Kirputtaja: Sosiaalistamista kaikilla mausteilla

Nyt on Karu saavuttanut 12 viikon iän, joka tarkoittaa sitä, että teoriassa paras sosiaalistumisvaihe on ohitse. Tämähän ei ole tietenkään kiveen hakattu päivämäärä, eikä tarkoita että nyt voisi kaikki uudet kokemukset ja tapahtumat unohtaa vaan nimenomaan niitä pitää edelleen jatkaa.

Kävelyllä löytyi pullo, suuri aarre!

Olen yrittänyt mennä Karun kanssa erilaisiin paikkoihin ja tutustuttaa erilaisiin ihmisiin ja koiriin. Tarkoitus on ollut että Karu ajattelisi että minun kanssa on kiva mennä erilaisiin tilanteisiin ja tuntee olonsa turvalliseksi. Ollaan käyty eri eläinkaupoissa, kauppakeskuksissa, kaupunkien keskustoissa, metsissä, autoteiden varsilla, jäällä, parkkipaikoilla, kylässä kerrostalossa, katsastusasemalla, bussissa, oltu eri autojen kyydissä ja yökyläilty eri paikassa. Lisäksi ollaan nähty erilaisia ihmisiä eri tilanteissa (kotona, kylässä, kaduilla), meillä on tutut ihmiset tulleet kotiin ilman meitä hoitamaan Karua, ollaan tavattu vanhuksia ja lapsia, rollaattoritkin ovat tulleet tutuiksi, myös pyörätuoliakin on nähty.

Monet ihailevat Karun isoja tassuja.

Bussissa meni näin hyvin!

Vielä kantoi tänään hangenkuoret.

Olen kyllä tehnyt kaikkeni että Karu saisi paljon positiivisia kokemuksia erilaisista asioista ja paikoista. Olen myös pyrkinyt pitämään huolen riittävästä levosta ja lepopäivistä (myös itseäni ajatellen). Nyt tuntuu siltä, että parempaan sosiaalistamiseen en olisi pystynyt, mutta myös että runsaasti olen kokemuksia tuolle tarjonnut. Tästä jatkamme samaan malliin! Seuraavaksi käymme kylässä kerrostalossa jossa on hissi sekä juna-asemallekin pitäisi mennä. Myös edelleen kauppakeskukset ovat käyntilistalla kuten myös ruuhkaiset paikat. Ensi viikolla on sitten taas rokotuskin. Lisäksi vielä pitää hyödyntää Mustin ja Mirrin ilmainen kynsien leikkuu ja tutustumiskäynti hyvinvointipalveluihin. Tekeminen ei siis helposti lopu.

Harvahammas.

Kävimme Mustin ja Mirrin pentutreffeillä. Karusta paljastui uusia piirteitä. Karu sai treffailla samojedia ja sakemannia. Samojedi onnellisesti pomppi Karun päälle ja haastoi leikkimään. Karua aluksi vähän ahdisti tilanne, kun hän haluaisi tarkkailla tilannetta ensin ja tutustua ehkä haistelemalla. Mutta kyllä Karu siitä sitten lämpeni ja oli oikein mukavat painit! Sakemannin kohtaaminen olikin mielenkiintoisempi. Karu esittäytyi itsevarmasti mutta sakemanni oli epävarma, se tuli ärähäen Karun päälle. Karu sietää jos toinen koira ärähtää että tarvitsee tilaa, mutta tämä pentu kun tuli Karun päälle, Karu pomppasi tämän päälle jolloin pentu kaatui maahan ja Karu murisi sille kunnes se lopetti rimpuilun. Tämä taisi tapahtua pari kertaa. Onneksi oli ohjaaja paikalla joka tiesi että väliin ei tarvitse mennä, minusta tilanne oli hurja. Ohjaaja sanoikin että aikuisten koirien kohdalla olisi mennyt väliin. Tämän jälkeen sakemanni oli vähän varuillaan mutta Karu meni hakemaan sitä leikkimään ja pienen leikkihetken he siinä jakoivatkin, joten loppu hyvin kaikki hyvin. Yritän nyt mennä mahdollisimman monta kertaa noille treffeille, jotta minäkin opin miten Karu muiden kanssa käyttäytyy ja tiedän milloin pitää puuttua tilanteeseen yms. Toivottavasti nämä toiset pennut tulevat myös uudestaan, nyt ne jo tietäisivät toistensa tavat. Mutta on kyllä mielenkiintoista kuinka eri tavoin Karu käyttäytyy eri koirien kanssa. Jokaisen tapaamamme koiran kanssa on ollut eri tyyli.

Tavattiin myös taas kelpiepentua.

Ollaan päästy nyt vihdoin harjoittelemaan koiraohituksia! Karuun saa kontaktia vaikka se näkee toisen koiran, mikä on huippu juttu! Mutta kun koira on tarpeeksi lähellä, silloin se on kiinnostavampi kuin minä. Ihan ymmärrettävää, vastahan me tätä aloitettiin harjoittelemaan. Kovasti olisi Karulla kiinnostusta mennä toisen koiran luokse tutustumaan, ei onneksi vielä ainakaan kuitenkaan hauku. Ihmisten ohitus menee paremmin, mutta kyllä niidenkin perään Karu kovasti katsoo. Muutenkin Karu on sellainen haaveilija ja tarkkailija, pitkään katselee jos jotain ihmeellistä on näköpiirissä. Miettii ja harkitsee ennenkuin toimii.

Lapsikohtaamiset ovat menneet paremmin kuin hyvin! Aluksi Karu on ihmetellyt pienikokoisia ja nopeasti liikkuvia ihmisiä, mutta kun ne ovat antaneet herkkuja niin ovatkin olleet kivoja. Pienen totuttelun jälkeen juoksee jo lasten kanssa ja haluaa olla menossa mukana. Osaa myös kuitenkin rauhoittua tekemään muutakin vaikka lapset huutaa/juoksee ympärillä.

Karun keskittymiskyky onkin parempi kuin luulin. Ensimmäisellä pentukurssin tunnilla Karu ei juurikaan pystynyt keskittymään, ehkä kun kuitenkin oli uusi paikka ja uusi tilanne. Seuraavilla tunneilla on mennyt paremmin ja ollaan pystytty treenaamaan asioita pidempään. Viimeksi harjoiteltiin etutassujen laittamista tasolle sheippaamalla. Muutaman kerran jälkeen ymmärsi asian. Sen jälkeen opeteltiin takajalkojen käyttöä, eli etujalat tason päällä ja sitten hiljalleen lähettiin pyörähtämään ympäri niin, että koira liikuttaisi takajalkojaan. En uskonut että onnistuisi (koska tämän takapään käyttö ei ole kovin hallinnassa), mutta se menikin yllättävän hyvin! Tätä pitää ehdottomasti jatkaa kotona.

Täytyy sanoa, että Karulla on kyllä aivan huippu luonne ja se on todella fiksu. Aivan mahtava tyyppi juuri meille.