Haimatulehdus

Siinäpä se, Kiran uusin diagnoosi. Kiran vointi on tällä hetkellä erinomainen, tämä nyt vain todettiin kontrollissa. Voi olla mahdollista, että kaikki ne kivuliaat päivät ja oksentelut maaliskuussa ovat voineet johtua haimatulehduksesta. Kiralta otettiin jo kertaalleen haimatulehdustesti aikaisemmin, mutta silloin se oli rajatapaus. Nyt arvo oli 800, kun sen pitäisi olla alle 400.

Rasvattomalle ruoalle ei todennäköisesti tällä hetkellä ryhdytä, koska Kira on jo laihan puoleinen. Kira on myös nyt saanut rasvaista ruokaa kohta kolme viikkoa, ja sen iho ja vatsa voi paremmin kuin sitä edeltävällä ajalla kun oli lähes rasvaton ruokavalio. Sillä ei ole ollut ripulia vaikka on saanut esim. juustoa ja kinkkua. Kira voi siis paremmin, eikä ruokaa tarvitse syödä niin paljon kerralla. Kokeilen sian haiman lisäämistä ruokavalioon, jos sillä olisi jotain positiivista vaikutusta. Ruokailukerrat pyritään rajoittamaan kahteen kertaan päivässä, ettei Kira popsi ruokaa pitkin päivää. Tämäkin voisi nirsoiluun auttaa. Jos Kiralta menee ruokahalu tmv., muutetaan ruokailua useampaan kertaan.

Nirsoutta ja kontrollia

Kun huomasin Kiran painon viimeksi pudonneen 6,4 kiloon (pitäisi olla 6,9 kg), aloin lisäämään voita Kiran ruokavalioon. Viikon rasvan lisäyksen jälkeen Kiran iho hilseili vähemmän, mutta paino pysyi ennallaan. Toki ei viikossa paljoa kerkeä lihoa, mutta olisin toivonut jonkinlaista muutosta puntarissa. Mutta nyt on sentään huomattu, että voi tai rasvainen ruoka ei ainakaan tällä hetkellä aiheuta närästysoireita tai ripuliakaan.

Koska Kiran nirsous ja painon lasku aiheuttaa pientä ahdistusta, otin riskin ja ostin erilaisia tuotteita millä on teoreettinen mahdollisuus sopia Kiran mahalle. Säilykkeitä, herkkuja, koiranmakkaroita ja nappuloita... Hauskaa oli se, että kun olin ostanut hevostuotteita ja lammastuotteita yms., mielestäni erikoisia ja varmaan hyvän makuisiakin tuotteita, niin Kiran haistelukierroksen perusteella ehdoton lemppari ja "heti tänne mulle" -tuote oli Pedigreen Tender goodness nappulat. :D Kira on joskus saanut maistaa Pedigreetä/Friskiesiä kun on ollut nuorempi ja se tykkäsi niistä, joten päätin kokeilla miten tämä maistuu (ja sopiiko enää mahalle). Ja sehän maistui hurjan hyvin ja sopi mahallekin. Mitä nyt kakkaa tuli aika paljon mutta se oli hyvää kakkaa! Se on pääasia.

Tein myös excelin, johon kirjailin Kiran syömisiä ja juomisia. Kira on edelleen halunnut öisin pissille, joten seurasin tarkkaan juomisen määrää. Vettä menee kupista vuorokaudessa 4 dl, mikä on normaali määrä. Rasituksen kasvaessa myös juominen lisääntyy, mutta sekin toki normaalia.

Ruokaa Kira syö päivän aikana yhteenlaskettuna reilut 100 g. Määrä tuntuu pieneltä, mutta vanhoja blogitekstejä lukiessa Kira on aina ennenkin syönyt reilu 100 g päivässä. Nyt vaan pitää jatkaa rasvan lisäämistä kun ei Kira suostu määräänsä enempää suuhunsa laittamaan.

Kun Kiralle ei kaikki ruoat aina kelpaa, niin nyt olen vähän testaillut että onko kyse puhtaasti nirsoudesta vai onko Kiralla mahdollisesti mahaongelmia... Kun Kira kiukutteli nälkäänsä ja tarjosin sitten kypsää hevosta, voita ja nappulaa, ne eivät tietenkään kelvanneet. Jätin ruoan lattialle tarjolle enkä tarjonnut muuta. Kira sitten lopulta söi ruoasta osan ja myöhemmin vielä lisää. Kyllä nyt täytyy alkaa uskomaan että ei sillä ole maha kipeä tai huono olo vaan ihan vaan nirso se enää on. Turhauttaa vaan kun Kira on hirveän nälkäinen ja sitten sille tarjoaa montaa ruokaa ja mikään ei kelpaa, ja sitten Kirakin jo luovuttaa ja lähtee pois. Joskus sitten arvaukseni osuu oikeaan mitä Kira haluaa ja se syö isojakin määriä. Ihan olen kyllä itse Kiralle opettanut tämän tavan että tarjotaan aina parempaa kun kipeänä oli tärkeää että se edes jotain syö. Mutta nyt terveenä ollessa ei se ole ollut kuitenkaan päivääkään syömättä, kyllä sille sitten riittävässä nälässä jokin aina kelpaa.

Keskiviikkona oli Kiran kontrolli, samalla katsottiin paino ja se oli noussut 6,5 kiloon! Hurraa! Samaa menoa siis jatketaan. Verikokeista katsottiin maksa- ja munuaisarvot, pvk ja haimalipaasi. Haiman tulos tulisi myöhemmin, muut saman päivän aikana. Maksa-arvot olivat hieman koholla, mutta siis todella vähän vain. ALAT viimeksi 137 ---> 268 ja AFOS 159 ---> 333. Arvothan voivat seilailla ylös-alas ja nämä eivät ollenkaan huolestuta minua eikä kyllä lääkäriäkään. Munuaisarvoista KREA oli normaali mutta UREA hieman koholla. Tämäkään ei lääkäriä huolestuttanut, sillä koska krea oli normaali, niin urean nousu voi johtua esim. proteiinipitoisesta ruoasta tai vähästä juomisesta. Kaikki muut arvot olivat viitearvoissa, haima-arvoa vielä odotellaan, sitten päätetään seuraavasta kontrollista. Kunhan Kiran paino ei jatka laskemistaan, en huolestu enkä mieti noita arvoja sen tarkemmin.

"Kumpa tämä lumi ei ikinä sulaisi pois!"

Pääsiäiskuulumiset

Kira voi tällä hetkellä edelleen hyvin (koputtaa puuta). Kira on tosi pirteä, aktiivinen ja syö hyvin, vaikkakin nirsous tuottaa välillä vaikeuksia. Kiralla on ollut tiukka ruokavalio koska olen pelännyt ruoan aiheuttamaa närästystä. En tosin usko että pelkästään ruoka aiheutti Kiralle niitä pahoja oireita. Tällä hetkellä ruokavalioon kuuluu kala- ja hevosnappulat, sian sydän, sian maksa, maksalaatikko, sian munuainen, hevosen liha, lampaan liha ja hevosherkut. Kira syö lihat eri muodoissa, välillä jäisenä, välillä keitettynä jne. Ehkä kaksi kertaa peräkkäin maistuu sama ruoka mutta sitten vaatii vaihtelua. Närästyslääkkeitä ollaan voitu hieman vähentää, nyt aamuisin menee edelleen esomeprazol 10 ml (6,6 mg) ja iltaisin gaviscon 2 ml. Esomeprazol on onneksi helppo antaa eikä se maistu ilmeisesti juuri millekään, joten sitä mielelläni jatkan pitkään. Ilta-gavisconin kokeilen tipauttaa pois kokonaan ja sitä voisi antaa aina tarvittaessa.

Reilu kaksi viikkoa sitten Kira oli viimeksi lääkärissä ja kävi puntarissa. Kira oli laihtunut ja sen huomasi kun Kiran nosti syliin. Käytin Kiraa uudestaan puntarilla eläinkaupassa ja olin hieman huolestunut kun huomasin että Kira oli laihtunut vielä lisää. Normaalisti Kiran kuuluisi olla 6,9 kg, kaksi viikkoa sitten painoi 6,6 kg, ja nyt 6,4 kg. Nyt kysymys on, että laihtuuko Kira siksi koska maksa ei toimi vai siksi koska se on saanut tosi vähärasvaista ruokaa? Kira käy nyt normaalipituisilla lenkeillä jälleen sekä pääsee pihalle vahtimaan. Se saattaa olla tunteja ulkona lumella makoilemassa. Eli energiankulutus on kasvanut taas normaalille tasolle. Kiran iho myös hilseilee kovasti, mikä on aikaisemmin korjaantunut rasvan lisäämisellä ruokavalioon. Joten olen nyt parina päivänä uskaltanut antaa Kiralle voita ruoan mukana ja voi juku, Kira on syönyt tosi isojakin määriä ruokaa! Maistuu ilmeisesti hyvältä. Hieman on maha löysällä, joten etsitään tasapainoa sopivan rasvan määrään.

Kiran maha on todella herkkä kaikelle. Esimerkkinä, ostin uusia herkkuja, Brit dental peuraherkkuja. Annoin yhden herkun pienissä osissa ja Kira oli aivan haltioissaan kuinka hyvää se oli. No, yö meni ulkona ravatessa kun tuli kunnon ripuli... Harmittaa, sillä Kira alkaa kyllästymään ainaisiin hevosherkkuihin, varsinkin kun niitä on annettu nyt aika paljon. Ajattelin kokeilla kypsentää sian munuaista jollain tavalla ja tehdä siitä extra hyviä herkkuja. Munuainen on Kiran herkkua, mutta suuri määrä tekee kakasta löysää.

Kira on viimeisten viikkojen aikana pyytänyt joka yö ulos. Aluksi luulin, että sen pitää päästä kakalle, mutta nyt syyksi on selvinnyt virtsaamisen tarve. Kira ei juo mitenkään normaalia enempää mielestäni, joten en tiedä miksi sille on tullut nyt tarve usein pissaamiselle. Eräänä aamuna Kira taas laski alleen kun se ei ollut pyytänyt yöllä ulos. Olen myös huomannut, jos Kira ei pyydä itse yöllä ulos, se alkaa nuolemaan vulvaansa ja vaihtelee usein makoilupaikkaa. Kun olen vienyt Kiran ulos ja se on päässyt pissille, nuoleminen loppuu ja Kira nukkuu sen jälkeen hyvin. Viimeksi kun Kira laski alleen, vein virtsanäytteen eläinlääkäriin ja se oli ok. 

Reilun viikon päästä on verikoekontrolli. Jännittää aivan hirveästi. Otan siellä myös pissa-asian puheeksi.

Huolia ja murheita

On ollut nyt huolta ja murhetta viikko toisensa jälkeen. Hetki meni hyvin viime maksa-kontrollin jälkeen, sitten Kira meni kuitenkin syömättömäksi ja pahoinvoivaksi. Ajattelin, että nyt se maksa on lopullisesti tuhoutunut. Eläinlääkärissä käytiin jälleen, otettiin laajat verikokeet, nesteytettiin ja röntgenkuvattiin. Kaikki arvot olivat ok, tulehdusarvot eivät olleet koholla ja maksa-arvot olivat laskeneet hurjasti! Viimeksi ALAT oli 3998 ja nyt n. 700. Tämä oli todella suuri helpotus, toivoa jonkinlaisesta toipumisesta siis olisi. Oltiin aloitettu Livecon acute ravintolisä (N-asetyylikysteiini), josko siitä olisi ollut apua? Haimatulehdustesti tehtiin, tulokset tulivat parissa päivässä. Arvot olivat koholla, mutta ei paljoa. Arvoihin voisi vaikuttaa maksa, joten selvä haimatulehdus se ei ainakaan olisi. Oireenmukainen hoito joka tapauksessa, oli haimatulehdus tai ei. Röntgenkuvassa ei näkynyt mitään hälyyttävää.

Hetken aikaa meni ok. Kira alkoi syömään ja oli pirteä. Sitten taas yhtäkkiä meni apaattiseksi ja syömättömäksi lääkkeistä huolimatta. Tärisi kivusta. Taas lääkäriin.

Kiran vatsa ultrattiin kasvainten varalta, eikä löytynyt mitään (hyvä uutinen). Vähän taas lisää lääkkeitä ja seurailua. Kira alkoi taas syömään ja vointi palasi normaaliksi.

Kunnes taas ruokahaluttomuus ja apaattisuus iski. Lääkkeet auttoivat hetkeksi kerrallaan. Kira alkoi sitten pakonomaisesti etsimään ulkoa heinää, se söi myös lunta, lipoi huuliaan ja piti päätä ylhäällä. Klassiset närästysoireet. Otin selvää mitä koiralle voisi närästyksen helpottamiseen antaa ja kävin ostamassa pepcidiä, gavisconia ja silicol geliä. Annoin ensimmäiseksi pepcidin ja gavisconin - meni muutama minuutti ja Kira tuli kyselemään herkkuja. Hetken päästä maistui maksalaatikko. Mitä ihmettä, näinkö äkkiä olo helpottaa?

Pepcid ja gaviscon auttoivat muutamia päiviä, mutta huonovointisuus palasi. Saatiin resepti esomeprazoliin (happosalpaaja), joka olisi tehokkaampi kuin pepcid. Ennen kuin kerettiin se aloittaa, Kiran närästys äityi todella pahaksi. Kira ei voinut nukkua eikä se syönyt. Litalgin eikä cereniakaan auttanut. Kiran silmät myös painuivat, näytti nestehukkaiselta. Kun Kira sitten meni voimattomaksi, lähdin sen kanssa taas äkkiä lääkäriin. Siellä Kira nesteytettiin ja se sai suonensisäisesti Nexiumia (happosalpaajaa) sekä korvanlehteen ruokahalua lisäävää lääkettä pyynnöstäni. Lääkäri halusi katsoa taas maksa-arvot, ne olivat taas laskeneet: ALAT viimeksi 700 ja nyt 137, AFOS viimeksi 1026 ja nyt 159. Ensin olin helpottunut, mutta lääkäri totesi että tämä voi olla myös huono uutinen, sillä joskus voi käydä niin, että kun ollaan seurattu koiran korkeita maksa-arvoja vuosia ja sitten arvot yhtäkkiä laskevat, voi maksa olla lopettamassa toimintaansa. Eli olisiko Kira nyt sitten kuolemassa? Ei voi tietää, täytyy vain mennä päivä kerrallaan. Eläinlääkäri otti puheeksi eutanasian, jos lääkkeet eivät ala auttamaan.

Lääkäristä kotiin tultaessa Kira oli virkistynyt eikä ollut enää voimaton ja meni heti syömään! Yöllä Kira heräsi uudestaan syömään ja ruokahalua oli aamullakin. Kira myös pystyi nukkumaan, eli laskemaan päänsä alas.

Pikkuhiljaa päivä päivältä Kiran vanhat käyttäytymistavat alkoivat tulla takaisin. Kira alkoi vahtimaan, se nukkui kyljellään, leikki leluilla, teki pesää, nukkui sängyllä jalkopäässä, halusi kävelylle, oli korvat pystyssä, pureskeli nappuloita, nuoli tassujaan, juoksi ulkona... Kun aivan tuollaiset peruasiat alkoivat tulla takaisin, sitä tajusi kuinka pitkään Kiralla on ollut paha olla. Viikko sitten aloitettiin esomeprazol ja Kira on nyt kuin vanha oma itsensä. Ei olla tarvittu litalginia eikä cereniaa. Gavisconia annetaan edelleen happosalpaajan lisäksi.

Toki tässä taustalla edelleen on pelko, että Kiran maksa ei enää toimi. Tai yhtäkkiä kaikki mahaoireet tulevatkin takaisin tai Kiran kunto romahtaa. Mutta nyt vointi on ainakin erinomainen ja nautitaan yhdessä näistä hyvistä päivistä. Kira saa syödä sitä mitä mieli tekee ja milloin haluaa, sekä ulkoillaan sinne minne Kira vie. Muutaman viikon päästä mennään kontrollikäynnille ja katsotaan ainakin ne maksa-arvot.

Ja jotta murheet eivät tähän loppuisi, Kiran kuono on ollut pari kertaa turvoksissa. Turvotus on noussut ja laskenut nopeasti, joten kyse on ehkä allergisesta reaktiosta? Ja on Kira myös laskenut alleen sängyssä. Pissa tutkittiin mutta tulehdusta ei onneksi löytynyt, joten olisikohan kyse vain vanhuuden tuomasta pidätyskyvyn heikentymisestä.

Mutta siis lyhyesti sanottuna, on ollut joo haasteita ja huolia kerrakseen. Toistaiseksi asiat ovat nyt hyvin, toivotaan että sama meno jatkuu.

Kummallinen turvotus.

Maksa-arvot huolestuttavan korkealla

Kiran vointi on ollut mitä mainion viime aikoina. Uloste on ollut kiinteää monta viikkoa, yksittäisiä löysiä lukuun ottamatta. Kunnes torstaina Kira ei syönyt mitään ja oksenti limaa pariin otteeseen. Myöhään illalla tuli sitten kipukohtaus ja Kira tärisi. Siinä sitten sai taas miettiä, että onko vaiva niin akuutti että mennään päivystykseen vai odotetaanko aamuun. Koska todennäköistä oli, että vaiva olisi mahasta tai suolistosta niin päädyttiin antamaan litalginia. Se auttoi 30min kuluttua ja Kira alkoi nukkumaan.

Aamulla Kira alkoi jo riskaamaan ruokaa ja söi hyvällä ruokahalulla. Mutta koska Kiralla on ikää ja maksa-arvoja seuraillaan, niin totta kai halusin käyttää lääkärissä tarkastuksessa. Vielä viikonloppukin oli tulossa. Kira myös oli edelleen vähän väsynyt, mikä ei nyt tosin ole ihme jos maha on ollut kovin kipeä. 

Lääkärissä ei todettu mitään kummallisuuksia, ja kun Kira oli alkanut syömäänkin niin asiat olivat aika hyvin. Saatiin kuitenkin ohje antaa antepsinia ja cereniaa. Maksa-arvot otettiin ja niistä tuloksia mentiin odottelemaan kotiin. Mutta kun tulokset tulivat, olin aika järkyttynyt. ALAT oli noussut viime kerran arvosta 905 --> 3898 ja AFOS viime kerrasta 440 --> 1094. Lääkäri totesi, että ei voida tämän päivän perusteella tietää oliko Kiran oireilulla ja näillä arvoilla yhteyttä. 

Ostettiin Kiralle liveron acute -ravintolisää, jota syötettiin muutama päivä. Eipä tässä sitten oikein muuta voi kun odotella. Kuukauden päästä olisi uusi kontrollikäynti. Lääkäri olisi halunnut että annamme Samylinia tai vastaavaa ja voitaisiin kokeilla hepatic kuivaruokaa. Päädyttiin kuitenkin äidin kanssa siihen että näin ei tehdä. Ripulin riski on suuri molemmissa ja niiden antaminen olisi nirsolle Kiralle kiusaamista. Ei ole sen arvoista.

Sen sijaan mitä tässä tilanteessa aion tehdä on se, että huolehdin Kiran ruokavaliosta tarkemmin. Mikään ruokavalio tai lisäravinne ei Kiran maksaa paranna, mutta en halua olla tekemättä mitään. Joten, Kiran ruokavalio pysyy edelleen pääosin samana koska maha voi nyt niin hyvin, mutta vitamiinilisät tulevat kuvioihin. Maksaa ja maksalaatikkoa Kira on saanut säännöllisesti kerran viikossa. Lisään nyt mukaan e-vitamiinin, c-vitamiinin ja ehkä d-vitamiinin ja sinkin. En muista että aikaisemmin ripulia olisi e:stä tai c:stä tullut, mutta d:stä ehkä. Annan kuitenkin yhtä vitamiinia pikkuriikkisen kerrallaan ja katson kuinka käy. Jos tulee ripaska - niin ei sitten anneta.

Huoli on kova ja mielen valtaa välillä epätoivo, välillä taas toiveikkuus. Kira on nyt äärettömän pirteä ja oma itsensä, joten mennään päivä kerrallaan.

Kira 13v!

Hyvää syntymäpäivää Kirsti-mummelille! <3 Kira täytti ystävänpäivänä jo kolmetoista vuotta! Rakkain, parhain, hauskin, opettavaisin, ihanin, jääräpäisin, fiksuin, kaunein ja ennen kaikkea täydellisin Kira! En voi käsittää miten kolmetoista vuotta on jo mennyt, se on pitkä aika mutta ei todellakaan siltä tunnu. Kaikkeni teen, että Kiralla olisi vielä monta hyvää elinvoimaista vuotta edessään.

Tottakai Kirstin synttäreitä aina juhlistetaan ja tänä vuonna Kira saikin lahjaksi uuden lelun, jossa on 12 vinkua sisällä (kyllä, 12 vinkua!) ja kuivattua naudan ruokatorvea. Aamupalaksi Kiralle annettiin kädestä syötettynä Kiran mielestä sopivan pieninä paloina tuoretta possun lihaa lähitilalta.

Lahjat paketeissa odottelemassa repimistä.

Mieleinen lahja.

"Voin mä maistaa"

Kuulumisia ja harrastuksia

Kiralla menee tällä hetkellä hyvin. Pahin yskä on selätetty ja vatsa toimii suurimmaksi osaksi hyvin. Kira on edelleen yskinyt aamuyöstä/aamusta kerran tai kaksi, mutta nyt sekin tuntuu hellittävän. Ehdin jo miettiä mitä kaikkea mahdollista Kiralla voisi taas olla keuhkoissa, mutta luulen että se oli vain tosi pitkittynyttä yskää. 

Uusivuosi meni jälleen Sileon avulla. Tosin tällä kertaa kokeiltiin mennä alkuillasta laavulle. Ideana oli, että Kiraa ei tarvitsisi huumata heti kuudelta ja useaan kertaan. Ajettiin siis syrjäiselle laavulle kuudeksi, mutta harmiksemme paukkeita kuului silti joka puolelta. Laavulle oli kävelymatkaa n. 2 km. Lähdettiin sitten kuitenkin tarpomaan ja ihme ja kumma: Kira ei välittänyt paukkeista mitään? Kira ei ehkä osannut niitä yhdistää mihinkään pelottavaan, kun kerta lenkillä oltiin. Laavulla vietettin pari tuntia aikaa ja kotona oltiin yhdeksän aikoihin. Naapurit kun ampuivat raketteja niin läheltä, Kira alkoi pelkäämään. Kymmenen aikaan annoin Sileota ja se riitti loppuyöksi. Saa nähdä mitä keksitään ensi uutena vuotena.

Seuraava maksa-arvokontrolli on maaliskuussa. En ole Kiralle syöttänyt Samylinia tai muutakaan vastaavaa. Sen sijaan se on saanut maksaa tai maksalaatikkoa. Muutenkin Kiran ruokavalio koostuu nyt siitä mistä se tykkää ja minkä vatsa kestää. Ruokana Kiralle menee nappulaa (täytyy olla kanaton), hevosen lihaa, broilerin ja sian sydäntä, voita, sekä maksalaatikkoa. Mä en voi ymmärtää, että miten Kiran maha kestää maksalaatikkoa?? :D Broilerin liha ei käy, sian/naudan jauheliha ei käy, ruoantähteet ei käy, makkara ei käy, mutta sitten tuo eines käy. Ihmeellistä.

Herkkuina Kiralle menee hevospainoitteiset herkut. Joko ihan pelkkää kuivattua hevosta, tai sitten hevos-peruna herkut. Se onkin hyvä että nyt on löytynyt hyviä herkkuja, sillä me aletaan taas harrastelemaan. Käydään helmikuussa tutustumassa hoopersiin ja aloitetaan viiden kerran rally-tokon voi-mes-kurssi. Kiralla on ollut niin paljon virtaa että kiva tehdä sen kanssa jotain yhdessä!

Kira pääsi tutustumaan eräs päivä koirauimalaan. Ajattelin, että Kira voisi siitä tykätä. Kaikki meni hyvin siihen asti kunnes jalat piti kastaa veteen. Kira laittoi jarrut päälle eikä tykännytkään ideasta. Saatiin se kuitenkin kahlaamaan herkkujen avulla, mutta sitten Kira alkoi tutisemaan. Pientä alkoi kovasti pelottamaan. Kaksi kertaa saatiin Kira maaniteltua veteen asti ja tekemään pienen kierroksen, enempää ei viitsitty kiusata. Ei ollut ollenkaan Kiran juttu! Uimatyyli on kuitenkin Kirstillä hallussa, mutta taidetaan jättää uimiset kesään ja luonnonvesiin. :)