Ollaan Karun kanssa tykätty viileästä loppukesästä. Innostuttiin käymään jopa juoksulenkeillä, Karu kun nauttii nopeasta ravaamisesta. Sitten minä sairastuinkin viheliäiseen flunssaan ja silmätulehdukseen, joten ollaan nyt aikalailla vaan oltu ja levätty.
Käytiin elokuussa mökkisaaressa yhtenä päivänä. Sinne oli tulossa toiselle puolelle saarta toinenkin koira, joten sovittiin tämän omistajan kanssa että jos koirat voisivat tavata ennen saareen menoa, etteivät säikähdä toisiaan mökillä. Tämä toinen oli narttu ja kaikkien kaveri, joten ajattelin ettei Karun kanssa ole ongelmaa. No oli pieni ongelma, Karu ei hänestä alkuun tykännyt. Tai no, kun lähdettiin yhdessä hihnakävelylle, Karu murisi. Tietysti kun vieras koira ja vielä joutui hihnassa olemaan niin ei tämä nyt ihme ollut mutta harmitti. Kävely sujui sitten ihan hyvin, kävelivät vierekkäin ja haistelivat hajuja. Pari kertaa Karu meni äristen tämän toisen luokse. Toisen koiran omistaja oli hyvin rento ja sanoi että antaa koirien vain selvitellä välinsä, hän ei ollut huolissaan ollenkaan, toisin kuin minä.
Mökillä pidin Karun hihnassa. Tämä toinen koira tuli sitten tervehtimään Karua pariinkin otteeseen. Karu silminnähden rentoutui silloin, kun tämä toinen koira tuli parin metrin päähän ja istui sivuttain Karua kohti. Silloin Karu tajusi että tämä toinenhan on kaveri eikä halua pahaa! Karun häntä alkoi heilumaan ja kovasti haistelivat. Eli loppu hyvin kaikki hyvin, mutta vähän aikaa meni että Karu lämpeni.
Karu ja ihmisvauvat ovat jännittävä yhtälö kun Karu heille murisee, mutta samalla on taas äärettömän kiinnostunut. Päätin että asialle pitää nyt tehdä jotain. Menemme siis huomenna koirakouluttajalle, jolla itsellään on vuosien kokemus amerikanakitoista. Hän on meitä luvannut auttaa vauvaongelman kanssa. Minä kun en siis yhtään ymmärrä miksi Karu käyttäytyy niin kuin käyttäytyy ja miten asiaan tulisi reagoida. Ajattelin jo seuraavaa joulua että jos ollaan samassa tilassa viettämässä ihanaa aikaa yhdessä, mutta Karun tulisi olla koko ajan hihnassa jossain nurkassa kun vauva mönkii menemään niin ei sekään ihan reilua ole. Karu on mulle ihan yhtälailla tärkeä enkä halua että Karu menettää oikeuksiaan vain koska paikalla on vauva. Mutta Karun pitää totta kai osata käyttäytyä, joten nyt haemme työkaluja tämän ongelman ratkomiseen!
Fysioterapeutin käsittelyyn Karu pääsee lokakuussa. Viimeksi ollaan nähty maaliskuussa, kun leikatun jalan kanssa oli vielä ongelmia. Nyt on jalkakin jo kunnossa ja elämä kesän jälkeen rauhoittumassa joten nyt on hyvä aika tarkistaa tilanne.
Karulla oli käytössä punkkipanta tänä kesänä. Se oli edelliskesän panta, mutta toimi hyvin vielä alkukesästä kun kiinnittyneet punkit kuolivat. Keskikesän jälkeen vaikutus lakkasi ja päätin sitten ostaa punkkitabletit loppuvuodeksi. Oli aika kallista kun yksi paketti ei riitä näin isolle koiralle, vaan piti ostaa kaksi pakettia että Karu saa tarpeeksi ison annoksen. Mutta mielummin laittaa rahat näihin tabletteihin kuin eläinlääkärilaskuihin jos tulee joku punkeista saatava tauti. Tableteista ei tullut edes ripulia, joten ehkä jatkamme näillä myös tulevina kesinä. Punkkipanta oli siitäkin vähän kehno kun punkit eivät halunneet Karussa oleilla, joten ne sitten lähtivät kävelemään esim. lattiaa pitkin muualle etsimään saalista.
