Loppuvuoden kuulumiset ja hieman jatkostakin

Loppuvuosi on Kiralla mennyt hyvin, vatsakin ollaan saatu pidettyä suht hyvässä kunnossa. Ruokia ollaan jouduttu rajoittamaan ja on opittu taas mitkä sopivat tällä hetkellä ja mitkä eivät. Rasvaa on saanut ruoassa sen verran ettei liho, mutta iho on hyvässä kunnossa. Yksi asia tosin alkoi huolestuttamaan, sillä huomasin Kiran yskivän veden juonnin jälkeen ja välillä Kira jopa puklautti kaikki juomansa vedet ulos. Joka juontikerralla Kira ei yskinyt, mutta silti asia huolestutti. Soitin eläinlääkäriin ja kysyin mikä mahtaisi tämän aiheuttaa. Sieltä sanottiin että voi johtua myös iästä, sillä Kira on alkanut iän myötä myös kuorsailemaan, mutta myös nieluhalvaus voisi olla mahdollinen. Koska tilanne ei ole akuutti, sovittiin että seuraavan kerran kun vien hammaskivenpoistoon, niin katsovat nieluun. Sain kuitenkin idean, että auttaisikohan jos juomakupin nostaisi korkeammalle ja jopas jotakin! Yskimisestä ei ole enää tietoakaan! Joten levollisin mielin olen nyt tästä asiasta.

Marsuilla ei ollut kummempia ongelmia, Friidu on ollut hirmuisen virkeä ja sillä on ollut kiimoja pitkästä aikaa, mikä on yllättänyt! Mummolla siis kaikki ilmeisesti on hyvin, ikäähän sillä on kuitenkin 6 ja puoli vuotta. Nestorista huomaa edelleen kuinka se luottaa meihin päivä päivältä vain enemmän, se on alkanut jopa huutaa ruokaa ilman Friidun säestystä! Lisäksi olen saanut napattua Nestorin syliin suoraan aitauksesta niin, että se ei ole lähtenyt karkuun vaan tyytynyt siihen että sen otan. Sylissä joskus saattaa alkaa pomppimaan rapsutuksesta, joten hänestä on kuoriutunut aikamoinen sylimarsu!

Friidun tapa kyttäillä meitä useita minuutteja.

Uusi vuosi Kiralla meni huumattuna, jälleen annettiin hyväksi havaittua Sileo-geeliä. Kira oli rento ja väsynyt eikä välittänyt paukkeista. Normaalisti Kira menisi siis paniikkiin, läähättäisi ja olisi levoton. Onneksi on taas vuodeksi ohi tuo älytön pauke.

Itse sain opiskeluni päätökseen ja muutamme lähemmäksi kotiseutujani. Muutamme kerrostalosta kämppään jossa on oma pieni piha, joten toivottavasti Kira tykkää! Täällä kerrostalossa Kira ei viihdy ollenkaan vaan lähes masentuu, sillä ei ole pihaa mitä vahtia. Tämän vuoksi Kira on asunut enimmäkseen vanhemmillani, mutta nyt tilanteeseen siis tulee muutos. Pääsen vihdoin Kiran kanssa myös harrastelemaan säännöllisemmin. Kira varmaan tulee edelleen asumaan osittain vanhemmillani, sillä Kirasta on myös heille niin paljon iloa.