Syksyn puuhia

Hömpettipömpettimen kanssa on syksy mennyt hyvin. Nosessa hyvä meno jatkuu, ulkoillessa koirien ohituksissa on tullut onnistumisia ja muutenkin ollaan nyt tehty vähän pidempiä lenkkejä. Karulla on kyllä kuuma koko ajan. Lenkkien jälkeen Karu on päästettävä terassille jäähdyttelemään. Miten tuo turkki voikin olla noin tiivis ja eristävä.

Karu sai uuden ystävän, kun naapuriin muutti rescuekoira Bosniasta. Vanha rouva on rauhallinen ja todella selkeästi käyttää kehonkieltä kertoakseen Karulle ettei ole uhka. Karulla kun on tapana tuijottaa intensiivisesti muita koiria aivan kuin haastaakseen. Kai rotuominaisuus. Mutta Hilja ja Karu olivat hyvää pataa alusta lähtien. :) Hilja ei Karusta juuri välitä, mutta haistelee ystävällisesti. Yhteislenkillä Karukin jätti hyvin Hiljan rauhaan, vaikka välillä kävikin aina haistelemassa. Tulevat olemaan varmasti hyviä ystäviä myös jatkossakin.

Käytiin mökillä. Ihme ja kumma Karu halusi olla järvessä lähes koko ajan. Eikä tullut edes kylmä! Kuivalla maalla Karu hepuloi kuin viimeistä päivää ja muuten - no oli siellä järvessä. Hetken malttoi makoilla paikoillaan kun kaikki olivat samassa tilassa lähteämättä minnekään. 

Uusia koirakavereita

Karulla on muutama koirakaveri, ketä hän tapaa säännöllisen epäsäännöllisesti. Nämä kaverit ovat tuttuja pentuajoilta ja Karu on todella nätisti heidän kanssaan. Ei ikinä ole murissut heille tmv., vaan tykkää haastaa leikkiin ja olla lähellä. Vieraita aikuisia koiria ei olla tavattu, sillä olen vähän jännittänyt kuinka Karu vieraiden kanssa käyttäytyisi. Lenkillä on tullut tilanteita, että omistajat eivät hallitse koiriaan, jolloin koirat ovat tulleet todella lähelle todella nopeasti ja silloin Karu on murissut ja ollut tosissaan, että ei tykkää yhtään.

Kuitenkin yksissä mätsäreissä kun oltiin hengailtu jo jonkin aikaa koirapaljouden keskellä, Karu alkoi heiluttamaan häntäänsä yhdelle narttukoiralle. Olin tästä kovin positiivisesti yllättynyt. Rohkastuin sen verran tästä pienestä eleestä, että päätin kokeilla kuinka meidän kävisi jos mentäisiin kävelylle vieraiden koirien kanssa. Täällä siis järjestetään joka viikko yhteinen lenkki, johon saa kuka vain koiranomistaja tulla mukaan. Tällä kertaa kävelyllä oli meidän lisäksi kaksi narttukoiraa ja yksi uros. Tämä toinen uros kertoi jo kaukaa, että hän ei siedä muita uroksia, joten me kaksi pidettiin etäisyyttä koko matkan ajan. Lenkin alussa me tultiin perässä, annoin Karun haistella muiden pissoja jotta se saisi tutustua vähän ennakkoon ketä nämä muut ovat. Aika nopeasti me lähestyttiin tyttöjä ja voi hyvänen aika, Karu niin nätisti käveli narttujen vierellä! Välillä he haistelivat toisiaan ja kutsuivat leikkiinkin, ja kun toinen narttu kertoi Karulle että tämä on vähän liian lähellä, Karu todella upeasti käänti katseensa pois ja antoi tilaa.

On mulla vaan fiksu koira. Tuon toisen uroksen kanssa ei yrittänyt haastaa riitaa, vaan käänsi myös katsettaan pois. Kovasti kyllä haisteli senkin pissoja, että kukas tämä onkaan miehiään. Mutta mukava huomata, että Karu on ihan normaali uros vieraiden narttujen kanssa. Jos vain joku koira tulee kiivaasti yllättäen kohti ja Karu kokee ettei pääse väistämään, niin silloin ärisee ja kertoo että haluaa tilaa.

Siskon kanssa jälleennäkeminen

Viime syksynä sisarukset tapasivat viimeksi ja silloin olivat vähän jännittyneitä. Karu halusi tehdä lähempää tuttavuutta kun Juno taas halusi etäisyyttä. Tällä kertaa meni paremmin! Karu oli edelleen kiinnostunut (ei kuitenkaan yhtä paljon kuin viimeksi) ja Juno antoi lähestyä helpommin. Kuitenkin Juno murisi kun halusi tilaa ja Karu hienosti kuunteli ja lähti silloin kauemmaksi. 

Karu otti Junosta mallia kun Juno meni uimaan ja empitämättä lähti perään! Kyllä oli koirilla mukavaa yhdessä uidessa ja keppiä hakiessa. Välillä pissittiin ja potkittiin hiekkoja ja sitten yhdessä katsoivat intensiivisesti muita koiria, kuin olisivat jotenkin tehneet yhteistyötä että tänne ei muilla ole asiaa. Luulen, että Juno on jonkin verran rohkeampi ja itsevarmempi kuin Karu, esim. uidessa sen huomasi. Seuraavaksi sitten läjä kuvia ja yksi videokin.

Menossa mukana

Karu pääsi käymään lintutornilla. Eipä juuri lintuja näkynyt, mutta Karu oli ihan messissä katselemassa ympärilleen. Kiipesi torniin nätisti, vähän jännitti alas tullessa mutta rauhallisesti päästiin ehjänä kaikki alas.

Karu sai madotuksen, koska rokotukset lähestyvät. Madotus aiheutti pahoinvointia ja Karu oksenti suurella paineella syödyt lumet vetenä ulos. Onneksi kaksi oksennusta (ulos) ja muutama puklailu (autoon) helpotti oloa eikä sen kummempia oireita tullut.

Karun silmässä on jokin outo juttu. Se näyttää roskalta, mutta on silmän iiriksessä... Pitää rokotusten yhteydessä pyytää katsomaan ja tarvittaessa käydä sitten silmälääkärillä tai virallisessa silmäpeilauksessa. Tuota "roskaa" ei näe, ellei katsomalla katso ja pyydä Karua pysymään paikoillaan. Karulla on kuitenkin aika tummat silmät.

Karu pääsi ystävien kanssa kävelylle. Voi että kun taas pusuteltiin pitkän aikaa. :) Lara haukkui jälleen Karulle, mutta uskalti tulla lähemmäksi kuin viimeksi ja välillä jopa haistelemaan. Karukin oppi, että vaikka Lara haukkuu, niin se on vain hänen tapansa eikä siitä tarvitse välittää. Kyllä niistä vielä kavereita tulee.

Metsässäkin ollaan keskenään käyty, jolloin Karu sai olla vapaana (hihna tosin perässä roikkui). On tosi mukavaa että Karu pysyy niin lähellä. On se vähän kyllä mammanpoika, koska kun menin piiloon, Karu lähes panikoi... Ei pystynyt keskittymään etsimään haistelemalla jalanjälkiä vaan juoksi vähän päättömästi ympäriinsä kunnes sai ilmavainun. Voi minun möllykkä. Meidän takapihallakin Karua joskus jännittää kun joku tuntematon koira haukkuu ulkona ja silloin tulee sisälle turvaan. Vaikka on rohkea ja itsevarma mutta ei aina sitten kuitenkaan? Onhan Karu vielä nuorikin, ehkä itsevarmuus kasvaa lisää myöhemmin.

"Olin aika loppu metsäilyn jälkeen"

Karulla on isot tassut ja sen mukaiset jäljetkin.

Kivoja kävelyhetkiä

Mömpelipömpelin kunto on selvästi kohentunut viimeaikoina. Ollaan ortopedin määräyksestä tehty sellaisia kävelyjä, etteivät jalat kerkeä väsymään, jotta jaksaisi käyttää sitten oikeita lihaksia. Olenkin nyt sitten vähän testaillut näitä rajoja ja voihan jumpe, kyllä tuo vaan jaksaa enemmän kuin odotin! 

Kävelylenkit ovat muutenkin hieman muuttuneet, kun hommasin Karulle sen pidemmän hihnan. Olkapääni alkoi samoihin aikoihin kipeytyä, joten kiinnitin hihnan vyötärölle laitettavaan vyötaluttimeen ja laitoin Karulle sitten valjaat, ettei kaula ole niin koetuksella. Ja voi hitsit kun lenkeistä tuli kertaheitolla miellyttävämmät meille molemmille! Valjaita on mahdoton käyttää jos hihnaa pitää kädessä, kun Karu saa vetivoimaa valjaista sen verran että hankala kontrolloida, mutta koko kehon painolla pientä vetoa ei edes tunne. Valjaista lähtee jatkopala kaulapantaan, jotta on sitten varmistus jos valjaat vaikka jotenkin hajoaisivat. Jatkopala on myös todella hyvä kahva, kun Karua pitää pitää vierellä esim. ohituksen aikana.

Kunnon kohentuminen on näkynyt myös painossa lihasten muodossa, kuukaudessa taas tullut lisää 700g - nyt Karu on 48,8kg.

Sera-koirulin kanssa käytiin kävelyllä. Sera ei arvosta Karun läheisyyttä, joten he pitivät hajuraon. Karu olisi ollut välillä turhankin innokas tutustumaan, mutta osasi myös antaa tilaa. Vilkuili kyllä koko lenkin ajan tyttöä, että onhan hän vielä mukana. :)

Jäälläkin Karu on päässyt käymään pariin otteeseen. Karu niin rakastaa lunta, että harmi jos talvi tänä vuonna loppuu jo aikaisin.

"Mihin menit?! En halua olla pihalla yksin!"

"Kiitos kysymästä, mutta en ole valmis tulemaan vielä sisälle."

Talvipäivien touhuiluja

Käytiin pitkästä aikaa kävelyllä naapurin koirakavereiden, Veken ja Laran sekä omistajien kanssa. Karun ensimmäinen vieraan koiran kohtaaminen oli kiltin Veken kanssa ja he ovat ystäviä edelleen. Molemmat haluaisivat painia, mutta kokoero ja Veken (ja no Karunkin) nivelvaivojen vuoksi se on mahdotonta. Onneksi lenkkeily onnistuu ilman painimistakin, yhdessä haistellen ja merkkaillen ja pusutellen. Lara jännittää Karua ja he pitivät hajuraon kävellessä. Laitankin tähän kuvat Karun ja Veken viimeisimmältä kävelyltä sekä ensitapaamisesta.

Tuunasin mömpetille myös kinnertukea. Olen muokannut sitä monesti, mutta nyt tuntuu että se olisi sopiva. Se ei estä kinnertä yliojentumasta, mutta tukee jalkaa ja joustaa. Se ei estä myöskään Karua esim. istumasta, eikä se tunnu muutenkaan tuota häiritsevän. Kinnertueksi olen ostanut Back on track tuet käytettynä, Taitukea ollaan kokeiltu mutta se ei sopinut tuolle sitten ollenkaan (valui eikä tuntunut tukevan kinnertä). Ei tuo BOT-tukikaan sellaisenaan ole hyvä, mutta sitä on helppo muokata. Vasen jalka on aika ok enkä koe että siihen tarvitsee tukea, mutta oikeassa jalassa tukea on hyvä välillä pitää.

Tilasin Karulle 3m hihnan, se oli oikein hyvä ostos. Ison koiran kanssa pitkä hihna antaa mukavasti liikkumatilaa. Samalla tuli tilattua Karulle urosvyö. Koko oli isoin XL, mutta silti nipinnapin menee tuon mahan ympäri. Sitäkin on kyllä helppo tuunata tarvittaessa. Lisäksi vielä uuden harjan ostin ja kylläpä nyt lähtee mukavasti irtokarva! Olin myös mielissäni kun edullisesti sain lammasherkkuja, jotka ovat 100% lammasta. No, Karu oli sitten hieman eri mieltä... :D Taisi maistua vähän oudolle, kun ei kelpaa kuin pitkin hampain syötynä.

Karun ruokavalio on nykyisin lähinnä sika-nautaa ja pellavansiemenrouhetta. Välillä jotain vähän vaihdellen. Erityistä herkkua on erilaiset kalat ja ne menee ruokakupista ensimmäisenä. Nappuloita ei ole saanut aikoihin, kun niistä meni maha sekaisin ja tuli kutinaa. Nappulat kyllä aina välillä houkuttelee, helppouden ja vaihtelun vuoksi. Olen yhdistänyt riisin ja jonkun viljan Karun oireisiin. Otin sitten riskin ja hankin pienen pussukan nappulaa, jossa ei ole kanaa, eikä viljoja tai riisiä, vaan perunaa. Ainoana lihana possu. Noh, annettiin sitten Karun maistella ja ne onkin tällä hetkellä Karun lemppariherkkuja! Eipä sitten viitsi perusruoan oheen antaa, kun palkkana on ihan ykkösjuttu. Ei ole ilmennyt kutinaa eikä löysää kakkaa, joten kannatti kokeilla!

On ollut nyt ikävän liukasta ulkona, eikä ole viitsinyt tehdä ulkona kauheasti ylimääräistä ettei tulisi liukastumisia itselle tai Karulle. Onneksi olin kaapista löytänyt lahjakortin erääseen koirahalliin, lahjakortti oli vuodelta 2017, mutta kuulemma ihan käyttökelpoinen edelleen oli! Varattiin sinne sitten tunteroinen ja mukaan nappasin naapurin tyttökoirineen, Murun ja Rimman.

Halli oli ihanan iso ja siellä oli agilityrata valmiina, jota naapuri sitten hyödynsi. Tehtiin myös pieni hoopersrata, jota me kaikki harjoiteltiin. Karun kanssa ensimmäinen käynti hallilla oli aika kaaosta, Karu tottakai oli todella kiinnostunut ympäristöstä eikä oikein kuunnellut. Pitihän Karun päästä kertomaan tyttökoirille olleensa paikalla. Luojan kiitos olin ostanut urosvyön, Karu nimittäin kerkesi nostamaan koipeaan muutamaan otteeseen ja ilman mun komentelua olisi nostanut jalkaa varmaan ainakin kymmenen kertaa... Pieni epätoivo siinä iski, mutta kun Karu oli päässyt autoon tauolle, seuraava kerta menikin jo paremmin. Tehtiin hoopersia siinä vähäsen ja Karu näytti jo vähän väsyneeltä, joten pidettiin taas tauko. Tultiin sitten viimeisen kerran halliin ja Karu sai hirveät hepulit! Oli mukava katsoa kun Karu hyödynsi koko tilaa ja päästeli menemään oikein kunnolla. :) Leikittiin siinä yhdessä hetki ja otettiin luoksetuloharjoituksia. Siihen olikin sitten hyvä lopetella, kun jäi kaikille hyvä mieli. Karu olikin aivan poikki koko loppupäivän!