Olisikohan vastoinkäymiset jo takanapäin?

"Virallinen" neljän viikon saikku on huomenna ohitse! Uskaltaa jo hieman hengähtää eikä tarvitse itse enää panikoida Karun hyppiessä tai hepuloidessa. Ja mikä parasta, kohta päästään taas noseen! Tai siis itse nosehan ei ole ollut ongelma missään vaiheessa, Karu etsii tosi rauhallisesti eikä hypi tai pompi hallitsemattomasti kätköä etsiessään, vaan ongelma on odottelu ja siirtyminen paikasta A paikkaan B. Koska paikalla on muita koiria ja paljon koirien hajuja, Karu vetää hihnassa paljon ja saattaa tehdä äkkinäisiä nykäyksiä tmv. Tämä on se syy, miksi ei olla menty treenaamaan vaikka sitä Karun lääkärit ja hoitajat kehuukin hyvänä ajanvietteenä. Kotona voisi tosin treeniä tehdä, mutta pelkään tekeväni jonkun mokan pitkän tauon jälkeen ja sitten meneekin kaikki pyllylleen. Enkä halua mokailla koska tähtään tuon kanssa kisoihin vielä joku päivä..!

Mätsäreitäkin alkaa olla aika paljon tässä keväällä. Loistavaa sosiaalistamista mennä vain paikalle hengailemaan. Nyt ainakaan ei ole hinkua osallistua itse, mutta katsotaan lähempänä uudestaan. Ajatuksena olisi myös käydä kauppakeskuksessa istuksimassa.

Tässä Karun pitkän saikun aikana on tullut huomattua, että ei tuo koiruli oikeasti kaipaa pitkiä kävelyjä useasti viikossa. Ennen joulukuista tapaturmaa pienesti stressasin sitä, että Karu ei pääse metsään tarpeeksi juoksemaan (koska koiran "kuuluu päästä joka päivä juoksemaan useita tunteja vapaana metsässä" yms yms...) tai että tehdään aivan liian lyhyitä kävelyjä. En oikein tiedä miten sen sanoisi paremmin, mutta kun Karun pitkät kävelyt väheni eli saikku alkoi, Karusta tuli iloisempi.

Hölmö :D

Luulen siis, että tehtiin Karun kuntoon tai jalkojen kestävyyteen nähden liikaa, enkä antanut Karun palautua tarpeeksi. Kun pitkät kävelyt ja metsässä juokseminen loppuivat, Karu alkoi olla iloisempi, energisempi ja hepuloivampi (kipeästä jalasta huolimatta). Ennen Karu sai vapaana juostessa herkästi hepuleita, mutta mitä useammin käytiin, ei Karu jaksanut enää innostua edes lelusta vaikka yritin leikittää.

Karu on raskasrakenteinen koira ja kevytrakenteiselle koiralle tunnin metsässä samoilu ei välttämättä tunnu missään, mutta Karun kaltaiselle se ottaa jo kunnon päälle. Myös löysät kintereet luultavasti vaikuttavat siihen kuinka raskaaksi Karu kokeen kävelyn, kun niitä jalkoja pitää jännittää enemmän. Kiran (7kg) kanssa en muista ongelmaa nuoruusvuosinaan etteikö hän jaksaisi, mutta Karun (55kg) kanssa täytyy opetella toimimaan toisin. Ihan jo lonkkienkin takia parempi etteivät lihakset pääse väsymään liikaa, mutta kuitenkin lihaskuntoa saisi kehitettyä. Eli lyhyempiä mutta laadukkaampia ulkoiluja! Yritän opetella kuuntelemaan Karun kehoa paremmin tästä lähtien.

Ja vielä lopuksi: minusta tuli eilen täti! Saa nähdä kuinka Karu tulee suhtautumaan tähän uuteen ihmiseen, kaikkeni teen että alusta asti Karulla olisi vauvelista positiivinen fiilis. :) Ja kaiken kukkuraksi minusta tulee kummitäti toiselle vauvalle joka syntyy kuukauden päästä! Vauvat ovat Karun mielestä pelottavia, mutta nyt tulee pakosti siedätystä lähivuosina. Pentuna Karu tykkäsi lapsista, joten luulen että kaikki tulee menemään hyvin.

Iloinen Pömpöm

Meillä menee hyvin! ❤︎

Karu on hepuliherkkä ja kivuton pikkukoira. Osaa myös ottaa rennosti ja nukkua sikeästi. Kipulääkkeitä ja antibioottia on annettu viimeksi viime viikolla. Leikkauskohdan ympäriltä jalka on koholla koska siihen on muodostunut uudisluuta, mutta leikkausarven kohta sen sijaan on pehmeä, koska siinä oli levy ja nyt ei tietty enää ole. Tosin nyt alue ei ole enää niin pehmeä kuten alussa vaan oikeastaan aika jämäkkä. Tikit poistin itse kun haava oli niin siisti eikä ollut mitään kysyttävää esim. lääkärille.

Ylempi 7.4. ja alempi 19.4. 

Karun jalka on oikeastaan nyt aika samanlainen kuin ennen ensimmäistä leikkausta. Kun implantit olivat jalassa, jalka oli ihan vähän jäykempi. Implantit aiheuttivat myös ontumista sekä aina seistessä Karu kevensi jalkaa. Nyt jalan keventäminen on oikeastaan loppunut! Olen nyt todella toiveikas, että vastoinkäymiset olisivat takana päin (koputtaa puuta...).

6.4. jalka tukisiteen poiston jälkeen ja 19.4.

Suurimpana haasteena on ollut Karun hillitseminen kun tullaan töistä kotiin. Karu haluaisi hyppiä ja pomppia ja hepuloida ja pyöriä kuin hyrrä. Olenkin antanut Karulle isoja herkkuja joita sen täytyy pureskella jonkin aikaa, niin siinä ajassa pahin into laantuu. Kaikenlaisia puruluitakin on hommattu.

Karvanlähtö on edelleen täysillä päällä. Karu on myös todella likainen. Sellaista harmaata pölyä tarttuu mustiin vaatteisiin kun Karu niihin osuu. Kun varsinainen saikku on kohta ohi, niin ajattelin silloin pestä Karun. Pesu ja kuivaus on sen verran iso urakka että on jalallekin raskasta, joten en nyt kiirehdi sen kanssa.

Alusta asti on hienosti varannut painoa leikatulle jalalle pissiessään.

Olen jo ihan pikkuhiljaa pidentänyt meidän kävelyjä. Nyt pisin kävely on ehkä noin 20min, joka tehtiin tänä aamuna. Ei ontumista tai keventämistä havaittavissa. Kokeillaan tätä nyt viikko ja sitten taas pidennetään ehkä puoleen tuntiin.

Leikkauksesta on nyt kohta kolme viikkoa. Neljä viikkoa suositeltiin rauhallista menoa, mutta kyllä ainakin kuusi viikkoa otetaan iisisti. Katsotaan rauhassa ettei ontumista tule tai uusia tulehduksia(!!). Sitten ehkä uskallan hiljalleen antaa Karun juosta ja hepuloida. Mutta asteittain pitää tämäkin toteuttaa ettei Karu satuta sen takia itseään että pääsee yllättäen sekoilemaan rajattomasti. Myös jumpat pitää taas aloittaa (tai ehkä olisikin pitänyt jo) ja vahvistaa oikeita lihaksia. Pitääpä kutsua fyssari taas käymään. Viime käynti oli vielä implanttien kanssa ennen viimeisintä tulehdusepisodia.

"Tuolla tuoksuu ihanat tytöt!"

Implanttien poisto

Keskiviikkona oli leikkausaika. Vielä leikkaavalta ortopediltä tenttailin Karun jalasta. Hän kertoi että joskus implantteihin muodostuu biofilmi, eli bakteerit muodostavat jonkinlaisen kalvon implanttien pintaan. Tällöin ne ovat suojassa antibiooteilta. Kun antibioottikuuri sitten loppuu, bakteerit pääsevät taas kudoksiin valloilleen. Kun näin käy, ei ole mitään muuta järkevää hoitoa kuin ottaa implantit pois. Implanttien poisto ei ole mitenkään yleistä, mutta välillä niitä joudutaan poistamaan ja kasvavilta pennuilta ne pyritään aina ottamaan pois. Tyypillisiä "biofilmitapauksia" ovat koirat, joilla on ongelmia ihon/korvien/tassujen kanssa, kuten Karu. Ortopedi sanoi vielä, että jos Karun jalka näyttää siltä että tarvitsee edelleen jonkinlaista tukea, niin laittaa sitten erilaisen levyn jalkaan.

Leikkaus oli sujunut ongelmitta. Uutta levyä ei tarvittu, jalka oli luutunut jo hyvin. Jalkaan ei laitettu lastaa tai kipsiä, mutta tiivis tukiside on jalassa 5 vrk. Se estää turvotuksen muodostumista.

Voi hyvänen aika kun Karun vointi parani ihan silmissä! Leikkauspäivän iltana ajattelin että en anna ruokaa ollenkaan kun Karu on aina niin huonovointinen rauhoituksen jälkeen. Ja mitä vielä, kun avasin jääkaapin oven niin Karu oli sitä mieltä että jotain voisi ottaa. Söi sitten puoli kiloa lihaa. Seuraavana päivänä olisi ollut jo ensimmäiset hepulit ja voi jumpe - kyllä onkin nyt hepulit olleet herkässä! Riehua ei saisi vielä neljään viikkoon joten nyt pitää osata olla luova. Vaikka herkuilla saa hepulit estettyä, pitää olla tosi eleetön ettei Karu mene sekaisin kehuista. Muutenkin Karun olemus on jotenkin erilainen, sellainen rento ja huoleton, kivuton. Luulen että implantit vaivasivat aika paljon.

Tukiside pois 5 vrk kuluttua, kipulääke 5 vrk ajan, antibiootit vielä noin viikon, tikit pois 10-12 vrk kuluttua, saikkua 4 vk ja sitten normaalia elämää. Ei kontrolleja eikä mitään tarvitse jos menee hyvin. Oi kuinka ihanaa jos tämä jalkarumba olisi nyt tässä!

Ei haittaa kasvit naamalla.