Ihana talvi!

Viimeiset viikot talven osalta ovat olleet aivan ihanat! Aurinko on paistanut ja on ollut kivan vilposet ilmat, Kira nauttii sydämensä kyllyydestä! :) Nyt alkaa tosin kovasti jo lämpenemään, alkaakohan kohta jo kevät.

Kamerankin olen saanut raahattua ulos pari kertaa, laitan tähän alle parhaimmat kuvat.

Kiran ruokinta on taas raiteillaan, hetken sai lisiä vähän summan mutikassa, mutta nyt on kaikki kertaalleen laskettu niin hetkeen ei tarvitse sitäkään murehtia. Kirjoittelen siitä tänne erikseen vielä myöhemmin, että minkäslainen se Kiran ruokinta tällä hetkellä onkaan.

Perjantaina olisi nokka kohti Kuopiota ja röntgenhoitajaopiskelijoiden koulutuspäivää. Kira pääsee samalla taas vanhemmille hoitoon, tällä kertaa ehkä kahdeksi viikoksi. Toukokuusta lähtien lähtien olenkin sitten koko kesän Kiran kanssa vanhemmilla kun harjoittelu ja kesätyöt kutsuvat.

Kovasti olen halunnut käydä mätsäreissä, mutta kun ne ovat niin kalliit että on jäänyt välistä. Rally-tokokisoja on ollut aika kivasti, virallisia ja epävirallisia, mutta meidän harjoittelut on jäänyt niin vähäisiksi että en ole uskaltanut mennä. Eli meidän tekeminen on jäänyt aika minimiin. Lenkit ollaan sitten vastapainoksi pidetty pitkinä ja pidän Kiraa mahdollisimman paljon irti.

Hyvää syntymäpäivää Kira!

Ystävänpäivänä Kira täytti 8v! :) Lahjaa tai kakkua en päässyt itse antamaan kun Kirsti on vieläkin hoidossa porukoillani. Mutta viikon päästä pääsen vihdoin pusuttelemaan karvapalleroani!

Nyt on koulun osalta kovin kiire hetkeksi ohi. Vielä pari koetta jäljellä ja huhtikuussa alkaa harjoittelut. Niiden jälkeen alkaakin kesäloma ja kesätyöt, miten tämä aika kiitääkin näin nopeasti..!

Kun tuli nyt kesästä haaveiltua, niin laitankin tähän muutaman kesäisen kuvan. En malta odottaa että pääsisi jo mökille!

 

Bussipelon taltuttamista

Viime viikon perjantaina lähdettiin Jyväskylään Kiran kanssa bussilla. Harjoiteltiin siis bussipelon selättämistä ja samalla Kira pääsi "lomalle" vanhemmilleni pariksi viikoksi. Juna-asema ja junamatka on Kiran mielestä niin iso kauhistus, että aloitettiin bussilla. Normaalisti bussimatka kestää reilu pari tuntia, mutta tällä kertaa jouduttiin valitsemaan matka, jonka kesto oli 3h. Se vähän jännitti.

Tiesin että pelkät nakit eivät matkalle riitä, niin Kira sai n. tunnin ennen matkaa ensimmäisen annoksen Sileo-geeliä ikeniin. En laittanut maksimimäärää. Kira oli hieman rennompi, mutta selkeää muutosta en huomannut, ikenet olivat tosin kalpeat. Bussiasemalla Kira tärisi hervottomasti, mutta ei yrittänyt räpiköidä sylistäni pois. Kun päästiin bussiin, Kira rauhottui ja tärinä loppui.

Kun bussi lähti liikkeelle, Kira läähätti, mutta ei yhtä voimakkaasti kuin junassa, eikä silmät olleet aivan järkyttävän auki. Kira tärisi välillä ja välillä ei. Nakki maistui, mutta ei pitänyt pelkoa poissa.

Tunti kun oltiin bussissa matkustettu, pääsin antamaan Kiralle toisen annoksen Sileota, tällä kertaa annoin maksimiannoksen. Hetken päästä geelistä Kiran tärinä loppui, läähätys loppui ja huojuminen alkoi. Käärin Kiran peittoon ja otin sen lähelle ettei sille tulisi kylmä, kun nyt sen kroppa ei pitänyt enää lämpöä yllä. Kira välttämättä halusi kuitenkin istua sylissäni ja katsoa tietä, joten annoin sen katsella. Ja näin me mentiin loppumatka. Minäkin jopa nukuin osan matkasta! Ja kaiken huippu oli se, kun bussi ajoi reunaviivalle ja bussi alkoi täristä (Kiran pahin pelko), Kira nosti korviaan, mutta ei reagoinut muuten! Jatkoi vaan tielle katsomista. Kylläpä oli mukava matka, kun ei tarvinnut huolehtia Kiran pelkäämisestä. :) Jyväskylässä Kira oli jo normaali itsensä, lääkkeen vaikutus oli alkanut hälvenemään. Tästä on hyvä jatkaa, vähennän Sileon määrää seuraavilla kerroilla ja otan paljon herkkuja mukaan, jospa se pelko pikkuhiljaa voitettaisiin. Sileota siis käytän Kiran pelon taltuttamiseen, pyrkimys olisi että sitä ei tarvittaisi enää tulevaisuudessa.

Nyt Kira on siis vanhemmillani ja minä pääsen rauhassa tekemään kouluhommiani. Postaustahti on ollut hiljaisempi ja sama tahti jatkuu vielä jonkin aikaa. Mitään ihmeellistä ei olla Kiran kanssa keritty tekemään, mutta jospa tähän saataisiin keväämmällä muutosta. :)

Käytiimpä lumessa rämpimässä

Vuoden toiveet ja tavoitteet

Vuosi sitten olin kirjoittanut näin:
"Viime vuonna oli liikaa eläinlääkärikäyntejä ja huolta eläinten terveydestä. Ensi vuodelta toivon hartaasti paljon parempaa terveyttä meidän koko laumalle. 
Tavoitteena olisi saada Kiralle RTK1 ja päästä treenaamaan AVOinta luokkaa varten. Myös koiratanssi kiinnostaisi tai dobon jatkokurssi. Katsotaan mihin päädytään, tärkeintä on että löydetään yhteistä kivaa tekemistä! :)"

Olimpas kirjoittanut realistisia tavoitteita viime vuodelle, hyvä niin. Eläimet ovat pysyneet paljon terveempinä ja saatiin RTK1 sekä RTK2. Koiratanssia tai doboilua ei päästy tekemään, mutta rally-tokoa treenattiin ahkerasti.

Vuoden 2018 toiveet/tavoitteet

• Käydään rally-tokon voittaja-/mestariluokissa nollakoirakkona
• Harjoitellaan rally-liikkeitä enemmän itsenäisesti
• Pelot vähemmäksi
  Käydään enemmän keskustassa ja sen tuntumassa vain oleskelemassa ja totuttelemassa ääniin. Tarvittaessa Sileo-lääkettä helpottamaan oloa.
  Pyritään saamaan juna- ja bussipelko parempaan hallintaan Sileon avulla.
• Kesällä turkin trimmaus
• Verinäytekontrolli vuoden lopussa ja hematurian tarkkailua
  Ja tietty hartaasti taas toivon että pysytään kaikki terveenä!

Eiköhän nämä kaikki tule ainakin jollain tavalla toteutetuksi, pelkojen kanssa täytyy ihan oikeasti tehdä töitä ja muistaa käydä lenkillä muuallakin kuin puskissa. Rally-tokoa jatketaan toistaiseksi ilman ohjausta, mutta olisi mukavaa päästä esim. valmennuspäiville tai vastaaville kursseille. :) Sama tavoite kuitenkin kuin viime vuonna: tärkeintä on että löydetään yhteistä kivaa tekemistä!

Miten meni Kiran uusivuosi?

Täällä kirjoittelin pariin otteeseen, kuinka yritetään pärjätä uusivuosi Kiran kanssa vain teaniini-valmisteella. Suunnitelmat kuitenkin muuttuivat.

Torstaina Kira kävi verikokeissa ja kaikki veriarvot olivat kunnossa (tarkistettiin trombojen lisäksi sokerit, proteiinit, maksa- ja munuaisarvot). Olin etukäteen ilmoittanut että tarvitsemme rauhoittavia tuleville junamatkoille, joten eläinlääkäri oli katsonut meille lääkkeen jonka ei ole todettu vaikuttavan hyytymistekijöihin. Saatiin siis Sileo-lääkevalmistetta reseptille.
Uudenvuodenaattona Kira näki taivaalla varjoliitimen, alkoi haukkumaan ja juoksi sängyn alle piiloon. Todella kummallista käytöstä, voisiko Kira ennakoida rakettien pauketta? Päätimme ottaa Sileon käyttöön, vaikka ajattelinkin säästäväni sitä junamatkojen varalle. Lääkettä saa kuitenkin aina lisää ja on kova paikka pelätä koko illan ajan, vaikka pelko ei olisikaan pelkkää tärisemistä ja panikoimista.

Itse vietin uudenvuoden toisaalla, mutta ennenkuin lähdin kotoa, annoin ensimmäisen annoksen pakkauksen ohjeen mukaan Kiralle ja näytin vanhemmille että miten se laitetaan (vaikka oli minullekkin uusi lääke). Halusin nähdä ettei Kira vaan saa allergista reaktiota tai ala käyttäytymään odottamattomalla tavalla.

Lääke oli helppo annostella ja laitoin aineen tasaisesti molemmin puolin yläleuan ikeniä. Lääke ei tainnut maistua juuri millekkään kun ei Kira ollut siitä moksiskaan.

Hetkisen kuluttua Kira alkoi nieleskellä, taisi tulla huono olo. Tämän jälkeen pää alkoi nuokkumaan ja kävely oli vaikeaa kun jalat eivät meinanneet kantaa. Kiran silmätkään eivät pysyneet enää auki joten käärin koiran fleecepeittoon. Ikenet olivat kalpeat kuin lumihanki, mutta se luki myös haittavaikutuksissa (seuraavana päivänä ikenet ok).

Kira huumeissa

"Pahin" vaikutus oli kestänyt pari tuntia, jonka jälkeen Kira oli mennyt joko saunan lauteiden tai sängyn alle. Oli kuitenkin heti tullut takaisin kun jääkaapin ovi aukesi. Kira oli haukkunut raketeille pari kertaa ja välillä ei välittänyt niistä ollenkaan. Ensimmäinen lääkeannos oli jäänyt myös viimeiseksi ja sillä oli pärjätty hyvin loppuilta. Kira oli kuullemma nukkunut sängyn päälläkin, eli oli ollut selvästi rennompi kuin aikaisempina vuosina. :) 

Oli oikeastaan hyvä, että annettiin lääkettä Kiralle jo nyt. Nyt tiedän että tuo ohjeen mukainen annostus on aivan liian suuri Kiralle, en sitä noin sekaisin halua junaan tai minnekkään muuallekkaan. Puolet pienempi annostus riittää varmasti hyvin.