The more I see people, the more I like my dog.

 Niinhän se meinaa mennä, meillä on Kiran kanssa mennyt aivan mahtavasti. :) Lenkilläkin se kuuntelee mua taas, juoksuisena korvat oli kadonnu.

Kävimme tallilla ajamassa kaverin hepoa, Jasiroa. Kun sille laitettiin kaiken maailman pelit ja vehkeet selekään ja niin edelleen, Kirakin uskaltautui sitä lähemmäs. Kiran ensimmäinen hevoskokemus ja Jasiron ensimmäinen koirakokemus näin läheltä mitä nyt oli. On ne aikaisemmin jo toisensa nähneet mutta vain pimeällä ja kauempaa. Kiraa ärsytti kun se ei uskaltanut mennä ihan lähelle nuuhkimaan. Mutta muuten molemmat suhtautuivat toisiinsa hirmuisen hyvin!

  Ja kennelliito julkaisi Kiran lonkka ja kyynär tulokset! Beet ja nollat. ;) Hyvillä mielin jatketaan agilityä ja muuta elämää.
 
  Repäsin ja ostin flexin. Koska opiskelupaikassani Kira pääsee todella harvoin juoksemaan vapaasti, ostin sen sen takia. Toinen syy on sitten kun sillä on juoksut eikä sitä irti uskalla pitää.

Kira pääsi ensi kertaa katsastamaan uutta taloa ja reviiriä. ;) Näytti kelpaavan!

Marsut voivat hyvin, Tuppura on kuin ennenkin. Mutun silmää huuhdellaan suolavedellä joka päivä, että se pysyisi hyvänä. Muuten Mustiskin ok, joskin se juo yllättävän paljon vettä. Muuta "oiretta" sillä ei ole.

Näin loppuun "muutama" kuva keväisestä ja lämpimästä päivästä.