Huolia ja murheita

On ollut nyt huolta ja murhetta viikko toisensa jälkeen. Hetki meni hyvin viime maksa-kontrollin jälkeen, sitten Kira meni kuitenkin syömättömäksi ja pahoinvoivaksi. Ajattelin, että nyt se maksa on lopullisesti tuhoutunut. Eläinlääkärissä käytiin jälleen, otettiin laajat verikokeet, nesteytettiin ja röntgenkuvattiin. Kaikki arvot olivat ok, tulehdusarvot eivät olleet koholla ja maksa-arvot olivat laskeneet hurjasti! Viimeksi ALAT oli 3998 ja nyt n. 700. Tämä oli todella suuri helpotus, toivoa jonkinlaisesta toipumisesta siis olisi. Oltiin aloitettu Livecon acute ravintolisä (N-asetyylikysteiini), josko siitä olisi ollut apua? Haimatulehdustesti tehtiin, tulokset tulivat parissa päivässä. Arvot olivat koholla, mutta ei paljoa. Arvoihin voisi vaikuttaa maksa, joten selvä haimatulehdus se ei ainakaan olisi. Oireenmukainen hoito joka tapauksessa, oli haimatulehdus tai ei. Röntgenkuvassa ei näkynyt mitään hälyyttävää.

Hetken aikaa meni ok. Kira alkoi syömään ja oli pirteä. Sitten taas yhtäkkiä meni apaattiseksi ja syömättömäksi lääkkeistä huolimatta. Tärisi kivusta. Taas lääkäriin.

Kiran vatsa ultrattiin kasvainten varalta, eikä löytynyt mitään (hyvä uutinen). Vähän taas lisää lääkkeitä ja seurailua. Kira alkoi taas syömään ja vointi palasi normaaliksi.

Kunnes taas ruokahaluttomuus ja apaattisuus iski. Lääkkeet auttoivat hetkeksi kerrallaan. Kira alkoi sitten pakonomaisesti etsimään ulkoa heinää, se söi myös lunta, lipoi huuliaan ja piti päätä ylhäällä. Klassiset närästysoireet. Otin selvää mitä koiralle voisi närästyksen helpottamiseen antaa ja kävin ostamassa pepcidiä, gavisconia ja silicol geliä. Annoin ensimmäiseksi pepcidin ja gavisconin - meni muutama minuutti ja Kira tuli kyselemään herkkuja. Hetken päästä maistui maksalaatikko. Mitä ihmettä, näinkö äkkiä olo helpottaa?

Pepcid ja gaviscon auttoivat muutamia päiviä, mutta huonovointisuus palasi. Saatiin resepti esomeprazoliin (happosalpaaja), joka olisi tehokkaampi kuin pepcid. Ennen kuin kerettiin se aloittaa, Kiran närästys äityi todella pahaksi. Kira ei voinut nukkua eikä se syönyt. Litalgin eikä cereniakaan auttanut. Kiran silmät myös painuivat, näytti nestehukkaiselta. Kun Kira sitten meni voimattomaksi, lähdin sen kanssa taas äkkiä lääkäriin. Siellä Kira nesteytettiin ja se sai suonensisäisesti Nexiumia (happosalpaajaa) sekä korvanlehteen ruokahalua lisäävää lääkettä pyynnöstäni. Lääkäri halusi katsoa taas maksa-arvot, ne olivat taas laskeneet: ALAT viimeksi 700 ja nyt 137, AFOS viimeksi 1026 ja nyt 159. Ensin olin helpottunut, mutta lääkäri totesi että tämä voi olla myös huono uutinen, sillä joskus voi käydä niin, että kun ollaan seurattu koiran korkeita maksa-arvoja vuosia ja sitten arvot yhtäkkiä laskevat, voi maksa olla lopettamassa toimintaansa. Eli olisiko Kira nyt sitten kuolemassa? Ei voi tietää, täytyy vain mennä päivä kerrallaan. Eläinlääkäri otti puheeksi eutanasian, jos lääkkeet eivät ala auttamaan.

Lääkäristä kotiin tultaessa Kira oli virkistynyt eikä ollut enää voimaton ja meni heti syömään! Yöllä Kira heräsi uudestaan syömään ja ruokahalua oli aamullakin. Kira myös pystyi nukkumaan, eli laskemaan päänsä alas.

Pikkuhiljaa päivä päivältä Kiran vanhat käyttäytymistavat alkoivat tulla takaisin. Kira alkoi vahtimaan, se nukkui kyljellään, leikki leluilla, teki pesää, nukkui sängyllä jalkopäässä, halusi kävelylle, oli korvat pystyssä, pureskeli nappuloita, nuoli tassujaan, juoksi ulkona... Kun aivan tuollaiset peruasiat alkoivat tulla takaisin, sitä tajusi kuinka pitkään Kiralla on ollut paha olla. Viikko sitten aloitettiin esomeprazol ja Kira on nyt kuin vanha oma itsensä. Ei olla tarvittu litalginia eikä cereniaa. Gavisconia annetaan edelleen happosalpaajan lisäksi.

Toki tässä taustalla edelleen on pelko, että Kiran maksa ei enää toimi. Tai yhtäkkiä kaikki mahaoireet tulevatkin takaisin tai Kiran kunto romahtaa. Mutta nyt vointi on ainakin erinomainen ja nautitaan yhdessä näistä hyvistä päivistä. Kira saa syödä sitä mitä mieli tekee ja milloin haluaa, sekä ulkoillaan sinne minne Kira vie. Muutaman viikon päästä mennään kontrollikäynnille ja katsotaan ainakin ne maksa-arvot.

Ja jotta murheet eivät tähän loppuisi, Kiran kuono on ollut pari kertaa turvoksissa. Turvotus on noussut ja laskenut nopeasti, joten kyse on ehkä allergisesta reaktiosta? Ja on Kira myös laskenut alleen sängyssä. Pissa tutkittiin mutta tulehdusta ei onneksi löytynyt, joten olisikohan kyse vain vanhuuden tuomasta pidätyskyvyn heikentymisestä.

Mutta siis lyhyesti sanottuna, on ollut joo haasteita ja huolia kerrakseen. Toistaiseksi asiat ovat nyt hyvin, toivotaan että sama meno jatkuu.

Kummallinen turvotus.