Kuinkas sitten kävikään

Ja niin vain se jalka taas tulehtui. Voi sitä epäuskon, huolen ja vitutuksen määrää. 3,5 viikkoa selvittiin ilman lääkityksiä. 

Eli viikko sitten sunnuntaiaamuna Karu tervehti minua iloisesti ja 30 min kuluttua olikin jo kolmijalkainen ja tuskainen. Onneksi minulla oli kaapissa antibioottia ja kipulääkettä juuri tätä tilannetta varten. Ei ollut siis epäilystäkään että kyse olisi jostain muusta ja koska tuota kyseistä antibioottia on käytetty juuri tähän vaivaan, niin siksi sen aloitin keltään kysymättä. Onneksi aloitin, tunnin päästä lääkkeen annosta Karun olo helpotti.

Seuraavana päivänä lähiortopedille, jossa ollaan kontrolleissa käyty aiemminkin. Kuvattiin, ei juuri muutoksia edellisiin kuviin. Metalleja ei kuulemma kannattaisi poistaa, koska jalan rakenne menee liian heikoksi. Että josko syötetään antibioottia jonkin aikaa ja aloitetaan se aina uudestaan kun jalka tulehtuu. Ortopedi sanoi, että konsultoi Karun leikkaavaa lääkäriä.

Jäin ihmettelemään tätä jatkohoitosuunnitelmaa. Päätin kuitenkin odottaa leikkaavan lääkärin kommenttia. Sieltä tulikin vastaus, että implantit täytyisi poistaa. Mutta juurihan minulle kerrottiin että jalka ei kestä? Olin siis itse yhteyksissä leikkaavaan lääkäriin.

Hän ei ollut Karusta tippaakaan huolissaan. Kertoi, että ei Karu voi jatkuvasti antibioottia syödä, joten järkevintä on leikata implantit pois. Jos esim. hampaat olisivat huonot, sieltä voisi päästä bakteeri tulehduttamaan Karun jalkaa, mutta minun mielestä Karun hampaat ovat moitteettomat. En keksi missä muuallakaan voisi olla haavaa. Onkohan tämä sitten hylkimisreaktiota? Kuulemma jalka luutuu 4-6 vk kuluttua implanttien poistosta ja kaikki järjestyy kyllä. 

Mikä helpotus! En tosin ymmärrä, miksi ortopedeilla on niin eri mielipiteet? Luotan Karun leikkaavaan ortopediin tässä asiassa ja parin viikon päästä ajellaankin hänen klinikalleen. Matka on vajaa 3 h suuntaansa, mutta se on nyt ehkä pienin ongelma tässä tilanteessa. Vakuutuskausikin vaihtui sopivasti.

Tällä hetkellä Karu kävelee jalalla tosi hyvin, pientä ontumista on havaittavissa. Karun vointi muuten on normaali, hepulit ovat herkässä ja on muutenkin iloinen poitsu.

Meillä on vielä näin paljon lunta!