12.8.23

Hierontaa ja muita terveysasioita

Kira kävi heinäkuussa hieronnassa, kun se silloin mökkiviikolla ontui takajalkaa muutaman päivän. Jumejahan löytyi niin selästä kuin takajaloista ja uusintahieronta olisi hyvä tehdä nyt elokuussa. Kira oli ennen hierontaa keventänyt oikeaa etujalkaansa, joten ajattelin että sielläkin olisi ehkä jumi. Kira myös kerran seisoessa oikein katsoi minua ja nosti etujalkansa ylös sivulle, kuin kertoakseen että nyt on joku ongelma. Hieronnassa kuitenkaan mitään ei siitä etujalasta löytynyt, ei aristanut mitään kohtaa tai liikettä. No, kotiin päästessä Kira nuoli rannettaan ja sinne kun katsoin niin siellähän oli puutiainen! Kira siis oli koko ajan yrittänyt kertoa että ottaisinko sen punkin pois mutta minä en sitä vain tajunnut. Kira on niin viisas mutta minä en aina osaa ymmärtää mitä Kira kertoo.

Täytyy olla kyllä onnellinen siitä että Kiralla ei ole suurempia nivelvaivoja. Hierojakin moneen kertaan ihmetteli että miten tämän ikäinen on tämän kuntoinen, jalat vääntyivät eri suuntiin kuin nuorella koiralla. Ei ollenkaan ollut kankea. Näitä muita vaivoja kun ollut jo ihan tarpeeksi niin osaa olla kiitollinen siitä mitkä asiat ovat hyvin.

Hilseily on vähentynyt todella paljon kun pesin Kiran uudestaan Keratoluxilla. Niska ei enää hilseile ollenkaan, mutta muualla vartalossa vielä pari kohtaa hilseisee. Ne hilseet toivottavasti lähtee vain harjaamalla.


Sateen jälkeen märkä koira <3

Virtsanpidätysvaikeudetkin ovat nyt loppuneet kun Kiran vedenjuonti on laantunut. Kova jano varmaan johtui haimatulehduksesta. Mahakin on ollut hyvässä kunnossa ja ruoka on maistunut. En enää ole Kiraa punninnut enkä ole ahdistunut jos ruoka ei ole maistunut - se kyllä maistuu ennemmin tai myöhemmin. Jos Kira panttaa ruokaa esim. päivän, seuraavana päivänä se syö kahden päivän edestä.

Syyskuussa olisi Kiran hammaskivenpoisto. Se jännittää ja vähän ahdistaakin. Kira on ollut joka kerta huonovointinen toimenpiteen jälkeen eikä meinaa syödä, joten jännittää jos se syömättömyys aiheuttaa samanlaisia ongelmia kuin keväällä, eli syömättömyys vaikuttaa mahaan ja kun maha ärsyyntyy ei ruoka maistu ja kierre on valmis. Toisaalta olen yrittänyt myös ajatella, että jos nyt menee hyvin, uskaltaa hammaskivenpoiston tehdä vielä myöhemmin ja jos taas menee aivan kamalaksi, ehkä se on sitten viimeinen? Hampaat ovat ulkoisesti hyvässä kunnossa nyt, eikä hammaskiveä ole ylettömiä määriä. Mutta kun vointi on nyt hyvä niin nythän se kannattaa hoitaa alta pois. Lisäksi on mahalääkkeitä sellainen arsenaali kaapissa, että jos ne aloittaa hyvissä ajoin ennen rauhoitusta niin sekin varmasti auttaa toipumisessa.

Kiran rokotukset ovat myös menneet jo vanhaksi. Jos eläinlääkäri päättää että rokotukset ovat parempi ottaa kuin jättää ottamatta (maksa-ongelmien ja haimatulehduksen vuoksi) niin ne otetaan.

Päätin, että jos hammaskivenpoisto menee hyvin ja Kira toipuu normaaliksi (sekä rokotukset otetaan), osallistun Kirstin kanssa rally-tokon kisoihin - oltiin valmiita tai ei. Ehkä jo tämän vuoden puolella. Kerkesin jo ostaa kertalisenssin ennen haimatulehdusepisodia ja hioin liikkeitä täydelliseksi ja epäröin osallistumista kisoihin. Kirahan osaisi vaikka mitä ja tekisi kaiken, minä en vain aina tajua. :D Sairastelun jälkeen täydellisyyden hipominen on nyt toissijaista. Haluan vain pitää Kiran kanssa hauskaa! Kira niin tykkää yhdessä tekemisestä ja kisoissa se ei juurikaan stressaa, joten jos tosiaan toipuminen menee hyvin, niin ehdottomasti Kiran kanssa mennään hakemaan yhteisiä muistoja, pidetään lähinnä kivaa aikaa, tuli tulos tai ei! Mätsäreissäkin totta kai käytäisiin.

Huh, Kirahan on jo 13,5v, miten aika meneekin niin nopeasti! 

Jonkin pienen myyrän seuraamista.

"En tykkää sateesta."