Kira on taas ajeltu kesäkarvaan

Kiralta tosiaan lähti helatorstain helteillä karvat. Ajelin sen taas niinkuin joka vuosi ja kylläpä nyt on taas virtaa! Kira ei yhtään tykkää lämpimistä keleistä ja oli karvojen kanssa todella vetämätön. Jopa silloin kun asteita oli vain +10, Kira meni viilentymään lammikkoon minkä löysi lenkin varrelta. Olihan sen turkki aivan hirveän paksu, välillä tuntui kuin lammasta olisi kerinyt. Mutta nyt tosiaan vetämättömyys lähti karvojen mukana ja Kira oli silminnähden helpottunut ja nyt hän nauttii taas elämästä. :)

Tässäpä kuvia Kirasta ennen ja jälkeen!

Pidettiin ajelusta pieni tauko ja oli otettava kuva leijonasta.

Hammashuollossa

Kira oli viikko sitten hammashuollossa ja kuten odotinkin, niin yksi etuhammas poistettiin koska se oli katkennut. Yllätyksekseni Kiralla oli katkennut myös toinen etuhammas ja kaksijuurinen hammas taaempaa, joidenka juuret olivat enää jäljellä. Näiden vuoksi Kira joutuu uudelle käynnille, jossa poistetaan nämä juuret jotta ne eivät aiheuttaisi kipua. 

Kysyin myös Kiran yskimisestä veden juonnin jälkeen jos kuppi on maan tasolla, mutta nielussa ei näkynyt mitään selkeää syytä. Hieman oli vasemman nielurisan kohdalla limakalvon liikakasvua, mutta tästä ei voi tietää liittyykö köhimiseen. Mutta ell suositteli antamaan ruoankin korokkeelta jatkossa. Kirallahan on myös pitkä ja pehmeä kitalaki, joka voisi selittää tuota köhimistä.

Muuten Kira on voinut hyvin ja on kovin pirteä ja erittäin nälkäinen! Välillä mietin että miten noin pieneen koiraan mahtuu niin paljon ruokaa. Kira kun on siinä mielessä ollut "helppo" ruokinnan suhteen, että syö sen verran kun tarvitsee. Vaikka on steriloitu niin ei ole lihonut. Jos Kira saa mielestään liian vähän ruokaa, tulee se kyllä kertomaan ja sitten annetaan ruokaa sen verran että on kylläinen. Ja se myös kertoo koska on ruoka-aika. Sille on turha antaa ruokaa jos se ei kerro että on nälkä, muuten se ei syö. Ihme koira, mutta tämmöiseksi tämä ruokailu on vuosien saatossa muotoutunut. :D Joku saattaisi sanoa että Kira pomottaa meitä 6/0, mutta arki rullaa hyvin. Kirakin voi hyvin ja sen ollessa jo iäkkäämpi rouva, en haluaisi lähteä muuttamaan tapojamme. Miksi edes pitäisi? Ruoka-ajat ovat kuitenkin suht säännölliset eikä Kira stressaa ruokailusta. Joskus käy niin että Kiran maha on kipeä eikä sillä ole nälkä koko päivänä, vaikka sille tarjoaa ruokaa niin se ei suostu syömään. Seuraavana päivänä taas sitten syö edellisenkin päivän edestä.

Mitäs muuta kerrottavaa meillä on. No, doboilu jatkuu kesäkuuhun asti ja siitä ollaan kovasti edelleen tykätty. :) Ja vielä en ole nakuksi ajellut kun tuli nämä viileämmät kelit, mutta on nämäkin lämmöt Kiralle jo melkein liikaa tällä turkilla. 

Kesällä olisi hauskaa tehdä Kiran kanssa telttareissu, ehkä yhden tai max kahden yön matka jonnekkin kansallispuistoon tai ihan vaikka leirintäalueelle. Joku sellainen kevyt reissu, eli ei kilometrien patikointia joka päivä vaan lähinnä hengailua, syömistä ja uimista.

Doboa, trimmausta ja hammashuoltoa

Kira (kuin myös minä) on nauttinut dobosta todella paljon! Kira taitaa muistaa doboilun vuosien takaa kun sitä silloin ensimmäistä kertaa kokeiltiin, sillä Kira ei arista jumppapalloja ollenkaan vaan pomppaa niihin epäröimättä.

Kira sai myös kevätkarvan kun sitä hieman trimmailin. Kira on talveksi kasvattanut kunnon pehkon itselleen ja nyt kelien lämmetessä ja kurakelien ollessa tulossa päätin ottaa Kiralta pisimmät karvahapsut pois. Nyt on helpompi harjata Kira ja kuraa ei tule niin paljon sisälle. Sporttisemman näköinen se nyt ainakin on. :D Sitten kun tulee taas lämpimät kelit niin lähtee kaikki pois, kuten joka kesä.

Kiralla on viimeksi ollut hammaskivenpoisto vuosi sitten toukokuussa ja nyt sain ajan huhtikuun loppuun, joten tulee noin vuosi väliä hammashuollosta. Hammaskiveä on kertynyt ja suusta lähtee epämiellyttävä haju, joten on jo aikakin lääkärikäynnille. Pitäisi saada motivoitua itseni nyt harjaamaan Kiran hampaita toden teolla, sillä kun ikää jo tulee niin olisi kiva jos hampaat pysyisi paremmassa kunnossa pidempään. Rustoja ja luita ei Kiralle ole voinut antaa pitkään aikaan kun maha ei niitä enää kestä. Lihaa Kira saa monesti jäisenä ja sen pureskeleminen hoitaa hieman hampaita.

Kira 11v!

Muutto uuteen kämppään sujui hyvin ja nyt ollaan kotiuduttu tutulle seudulle! Kirakin vaikuttaa tyytyväiseltä kun ajomatka vanhemmilta ei ole enää pitkä, eikä autossa tarvitse istua kauan (Kira alkaa pelkäämään pitkillä yli 1h reissuilla). Toistaiseksi teemme nyt niin, että Kira on meillä viikonloput ja viikot sitten vanhemmillani, joten Kiran ei tarvitse olla juurikaan yksin kun me olemme arkipäivät töissä. 

Kiralla oli tosiaan synttärit ystävänpäivänä, tuli 11v mittariin! Lahjan Kira sai valita itse kun menimme Faunattareen. Sieltä mukaan tuli pieni vinkuva possulelu ja hirvennahkainen puruluu. Sen jälkeen kävimme jäällä lenkillä ja Kira sai juoksennella sydämensä kyllyydestä. :)

Pitkästä aikaa käytiin Rokin, Rambon ja heidän omistajan kanssa ulkoilemassa hienoissa talvisissa maisemissa. Kyllä metsässä on nyt kaunista kun lunta on satanut niin paljon! Ei tarvitse mennä pohjoiseen asti nähdäkseen näin hienoja näkymiä.

Ilmoittauduttiin me myös dobo-kurssille kaverin kanssa! Kerran ollaan doboa Kiran kanssa kokeiltu vuosia sitten ja silloin se oli Kirstin mielestä niin hauskaa ja kivaa. Tänään oli kurssin ensimmäinen tunti ja meitä oli yhteensä vain kolme kurssilaista. Jokaiselle oli myös oma aidattu tila, joten kaikilla oli oma rauha missä touhuta. Kira oli aivan super ja ihan fiiliksissä! Lopussa huomasi kuinka oli jo väsynyt, mutta jaksoi muuten koko tunnin todella hyvin. Ohjaaja ihmetellen kysyi onko Kira tosiaan jo 11-vuotias. :) Välillä sitä on vaikea itsekin uskoa. :D

Loppuvuoden kuulumiset ja hieman jatkostakin

Loppuvuosi on Kiralla mennyt hyvin, vatsakin ollaan saatu pidettyä suht hyvässä kunnossa. Ruokia ollaan jouduttu rajoittamaan ja on opittu taas mitkä sopivat tällä hetkellä ja mitkä eivät. Rasvaa on saanut ruoassa sen verran ettei liho, mutta iho on hyvässä kunnossa. Yksi asia tosin alkoi huolestuttamaan, sillä huomasin Kiran yskivän veden juonnin jälkeen ja välillä Kira jopa puklautti kaikki juomansa vedet ulos. Joka juontikerralla Kira ei yskinyt, mutta silti asia huolestutti. Soitin eläinlääkäriin ja kysyin mikä mahtaisi tämän aiheuttaa. Sieltä sanottiin että voi johtua myös iästä, sillä Kira on alkanut iän myötä myös kuorsailemaan, mutta myös nieluhalvaus voisi olla mahdollinen. Koska tilanne ei ole akuutti, sovittiin että seuraavan kerran kun vien hammaskivenpoistoon, niin katsovat nieluun. Sain kuitenkin idean, että auttaisikohan jos juomakupin nostaisi korkeammalle ja jopas jotakin! Yskimisestä ei ole enää tietoakaan! Joten levollisin mielin olen nyt tästä asiasta.

Marsuilla ei ollut kummempia ongelmia, Friidu on ollut hirmuisen virkeä ja sillä on ollut kiimoja pitkästä aikaa, mikä on yllättänyt! Mummolla siis kaikki ilmeisesti on hyvin, ikäähän sillä on kuitenkin 6 ja puoli vuotta. Nestorista huomaa edelleen kuinka se luottaa meihin päivä päivältä vain enemmän, se on alkanut jopa huutaa ruokaa ilman Friidun säestystä! Lisäksi olen saanut napattua Nestorin syliin suoraan aitauksesta niin, että se ei ole lähtenyt karkuun vaan tyytynyt siihen että sen otan. Sylissä joskus saattaa alkaa pomppimaan rapsutuksesta, joten hänestä on kuoriutunut aikamoinen sylimarsu!

Friidun tapa kyttäillä meitä useita minuutteja.

Uusi vuosi Kiralla meni huumattuna, jälleen annettiin hyväksi havaittua Sileo-geeliä. Kira oli rento ja väsynyt eikä välittänyt paukkeista. Normaalisti Kira menisi siis paniikkiin, läähättäisi ja olisi levoton. Onneksi on taas vuodeksi ohi tuo älytön pauke.

Itse sain opiskeluni päätökseen ja muutamme lähemmäksi kotiseutujani. Muutamme kerrostalosta kämppään jossa on oma pieni piha, joten toivottavasti Kira tykkää! Täällä kerrostalossa Kira ei viihdy ollenkaan vaan lähes masentuu, sillä ei ole pihaa mitä vahtia. Tämän vuoksi Kira on asunut enimmäkseen vanhemmillani, mutta nyt tilanteeseen siis tulee muutos. Pääsen vihdoin Kiran kanssa myös harrastelemaan säännöllisemmin. Kira varmaan tulee edelleen asumaan osittain vanhemmillani, sillä Kirasta on myös heille niin paljon iloa.

Kesän kuulumiset

Jopas on aikaa viimeisestä kirjoituksesta! Unohdin ihan kokonaan laittaa tänne Kiran kesätrimmistä kuvankin. Laitetaas niitä kuvia tänne nyt oikein urakalla kun niitä on tullut otettuakin. Kuvat ovat lähinnä mökiltä.

Ihan huoleton ei ole kesä ollut. Erään lauantain Kira oli vaisu, venytteli, tärisi ja läähätti. Ruoka ei maistunut ja kerran oksentikin. Itse olin tietenkin juuri silloin toisella paikkakunnalla, mutta ei siinä muu auttanut kun lähteä ajamaan Kiran luokse. Totesin Kiran luokse päästyäni että todella kipeähän se on, joten eikun suoraan päivystykseen - yöllä tottakai. Kova pelko oli haimatulehduksesta ja kauhukuvia maalailin jo päähäni... Lääkärissä odottelimme pitkät pari tuntia, tuntui niin pahalta katsoa tärisevää Kiraa. Kira ei ole aikaisemmin tärissyt kivusta joten huoli oli kova. 

Lääkäri tunnusteli Kiran vatsan ja teki perustarkastuksen, mikään ei viitannut onneksi haimatulehdukseen. Verikokeista hän sanoi että ei ole tarvetta ottaa päivystysaikana, sillä vaikka Kiralla olisikin haimatulehdus, hoito olisi sama kuin pelkässä mahakivussakin. Että kannattaa käydä arkena verikokeissa jos oireet eivät helpota. Lääkäri oli todella asiansa osaavaa ja rauhoitti mieleni, joten verikokeita ei otettu. Tippa laitettiin takajalkaan ja lääkkeet suoraan suoneen. Kiran kivut loppuivat parissa minuutissa. Saatiin lääkkeet mukaan kotiin ja tuon käynnin jälkeen Kiran olo oli hyvä koko ajan. Kira oli edellispäivänä syönyt jonkun vanhan piilotetun lihan tuolta lähimetsästä, joten oletettavasti se oli syypää vatsakipuun. Tästä lähtien se ei saa piilotella enää mitään mihinkään.

Kiran (aiheutettu) nirsoilu on tuottanut vaikeuksia ruokinnan suhteen. Kira on ollut vanhemmillani, joten aina kun Kira on kinunnut ruokaa se on sitä saanut ja jos ei ole kelvannut niin on annettu jotain parempaa. Laitoin asialle stopin ja Kira sai ruoan kahdesti päivässä, toisella kerralla nappulaa ja toisella lihaa. Kira on aikaisemmin saanut ruokaa kerran päivässä, mutta joku joskus suositteli että näin pienelle koiralle voisi olla parempi saada ruoka kahdesti päivässä. No nyt se on koettu eikä siitä mitään tullut. Kira söi joka aterialla vain vähän, joten ei kerennyt tulla tarpeeksi nälkä että olisi ruoka maistunut kunnolla, joten nyt siirrytään taas kerta päivässä ruokintaan. Ja koska Kiran iho taas hilseilee, se saa hieman rasvaisempaa lihaa ja nappuloiden joukossa vähän voita.

Kira on todella herkkävatsainen ja on tässä kesän aikana saatu tarkkaan kokeilla että mistä se löysä vatsa oikein tulee, niin nyt on löydetty herkut ja ruoat jotka sopii, joten voi vihdoin huoletta ruokkia Kiraa. Se on raastavaa jos joka päivä pitää ulostetta tarkkailla ja pohtia mitä se edellispäivänä sai, että antoiko joku sille huomaamatta pullaa kun oltiin kylässä vai johtuiko se nyt siitä kuivaherkusta vai uudesta lihasta... Mutta nyt on aikalailla selvillä tämä ruokahommeli! Kira tällä hetkellä pystyy syömään kaikenlaisia lihoja, myös rasvaisia, jopa lohta (ei koirille tarkoitettua lohimössöä tai nahkaa, vaan pelkkää lihaa). Myös kaikenlaiset nappulat näyttää sopivan ja tietty se voi. Kuivaherkuista maksa ja naudan maha sekä ruokatorvi on ok. Mustikat myös sopii, niitä Kira vetelee suoraan puskista. Kiran aikaisemmat lemppariherkut olivat naudannahasta tehdyt kierretangot jossa oli lohta tai kanaa päällä, mutta ne eivät enää sovi.

Marsuilla menee oikein hyvin, ovat saaneet nauttia luonnon antimista. Friidulla ilmestyi jokin herneen kokoinen talipatti vatsaan. Sitä pitää päivittäin tarkkailla, sillä näyttää että se puhkeaisi pian. Friidu täytti kesäkuussa jo kuusi vuotta! Nestori täytti huhtikuussa kolme vuotta.

Hammaslääkärissä

Kira kävi tosiaan viikko sitten lääkärissä lohjenneen hampaan vuoksi. Vaikka Kira oli käynyt viimeksi marraskuussa hammashoidossa, kaksi muutakin hammasta oli heilunut, joten ne täytyi poistaa. Niistä oli juuret menneet katki. Poistetut hampaat olivat 208, 303 ja 308.

Itse operaatio oli sujunut hyvin ja niin myös toipuminenkin. Jatkossa jos kaikki menee hyvin, niin kerran vuodessa käytetään Kira hammashuollossa. Vaikka hammaskiveä ei välttämättä kerry mitenkään järkyttäviä määriä, näyttää siltä että aina siellä joku hammas on heilumassa joka pitää sitten poistaa. Onhan se kohtalainenkin määrä hammaskiveä hyvä poistaa vuosittain, varsinkin sieltä ientaskuista.

Kira saa kesäkampauksen tämän kuun loppupuolella! Saa nähdä minkälaisen trimmin sitä tänä vuonna keksisi. :D

Kesää ja kärpäsiä odotellessa!