Yksi päivä Kira alkoi yskimään juomisen jälkeen, eikä yskä mennyt ohi muutamaan päivään. Kiralla on ollut jo pidemmän aikaa vesikuppi korkealla, koska maantasosta juodessa Kira vetää vettä väärään kurkkuun tai sitten puklaa veden pois. Keväällä Kiralla oli luultavasti kennelyskä ja nyt yski veden takia, joten ajattelin että paras puhua tästä lääkärille samalla kun on maksa-arvojen kontrolli.
Ennen lääkäriä Kiralle oli hieronta-aika. Mitään vakavaa ei löytynyt, ylipäätään jumeja ei ollut. Hyvä uutinen siis, mutta se tarkoitti sitä, että myös etujalan ontumisesta piti puhua lääkärissä.
Lääkärissä sitten otettiin tosiaan verikokeet (ALAT ja AFOS) sekä puhuttiin yskästä ja ontumisesta. Verikokeiden tuloksia odotellessa otettiin Kirasta keuhkokuva ja kyynärkuvat. Lisäksi otettiin ranteista kuvat, sillä toinen ranne rutisi kun lääkäri sitä taivutti. Mitään hälyttävää missään kuvissa ei näkynyt, keuhkokuva oli muuten siisti, mutta keuhkoputkien seinämät olivat hieman korostuneet (ehkä yskästä johtuen?). Kyynärissä pientä iän mukaista muutosta, mutta ei mitään vakavaa nivelrikkoa.
Yskän osalta päädyttiin siihen, että jos Kiralle vielä tulee kova yskä, voidaan saada yskänlääkettä tilannetta helpottamaan. Seuraavassa hammaskivenpoistossa katsotaan nielun tilannetta ja ontumiseen saatiin kipulääkekuuri. Verikokeissa tilanne oli mennyt huonommaksi, viimeksi ALAT oli 411, nyt 905. AFOS oli pysynyt suunnilleen samana, viimeksi 408, nyt 440. Mutta koska vointi on parempi kuin hyvä, katsotaan arvot uudestaan 4kk kuluttua.
Ihanaa petimateriaalia löytyi koiranäyttelystä. Ompelin reunat yhteen ja laitoin sisälle vanua, niin nyt on hyvä pehmeä peti! Kuvassa peti vielä ilman vanua kaksinkerroin taitettuna. |
Kipulääkekuurilla ontuminen meni ohitse. Kira edelleen välillä yskii vähän, mikä tietysti huolettaa. Yritän kuitenkin olla ajattelematta kaikista pahinta koko ajan, ennemmin mietin että vanhuus ei tule yksin. Sen välillä unohdan että Kira on jo vanhus, kun niin pirtsakka se on.
Alla olevassa videossa Kiran tyyli syödä. Heh, ei tokikaan aina näin, mutta ollaan vahingossa tämä tapa hänelle opetettu. Kiralla on tapana riskata ruokaa kovaan ääneen ja sitten kun saa eteensä ruokaa mitä ei halunnutkaan, niin ollaan vähän suostuteltu... Sitten syötetään kädestä pieniä paloja lihaa, märkäruokaa tai nappulaa. Sallittakoon tämä mummolle, ja sitä paitsi, tämä on ihan kivaa yhteistä aikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti