Pikku koululainen

Tällä viikolla aloitimme Karun kanssa pentukoulun. Kurssi on kerran viikossa viisi kertaa ja meidän lisäksi siellä on kolme muuta pentua omistajineen. Ensimmäisellä kerralla harjoittelimme kontaktia ja erilaisia palkkauskeinoja. Samalla itse opin miten Karu jaksaa keskittyä. Ei kovin kauaa. :D Muutaman toiston se tekee täysillä, mutta sitten se kyllästyy. Keskittymiskyky on siis lyhyt, mutta oppii kuitenkin nopeasti. 

Karu osaa jo istua (istuu käskystä, odottessaan ruokaa ja ulospääsyä), odottaa että ruokakuppi laskeutuu, "olehyvä", nimensä ja "tänne". Hyvin tuloksin harjoiteltu ollaan myös "irti" -sanaa ja maahan menoa. Karu ei montaa toistoa tarvitse ymmärtääkseen mitä pitää tehdä. Lisäksi kun haluaa takapihalle esim. pissille, hän katsoo ovea jolloin tajuamme että nyt on tarve ulos. Sisälle ei kakkaa eikä mielellään edes takapihalle, tykkää mieluiten kakata reviirin ulkopuolelle tien varteen. Pissejä vielä tulee sisälle jonkin verran, mutta lähinnä vain eteiseen.

Karu rakastaisi taisteluleikkejä, eli siis että revittäisiin leluja ja ravisteltaisiin niitä. Mutta niin emme leiki. Amerikanakita on muutenkin taistelutahoitoinen rotu, joten en halua korostaa tätä piirrettä yhtään sen enempää. Tämä onneksi tykkää leikkiä lelulla myös ihan vain lelua pureksimalla. Tulevaisuudessa jos palkkautuu leikillä, niin silloin pieni vetoleikki voi olla tälle aika mieluinen palkka.

Saatiin mennä Karun kanssa katsastusaseman sisätiloihin odottelemaan auton valmistumista.

Karu on päässyt leikkimään parin pennun kanssa. Toinen pentu oli mopsi, joten se oli Karua vähän pienempi. Karu ensin murisi kun sitä niin jännitti uusi tilanne, mutta hetken päästä jo rentoutui ja alkoi painimaan. Karu on niin kiltti leikkiessään, vaikka kuinka mopsi pomppi päälle ja oli villi kuin mikä, Karu paini rennosti sen kanssa. Karu jopa meni muutaman kerran selälleen ja mopsi oli Karun päällä. Kun Karulle riitti, se vain työnsi mopsin pois. :D Ja leikki jatkui. Toinen pentu oli kelpie ja tapaamispäivänä sillä oli vähän huono päivä eikä oikein huvittanut leikkiä. Kelpie murahteli Karulle ja näytti hampaita kun tuli liian lähelle. Karu hienosti osasi lukea kelpietytön eleitä ja antoi tälle tilaa. Hetken päästä meni kysymään uudestaan että no joko nyt leikkittäisiin, mutta ei esim. jyrännyt päälle vaan meni vain vierelle. Vähän ajan kuluttua kelpiekin rentoutui, etenkin kun huomasi että pääsee karkuun Karua myös juoksemalla. Sitten tyttö alkoi revittelemään ja hyppi Karun ylitse, Karu oli ihan haltioissaan.

Näiden pentutapaamisten jälkeen Karu on ollut kiinnostuneempi muista koirista ja haluaisi päästä muiden luokse tutustumaan. Olen tosi tyytyväinen että on ollut nyt hyviä kokemuksia ja muista koirista on jäänyt positiivinen kuva! Tämä nimittäin on ollut yksi minun suurin stressin aihe. Hihnassa ollessa edelleen ei ketään ole tervehditty.

Käytiin myös tutustumassa isoon kaupunkiin. Mentiin vilkkaaseen kauppakeskukseen istumaan ja katsomaan ohikulkevia ihmisiä. Ostoskärryt olivan ensin jännittävä asia, mutta niitäkin kun meni ohi koko ajan, ei se sitten enää niin jännittänytkään. Karu rauhassa meidän jaloissa tutki maailman menoa ja intoutui leikkimään lelulla siinä maatessa. Ainut ongelma mikä ihmisten ilmoilla kulkiessa on tämän hitaus. Ei ole kovin nopea liikkeissään joten jumitetaan ihmisten eteen. Parkkipaikalla tämä ei ole kovin mukavaa myöskään. Herkutkaan ei aina auta, sillä tämä kun haluaa tarkkailla ympäristöään rauhassa ennen liikkumista. Karu on todella harkitsevainen, ei tee asioita ennenkuin on miettinyt ensin. Ei auta kuin vain käydä useasti vilkkaissa paikoissa että Karu alkaisi tuntemaan oloaan rennommaksi ja varmemmaksi.

Kauppakeskuksessa.

Yksinoloharjoitukset ovat menneet mallikkaasti. Ensin kun oltiin vain hetki pois ja katsottiin puhelinten välityksellä miten menee, Karu nyyhkytti perään. Tästä huolestuin ja otin asian puheeksi koirakoulussa. Neuvottiin, että pieni nyyhkytys ei haittaa, mutta jos alkaa olemaan paniikkia, sitten pitää mennä takaisin sisälle. Nyt Karu on ollut yksin kolme kertaa tunnin ajan ja jokaisena kertana on nukkunut! Eroahdistus on asia mitä kovasti olen pelännyt, mutta nyt tilanne vaikuttaisi aika hyvältä. Samaten auton takakontissa oleilu on ollut menestys. Aluksi ensimmäisellä pitkällä matkalla itki ja yritti päästä pois (oli enemmänkin ärsyyntynyt kuin huolestunut), mutta kun tajusi että täällä nyt ollaan, niin sen jälkeen on mennyt todella mallikkaasti, ei ole itkenyt tai pyrkinyt pois. On jäänyt jopa nukkumaan takakonttiin kun käytiin kaupassa.

Sohvalle pääsee jo kipuamaan itse, mutta alas pitää vielä nostaa.

Varhaisrokotteen sai 9vk ikäisenä. Ei huomannut pistosta ollenkaan.

Ulkona kulkiessaan nenä on maassa suurimman osan ajasta. Vielä irti ollessaan kuitenkaan ei uskalla lähteä kauas. Saa nähdä kuinka kauan pystyy pitämään Karua irti. Oletus on, että jossain vaiheessa se ei enää tule onnistumaan. Enkä tiedä haluankokaan pitää irti aikuisena vaikka onnistuisi, ellemme ole todellakin niin syrjässä ettei ketään voi tulla vastaan.

9vk

10vk