15.12.18

Vuoden toiveet ja tavoitteet

Viime vuoden tavoitteet Kiran kanssa:

  • Käydään rally-tokon voittaja-/mestariluokissa nollakoirakkona
  • Harjoitellaan rally-liikkeitä enemmän itsenäisesti
  • Pelot vähemmäksi
    Käydään enemmän keskustassa ja sen tuntumassa vain oleskelemassa ja totuttelemassa ääniin. Tarvittaessa Sileo-lääkettä helpottamaan oloa.
    Pyritään saamaan juna- ja bussipelko parempaan hallintaan Sileon avulla.
  • Kesällä turkin trimmaus
  • Verinäytekontrolli vuoden lopussa ja hematurian tarkkailua
    Ja tietty hartaasti taas toivon että pysytään kaikki terveenä!

Rally-tokoa ei tehty tänä vuonna varmaan yhtään. Se on harmi, sillä moneen kertaan haaveilin kurssille ilmottautumisesta. Rallyn innostusta karsi se, että ei oltaisi kisailtu kertaakaan, sillä en lisenssiä halua ostaa. Mutta huomasin puolivahingossa että sääntöjä muutetaan: käytösruutu ilmeisesti lähtee ja jotkin kyltit muuttuvat/niitä tulee lisää. Tämä voisi tuoda lisää motivaatiota treeneihin!

Ei oikeastaan olla pelkoja saatu sen vähemmäksi kuin niitä nykyäänkään on. Ei ole ollut juurikaan bussimatkoja, enkä ole muistanut käydä Kiran kanssa vilkkaimmilla paikoilla totuttelemassa ääniin. Mutta ei Kira ole pelännytkään kun ei ole ollut noita pelottavia asioita sen elämässä.

Kesällä Kiran turkki trimmattiin hienoksi, mutta terveinä ei ole tämä lauma pysynyt. Verinäytekontrolli tuli etuajassa kun piti patti poistaa, joka osottautuikin maitorauhaskasvaimeksi. Sitten Diiva piti lopettaa. Tibinkin lopetus oli lähellä, onneksi kuitenkin selvittiin siitä säikähdyksellä. Ihan terve Tibi ei vielä ole, pienen pieni lähes olematon reikä vielä haavan päällä on, josta puristessa tulee pieni määrä mätää. Joka päivä tilanne on kuitenkin hitusen parempi.

Ensi vuoden tavoitteet ja toiveet

Asetan vain yhden tavoitteen: alan jumppaamaan Kiraa vähintään kerran viikossa fyssarin antamilla jumppaohjeilla. Niistä kun selkeästi oli Kiralle apua ja haluan Kiran pysyvän vetreänä. Kaikki muu tämän lisäksi on extraa: rally-tokon (tai jonkun muun lajin) kurssille ilmottautuminen. Ja kesällä taas turkki trimmataan.

Hartaana toiveena jälleen, että jos pysyttäisiin terveenä. En oleta tämän toteutuvan, kun tuntuu että kaikki vaivat tulee jotenkin just mun eläinlaumalle. Mutta aina saa toivoa, eikö niin. :)


8.12.18

Iloisia uutisia!

Pari päivää sitten Tibin haavaa putsatessa huomasin sieltä tulevan valkeaa tahnaa. Masennuin entistä pahemmin, nytkö se haavakin on tulehtunut kasvaimen päällä? Olin musertunut ja ajattelin että Tibi täytyy jo lopettaa nyt perjantaina kun on haavakontrollikin. Ennen kontrolliaikaa tunnustelin vielä kertaalleen pattia - se oli lähes kokonaan poissa? Olin aivan ihmeissäni, eihän kasvain voi tuosta vaan kadota? Onko se edes kasvain?

Ajomatka eläinlääkäriin tuntui piinaavan pitkältä kun halusin vain saada selvyyden tilanteeseen. Paikalle päästyämme eläinlääkäri sanoi jäljellä olevan patin olevankin edelleen se lankareaktio ja siinä on vain paise! Ohutneulanäytteen vastauskin oli tullut: märkivä tulehdus, ei kasvainsolukkoa. Tämä oli niin suuri helpotus että sitä tunnetta ei voi sanoin kuvailla. Tuli siellä tirautettua pari ilon kyyneltäkin.

Eläinlääkäri sanoi, että on hienoa kun haava pysyy auki, niin se mätä pääsee sieltä ulos. Samanlaista putsausta vaan kuin aijemmin ja vähän töhnän puristelua niin eiköhän tämä tästä. Tosi pieni se paise enää on että eiköhän se kohta siitä jo parane. :)

Samalla käynnillä pyysin lääkärin tsekkaamaan Friidun munasarjakystien varalta kun sen vatsa on niin pömppö, ja mittaamaan silmänpaineen kun toisessa silmässä on ilmeisesti osittain kalkkeumaa ja se näyttää pullottavalta. Vatsasta ei löytynyt mitään poikkeavaa ja silmätkin ovat kunnossa, joten nyt voin hetken hengähtää ja nauttia marsujen olemassaolosta enkä vain huolehtia että onko niillä kaikki hyvin. :)

Olen niin onnellinen! Niiiiiin onnellinen!!!


30.11.18

Myös Tibin aika käymässä vähiin?

Muutama päivä leikkauksesta Tibin haava alkoi turvota ja sieltä törrötti lankaa. Tibi myös puri haavaansa. Kävimme siis eläinlääkärissä ennen varattua kontrolliaikaa, jolloin saatiin antibiootti mukaan ja diagnoosiksi lankareaktio.

Vajaa viikon kuluttua turvotuksessa ei näkynyt mitään muutosta parempaan päin, mutta Tibi jätti haavan rauhaan joten odoteltiin rauhassa kontrolliaikaa. Kuitenkin eilen, jolloin leikkauksesta oli kulunut 10pv, Tibi oli repinyt koko haavan auki, jolloin patin kohdalla oli suuri ammottava verinen aukko. Eikun heti soitto lääkäriin ja lähdettiin siellä samantien käymään.

Nyt diagnoosi olikin huonompi. Eläinlääkäri oli sitä mieltä, että patti on kasvanut takaisin, eikä kyseessä olekkaan lankareaktio. Ennuste on huono. Otettiin kuitenkin ohutneulanäyte patista ja tulokset saadaan 10pv kuluttua. Jos se on pahalaatuinen aggressiivinen patti, mitään ei ole tehtävissä.


En laita tänne kuvaa haavasta, sillä se on aika ilkeän näköinen. Sitä hoidetaan nyt avoimena ja putsaan sen 3 kertaa päivässä. Antibioottia ja kipulääkettä jatketaan. Huoli on suuri ja sydämeni on aivan säpäleinä. Pitääkö Tibikin lopettaa jo nyt?

Eläinlääkäri ei antanut kauheasti toivoa vaan sanoi että Tibi pitää lopettaa jos kasvain on pahanlaatuinen. Mutta mitä tehdä Friidulle jos Tibi joudutaankin lopettamaan? En halua että Friidu jää yksin, mutta en halua antaa sitä myöskään pois, koska se on niin arka (muutto uuteen kotiin ja tutustuminen uusiin marsuihin samaan aikaan voisi olla järkytys). En halua ostaa uutta marsua, sillä nämä tulee olemaan viimeiset. Pakko yrittää löytää lainamarsu, jonka voi palauttaa takaisin omistajalle kun Friidun aika koittaa. Muutakaan en keksi.

19.11.18

Tibin patin poisto


Niinhän siinä kävi, että patti oli kasvamaan päin. Tänään se sitten leikattiin pois ja operaatio meni hyvin. Nyt Tibi on aineissa ja kävelee miten sattuu, mutta on jo syönyt ja tuossa vähän repi aitaakin. Yllättävän reipas tilanteeseen nähden. Tibi on siis erotettuna Friidusta, eikä Tibi pääse purulaatikkoon niin sitä varmaan tympii ja siksi repi aitaa. :D Haava on tosi siisti eikä kovinkaan iso. Tibi saa kipulääkettä vielä kolmena seuraavana päivänä ja haavakontrolli on 10.pv päästä.


9.11.18

Marsuhuolia jälleen

Tiistaita huomasin aivan vanhingossa kun Tibiä nostin, että sillähän on suuri röpelöreunainen patti, joka lähtee nisästä ja jatkuu taaksepäin. Sain onneksi eläinlääkäriajan jo seuraavalle päivälle ja vieläpä samalle lääkärille joka hoiti Diivaa.

Lääkäri totesi heti alkuunsa että ompa patti iso ja hankalassa paikassa. Hän sanoi että jos olisi oma marsu, niin seurailisi ja jos yhtään tuntuu että olisi kasvanut niin sitten leikattaisiin pois heti. Patti on luultavasti kasvain eikä rasvapatti sen muodon ja kiinnittymisen vuoksi. Pelkona on että se on pahalaatuinen ja lähettää etäpesäkkeitä. Mutta lääkärin tunnusteli Tibin eikä muita poikkeavuuksia löytynyt ja imusolmukkeet tuntuivat myös normaaleilta.


Nyt yritän siis olla sörkkimättä pattia joka päivä ja katson kasvaako se. Luulen kyllä että se kasvaa, koska se oli kerinnyt kasvaa niin isoksi mun huomaamatta. Mutta eihän sitä tiedä jos kasvu onkin jo pysähtynyt. Seuraillaan siis.

29.10.18

Diiva 30.4.2013-26.10.2018

Rakas Diiva on nyt poissa. Eläminen ilman kipulääkettä ei enää onnistunut. Lopetus tapahtui rauhallisesti ja Diiva haudattiin edesmenneiden marsujeni, Mustiksen ja Tuppuran viereen. Loppuun asti Diiva sai olla pirteä ja iloinen kun kivut pidettiin minimissään. Annettiin myös paljon herkkuja.

Tuntuu että Friidu ja Tibi ovat hämmentyneitä tästä tilanteesta. Viikonloppuna ne olivat todella hiljaa ja nyt Tibi on alkanut kiusata Friidua oikein urakalla. Varmaan selvittelevät välejään kun pomo on poissa. Toivottavasti niistä tulisi vielä kavereita keskenään.

Lepää rauhassa Diiva.










19.10.18

Diivan aika on käymässä vähiin

Käytin Diivaa tänään lääkärissä outojen oireiden vuoksi. Muuten Diiva on ollut oma itsensä, mutta se on usein pörheänä pallona paikoillaan tai on syönyt paljon pahvia/mattoa/muuta epätavallista. Lisäksi papanat ovat alkaneet pienentyä.

Eläinlääkärissä lääkäri tunnusteli Diivan vatsan ja sieltä löytyi todennäköisin syy, suuret munasarjakystat. Hampaatkin katsottiin, mutta ne olivat ok. Hoitokeinona on leikkaus, mutta siihen ei lähdetä Diivan korkean iän vuoksi. Nyt ollaan siis kotona kipulääkkeillä ja katsotaan miten ne lähtevät auttamaan. Diiva on onneksi ollut muuten pirteä ja huutaa ruokaa usein eikä ole piilossa normaalia enempää. Kuitenkin luulen että Diivalla ei ole paljoa aikaa jäljellä. En halua odottaa siihen pisteeseen että Diiva on kivuissaan mökin perällä eikä suostu syömään. Siksi on vaikea löytää oikea aika lopetukseen.

Mun olo on aivan kamala. Tiesin että rakkaista palleroista luopuminen tulee olemaan raskasta, mutta aina se sattuu enemmän kuin on ajatellut.

Diiva on niin rakas.



24.9.18

Kiran rakennekuvia ja muita syksyisiä kuvia

Kira on kuvissa 8v 7kk ja paino on sopiva.




Passikuva. :)

Ja sitten muita syksyisiä kuvia (vierailevana tähtenä pumi Sera):












1.9.18

Hilsettä pukkaa, rasva avuksi

Kiralla on turkki muuttunut sterilaation jälkeen huonompaan suuntaan, mikä ei tullut yllätyksenä. Nuorena turkki oli kiiltävä, karhea ja takuton. Vanhemmiten se on mennyt "höttöisemmäksi", eli siis takkuuntuu helposti, eikä ole niin kiiltävä. Turkin ajelu kesäksi teki siitä tosi helppohoitoisen, mutta silloin huomasin toisenlaisen asian: iho hilseili joka puolelta. Ja paljon! Tämä hieman hämmenti, joten päätin kokeilla pestä Kiran pariinkin otteeseen vanhalla hilseshampoolla. Tämä tepsii päivän, jolloin taas hilsettä pukkasi pintaan. Kiran ruokapuolikin on ollut kunnossa siinä mielessä, että olen tehnyt sille nyt kesän ajan itse lisäravinnepullia. Olen sekoittanut erilaisista lisäravinnepurnukoista (d-vit., e-vit., sinkki, omegat, kalsium, merilevä, magnesium) päivän vitamiinipläjäyksen yhteen pullaan (broilerin jauhelihaan), ja päivittäin Kira siis saa tämmöisen pullan. Teen isomman satsin kerralla, joten vanhempien ei tarvitse miettiä mitä antaa Kiralle, kunhan se vain saa yhden tekemäni pullan ja lihaa, sekä tarvittaessa lisäksi nappuloita tai vaikka luun.
Hetki meni miettiessä että mikä on pielessä, kunnes tajusin että olen evännyt Kiralta riittävän rasvan saannin. Steriloinnin jälkeen Kiran ruokavalio on ollut vähärasvainen, ilmeisesti liian vähärasvainen. Kävin heti ensi töikseni hakemassa Maukkaan lihaista rasvaa pari pötköä vähärasvaisten lihojen kyytipojiksi. Pilkoin pienempiin pusseihin ja sanoin vanhemmille ennen opiskelujen alkamista, että syöttävät sitäkin lihaa perus lihojen ohella.



Viimeksi kun näin Kiraa muutaman viikon jälkeen, olin ihan unohtanut koko rasvakokeilun. Rapsuttelin koiraa ja kyselin että ovatko he pesseet Kiraa kun se oli niin... "ei höttömäinen"...? Eivät he olleet. Sitten kahlasin Kiran turkin läpi ja hilsettä oli huomattavasti vähemmän! Edelleen oli muutama paikka joka hilseili, mutta olin aivan hämmästynyt. Näinkö nopeasti se jo toimii? Ihanaa!!


Rasvan puute on siis tähän tietoon pääsyyllinen, mutta kokeilu jatkuu nyt pidemmän aikaa. Tällä hetkellä ei ole ongelmaa lihomisestakaan, kun Kira saa liikuntaa päivittäin yllinkyllin.

Kiran turkki piti ajella toiseen kertaan elokuussa, kun se oli jo kasvanut kamalasti ja luvattiin edelleen viikkojen mittaista helleputkea. Nyt turkki alkaa taas lämmittämään ja on mielestäni täydellisessä mitassa. Kira on mukavan sporttisen näköinen. :D Täytyy katsoa missä mitassa tuota turkkia pitää jatkossa, jos se edelleen on talvella paksu mutta huono, voisi siitä ajella pari senttiä pois että on siistimmän näköinen mutta pitäisi kroppaa lämpimänä. 


27.8.18

Diiva lääkärissä

Koulutuksessani lähti toinen vuosi käyntiin, eikä se päästä nytkään helpolla. Ensimmäiset luennot olivat elokuun alussa ja tenttejä on näkyvissä pilvin pimein. Kerkesin kuitenkin kiireiltäni käydä viikonloppuna vanhemmillani missä marsut ja Kira ovat nyt olleet koulun alkuni ajan. Ensinnäkin meidän kämppä on kesällä niin kuuma, että nuo karvapallerot olisivat paistuneet tänne, ja kohta alkaa sitten harjoittelu vanhempien kaupungissa, joten turha niitä reissata eestaas nyt tässä syksyllä.


Eilen huomasin että Diiva siristää vasenta silmäänsä, joten tietenkin tutkin sitä hieman lähemmin. Silmä oli paljon harmaampi kuin toinen ja oikein tarkkaan tihrustaen silmän pinnalla näkyi samea läiskä. Se näytti aivan sarveiskalvohaavaumalta, joten äiti käytti tänään Diivaa lääkärissä kun minun piti palata jo kämpilleni. Onneksi silmä ei rähminyt ja Diivan ruokahalu on pysynyt ennallaan, vaikka Diiva värisikin sylissäni kun tutkin sitä. Värinä on yleensä tarkoittanut jonkinlaista kiputilaa.


Lääkärissä epäilykseni vahvistui ja Diiva sai silmätippojen lisäksi kipulääkettä. Nyt äiti ainakin oppii nostamaan marsuja kuin ammattilainen, kun laittelee niitä tippoja kolmesti päivässä... :D

25.7.18

Hyvä paha patti

Patologilta tuli vastaus patista jo viime viikon perjantaina, eli viikko leikkauksen jälkeen. Mulla ei ollut mitään odotuksia patin laadusta, ehkä jopa ajattelin sen olevan harmiton kun kerta oli niin pienikin. Vastaus kuitenkin järkytti: matalatasoinen pahanlaatuinen maitorauhaskasvain.

Luin patologin lausuntoa läpi uudelleen ja uudelleen, laitoin myös paniikkiviestejä kavereille järkytyksestä. Ajattelin että nyt tuo koira kuolee heti huomenna ja mitään ei ole enää tehtävissä. Hetken siinä hengähdin ja keräsin ajatuksia. Tajusin sitten että vaikka olin lukenut lausuntoa läpi miljoonaan kertaan, en sisäistänyt mitään lukemaani. Joten kävin vielä kerran tekstin läpi ajatuksen kanssa.

"Kasvaimen ympärillä oli kapseli, mutta joissain kohdissa oli havaittavissa kasvaimen kasvun alkua kapselin seinämään. ... Tässä kyseisessä tapauksessa ei (vielä) havaita ympäristöön tunkeutuvaa kasvua. Siksi ennuste riippuu siitä, onko koko muutos saatu poistettua." Lääkäri oli vielä kirjoittanut, että uskoo saaneensa koko kasvaimensa pois, kun ei siitä ollut erikseen mainintaa patologin toimesta (esim. että kappaleen reunoilla olisi ollut kasvainmuutosta). Joten nyt olen helpottunut ja hyvillä mielin, onneksi en aikaillut enempää tuon poiston kanssa. Tietysti tarkkailen nyt paremmin maitorauhasia ja rintakehää uusien pattien varalta, mutta suuri luotto on siihen että tämä kiusankappale ei kerinnyt levitä vielä minnekkään. :)


18.7.18

Pattien ja hammaskivien poisto

Viime viikon maanantaina vein Kiran eläinlääkäriin pattien tarkastukseen ja verinäytteiden ottoon. Ell tuntui olevan vastahakoinen patin poistoon, kun se oli kerta niin pieni (herneen kokoinen). :D Hän ei meinannut tuntea sitä toista pattia (hiekanjyvän kokoista) siinä vieressä, vaikka se oli mun mielestä ihan selkeä. En tiedä olenko vain super hätäinen leikkauksen suhteen tms., mutta olinhan mä tuota pattia katellut jo vuoden ajan, ja kun kerta viereen oli kasvamassa toinen niin mun mielestä se oli riittävä syy poistoon. Pyysin myös, että jos voisivat samalla poistaa vähäiset hammaskivet ja tsekata hammaskaluston tilanteen. Olihan siinä riskiä mm. anestesian venymisen ja haavan tulehtumisen kannalta, mutta Kiran hampaat eivät olleet mitkään katastrofit, niin olin sitä mieltä että tehdään samalla nukutuksella jos ei toimenpiteen aikana tapahdu mitään ihmeempiä. Varattiin perjantaille leikkausaika.


Leikkauspäivänä

Juuri kotiutuneena, huumeissa :D

Leikkaus oli onnistunut hyvin ja patit menivät patologille, tulos tulee parissa viikossa. Haava on isompi kuin odotin, mutta ei ole tulehtunut vaikka poistettiinkin hammaskivet ja on ollut nämä helteet. Kira oli ensimmäiset päivät onneton ja vähän hämillään, mutta kipulääke on tehonnut hyvin eikä haava ole ollut kipeä. Hammaskiven poistokin oli mennyt hyvin, mutta yllätyksekseni yksi yläetuhammas täytyi poistaa! Se oli kuullemma heilunut, vaikka noissa etuhampaissa ei ollut hammaskiveä nimeksikään. Muutama vuosi sitten sen viereinen hammas oli täytynyt poistaa kun se oli katkennut, joten Kiralta puuttuu nyt kaksi ylimmäistä etuhammasta. :D
Tämä hammashuolto taas todisti sen, että ei päällisin puolin voi nähdä hampaiden tilannetta vaan anestesiassa tehty hammashuolto on korvaamaton.

5pv leikkauksesta.


Ennen ja jälkeen.


30.6.18

Toinen fyssarikäynti, patin poiston suunnittelua ja Kanavuoren kävelyretki

Torstaina oli Kiran toinen fyssarikäynti. Oltiin jumppailtu ohjeiden mukaan useampana kertana viikossa. Itse en ulkoisia muutoksia ollut huomannut, muuta kuin että Kira ei ole enää niin arka lantion kohdalta jos sieltä tunnusteli. Fyssari huomasi että Kira ojentaa takajalat hyvin taakse, kun viimeksi siinä oli kireyttä. Lanneselän kireydet olivat myös lieventyneet. Pari jumia oli edelleen, mutta akuutti ja pahimmat kireydet ovat nyt poissa. Jumppaa jatketaan edelleen viikottain ja tarvittaessa useammin. Jos on oireilua niin sitten uusi käynti, mutta nyt eletään normaalisti. :)

Kiralla on ollut jo noin vuoden ajan patti vasemmassa kainalossa. Viime kesänä ell sanoi että vaikka se onkin vain herneen kokoinen, sen poistaminen ei ole ihan simppeli koska se on kiinnittynyt syvemmälle, eikä ihoon. En ole huolestunut siitä kun se ei ole kasvanut. Nyt huomasin,että sen patin viereen on ilmestynyt toinen pienen pieni patti. Sellainen ihan hiekanjyvän kokoinen. Varasin eläinlääkäriin ajan viikon päähän, jolloin ell katsoo että patin voi poistaa ja otetaan verikoe ennen nukutusta. Kiralta on kaksi kertaa aikaisemminkin poistettu patteja, joten tämä ei sinänsä ole mitään uutta. Kunhan olisi vain suht helposti poistettavissa eikä mistään vaarallisimmasta päästä niin kaikki hyvin.

Tänään kävin kaverin kanssa kävelyllä Kanavuoressa, seurana Kira, Roki ja Rambo.