Jopas on aikaa viimeisestä kirjoituksesta! Unohdin ihan kokonaan laittaa tänne Kiran kesätrimmistä kuvankin. Laitetaas niitä kuvia tänne nyt oikein urakalla kun niitä on tullut otettuakin. Kuvat ovat lähinnä mökiltä.
Ihan huoleton ei ole kesä ollut. Erään lauantain Kira oli vaisu, venytteli, tärisi ja läähätti. Ruoka ei maistunut ja kerran oksentikin. Itse olin tietenkin juuri silloin toisella paikkakunnalla, mutta ei siinä muu auttanut kun lähteä ajamaan Kiran luokse. Totesin Kiran luokse päästyäni että todella kipeähän se on, joten eikun suoraan päivystykseen - yöllä tottakai. Kova pelko oli haimatulehduksesta ja kauhukuvia maalailin jo päähäni... Lääkärissä odottelimme pitkät pari tuntia, tuntui niin pahalta katsoa tärisevää Kiraa. Kira ei ole aikaisemmin tärissyt kivusta joten huoli oli kova.
Lääkäri tunnusteli Kiran vatsan ja teki perustarkastuksen, mikään ei viitannut onneksi haimatulehdukseen. Verikokeista hän sanoi että ei ole tarvetta ottaa päivystysaikana, sillä vaikka Kiralla olisikin haimatulehdus, hoito olisi sama kuin pelkässä mahakivussakin. Että kannattaa käydä arkena verikokeissa jos oireet eivät helpota. Lääkäri oli todella asiansa osaavaa ja rauhoitti mieleni, joten verikokeita ei otettu. Tippa laitettiin takajalkaan ja lääkkeet suoraan suoneen. Kiran kivut loppuivat parissa minuutissa. Saatiin lääkkeet mukaan kotiin ja tuon käynnin jälkeen Kiran olo oli hyvä koko ajan. Kira oli edellispäivänä syönyt jonkun vanhan piilotetun lihan tuolta lähimetsästä, joten oletettavasti se oli syypää vatsakipuun. Tästä lähtien se ei saa piilotella enää mitään mihinkään.
Kiran (aiheutettu) nirsoilu on tuottanut vaikeuksia ruokinnan suhteen. Kira on ollut vanhemmillani, joten aina kun Kira on kinunnut ruokaa se on sitä saanut ja jos ei ole kelvannut niin on annettu jotain parempaa. Laitoin asialle stopin ja Kira sai ruoan kahdesti päivässä, toisella kerralla nappulaa ja toisella lihaa. Kira on aikaisemmin saanut ruokaa kerran päivässä, mutta joku joskus suositteli että näin pienelle koiralle voisi olla parempi saada ruoka kahdesti päivässä. No nyt se on koettu eikä siitä mitään tullut. Kira söi joka aterialla vain vähän, joten ei kerennyt tulla tarpeeksi nälkä että olisi ruoka maistunut kunnolla, joten nyt siirrytään taas kerta päivässä ruokintaan. Ja koska Kiran iho taas hilseilee, se saa hieman rasvaisempaa lihaa ja nappuloiden joukossa vähän voita.
Kira on todella herkkävatsainen ja on tässä kesän aikana saatu tarkkaan kokeilla että mistä se löysä vatsa oikein tulee, niin nyt on löydetty herkut ja ruoat jotka sopii, joten voi vihdoin huoletta ruokkia Kiraa. Se on raastavaa jos joka päivä pitää ulostetta tarkkailla ja pohtia mitä se edellispäivänä sai, että antoiko joku sille huomaamatta pullaa kun oltiin kylässä vai johtuiko se nyt siitä kuivaherkusta vai uudesta lihasta... Mutta nyt on aikalailla selvillä tämä ruokahommeli! Kira tällä hetkellä pystyy syömään kaikenlaisia lihoja, myös rasvaisia, jopa lohta (ei koirille tarkoitettua lohimössöä tai nahkaa, vaan pelkkää lihaa). Myös kaikenlaiset nappulat näyttää sopivan ja tietty se voi. Kuivaherkuista maksa ja naudan maha sekä ruokatorvi on ok. Mustikat myös sopii, niitä Kira vetelee suoraan puskista. Kiran aikaisemmat lemppariherkut olivat naudannahasta tehdyt kierretangot jossa oli lohta tai kanaa päällä, mutta ne eivät enää sovi.
Marsuilla menee oikein hyvin, ovat saaneet nauttia luonnon antimista. Friidulla ilmestyi jokin herneen kokoinen talipatti vatsaan. Sitä pitää päivittäin tarkkailla, sillä näyttää että se puhkeaisi pian. Friidu täytti kesäkuussa jo kuusi vuotta! Nestori täytti huhtikuussa kolme vuotta.
