Sunnuntaina päivystyksessä Tibin kanssa

 Lauantai-iltana marsujen käppäillessä normaalisti aitauksessaan, kuuluikin yhtäkkiä vikinää. Tibi pissasi muutaman askeleen välein samalla valittaen. Otin Tibin heti syliin, tsekkasin alapään että näyttäähän se ulkoisesti normaalilta, sitten laiton Tibin pyyhkeen päälle sohvalle ja odottelin pissaa. Pissaa tuli pariinkin otteeseen, näytti normaalilta; ei verta tai sakkaa. Epäilty olisi siis virtsatietulehdus. Kuitenkin kun laitoin Tibin takaisin aitaukseen, ei vikinää kuulunut koko iltana. Ajattelin odottaa aamuun.

Aamulla oli aitauksessa edelleen hiljaista. Otin Tibin syliin, pissi tiheään muttei valittanut. Päätin että lääkäriin on kuitenkin lähdettävä, oli sunnuntailisät tai ei. Kerettäisiin käydä hakemassa lääkkeet ennen rally-tokokisoja. Ennen kuin lähdimme ajamaan Tuhatjalkaa kohti, otin Tibin vielä uudestaan syliin. Silloin tuli isompi pissa ja sen pissiminen sattui.

Klinikalla pääsimme aika nopeasti sisään, lääkäri oli mukava ja osasi puhua hyvää suomea, mutta korostuksesta huomasi että hän oli virolainen. Kyseli vähän Tibistä, tunnusteli vatsan ja punnittiin. 917g, lääkäri oli ihan ihmeissään, luuli Tibiä puolikiloiseksi. :D Kysyi vielä että näyttääkö tuo muka oikein, mutta sanoin että ihan paikkaansa pitää. Hän varmisti vielä että tiedänhän mahdollisuuden virtsakiveen. Se olisi epätodennäköistä, mutta marsua kannattaa seurata.

Netistä luin että hinta-arvioksi virtsatietulehduksen hoitoon Jyväskylän Tuhatjalassa olisi alkaen 122e. Se kun vielä kerrotaan kahdella niin tulisi sunnuntaikäynnin hinta. Olin varautunut siihen 300e käyntiin. Jotenkin tosi turhauttavaa maksaa hirveä hinta siitä, että lääkäri on meidän kanssa pari minuuttia.. Mutta asialle ei voi mitään, eläin on kuitenkin hoidettava. Meidän onneksi hinta ei noussut kolmeensataan, olikin "vain" vajaa 180e! Tästä tuli tosi hyvä mieli. :) Saatiin mukaan antibiootti ja kipulääke, aloitettiin nämä heti kotiin päästyämme.
Antibiootin annostus on 0,1ml kahdesti päivässä ja kipulääkettä suunnilleen saman verran kerran päivässä. Ne tuntuu niin mitättömiltä määriltä... :D

Eläinlääkärissä käyminen sunnuntaina tai yöllä ei kuulosta houkuttelevalta, mutta jos eläimen on hankkinut, on ottanut myös vastuun huolehtia siitä - oli rahaa tai ei. Kiran kanssa en ikinä mieti että lähtisinkö lääkäriin koska se maksaa, vaan jos olen ollut vähänkin huolissani niin käyn klinikalla. Mieltä lämmittää ajatus että vakuutus antaa suurimman osan rahoista myöhemmin takaisin. Marsujen kanssa sitä miettii hetken, koska ne rahat eivät tule takaisin. Jos eläimellä on kuitenkin kipuja, ei ole mitään syytä pitää sitä kivuissaan jos apua on saatavilla. Ja jos minulla on mahdollisuus auttaa lemmikkiä jo kotona, niin teen sen heti.

Olisi myös kiva kuulla teidän lukijoiden kokemuksia päivystystapauksista! Selvisittekö säikähdyksellä vai oliko jotain vakavampaa? Olitteko tyytyväisiä saamaanne palveluun?