tai osasyy ongelmiin. Mene ja tiedä, mutta oireita hoidetaan ja pidetään ruokavalio yksinkertaisena niin mitäpä muuta tässä voi tehdä. Mikrokapseloituja maitohappobakteerejakin ostin (mikrokapseloidut kestävät paremmin koiran mahahapoista paksusuoleen). Nyt kun on mennyt hetki, niin korvat ovat pysyneet siisteinä ja anturakin on hienosti parantunut.

Voehan kehveli kun on kutittanut.

Kahden viikon kuluttua on jo näin hyvin parantunut.

No mutta vihdoin koitti se kauan odotettu kontrolli ja jalasta otettiin röntgenkuvat. Ruuvit ja levy olivat paikallaan, mutta luukalvossa oli reaktiota levyn alueella. Se voi tarkoittaa tulehdusta tai harmitonta reagointia levyyn. Luutuminen ei ollut vielä niin hyvää, että voisi uskaltaa ottaa kaikki metallit pois.

Seuraava röntgenkuvakontrolli olisi kuuden viikon kuluttua. Sitä ennen kokeillaan jättää antibiootti pois. Pahin pelkoni on, että kun antibiootti lopetetaan, menee pari päivää ja jalka tulehtuu ja Karun vointi menee taas todella huonoksi. Tulehduksesta toipuminen kestää pitkään ja Karu on nyt niin onnellinen että harmittaisi kyllä todella paljon jos vointi pahenee. Mutta eihän Karua voi ikuisuutta antibiootilla pitää, joten pakko se on kokeilla kuinka käy. 

Karu edelleen keventää leikattua jalkaa, mutta ihan pienen pientä edistymistä on havaittavissa. Keventäminen on siis hieman vähentynyt.

Eilen oli ystävänpäivä ja sehän tarkoitti myös Kiran syntymäpäivää. Ikävä ei lopu koskaan, mutta onneksi on ihania muistoja.

Takapakkia, mutta myös toivoa

Viime viikolla kaksi vuorokautta antibioottien loppumisesta Karu meni kolmijalkaiseksi ja tuskaiseksi - tulehdus tuli jalkaan takaisin. Onneksi antibiootit auttoivat jo saman vuorokauden aikana, eikä jalka kerennyt turvotakaan. Ortopedit tekivät jatkosuunnitelman, johon kuuluu nyt vaan lepoa ja lääkkeitä. Otetaan kontrollikuvat alkuperäisen suunnitelman mukaisesti (eli 4vk välein). On kuulemma erittäin hyvä, että Karu astuu jalalla maahan. On mahdollista, että antibiootit auttavat eikä muita ruuveja tarvitsisi poistaa. Minä jo pelkäsin uutta röntgenkuva-leikkausrumbaa, joten tämä leposuunnitelma kuulostaa erittäin hyvältä. Fysioterapiaa lykätään.

Nyt kun antibioottia on taas viikko syöty, Karun jalka on paljon parempi. Parempi kuin aikoihin itseasiassa. Joten toivoa on, kunhan tuo ab-kuuri on vain riittävän pitkä.

Hiivakorvakin näyttää parantuneen ja etujalkojen nuoleskelu on loppunut.