Pieni kuvapläjäys

 Käytiin kaverin luona yökyläilemässä Kirstin kanssa, tässä siitä muutama kuva kun oltiin koirapuistossa. :) Kirstin kaveri on whippet Nöpö, niin rauhallinen kaveri eikä välitä mitään Kirstin *ittuiluista. :D Eli toisinsanoen hyvin tulevat toimeen.

Päivystyksessä

Eilen illalla olin huolimaton ja jätin Taffel pähkinä-rusina-mix pussin sohvalle siksi aikaa kun käytiin kaupassa, 9 aikaan illalla... Kortisonin syöttäminen on jättänyt jälkensä ja Kira on edelleen ahne, nyt tiedän että myös suolaiset pähkinät kelpaa paremmin kuin hyvin.
Kotiin kun tultiin - voitte varmaan jo arvata - pähkinäpussissa oli komea reikä ja pähkinät/rusinat poissa. Muutaman löysin matolta, pussissa oli ollut noin 100g jäljellä. Pieni paniikinpoikanen iski ja kauhukuvat tulivat mieleeni. Äkkiä Tuhatjalkaan oksettamaan. En suolalla lähtenyt kokeilemaan koska pähkinät olivat jo tarpeeksi suolaisia ja halusin kaiken tulevan varmasti ulos.

Tuhatjalassa oli oikein mukava ja rauhallinen hoitaja jonka kanssa juttelu helpotti stressiäni. Päästiin samantien tietojen annettua huoneeseen jossa ulkomaalainen lääkäri otti vastaan ja tsekkasi Kiran. Tämän jälkeen pistos nahan alle ja odottelemaan koska laatta lentää. Ei mennyt edes viittä minuuttia kun Kira alkoi lipoa huuliaan ja venytteli takajalkojaan (vatsaan varmaan sattui). Siinä se sitten oksenti kolme suurta kasaa pähkinöitä ja muutaman muun pienemmän kasan. Kaikki pähkinät tuli ulos kun alkoi jo päivällisetkin ilmestyä oksennukseen. Mikä helpotus! Pahoinvoinninestopiikin ja pienen odottelun jälkeen päästiin kotiin.

Selvittiin siis säikähdyksellä.

Olin kuullut aikaisemmin paljon huonoa Tuhatjalasta, myös Jyväskylän pisteestä. Nyt minulle siitä jäi positiivinen kokemus. Lääkäri ja hoitaja olivat mukavia ja asiansa osaavia. Tietysti Kiran tapaus oli helppo kun ei tarvinnut mihinkään leikkaukseen mennä, mutta oli mielenkiintoista nähdä paikka. Uskallan mennä ehkä toistekkin. :)

Meidän marsujen luonteenpiirteet

Marsut rakastavat rutiineja ja niillä on selkeä arvojärjestys. Näiden pienten karvapallojen elämä voi näyttää aika yksitoikkoiselta ja tylsältä, mutta niiden jokapäiväistä elämää seuratessa jokaisen oma luonteenpiirre tulee vahvasti esiin. Sylissäkin jokaisella on oma tapansa käyttäytyä.

Päätin ottaa tähän postaukseen myös kuvia. Laitoin marsun kerrallaan koriin ja kuvat kertovat oman osansa näiden luonteesta.
Jos et jaksa lukea niin kuvat kertoo kyllä enemmän kuin tuhat sanaa! :)


Diiva (suurieleisesti oikutteleva, teeskentelevä)
Meidän Diiva on oikea diiva. Silitä vahingossa vastakarvaan tai käännä karvoja sivuun nähdäksesi iho, niin huuto, vikinä ja heiluminen alkaa. Tai jos eläinlääkäri heiluttelee Diivan jalkoja nähdäkseen liikerataa niin huuto kuuluu odotushuoneeseen asti.
Sylissä Diiva yleensä haluaa äkkiä pois, mutta jos päättää rentoutua niin sitten se onkin ihan pannukakkuna.
Diiva onkin tämän marsulauman pomo. Tätä kirjoittaessa Diiva on hieman yli 3v, eli näistä neljästä se vanhin.

"Mami, missä sä oot? Vie mut takasin! Ai et vielä? No mää syön pari papanaa ootellessa."

Friidu (stadin slangia, tarkoittaa tyttöä)
Sitten on Friidu, jolla on kohta synttärit, 6.6. täyttää kaksi vuotta! Tämä neiti on tosi arka, viihtyy paljon piiloissa ja pientäkin outoa ääntä tai liikettä havaitessaan juoksee karkuun. Kuitenkin nälän yllättäessä tai rapinaa kuullessa Friidu aloittaa yleensä ensimmäisenä huutokuoron, korvat kirkumisesta heiluen.
Sylissä haluaa piiloon mutta rentoutuu hetken kuluttua, kun tuntee olonsa turvalliseksi niin alkaa juttelu. Pidättelee pissaamista viimeiseen asti.
Friidu on arvojärjestyksessä toinen.

"Hui, mihin sä mut toit? Uskaltaisko vähän kurkata reunan yli..?"

Tibi (viroa, tarkoittaa tipua/tyttöä)
Tibi on syntynyt lokakuun lopussa (nyt 1,5v) ja on kaikista isoin. Tibi on rohkea ja kova puhumaan sylissä. Ei pelkää purra jos on tyytymätön ja pissaa syliin ihan huoletta. Valittaa kovaan ääneen jos Friidu kävelee vieressä, nämä kaksi kun ovat alusta alkaen olleet riitapukareita. Tappelua eivät onneksi ole saaneet aikaiseksi, mutta perseen näykkimistä (ilman haavoja) tapahtuu usein.
Tibi on arvojärjestyksessä kolmas.

"Missä hitos mää oon? I'm out..."

Tirtsi (tirts on viroa ja tarkoittaa pientä tyttöä)
Tirtsi on meidän ainut "sekarotuinen". Täytyy silittää vastakarvaan kun karvoitus menee niin hassusti. Syntynyt myös lokakuussa, mutta on vuoden nuorempi kuin Tibi. Ajateltiin Tirtsiä hankkiessa että tästähän Tibi saa kaverin kun Friidu on niin ilkeä välillä, mutta mitä vielä... Nyt Tibi puree Tirstiä perseelle, oppinut näemmä huonot tavat isosiskolta...
Tirtsi on ensimmäisten joukossa huutamassa ruokaa ja sylissä ollessaan pissailee myös huoletta useita kertoja. Kaikille kiltti ja paljon puhuva neiti!

"Ohhoh, missäs muut on? Uskaltaisko sitä mennä.. Jos mää revin tätä pohjaa niin pääsisinköhän johonkin.."

Raakaruokinnasta

Raakaruokinnan aloittaminen tyhjästä ei ole helppoa, mutta loppujen lopuksi se ei ole kuitenkaan vaikeaa. Matikkaa joutuu paljon käyttämään, mm. pitää laskea kuinka paljon koira tarvitsee mitäkin vitamiinia ja kivennäistä. Meillä perustana on liha, jonka lisäksi saa vähän nappuloita. Nappuloiden määrä ruoassa on niin vähäinen, että en ala laskemaan niistä saatavia vitamiinimääriä.

Vaikka Kiran ruokavalion pääosana on liha, saattaa sen jonain päivinä korvata esim. kuha. 100g kuhaa täyttäisi samalla Kiran päivän d-vitamiinitarpeen. Eri lihojen ja elinten vitamiini-, proteiini- yms. pitoisuudet löytyvät osoitteesta Fineli.fi.

Liha ja kala: 
Lääkekuurien jälkeen vatsa kestää todistetusti poroa, peuraa, broileria ja kalkkunaa. Seuraavaksi vuorossa nauta. Yritän pitää rasvan määrän kohtuullisena.
Raakaa kananmunaa maha ei ainakaan vielä kestä.

Lihaa 80-100g riippuen rasituksesta.

Kalasta etenkin kuha sopii Kiran vatsalle. Pieni määrä lohta on myös ok.

Luut ja rustot:
Kokeilin viimeksi jokunen kuukausi sitten ja silloin ainakin tuli ripuli. Nyt kun maha ollut pitkään hyvässä kunnossa niin voisin kohta kokeilla uudestaan.
Luuta tarvitsisi 6,5g kalsiumin tarpeen täyttöön, rusto menisi hampaiden huoltona.

Nappulat: 
Kiran maha kestää tietyt nappulamerkit. Tällä hetkellä menee Trovetin dpd kun halvalla sain.
Nappulaa ruoassa n.5-15g. Toimii lähinnä kuidun lähteenä.

Lisäravinteet:

A-vitamiini
Naudan maksaa 10-20g 1-2krt/vk.

D-vitamiini
Sana-sol D-tipat. 2-3tippaa päivittäin.

E-vitamiini
Vitatabs E, 1 kapseli kahdesti viikossa.

Sinkki
2tbl Biotiini fortea päivittäin.

Kalsium
Kalkkirekku n.1tl päivittäin.

Magnesium
Mietinnässä.

Jodi
Ripaus merilevää päivittäin.

Öljyt
Tällä hetkellä kokeiluun pääsi Tujoma kirjolohiöljy. Vatsa ainakin kestää.

Määrät ovat laskettu ylläpitotarpeen mukaan. Olen ostanut sumppu.info:sta seuraavat teokset (tartuin tarjoukseen näiden pakettihinnasta) Koiran raakaruokinta, Vitami ja raakaruokinnan suunnittelu. Näitä ennen piti googlettaa ja etsiä jokaisesta vitamiinista omat tietonsa, nyt on kaikki samassa paketissa.

Kiran kanssa ei siis juuri nyt harrasteta mitään ihmeellistä, käydään pitkillä lenkeillä ja tavataan tuttuja koiria. :) Jos Kira tekisi tosi rasittavaa liikuntaa niin määrät olisivat isommat ja listassa olisi ainakin pari lisäravinnetta lisää. :D

Itselläni on omat vitamiinit, mutta e-vitamiinipurkista syödään molemmat.

Trombokontrolli

Olenkin unohtanut mainita että taas käytiin verinäytteissä pari viikkoa sitten, trombot olivat ok niin lääkäri ehdotti seuraavaa käyntiä vasta 3kk päähän! Ah ihanuutta! :)

Täällä ollaan nautittu lämpimistä keleistä ja minäkin aloitin pyöräilykauden. Kori on pyörään ostettu ja Kiraa siihen totutettu, tarkoituksena että pidemmät matkat esim. kaverin luokse voin mennä ilman autoa ja Kiran kanssa. Kira on niin kova haistelemaan että en usko sen nauttivan pyörän vierellä juoksemisesta. Enkä oikein edes tykkää ajatuksesta koira juoksemassa asfaltilla monta kilometriä - ei tee hyvää tassunpohjille tai nivelille.

 Tässä vielä pari kesäistä kuvaa. Kira nauttii ottaa aurinkoa lyhyellä karvalla. :D

Sekalaisia kuulumisia

Maailman kaunein neiti <3

Sain taas omituisia kommentteja mitteleiden omistajilta Kiran trimmistä, haukuttiin jopa "hirveen näköiseksi". :D Onneksi positiivisia kommentteja tuli runsaasti, rutkasti enemmän kuin negatiivisia. Monet miettivät koiransa ajelemista ja osa olikin jo ajellut. Peukut näille! :)

Me ollaan Kiran kanssa naureskeltu nuille negatiivisille kommenteille ja menty pitkille lenkeille kuumillakin keleillä. Kira läähättää harvakseltaan ja juoksee paljon. Ei tarvitse raahata perässä niinkuin muutama viikko sitten täydellä turkilla vaikka oli viileämmät kelit. Ja vaikka nyt keväällä ei ole kokoajan niin lämpimiä kelejä, ei Kira kärsi kylmyydestä kun kävellään reippaasti. Ajeltu turkki onkin lähteny jo kovaan kasvuun.

Käytiin Lievestuoreella mätsäreissäkin kokeilemassa että mitäs trimmistä sanotaan. Ainakin tuomari tykkäsi! :D Pienillä koirilla ei ollut pöytää käytössä, mutta siitä huolimatta Kira antoi todella nätisti näyttää hampaat ja tunnustella kropan, ei perääntynyt yhtään. Kira sai punaisen nauhan ja oltiin lopulta kolmansia! Pieniä oli yhteensä 15. Kira oli tosi reipas ja vaikka aurinko välillä porottikin kuumasti niin eipä ollut kuuma.

Mökkielämä on mukavaa!

Tämän jälkeen käväistiin katsomassa Tractor pulling -kisailua kun oli siinä ihan vieressä. Kiraa ei voinut jättää autoon koska aurinko paistoi niin lämpimästi. Paikanpäällä Kiraa ei aluksi hivittänyt kovatkaan äänet, kunnes tuli ensimmäinen rekka vetämään jarruvaunua. Se pörinä oli aika kova ja lähdettiinkin sitten omaa autoa kohti ja kotiin päin ajelemaan

Mökilläkin ollaan käyty pariin otteeseen ja siitäkös Kira onkin vasta nauttinut! Lauantaina mennään sitten mökkitalkoisiin ja sinne tulee pari muutakin koiraa. :)

Kesäkarva!