Pari päivää sitten Tibin haavaa putsatessa huomasin sieltä tulevan valkeaa tahnaa. Masennuin entistä pahemmin, nytkö se haavakin on tulehtunut kasvaimen päällä? Olin musertunut ja ajattelin että Tibi täytyy jo lopettaa nyt perjantaina kun on haavakontrollikin. Ennen kontrolliaikaa tunnustelin vielä kertaalleen pattia - se oli lähes kokonaan poissa? Olin aivan ihmeissäni, eihän kasvain voi tuosta vaan kadota? Onko se edes kasvain?
Ajomatka eläinlääkäriin tuntui piinaavan pitkältä kun halusin vain saada selvyyden tilanteeseen. Paikalle päästyämme eläinlääkäri sanoi jäljellä olevan patin olevankin edelleen se lankareaktio ja siinä on vain paise! Ohutneulanäytteen vastauskin oli tullut: märkivä tulehdus, ei kasvainsolukkoa. Tämä oli niin suuri helpotus että sitä tunnetta ei voi sanoin kuvailla. Tuli siellä tirautettua pari ilon kyyneltäkin.
Eläinlääkäri sanoi, että on hienoa kun haava pysyy auki, niin se mätä pääsee sieltä ulos. Samanlaista putsausta vaan kuin aijemmin ja vähän töhnän puristelua niin eiköhän tämä tästä. Tosi pieni se paise enää on että eiköhän se kohta siitä jo parane. :)
Samalla käynnillä pyysin lääkärin tsekkaamaan Friidun munasarjakystien varalta kun sen vatsa on niin pömppö, ja mittaamaan silmänpaineen kun toisessa silmässä on ilmeisesti osittain kalkkeumaa ja se näyttää pullottavalta. Vatsasta ei löytynyt mitään poikkeavaa ja silmätkin ovat kunnossa, joten nyt voin hetken hengähtää ja nauttia marsujen olemassaolosta enkä vain huolehtia että onko niillä kaikki hyvin. :)
Olen niin onnellinen! Niiiiiin onnellinen!!!
8.12.18
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Rakas Kira
Elämä on jatkunut eteenpäin, vaikka ikävä onkin murskaavaa. Välillä on parempia päiviä ja välillä huonompia. Kiran tuhkia jouduimme odottele...
-
Olen tänne varmaan aikaisemmin kirjoitellut Kiran kipuilusta valjaita laittaessa ja kivun syyksi luultiin selän jumia. Kiran kivut kuitenkin...
-
Tätä tekstiä kirjoittaessa Kiran sterilisaatiosta on kulunut tasan vuosi. Monet ovat kahden vaiheilla, että vievätkö koiransa sterilisaat...
-
Tämä teksti on sitten pitkä. Kirjoitin sitä monena päivänä, jotta en unohtaisi univajeessa mitään oleellista. Tiistaina 9.11. oli sappirako...
Hienoa, että kaveruksien tilanne näyttää jo paremmalta. :)
VastaaPoistaNiimpä, tää on suuri helpotus :)
VastaaPoista