11.10.26

Ystäviä, fysioterapiaa ja nosea

Olen kirjoittanut tätä blogia omaksi iloksi ja muistoiksi, rennosti ja hyvillä mielin purkanut ajatuksia tekstiksi. Sen takia olikin outoa saada edelliseen postaukseen blogini ensimmäinen negatiivinen kommentti, jolla ei siis ilmeisesti ollut muuta tarkoitusta kuin satuttaa. En voinut kuvitellakaan, että tätä pientä blogiani seuraa joku mielensäpahoittaja. Ei tätä blogia oikeasti tarvitse lukea jos siitä tulee niin paha mieli. En minäkään lue, saati seuraa, mitään mikä vaan kiukuttaa.

Noniin, se siitä sitten. Jatketaan taas iloisilla asioilla.


Karu kävi meidän vakkarifyssarilla ja tilanne vaikutti kaikin puolin hyvältä. Vasemmassa reidessä oli jumi, jota laserilla hoidettiin. Mutta muuten jalat vaikuttivat hyvältä ja selkäkin oli vahva ja jumiton, mikä kertoi siitä että rasitustaso on ollut sopiva. Jatketaan kotona hierontaa ja venyttelyjä tarpeen mukaan.

Karu kävi myös puntarilla. Luulin, että Karu painaa 55kg mutta painoa olikin 58kg. Mutta hoikkahan  tuo on ja niin fyssarikin sanoi, että paino on sopiva. Eli Karu on saanut lihaksia lisää, mikä on aivan huippu juttu! 

Ihan kuin Karun ajellut karvatkin olisivat nyt lähteneet kasvamaan, kun karvanlähtö alkoi.


Nosetreeneissä Karu oli taas aivan uskomattoman hyvä, jaksoi intensiivisesti etsiä kätköjä. Tosin yksi todella selkeä valeilmaisu oli, mistä ohjaajakin oli yllättynyt. Laatikkoetsinnät alkavat sujua ja Karu käy hienosti yksitellen laatikot läpi. Karu kun ei vaan varo jalkojaan niin laatikot liikkuvat vähän miten sattuu kun Karu niitä tassuillaan vahingossa aina tyrkkää eteenpäin. Mutta se ei ole virhe, koska ei ole tahallista. Karu on alkanut myös ymmärtämään sen että jos huoneessa on kaksi kätköä ja ensimmäinen on jo löytynyt, niin vaikka Karu käy jo löytämällään kätköllä, niin ei jää sitä uudelleen ilmaisemaan vihjesanan jälkeen vaan jatkaa etsimistä. Upeaa!
Ulkona odotellessa omaa vuoroa, meillä tuli taas niin hyviä koirien ohituksia että kylläpä tuli hyvä mieli! 

Karu on saanut myös uusia ystäviä! Ollaan eri narttujen kanssa käyty kävelyillä ja ne ovat menneet todella hyvin. Karu on ollut kohtelias herrasmies ja osaa hyvin käyttää rauhoittavia signaaleja.

Olen todella kiitollinen siitä, kuinka ihania, kannustavia, ymmärtäväisiä, avuliaita ja mukavia koiraihmisiä ja ystäviä olen saanut elämääni. ❤




9.10.26

Nyt ymmärrän Karua taas paremmin

Me käytiin Karun kanssa koirakouluttajalla tuossa jokunen aika sitten. Minua siis huolestutti Karun ahdistuneisuus lapsia kohtaan ja heille muriseminen. En ymmärtänyt Karua, eikä hyvät kokemukset lapsista helpottaneet Karun ahdistusta. Ajeltiin melkein kolme tuntia tämän kouluttajan luokse.


Kyllä oli hyvä käynti. Selvisi, että Karu ei mene vieraan ihmisen luokse koska se haluaa tutustua vieraaseen. Sen sijaan Karu menee jonkun luokse koska Karu kokee että hänen täytyy. Karu on kuitenkin vahtikoira ja tekee mitä vahtikoiran kuuluu, eli menee tarkastamaan tilanteen ja pohtii täytyykö tilanteeseen puuttua jollain tavalla. Vauvojen kohdalla Karu menee tilanteeseen tarkistamaan että kuka tai mikä tuo on, haistelee ja maistelee (tosi outoja aromeja), tunnustelee ilmapiiriä joka saattaa olla jännittynyt ja ajattelee että tässä on jotain todella epäilyttävää ja päättää murista eli kertoa että pysy minusta kaukana. Uteliaisuus kuitenkin aina voittaa jännittävyyden ja Karu pyrkii vauvan/lapsen luokse aina vaan uudestaan vaikka se olisikin epämieluista.

Niin loogista. Harmittaa että olen asettanut Karun näihin tilanteisiin missä Karu on ajatellut että hänen täytyy tehdä päätös mikä on tilanne ja miten toimitaan. Mikä tosin on siis Karulle tavallaan luontaista. Ja tämä käytöshän on myös vieraita koiria kohtaan. Karu menisi niidenkin luokse tekemään arvion tilanteesta, jonka takia meillä on ollut haastavia ohituksia.


Olin alun perin kuvitellut, että saadaan varmaan jotain siedätysohjeita että pitää nyt antaa lasten paljon silitellä ja olla lähellä jne. jne. Mutta mikä helpotus olikaan kun meidän pitää tehdä oikeastaan juuri päin vastoin! Eli minun pitää opettaa Karulle että lasten tai kenenkään vieraan luokse ei tarvitse mennä, sillä minä olen se joka arvioi sen tilanteen. Saatiin tähän erilaisia työkaluja. 

Me ei olla Karun kanssa ehditty juurikaan nähdä lapsia, mutta ollaan tehty pieniä asioita eri tavoin kävelyllä. Ja uskomatonta kuinka kaikki ne pienet teot voivat vaikuttaa suuresti, sillä meille tuli aika iso haaste eräällä kävelyllä. Kaksi lasta. Kun olimme kävelemässä ohitse, toinen kysyi saako silittää. Kiitin että kysyivät mutta kerroin että nyt ei sovi ja sitten juteltiin koirista. Karu ei tehnyt elettäkään että olisi halunnut mennä heidän luokse! Aivan supermahtavaa! Karu katseli poispäin lapsista, kunnes toinen heistä kumartui Karua kohti. Silloin Karu olisi mennyt lapsen luokse, ilmeisesti ihmettelemään että miksi tuo toinen on noin uhkaava. Tällöin ohjasin Karun herkulla poispäin ja kehuin Karua kovasti. Karu tyytyi tähän.

Ja mikä parasta, tämän kohtaamisen jälkeen Karu ei ollut kuormittunut vaan jatkettiin matkaa rennosti. Yleensä jännittävän tapahtuman jälkeen Karu ravistelee itseään ja merkkailee tiheään, nyt ei mitään tuollaista esiintynyt. Olin niin onnellinen tästä kohtaamisesta!


Jatkossa etenkin kun tavataan vaikka veljentyttöä, niin on tärkeää että Karu on rauhallisessa mielentilassa ja erityisesti kivuton. Eli lihasjumit hoidettu jne. Ei haluta että Karu yhdistäisi lapsia kipeään oloon. Sen sijaan haluttaisiin että kun lapsi on lähellä, niin Karulla olisi oikein kivaa, esim. leikkisi tai muuten vain olisi hauskaa. Tällöin Karu voisi yhdistää hyvän olon lapsen läsnäoloon, eikä ne olisikaan niin pelottavia.

Sovittiin myös, että voisi olla parempi että kukaan lapsi ei pääsisi koskemaan Karua. Karulle voisi tulla turvallisempi olo lasten kanssa, kun se tietää että ne eivät ikinä tule niin lähelle että pääsevät koskemaan. Sen sijaan esim. temppujen tekeminen ja herkkujen piilottelu taas ovat hyvää yhteistä tekemistä. Tässäkin pitää aina huomioida Karun mielentila että vain rentona mennään lasten lähelle, ei silloin kun jännittää. Lisäksi Karulla on oltava aina joku oma tila missä se saa levätä rauhassa ja tietää että sinne tilaan ei tule kun lempi-ihmiset.

Koirien ohitukset kävelyllä ovat myös parantuneet kovasti tämän kouluttajalla käynnin jälkeen. Karu alkaa oppimaan että tilannetta ei tarvitse tarkastaa koirienkaan kanssa, vaan minä hoidan.

Suurin helpotus minulle on ollut se, että vihdoin ymmärrän miksi Karu käyttäytyy niin kuin käyttäytyy.



3.10.26

Ruokahommeleita

Karu on nyt jo pidempään syönyt 50/50 suhteessa lihaa ja nappuloita. Jos Karu syö pitkään vain samaa ruokaa, niin jossain vaiheessa alkaa tökkimään, joten nappulapussin (~10 kg) vaihdan aina kun edellinen loppuu. Nappuloissa olen katsonut että ei sisällä viljoja, riisiä eikä maissia. Oikeastaan kaikki muut ainesosat tuntuvat sopivan. Ja itseasiassa en ole edes varma onko Karu noille ainesosille edes enää herkkä, mutta kun pentuaikana sai painia kaikenlaisten vaivojen kanssa niin silloin nuo ei ainakaan sopineet. Nyt yksi päivä Karu sai jauhomakkaraa eikä siitä tullut mitään ongelmia, joten voi olla että Karu sietäisikin viljoja ainakin jossain määrin. Ei tosin tällä hetkellä huvita kokeilla sen suuremmin tuleeko jostain hiivaa ja ripulia vai ei.


Viimeisin nappulapussi on ollut Natur possu-peruna. Sellainen aika perusruoka, hintalaatu-suhde kai on ihan ok. Nappulan ei Karulla tarvitse olla mikään mahdollisimman paras, kun saa kuitenkin hyvälaatuista lihaa nappulan lisäksi. Seuraavaksi nappulaksi ostin Karulle Prima Dogin peura-kalkkunan. Pienessä alennuksessa oli säkki (4e/kg). Saman merkin lohi-perunasta Karu tykkäsi kovasti. Kun annoin maistiaiset tästä peura-kalkkunasta, niin ei ainakaan mitään täyden kympin arvostelua Karu antanut. Mutta kunhan vihdoin maistoi niin sitten söi kyllä. Katsotaan kelpaako vielä myöhemmin.


Pitkän aikaa Karu sai Tessun sika-nautaa. Sitä tuli kuitenkin syötyä niin pitkään että Karulle riitti (tämän jälkeen lihojen laatu huononi, joten vaihtoon olisi mennyt joka tapauksessa). Jämät ovat olleet jo pitkään pakkasessa, ajattelin ne nyt käyttää uunin kautta niin luulisi maistuvan ettei tarvitsisi poiskaan heittää. Tessun lihojen jälkeen Karun liharuokavalioon on lähinnä kuulunut Kennelpakasteen kalkkuna (~4,8e/kg). Välillä Dibon sika-nautaa (oudon jäykkää tavaraa). Eräs päivä ostin Kennelpakasteen nautaa niin yllättäen Karu meni ripulille. Koostumuksesta ja hajusta kyllä huomasi että aika paljon kaikkea muutakin kuin vain lihaa oli joukossa. Mushin broilerikin on sellaista että liiasta määrästä Karu menee ripulille. Ei hyvää siis.

Tessun sika-nautajämät uunin kautta (n. 5 kg).

Tarjouksesta bongasin kivipiiraa 7,2 kg, oli yli 50% alennus (3,5e/kg). Nappasin heti paketin, tuostahan saa hyviä herkkuja kun keittää ensin tai käyttää uunissa.

Nyt sitten tuli mahdollisuus ostaa Lihalinelta lihoja. Olen kuullut niistä vain hyvää, joten oletan niiden olevan hyvälaatuista tavaraa. Parasta ollakin, ostin nimittäin pakkasen täyteen: 20 kg kalkkunan lihaa (3,8e/kg) ja 10 kg possua (3,6e/kg).

Iso koira kun syö isoja määriä niin kilohintojen vertailu kannattaa. Mutta laatu pitää ottaa huomioon, etenkin kun Karun maha ei kestä jos lihan seassa on liikaa kaikkea muuta. Hieman halvemmaksi ruokinta tulee myös tällä 50/50 tyylillä.


Karun ruoille on ihan oma arkkupakastin.

Totta kai näiden lisäksi on lisäravinteita. Sinkkiä pyrin tilaamaan isomman erän tarjouksesta, muut sitten ostan aina kun edellinen loppuu. Omega-3 krilliöljykapseleita olen antanut niveliä ajatellen ja koska Karulla oli aikoinaan paljon röyhtäilyä ja puklailua, en halunnut kapseleiden närästävän. Nuo ovatkin sopineet hyvin, mutta kyllä tässä joku päivä kokeilen vähän edullisempia kalaöljykapseleita.

Karulle menee siis sinkki, d-vitamiini, kalsium, magnesium, glukosamiini ja Pansuola. Ilman Pansuolaa Karu saa suonenvetoja, tämän lisäksi annan vielä magnesiumia suonenvetojen estoon. Nivelten hyvinvointiin annan glukosamiinia, omegoja ja tuollaista niveltehoa, jossa on kondroiittisulfaattia (ei haiperäistä!!), msm, inkivääriä, c-vitamiinia ja kuparia. Tiedä nyt sitten onko tuosta niveltehosta kuinka hyötyä, muttei nyt ainakaan haittaakaan ole. Niin ja totta kai naudan maksaa menee päivittäin.

E-vitamiini on vähän hankala, koska se aiheuttaa puklailuja. Meillä oli tauko kun pullo loppui ja nyt kun ostin uuden niin heti sen jälkeen alkoi puklailut ja kerran tuli ihan kunnon oksennuskin. Kun lopetin e-vitamiinin annon, niin oireet hävisivät. Tätä on ollut joskus ennenkin, mutta ehkä Karun maha siihen tottuu hiljalleen kun olen sitä pystynyt kuitenkin antamaan. Toki nappulasta saa jo hyvän määrän e-vitamiinia, joten ei ole iso ongelma jos en purkista anna ollenkaan.


Puruherkkuina menee hevosen nahkaa, naudan nahkaa eri muodoissa, henkitorvia/ruokatorvia, Primadogilta yhdenlaiset puruluut, kuivattuja korvia yms.. Tärkeintä näissä on se ettei valmistusmaa ole Kiina. Aitoja luita en anna koska haluan Karulle ehjät hampaat ja rustot tuo yrjöää ulos aamuyöstä.

Herkkuina menee esim. kuivattu possun/hevosen keuhko, kalanamit, muut kuivatut lihanamit ja treenimakkarat pilkottuna. Nosessa sitten erityisherkkuja, esim. paistettua broileria, possun kieltä pannulla paistettuna voissa jne.

Erilaisia märkäruokia ja kananmunaa eri muodoissa annan tuomaan vaihtelua ettei sama ruoka ala kyllästyttämään.