Karu on rodultaan amerikanakita ja hän tuli meille viime lauantaina 7 viikkoisena ja 6,7 kg painoisena. Karu syntyi ihan mustana, lukuunottamatta valkoisia sukkia, rintaa ja hännänpäätä. Mielenkiintoista nähdä kuinka tummana pysyy, kumpikaan vanhemmista ei nimittäin ole kokonaan musta. Karun sisko Juno onkin enempi ruskea väritykseltään, kuitenkin hänelläkin on samanlaiset valkoiset sukat, rinta ja hännänpää. Korkeutta poitsulle odotetaan 66-68 cm ja painoa 45-50 kg.
Neljän tunnin automatka kasvattajalta kotiin meni lähinnä nukkuessa, mutta välillä piti vähän leikkiä ja tulla syliin katsomaan maisemia. Kolme kertaa matkan aikana käytiin pissalla, aina kun heräsi unesta. Hän niin tomerasti hihnassa meni häntä ylhäällä meidän kanssa, aivan uskomattoman reipas kaveri! Kotiin kun päästiin, Karu heti tutki joka ikisen huoneen ja meni jopa pimeisiin huoneisiin empimättä. Sitten lelujen kanssa juoksi huoneesta toiseen. :D
Hän on nyt meillä muutaman päivän ollut. Aivan ihana pieni karumõmmi (viroa, nallekarhu suomeksi). Ollaan leikitty, tutkittu pihaa, nukuttu (ja yöllä oltu nukkumatta) ja syöty sekä tutustuttu toisiimme. Olemme aivan rakastuneita tähän pieneen poitsuun. Valloittava persoona. <3 Nimeen reagoi jo hienosti. Toiset koirat ovat vielä jännittävä asia. Toissa yönä Karu aiheutti pientä huolta kun hän oksenteli useaan otteeseen. Oli pirteä mutta ruoka ei maistunut. Onneksi aamulla kakkaamisen jälkeen alkoi jo ruoka maittamaan ja ruoka pysyi sisällä. Viime yönä sitten olikin ripuli, mutta onneksi pystyy pidättelemään ja pyytää ulos kun hätä tulee.
Vaikka kuinka tähän pentuaikaan yritti varautua, on nämä päivät ja yöt olleet aika väsyttäviä. Olen myös ottanut liikaa stressiä ja painetta etenkin ihan ensimmäisinä päivinä, mutta nyt tuntuu että pahin paine alkaa helpottamaan. Mennään päivä kerrallaan ja muistetaan levätä tarpeeksi, niin eiköhän se siitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti