Miten Kira aikoinaan päätyi meille?

Börje tipujensa kanssa

  Olen aivan pienestä pitäen ollut eläinrakas ja erityisesti koirat ovat olleet lähellä sydäntä. Ensimmäiset lemmikit mitä muistan meillä olleen ovat tuliliskot. Näiden jälkeen meille hankittiin kesäkanoja, eli olivat meillä kesät ja talveksi menivät hoitoon paikkaan missä oli lämmitetty kanala. Keväällä haettiin kanat aina meille takaisin. Näin jatkui aika montakin vuotta ja rakkaus kanoihin jäi pysyvästi.


Kuitenkin jossain vaiheessa - olisikohan ikää ollut 12? - halusin lemmikin jota voisi pitää sisällä ja minkä kanssa voisi mennä eläinlääkäriin. :D Olin käynyt siis naapurien mukana eläinlääkärissä kun veivät koiraansa rokotuksille. Vanhemmat yrittivät "kaupitella" minulle gerbiilejä, mutta niiden suht lyhyt elinikä ei innostanut. Päädyimme marsuun.
Eläinkaupan myyjä tuohon aikaan sanoi että urosmarsu voi elää yksin, joten meille myytiin vain yksi marsu. Onneksi äitini tajusi Mustis-marsun tarvitsevan kaverin ja se vietiin kastroitavaksi, samalla mentiin varaamaan samasta eläinkaupasta tyttömarsu. Yhdessä vaiheessa lauma kasvoi kolmeen, kun tuttava oli antamassa yksin elävää tyttömarsua pois.

Mustis, Tuppura & Taika

Elämä jatkui, olin 15-vuotias ja kovin tyytyväinen, mutta oma koira kummitteli mielessä. Naapurin koiraa olin käynyt kovasti lenkkeilyttämässä ja tekemässä temppuja, Dogsitter-kurssinkin kävin, mutta ne eivät tuntuneet riittävän. Vanhemmat olivat kovasti koiraa vastaan, velikin oli allerginen.
Lopulta päätettiin että kanoja ei enää kesäksi oteta. Olin puhunut ja puhunut (vängännyt ja vängännyt) siitä kuinka haluaisin sen oman koiran. Pihakin oli valmiiksi aidattu kun kanoja oli. Veli kävi lääkärin puheilla, lääkäri sanoi että ottakaa koira, jos tulee oireita, hankkikaa toinenkin. :D Tästä se koiran hankinta lähti nopeasti nousuun! Äidin kanssa katseltiin eri rotuja, espanjanvesikoira kuulosti kivalta. Käytiin näyttelyissä ja juteltiin kasvattajille, mutta meille jäi kuva että tämä rotu kaipaisi jotenkin tavattomasti tekemistä... Se jäi kaihertamaan. Apulassa skrollailtiin mitä rotuja siellä tulisi vastaan, mittelspitz pomppasi silmille usein. Katseltiin tätä äidin kanssa ja rotu tuntui täydelliseltä! Sopivan pieni että saisi joka paikkaan helposti mukaan ja ensi koiraksi ei tuntunut liian haastavalta. Terveys oli myös hyvällä mallilla, eikä ruumiinrakenne tai turkki ollut liioiteltu. Äiti soitti yhteen ilmoitukseen ja varasi pennun. Saatiin kuvat vasta myöhemmin jolloin huomasin pentujen olevien mustia. Olin jotenkin odottanut jotain muuta väriä, mutta hetken mietittyäni, musta olisikin aivan hyvä väri koiralle. :)

Tänä päivänä tekisin asiat toisin. Olisin ottanut eri mittelikasvattajiin yhteyttä ja käynyt juttelemassa ja katomassa emoa etukäteen yms. yms...... Mutta täytyy todeta, en ois parempaa koiraa voinut saada!
Pentu tuli taloon ja kaikki rakastuivat siihen täysin. Oli luonteeltaan just semmonen mitä se on nytkin, 6 vuotta myöhemmin. Ei tule kerjäämään rapsutuksia, kun haluaa tekemistä niin tulee istumaan mun eteen ja tuijottaa, jos on känkkäränkkä-fiilis eikä halua tulla luokse niin sehän ei tule... :D Kaikesta huolimatta ihan paras koira, ei tule toista samanlaista vastaan.

Tähän lopuksi vielä kuvia vuodelta 2010. VAROITUS! Alla olevat kuvat eivät sovi pentukuumeesta kärsivälle! ;)
 

"Odota" "Maahan" "Koske"

Kuvapostaus

Heinäkuu on ollut rauhallinen ja ollaan nautittu kesästä sen mitä säät on sallinut. Viime viikonloppuna oli kaverin koira meillä yökylässä omistajien menon takia. Yökaveri oli Rambo, mitteli uros. Kirahan ei asiasta tykännyt. :D Haukkui ja murisi jos Rambo tuli lähelle, mutta Rambo vain käänsi päänsä pois ja oli totaalisen välinpitämätön Kiraa kohtaan. Kiralla on tosiaan tapana "räyhätä" ja uhota toisen koiran naaman edessä, mutta ei ikinä käy päälle tai pure. Noh, kyllähän Kira siitä rauhottui ja yö meni tosi hyvin, samoin ulkoilut. Koirat tunsivat toisensa entuudestaan kun ollaan käyty lenkillä vähän väliä Rambon ja sen omistajan kanssa. :)

No mutta, tässä niitä kuvia:
 

Match show Jämsä 2.7.

Pitkästä aikaa mätsäreissä! Keli oli mukava eikä päivälle ollut suunnitelmia niin tehtiin avomiehen kanssa reissu Jämsään. Match show oli Koirakoulu Onnin järjestämä.
Paikalle saavuttiin puolta tuntia ennen ilmottautumisen loppumista ja oltiin kolmansia. Ei montaa pientä koiraa siis. Isoja koiria ja pentuja oli paikalla isompi määrä. Arveltiin että kaikki olivat menneet niin kivan kelin sattuessa mökille viikonlopuksi.

Ennen pienten kehän alkua oli lapsikehät ja pentukehä. Näissä meni aikaa jonkin verran, mutta oli mukava katsella pentujen menoa, olivat niin iloisia jokainen. :D Tuli mieleen ajat kun Kiran kanssa käytiin ensimmäisissä mätsäreissä, oli aikamoista sähläystä ja opettelua, mutta mahtui sinne myös onnistumisia. Kaippa näistä harrastuksistakin on tehtävä oma postaus tässä jossain vaiheessa. :)

Noh, anyway, pienten koirien kehä alkoi ja tuomari kutsui ensin kaikki kehään, meitä oli yhteensä kuusi. Kaikki käyttäytyi todella nätisti ja etenkin huomasin että kehässä oleva shetlanninlammaskoira pisti parastaan omistajansa kanssa, ajattelin että he kyllä potkivat pitkälle tässä kisassa. :)
Sattumoisin oltiinkin kyseisen sheltin kanssa parina parikehässä. Kun Kirsti oli Kirstimäiseen tapaansa tuijotellut mun naamaa kehässä ravatessa, tuomari tuli antamaan neuvoja miten saisin Kiran katsomaan eteen. Hän neuvoi että kun harjoittelen, voisin heittää Kiralle herkun sen nenän eteen kun sen katse on edessä. Samoin hän huomautti että kun minä katson Kiraan, totta kai Kirakin katsoo silloin minua. Niimpä tietenkin, miksi en ole tullut tuota ajatelleeksi... :D
Tuomari kehui kovasti parikehässä molempia koiria! Shetlanninlammaskoira sai kuitenkin oikeutetusti punaisen nauhan. :)

 Kauaa ei tarvinnut odotella pienen koiramäärän takia nauhakehiä, sinisessä kehässä meitä oli siis kolme ja tuomari valitsi Kiran ensimmäiseksi! Hurraa, kivat palkinnot tiedossa! :D

BIS kehässä mulla ei ole ikinä väliä mihin sijoitutaan, koska musta se on jo mahtavaa että sinne asti päästään. Ajattelin ottaa tuomarin neuvot käyttöön ja kokeilla että en katso Kiraa ollenkaan kun ravataan kehä ympäri. Yllätys yllätys, Kira katsoi mun naamaa paljon vähemmän! Mahtavaa, tätä me kokeillaan jatkossakin. :)
Seistessä Kira tapitti hievahtamatta namia mun kädessä. Oli niin nätisti ettei varmaan ikinä ole noin hievahtamatta ollut. Toinen tuomari tuli Kiran tutkimaan ja Kirsti tapitti nätisti paikallaan. 6 koiraa oli BIS kehässä ja siinä seisottiin ja odoteltiin milloin tuomari tulee kättelemään. Kun 4 koiraa oli jo sijoitettu, oli jäljellä Kira ja staffin(?) pentu. Meitä pyydettiin menemään vielä kehä ympäri, Kira hienosti katsoi muuallekkin kuin pelkästään minua. Kira julistettiin lopulta ensimmäiseksi! Hurraa!! Tuomarit yrittivät Kiraa silitellä ja onnitella, mutta tämä kävelee kauemmas silittäjistä ja tuijottaa edelleen sitä makkaraa... :D

Tulipas pitkä teksti, mut on vaan niin hyvä fiilis, pitkästä aikaa sijoituttiin näinkin hyvin. :) Olen jo tässä jokin aika sitten päättänyt että virallisiin näyttelyihin en tule enää menemään, mua ärsyttää vaan se koko touhu ja hössötys koiran ulkonäöstä... Ennemmin tykkään pitää hauskaa mätsäreissä.

Palkinnot oli ruhtinaalliset! Doxtasy Dreampillow, paljon eri herkkuja koiralle, vähän nameja kaksijalkaisillekkin, herkkuluu (jota on jo jyystetty pitkä tovi ja kannettu ympäri asuntoa), monitoimitalutin, pitkä koulutus-/jälkiliina, teetä, koirapatsas sekä tietysti ruusuke ja pokaali. :)

Pieni kuvapläjäys

 Käytiin kaverin luona yökyläilemässä Kirstin kanssa, tässä siitä muutama kuva kun oltiin koirapuistossa. :) Kirstin kaveri on whippet Nöpö, niin rauhallinen kaveri eikä välitä mitään Kirstin *ittuiluista. :D Eli toisinsanoen hyvin tulevat toimeen.

Päivystyksessä

Eilen illalla olin huolimaton ja jätin Taffel pähkinä-rusina-mix pussin sohvalle siksi aikaa kun käytiin kaupassa, 9 aikaan illalla... Kortisonin syöttäminen on jättänyt jälkensä ja Kira on edelleen ahne, nyt tiedän että myös suolaiset pähkinät kelpaa paremmin kuin hyvin.
Kotiin kun tultiin - voitte varmaan jo arvata - pähkinäpussissa oli komea reikä ja pähkinät/rusinat poissa. Muutaman löysin matolta, pussissa oli ollut noin 100g jäljellä. Pieni paniikinpoikanen iski ja kauhukuvat tulivat mieleeni. Äkkiä Tuhatjalkaan oksettamaan. En suolalla lähtenyt kokeilemaan koska pähkinät olivat jo tarpeeksi suolaisia ja halusin kaiken tulevan varmasti ulos.

Tuhatjalassa oli oikein mukava ja rauhallinen hoitaja jonka kanssa juttelu helpotti stressiäni. Päästiin samantien tietojen annettua huoneeseen jossa ulkomaalainen lääkäri otti vastaan ja tsekkasi Kiran. Tämän jälkeen pistos nahan alle ja odottelemaan koska laatta lentää. Ei mennyt edes viittä minuuttia kun Kira alkoi lipoa huuliaan ja venytteli takajalkojaan (vatsaan varmaan sattui). Siinä se sitten oksenti kolme suurta kasaa pähkinöitä ja muutaman muun pienemmän kasan. Kaikki pähkinät tuli ulos kun alkoi jo päivällisetkin ilmestyä oksennukseen. Mikä helpotus! Pahoinvoinninestopiikin ja pienen odottelun jälkeen päästiin kotiin.

Selvittiin siis säikähdyksellä.

Olin kuullut aikaisemmin paljon huonoa Tuhatjalasta, myös Jyväskylän pisteestä. Nyt minulle siitä jäi positiivinen kokemus. Lääkäri ja hoitaja olivat mukavia ja asiansa osaavia. Tietysti Kiran tapaus oli helppo kun ei tarvinnut mihinkään leikkaukseen mennä, mutta oli mielenkiintoista nähdä paikka. Uskallan mennä ehkä toistekkin. :)

Meidän marsujen luonteenpiirteet

Marsut rakastavat rutiineja ja niillä on selkeä arvojärjestys. Näiden pienten karvapallojen elämä voi näyttää aika yksitoikkoiselta ja tylsältä, mutta niiden jokapäiväistä elämää seuratessa jokaisen oma luonteenpiirre tulee vahvasti esiin. Sylissäkin jokaisella on oma tapansa käyttäytyä.

Päätin ottaa tähän postaukseen myös kuvia. Laitoin marsun kerrallaan koriin ja kuvat kertovat oman osansa näiden luonteesta.
Jos et jaksa lukea niin kuvat kertoo kyllä enemmän kuin tuhat sanaa! :)


Diiva (suurieleisesti oikutteleva, teeskentelevä)
Meidän Diiva on oikea diiva. Silitä vahingossa vastakarvaan tai käännä karvoja sivuun nähdäksesi iho, niin huuto, vikinä ja heiluminen alkaa. Tai jos eläinlääkäri heiluttelee Diivan jalkoja nähdäkseen liikerataa niin huuto kuuluu odotushuoneeseen asti.
Sylissä Diiva yleensä haluaa äkkiä pois, mutta jos päättää rentoutua niin sitten se onkin ihan pannukakkuna.
Diiva onkin tämän marsulauman pomo. Tätä kirjoittaessa Diiva on hieman yli 3v, eli näistä neljästä se vanhin.

"Mami, missä sä oot? Vie mut takasin! Ai et vielä? No mää syön pari papanaa ootellessa."

Friidu (stadin slangia, tarkoittaa tyttöä)
Sitten on Friidu, jolla on kohta synttärit, 6.6. täyttää kaksi vuotta! Tämä neiti on tosi arka, viihtyy paljon piiloissa ja pientäkin outoa ääntä tai liikettä havaitessaan juoksee karkuun. Kuitenkin nälän yllättäessä tai rapinaa kuullessa Friidu aloittaa yleensä ensimmäisenä huutokuoron, korvat kirkumisesta heiluen.
Sylissä haluaa piiloon mutta rentoutuu hetken kuluttua, kun tuntee olonsa turvalliseksi niin alkaa juttelu. Pidättelee pissaamista viimeiseen asti.
Friidu on arvojärjestyksessä toinen.

"Hui, mihin sä mut toit? Uskaltaisko vähän kurkata reunan yli..?"

Tibi (viroa, tarkoittaa tipua/tyttöä)
Tibi on syntynyt lokakuun lopussa (nyt 1,5v) ja on kaikista isoin. Tibi on rohkea ja kova puhumaan sylissä. Ei pelkää purra jos on tyytymätön ja pissaa syliin ihan huoletta. Valittaa kovaan ääneen jos Friidu kävelee vieressä, nämä kaksi kun ovat alusta alkaen olleet riitapukareita. Tappelua eivät onneksi ole saaneet aikaiseksi, mutta perseen näykkimistä (ilman haavoja) tapahtuu usein.
Tibi on arvojärjestyksessä kolmas.

"Missä hitos mää oon? I'm out..."

Tirtsi (tirts on viroa ja tarkoittaa pientä tyttöä)
Tirtsi on meidän ainut "sekarotuinen". Täytyy silittää vastakarvaan kun karvoitus menee niin hassusti. Syntynyt myös lokakuussa, mutta on vuoden nuorempi kuin Tibi. Ajateltiin Tirtsiä hankkiessa että tästähän Tibi saa kaverin kun Friidu on niin ilkeä välillä, mutta mitä vielä... Nyt Tibi puree Tirstiä perseelle, oppinut näemmä huonot tavat isosiskolta...
Tirtsi on ensimmäisten joukossa huutamassa ruokaa ja sylissä ollessaan pissailee myös huoletta useita kertoja. Kaikille kiltti ja paljon puhuva neiti!

"Ohhoh, missäs muut on? Uskaltaisko sitä mennä.. Jos mää revin tätä pohjaa niin pääsisinköhän johonkin.."

Raakaruokinnasta

Raakaruokinnan aloittaminen tyhjästä ei ole helppoa, mutta loppujen lopuksi se ei ole kuitenkaan vaikeaa. Matikkaa joutuu paljon käyttämään, mm. pitää laskea kuinka paljon koira tarvitsee mitäkin vitamiinia ja kivennäistä. Meillä perustana on liha, jonka lisäksi saa vähän nappuloita. Nappuloiden määrä ruoassa on niin vähäinen, että en ala laskemaan niistä saatavia vitamiinimääriä.

Vaikka Kiran ruokavalion pääosana on liha, saattaa sen jonain päivinä korvata esim. kuha. 100g kuhaa täyttäisi samalla Kiran päivän d-vitamiinitarpeen. Eri lihojen ja elinten vitamiini-, proteiini- yms. pitoisuudet löytyvät osoitteesta Fineli.fi.

Liha ja kala: 
Lääkekuurien jälkeen vatsa kestää todistetusti poroa, peuraa, broileria ja kalkkunaa. Seuraavaksi vuorossa nauta. Yritän pitää rasvan määrän kohtuullisena.
Raakaa kananmunaa maha ei ainakaan vielä kestä.

Lihaa 80-100g riippuen rasituksesta.

Kalasta etenkin kuha sopii Kiran vatsalle. Pieni määrä lohta on myös ok.

Luut ja rustot:
Kokeilin viimeksi jokunen kuukausi sitten ja silloin ainakin tuli ripuli. Nyt kun maha ollut pitkään hyvässä kunnossa niin voisin kohta kokeilla uudestaan.
Luuta tarvitsisi 6,5g kalsiumin tarpeen täyttöön, rusto menisi hampaiden huoltona.

Nappulat: 
Kiran maha kestää tietyt nappulamerkit. Tällä hetkellä menee Trovetin dpd kun halvalla sain.
Nappulaa ruoassa n.5-15g. Toimii lähinnä kuidun lähteenä.

Lisäravinteet:

A-vitamiini
Naudan maksaa 10-20g 1-2krt/vk.

D-vitamiini
Sana-sol D-tipat. 2-3tippaa päivittäin.

E-vitamiini
Vitatabs E, 1 kapseli kahdesti viikossa.

Sinkki
2tbl Biotiini fortea päivittäin.

Kalsium
Kalkkirekku n.1tl päivittäin.

Magnesium
Mietinnässä.

Jodi
Ripaus merilevää päivittäin.

Öljyt
Tällä hetkellä kokeiluun pääsi Tujoma kirjolohiöljy. Vatsa ainakin kestää.

Määrät ovat laskettu ylläpitotarpeen mukaan. Olen ostanut sumppu.info:sta seuraavat teokset (tartuin tarjoukseen näiden pakettihinnasta) Koiran raakaruokinta, Vitami ja raakaruokinnan suunnittelu. Näitä ennen piti googlettaa ja etsiä jokaisesta vitamiinista omat tietonsa, nyt on kaikki samassa paketissa.

Kiran kanssa ei siis juuri nyt harrasteta mitään ihmeellistä, käydään pitkillä lenkeillä ja tavataan tuttuja koiria. :) Jos Kira tekisi tosi rasittavaa liikuntaa niin määrät olisivat isommat ja listassa olisi ainakin pari lisäravinnetta lisää. :D

Itselläni on omat vitamiinit, mutta e-vitamiinipurkista syödään molemmat.