Maksakontrolli ja yskän selvittämistä

Yksi päivä Kira alkoi yskimään juomisen jälkeen, eikä yskä mennyt ohi muutamaan päivään. Kiralla on ollut jo pidemmän aikaa vesikuppi korkealla, koska maantasosta juodessa Kira vetää vettä väärään kurkkuun tai sitten puklaa veden pois. Keväällä Kiralla oli luultavasti kennelyskä ja nyt yski veden takia, joten ajattelin että paras puhua tästä lääkärille samalla kun on maksa-arvojen kontrolli. 

Ennen lääkäriä Kiralle oli hieronta-aika. Mitään vakavaa ei löytynyt, ylipäätään jumeja ei ollut. Hyvä uutinen siis, mutta se tarkoitti sitä, että myös etujalan ontumisesta piti puhua lääkärissä.

Lääkärissä sitten otettiin tosiaan verikokeet (ALAT ja AFOS) sekä puhuttiin yskästä ja ontumisesta. Verikokeiden tuloksia odotellessa otettiin Kirasta keuhkokuva ja kyynärkuvat. Lisäksi otettiin ranteista kuvat, sillä toinen ranne rutisi kun lääkäri sitä taivutti. Mitään hälyttävää missään kuvissa ei näkynyt, keuhkokuva oli muuten siisti, mutta keuhkoputkien seinämät olivat hieman korostuneet (ehkä yskästä johtuen?). Kyynärissä pientä iän mukaista muutosta, mutta ei mitään vakavaa nivelrikkoa. 

Yskän osalta päädyttiin siihen, että jos Kiralle vielä tulee kova yskä, voidaan saada yskänlääkettä tilannetta helpottamaan. Seuraavassa hammaskivenpoistossa katsotaan nielun tilannetta ja ontumiseen saatiin kipulääkekuuri. Verikokeissa tilanne oli mennyt huonommaksi, viimeksi ALAT oli 411, nyt 905. AFOS oli pysynyt suunnilleen samana, viimeksi 408, nyt 440. Mutta koska vointi on parempi kuin hyvä, katsotaan arvot uudestaan 4kk kuluttua.

Ihanaa petimateriaalia löytyi koiranäyttelystä. Ompelin reunat yhteen ja laitoin sisälle vanua, niin nyt on hyvä pehmeä peti! Kuvassa peti vielä ilman vanua kaksinkerroin taitettuna.

Kipulääkekuurilla ontuminen meni ohitse. Kira edelleen välillä yskii vähän, mikä tietysti huolettaa. Yritän kuitenkin olla ajattelematta kaikista pahinta koko ajan, ennemmin mietin että vanhuus ei tule yksin. Sen välillä unohdan että Kira on jo vanhus, kun niin pirtsakka se on.

Alla olevassa videossa Kiran tyyli syödä. Heh, ei tokikaan aina näin, mutta ollaan vahingossa tämä tapa hänelle opetettu. Kiralla on tapana riskata ruokaa kovaan ääneen ja sitten kun saa eteensä ruokaa mitä ei halunnutkaan, niin ollaan vähän suostuteltu... Sitten syötetään kädestä pieniä paloja lihaa, märkäruokaa tai nappulaa. Sallittakoon tämä mummolle, ja sitä paitsi, tämä on ihan kivaa yhteistä aikaa.

Hampaiden harjausta ja pientä ontumista

Kiralla oli viimeksi hammaskivenpoisto kesäkuussa. Siitä palautuminen oli vaikeaa kun Kiralle tuli paha närästys. Uutta hammaskivenpoistoa suositeltiin jo 10kk päähän, mikä tuntui kamalan lyhyeltä ajalta. Päätin sen jälkeen että aloitetaan hampaiden harjaus - piste! Jos sillä pystyy pitkittämään hammaskivenpoistoa ja estämään hampaiden poistoa niin se on pakko tehdä. Ja siitä on nyt pidetty kiinni. Tavoite on siis pestä hampaat joka ilta ja siinä on onnistuttu ihan hyvin. Aina ei toki voi muistaa, mutta harjaus tapahtuu kuitenkin useamman kerran viikossa. Ja voin sanoa että kyllä siitä on ollut suuri apu. Muistelen että vuosi sitten hampaisiin kertyi tosi nopeasti uusi hammaskivi ja olin siitä ihmeissäni ja huolestunut... Nyt hammaskivenpoistosta on kulunut 4kk ja vain yhteen takahampaaseen on vähän päässyt plakkia/hammaskiveä kertymään. Se onkin vaikein harjattava hammas. Muut hampaat ovat hienon valkoisia! Ja muutenkin mielestäni Kiralla on ikäisekseen erittäin hyvät hampaat. Helposti vanhojen koirien hammashuoltoa vähätellään, laiminlyödään tai unohdetaan, mikä on todella surullista.

Mielessä on ollut nyt pari kertaa myös emmi-pet -hampaiden puhdistus. Olen skeptinen enkä ole aikaisemmin uhrannut ajatustakaan tuolle, mutta nyt pohdin että kannattaisiko sitä kokeilla... Tiedän siis vallan hyvin ettei se poista ientaskuista hammaskiveä eikä korvaa eläinlääkärikäyntiä, mutta jos sillä tuota takahammasta vähän putsaisi ennen kuin siihen muodostuu ientulehdusta, niin olisikohan siitä hyötyä. En tiedä, se jääköön vielä ajatuksiin muhimaan.

Eilen Kira ontui etujalkaansa. Sillä oli ollut aika menevä päivä, joten luulen sen johtuvan jostain lihasongelmasta. Se on ontunut aikaisemminkin etujalkaansa, mutta se on mennyt ohitse hieronnalla ja levolla (sama edessä nytkin). Kiralla onkin ollut nyt aika menevä syksy muutenkin, kun on päässyt usein metsään juoksemaan kun on kerätty marjoja tai sieniä. Lisäksi isä kertoi että Kira saattaa joskus aamuisin tehdä itsenäisiä 30min matkoja metsään... Eli siis kun pääsee ovesta ulos niin juoksee metsään ja tulee takaisin kun tulee. Pitää yrittää kitkeä tämä tapa jotenkin, eli siis että ehkä Kira aamuisin ulos vain hihnassa..? Vanhalle koiralle ei tee hyvää lähteä kylmillä lihaksilla täysillä juoksemaan metsään ylämäkeen. Vanhoja tapoja on vain vaikea muuttaa, Kira nimittäin tykkäisi aamupostin hakea vapaana eikä hihnassa.

Tilasin Kiralle jokin aika sitten Samylinia, josko se olisi alentanut maksa-arvoja (vaikkakaan en ole niistä enää kovin huolissani koska vointi on hyvä). Ajattelin että tabletti on helpompi antaa kuin jauhe, kun Kira pian jättää koko ruoan syömättä jos epäilee mitä siinä on. Itse saan annettua tabletin suht kivuttomasti broilerin sydämen sisässä, mutta vanhemmilleni se on hieman haastavampaa. Joten teimme niin, että minä annoin tabletin silloin kun Kira oli meillä. Kävi kuitenkin niin, että Kira meni Samylinista ripulille, joten kokeilu päättyi nopeasti.

Kiinnostava kolo...

Kiran herkutkin meni nyt uusiksi. Aikaisemmin ollaan annettu Platinumin puolikosteita herkkuja, mutta niistä tuntuu menevän nykyään maha sekaisin. Paras olisi esim. keitetty sydän, mutta sitten taas tulee säilyvyyden kanssa ongelmia. Joten ostin kokeeksi kuivattua hevosta - tämä kokeilu oli menestys! Kira on herkkuihin hulluna eikä maha ole moksiskaan, joten toistaiseksi jatketaan sillä.

Lokakuussa on parit mätsärit vielä tiedossa (kunhan saadaan tuo ontuminen ensin hoidettua), jonka jälkeen niitä ei sitten loppuvuonna juuri olekaan. 

Mökkireissun jälkeen Kira oli aivan poikki!

Kontrolli

Kiralla oli maksa-arvojen kontrolli ja arvot olivat ennallaan. ALAT ja AFOS pyörivät neljänsadan hujakoilla, kun niiden pitäisi olla noin alle kahdensadan. Eli eivät kamalasti koholla, mutta eivät olleet laskeneetkaan. Tietysti kun vanha koira niin elimistöllä menee kauemmin toipua. Eläinlääkäri suositteli Samylinia ja kontrollia 2-3kk päähän. En itse usko Samylinin voimaan, sillä jos se toimisi, kai sitä ihmisillekin suositeltaisi? Noh kuitenkin, ajattelin tuotetta kokeilla, sillä jos Kiran maha ei mene sekaisin niin eihän siitä haittaakaan ole (muuta kuin rahanmenoa). Ajattelin ostaa pari pakettia ja syötän ne ennen kontrollia, ja jos arvot ovat laskeneet niin hyvä ja jos ei niin eipä sitten. Tuleepahan itselleni olo että jotain on tehty, eli Samylin hoitaa ainakin omaa päätä. :D Voisin lisäksi antaa Kiralle maksaa useammin jotta saisi A-vitamiinia, jos sekään yhtään auttaisi. Virkeä tuo mummo on kuin mikä, joten voinnissa ei ole valittamista.

Kesäkuulumisia

Kesällä ollaan tehty vaikka mitä ja taas toisaalta ei välillä olla tehty yhtään mitään. :D Kiraa ovat viihdyttäneet mökillä oravat, joita on intensiivisesti tuijotettu. Hellesäällä ei olla tehty mitään, sillä kukaan ei jaksa mitään. Tulisipa jo syksy niin voisi mennä sienestämään muutakin kuin kanttarelleja! 

Ensi viikolla Kiralla on verinäytekontrolli, muuten on kyllä mennyt tosi hyvin. Vatsa on ollut kunnossa ja ukkosista ollaan selvitty ilman rauhoittavaa. Kira ei pienempiin jyrinöihin reagoi ollenkaan - ehkä se ei kuule niitä...? Loppuun läjä kuvia:

Ja viimeiseksi kakkakuva. Kira on välillä kakannut korkealle, minusta se on ainakin todella koomista. :D

Mökkeilyviikko

Nyt on viikko mökillä lusittu ja hyvin meni! Minua jänskätti aluksi kuinka Kira jaksaa, mutta hienosti hän jaksoi. Nukkui ja lepäsi tietenkin paljon mikä oli tosi hyvä. Ei tehty muuten mitään maata mullistavaa, vaan syötiin, juotiin, uitiin ja vaan oltiin. Otin ihan kamerankin mukaan jos pitkästä aikaa jaksaisin Kiraa kuvata kunnolla, mutta en oikein löytänyt inspiraatiota. Joitain kuvia otin ja etenkin nämä kaksi alla olevaa kuvaa kuvastaa hyvin tuota Kiran moodia. :D Suurin osa kuvista Kira oli juurikin silmät kiinni.

Paljon oli itikoita ja mäkäriäisiä. Kirasta tulee helposti vainoharhainen ja ahdistunut jos mäkäräiset pääsevät puremaan. Nyt Kira oli saanut Bayvanticin n. viikkoa aikaisemmin ja lisäksi puettiin sille ötököitä torjuva paita joka suojasi mahaa. Tuo oli tosi hyvä yhdistelmä, sillä nyt ei Kiran mahaa tai muutakaan paikkaa kertaakaan purtu vaikka ötökät pörräsivät ympärillä! Kira niitä napsi menemään mutta ei ahdistunut ollenkaan. Makoili jopa kyljellään eikä mäkäräisen puremia tullut. Tuo oli suuri helpotus niin minulle kuin Kirallekin. Jouduimme tosin muokkaamaan sitä ötökkäpaitaa kun se ei aluksi suojannut mahaa. Käänsimme sen ylösalaisin ja teimme etujaloille uudet rei'iät ja sitten mahaosa tiukaksi. :D Oli kyllä hassun näköinen, mutta toimiva ja Kira antoi sen pukea ylleen joka kerta. Iltaisin se puettiin kun mäkäräiset heräsivät, muuten ei.

Ei nyt pelkän nurmikon päällä mummo viitsi aina maata.

Oli myös todella kuuma viikko, mutta olipa hyvä että juuri se aika oltiin mökillä. Kirakin kävi joka päivä itse uimassa, ei tarvinnut houkutella kuin pari kertaa. Lisäksi me suppailtiin ja Kirahan rakastaa suppailua! Viime kesänä Kira putosi suppilaudalta ja sen jälkeen ei siihen suostunut menemään, mutta nyt oli se jo unohtunut ja oikein änki laudalle kun olin menossa. Tietenkin Kiralle pelastusliivit päälle, niin ei tarvinnut huolehtia tippumisesta. Eikä Kira kertaakaan tippunutkaan. Kira toi "kivaa" lisähaastetta suppailuun kun ite yrittää pysyä laudalla ja Kira ärisee milloin kiville ja milloin melalle ja heiluttaa lautaa pompuillaan. :D Hyvin minäkin onneksi pysyin kyydissä.

Kerran yöllä ukkosti jolloin annettiin Sileo-geeliä. Noin puoli tuntia siitä ja Kira oli rento loppuyön. Vaikka annoksen saisi uusia 2h jälkeen, oli Kira vielä silloinkin välinpitämätön ukkosesta, joten ei annettu lääkettä enää uudestaan. Aamulla Kira oli jo normaali itsensä.

Hyvää juhannusta!

Juhannus meillä vietetään lepäillen kotona tekemättä mitään sen kummempia. Sen jälkeen vietetäänkin viikko mökillä. Jännittää kuinka Kira jaksaa, kun jo parin päivän mökkeilyn jälkeen hän on niin väsynyt. Yritetään ottaa rennosti ja nukkua paljon päikkäreitä, ehkä siten selvitään hyvin. :) On luvannut kyllä niin kuumaa keliä, että pitää katsoa ajelenko Kiraa lisää. Nyt kasvanut turkki kyllä suojaa hyvin hyttysiltä, joten pitää pohtia asiaa...

Viime blogipäivityksen jälkeen Kiran pahoinvointi jatkui yllättävän pitkään. Melkein viikko annettiin pahoinvointilääkettä ja Antepsinia vielä pidempään. Nyt on vointi jo normaali ja syökin normaalisti, mutta vähän säikäytti että eikö se huono olo lopu ollenkaan.

Ja vihdoin Kira pääsi käymään hieronnassa! Kuten lähes aina, oli taas alaselkä jumissa. Pyritään käymään kesän aikana uudestaan.

Mätsäreissäkin päästiin pyörähtämään ensimmäistä kertaa tänä vuonna. Mä olin niin ylpeä Kirasta, sillä vaikka oli kova tuuli (joskus Kira on pelännyt kovaäänistä tulenpuuskaa) ja viereisessä kahvilassa soi musiikki, Kira ei ollut moksiskaan eikä yhtään stressaantunut! Pöydälläkin antoi tuomarin hyvin tutkia itseään. Meni kaiken kaikkiaan tosi hienosti. Kiraa vaan ällötti tekonurmi todella paljon! :D Ilmeisesti siinä haisi pissa tmv., joten oli vaikea saada houkuteltua Kira seisomaan tiettyyn kohtaan kun se ei olisi halunnut olla siinä ollenkaan. Saatiin keltainen nauha ja oltiin kolmansia. Kira taisi olla ainakin pienistä koirista kuulemma vanhin osallistuja. Tulisipa pian lisää mätsäreitä ja etenkin veteraanikehiä.

Hammaskivenpoisto

Maanantaina oli hammaskivenpoisto, joka meni erittäin hyvin! Ei siis yhtään poistettavaa hammasta, wuhuu! Yleensä on joku heiluva etuhammas poistettu tmv. Hammaskiveä oli kuitenkin runsaasti ja kyllä Kiran suu vähän haisikin... Maksa-arvot tarkistettiin samalla, ALAT oli laskenut mutta AFOS lievästi noussut. Eläinlääkäri kuitenkin sanoi, että parempi niin että ALAT oli laskenut, sillä tuo toinen arvo voi nousta milloin mistäkin etenkin iäkkäällä koiralla. Uusi kontrolli olisi suositeltavaa 2-3kk kuluttua.

Ennen hammaskivenpoistoa Kira oli syönyt heinää ja oksennellut, luultavasti oli närästystä. Närästys ja pahoinvointi yltyi aika pahaksi hammaskivenpoiston jälkeen eikä Kira suostunut syömään mitään muuta kuin heinää. Kun Kira ei suostu syömään edes herkkuja niin silloin on asiat huonosti. Pepcidistä ja Antepsinista ei tuntunut olevan apua joten eläinlääkärissä Kira sai pahoinvointipiikin takapuoleen että lääkkeet pysyisi sisällä (ihana eläinlääkäri veloitti käynnistä vain 4e :D). Meni muutama tunti ja Kira sai nukuttuakin ja sitten hiljalleen alkoi kelpaamaan herkut ja sen jälkeen ruoka! En nyt tiedä oliko Kiralla enemmän närästystä vai pahoinvointia vai molempia, mutta huono olo selkeästi vei ruokahalun.

Uutta hammaskivenpoistoa suositeltiin jo 8-10kk päähän. Se vähän hirvittää, sillä Kiralla oli niin huono olo koko päivän hammaskivenpoistopäivänä vaikka oli saanut pahoinvointilääkkeen jo rauhoituksessa sillä tiesin että puklailee aina rauhoituksen jälkeen. Haluaisin venyttää hammaskivenpoistoa mahdollisimman pitkälle sillä nuo päivät eivät ole Kiralle kivoja ollenkaa, joten ostimpa nyt hammastahnaa sitten Kiralle! Ja koska äitinikin oli nyt samaa mieltä, ehkä me yhdessä motivoidutaan harjaamaan hampaita jos se auttaisi pitämään hampaat kunnossa pidempään. Kirahan antaa harjata tosi hienosti hampaat joten ongelma on vain omassa motivaatiossa/muistissa... 

Laitetaas tähän loppuun vielä kuva marsujen haudasta, sain sinne ihania kukkia. :) Ja tietysti aina haudalla käydessä pitää vähän tuoreita heiniäkin haudalle laittaa, kun ne niin niistä tykkäsi. Ikävä pieniä karvapyllyjä.

Senioritunti, hyvää kakkaa, karvojen ajelua ja yskää

Kira päätti yksi päivä kävelyllä johdattaa minua jonnekkin. Oli hyvin määrätietoinen, ei edes haistella kerinnyt (?!) kun piti niin nopeasti kävellä eteenpäin. Päätin seurata ja katsoa mihin tiemme vie. Olihan se pitänyt arvata - koirakouluun! Sinne, missä meillä on ollut esim. dobokurssi. Kira on aikaisemminkin minua sinne kuljettanut. Sydäntäni särki kun Kira piti vetää pois, että ei me sinne valitettavasti nyt voida mennä... Lupasin Kiralle kuitenkin katsovani mitä tunteja koirakoulusta löytyy. Löytyihän sieltä sopiva yksittäistunti: senioreiden virkistystunti. Ollaan käyty siellä kerran aikaisemmin, en muista olenko tänne siitä kirjoittanut. Mutta siellä siis tehdään kaikenlaista kivaa yhdessä, esim. älypelejä tai temppuja. :) Joten mentiin sinne uudestaan kun Kira siellä niin tykkää käydä.

Tunti oli äärettömän kiva! Oli kaikenlaista tekemistä, temppuja ja älypelejä ja namien etsintää. Yksi Kiran lemppareista oli agilityputkeen juokseminen. 50min meni hujauksessa ja Kira teki kaiken aivan täysillä. Sitten kun lähdettiin kävelemään kotiin päin, Kira mateli. :D Hän oli niiiin väsynyt! Koko seuraavan päivänkin oli mummeli väsyksissä, oli kiva mutta rankka tunti. Ehdottomasti mennään taas uudestaan kunhan tunteja tulee lisää. Ehkä tehdään seuraava kerta vähän rauhallisemmin että Kira ei väsyisi niin pahasti.

Kiran ruokavalio alkaa hiljalleen muotoutua. On käynyt selväksi, että broilerin liha ei Kiralle sovi, paitsi broilerin sydämet. Kummallista. Platinumin puolikosteita kananappuloita ollaan herkkuina käytetty, mutta jos antoi niitä vähän enemmän niin se aiheutti vatsan löysyyttä. Ostin kokeiluun nauta-peruna -makua ja se tuntuu sopivan ja ehkä jopa maistuvan paremmin! Olen ostanut myös best-in lihapataa ja naudanpataa. Yllättäen molemmat sopii mahalle, mutta lihapata ei suurina määrinä, nautaversiota sen sijaan voi syödä enemmän. Smaak -nappulat sopii myös vaikka onkin kanapohjainen. Ne kyllä loppuvat juuri ja isä oli ostanut tarjouksesta RC nappuloita, jokin kanapohjainen suolistoruoka se taisi olla. Jospa sekin sopisi mahalle. Nyt ripulia ja löysää tulee enää satunnaisesti ja kiinteää kakkaa enempi. Oletus ei ole että kakka olisi täydellistä joka kerta, löysyys silloin tällöin on ihan ok, kun kiinteää se kuitenkin enimmäkseen on.

Vihdoin taas alkaa olemaan lämpimämpiä päiviä. Kiran turkki oli todella paksu ja Kira tykkäsi hieroa itseään vielä jäljellä oleviin lumikasoihin sekä maata niiden päällä. Vielä kelit eivät kuitenkaan ole otolliset aivan nakuksi ajeluun, joten pakko oli tehdä kompromissi ja ajella karvat mutta ei kokonaan. Ehkä sitten ajelen nakuksi jos tulee kamalat helteet, mutta jos viileämpi sää jatkuu niin ehkä tämä ajelu riittää..? Ajelin siis kauttaaltaan turkin noin sentin mittaan ja nyt ei aurinko enää lamaannuta! Mentiin heti seuraavana päivänä lähes parin tunnin kävelylle Kiran johdosta. Itse siis olisin mennyt lyhyemmän lenkin mutta päättäväinen Kira halusi mennä uusia reittejä. :D Vaikka aurinko paistoi ei meno hidastunut.

Tässä toukokuussa oli Kiran ohjelmassa yhdet mätsärit, hieronta ja hammaskivenpoisto (+maksakontrolli). Tai ainakin näin oli tarkoitus, kunnes Kira aloitti ma-ti yönä yskimisen. Sellaista kuivaa kovaa yskää. Vointi oli onneksi muuten ok ja yskä alkoi oikeastaan samantien hiljalleen laantua. Vielä vähän köhii ja jos esim. panta painaa kurkkua niin se yskittää. Jokin koiraflunssa sillä luultavasti on, eli kennelyskä. Eli eipä mennä mihinkään seuraavaan pariin viikkoon tai nähdä muita koiria. Hammaskivenpoisto on reilun kahden viikon päästä ja Kira ei enää juuri köhi joten sinne sitten matka vie seuraavaksi. 

Sadepäivän pesupäivä

Lähes kolmeen viikkoon en Kiraa ole nähnyt, sillä sairastuin itse koronaan, jolloin oli parempi että Kira oli ainakin aluksi vanhemmillani. Ihmeellistä kyllä, kun Kira tuli meille vaikka olin edelleen kipeä, parantuminen taudista vihdoin ja viimein alkoi! Haluaisin sanoa että se on ainoastaan Kiran ansiota. :D Mutta luulen siis, että keuhkoille oli vain hyväksi rauhalliset ulkoilut useamman kerran päivässä sekä enemmän pystyasennossa oleminen. Eipä ole ollut mielekästä käydä ulkona yksin, joten ihan hyvä että Kiran vuoksi on ollut pakko. Voihan tämä tauti vielä jojoilla, mutta nyt jotain edistystä tapahtuu.

Erään sadepäivän kunniaksi päätin huoltaa Kiran turkkia. Olin ostanut jo jokin aika sitten Kiralle uuden shampoon, Saaren taika koirashampoon, jota mielenkiinnolla halusin kokeilla. Tässä alkutilanteen kuvassa Kiraa ei ole harjattu pitkään aikaan ja aamukävelyllä oli satanut vettä, joten turkki on hieman rähjäisen näköinen.

Aluksi kuitenkin leikkasin Kiran kynnet, harjasin turkin ja leikkasin karvoja tassuista ja pari hapsua korvien takaa. Leikatut/harjatut karvat leikkasin vielä pienemmäksi ja heitin pihalle, jolloin talitinttipariskunta tuli välittömästi katsomaan niitä! Pitkään tarkkailivat ja miettivät, mutta päättivät vielä jättää ottamatta. :) Jospa ne myöhemmin käyvät ne hakemassa. Karvat on tosiaan hyvä leikata lyhyeksi, jotta ne eivät takerru pieniin linnunjalkoihin.

Palashampoolla oli kyllä oikein miellyttävää pestä. Kun oli niin uusi pala, niin hieman piti varoa ettei shampoon reunat vain osu ikävästi ihoon, mutta muuten oli mainio! Ei tarvinnut hinkata moneen kertaan että sitä irtosi turkkiin ja tuon kokoinen pala tämän kokoiselle koiralle oli oikein passeli. Nopeasti sai koko turkin shampooseen ja jos myöhemmin huomasin jonkun shampoottoman kohdan missä turkki ei enää ollut märkä, shampoo levittyi silti todella hyvin. Aikaisemmin nestemäisen shampoon levittäminen on mulle ollut vaikeaa ja kuivempiin kohtiin se ei ole enää levittynyt. Tätä palaa oli mukava ja helppo levittää ympäri koiraa. Shampoon levittämisen jälkeen sitä oli helppo hieroa käsin turkkiin ja ihoon. Jännitin kovasti, että kuinka voimakas on shampoon tuoksu, mutta tuoksua ei ollut juuri ollenkaan, mikä on suuri plussa! Ja vielä lopuksi, shampoo huuhtoutui todella nopeasti pois. Olen aina niin huolissani että saan kaikki huuhdottua pois eikä mitään jäisi esim. kainaloon kutittamaan, ja nestemäinen shampoo on yleensä ollut vaikea huuhtoa pois kun tuntuu että se on jäänyt itsepintaisesti turkkiin. Tämä lähti nopeasti eikä jäänyt huoli jämistä. :) Palasta oli kulunut pesun jälkeen vain murto-osa, joten on erittäin riittoisakin vielä kaiken lisäksi.

Pesun jälkeen oli tietenkin hepuli ja Kiran omat kuivaussessiot. Föönailin turkkia jotta kuivuisi nopeammin, siitä Kira ei kyllä tykkää yhtään, mutta hienosti jaksoi herkkujen voimalla. Turkista tuli niin puhdas ja pehmeä, aivan kuin pumpulia. :) 

Hirveästi tekisi mieli Kiran kanssa harrastella kaikennäköistä. Sairasteluni vuoksi jäi nyt yhdet mätsäritkin välistä, mikä harmittaa kovasti koska niitä ei kovin usein nykyään ole. Rally-tokoa olisi kiva treenailla, mutta nyt keväällä ja kesällä mulla on niin hirveästi kaikenlaista tekemistä että säännölliseen harrastamiseen ei ole aikaa. Ja mua ärsyttää pelkät ratatreenit, koska no, en halua maksaa siitä että tehdään rata 2-3 kertaa, minkä voisin tehdä itsekkin. Joten se, että löydän suht edullisen rally-tokokurssin tai ryhmän missä treenataan liikkeitä eikä vain rataa, niin on ollut hieman haastavaa. Jos en löydä sopivaa rally-tokoryhmää, voitaisiin me kokeilla myös jotain muuta, kuten noseworkia tai jäljestämistä.