Kiran sterilaatioleikkaus oli keskiviikkona ja se meni oikein mainiosti. :) Aluksi otettiin verinäytteet jotta nähtiin että trombosyytit ovat normaalin rajoissa elokuussa todetun trombosytopenian takia.
Trombosytopenia tarkoittaa siis verihiutalekatoa. Verihiutaleita tarvitaan hyydyttämään verenvuodot. Viiterajat ovat 150-500 välillä, pahimmillaan Kiralla oli niitä 4.
Kaikki alkoi kesäkuussa, kun sattumalta Kiran virtsanäytettä tutkiessa sieltä löytyi verta. Syytä ei löydetty vaikka mitä toimenpiteitä tehtiin. Tähystystä jo aloin miettimään, mutta Kiralla ei ollut mitään näkyviä oireita, joten asian annettiin odottaa. Verinäytteetkin oltiin otettu maaliskuussa, ajattelin ettei niissä nyt mitään ole voinut muuttua.
Elokuussa huomasin että Kiran etuhammas heilui. Se sitten poistettiin, mutta verenvuoto ei lakannut, ei sitten millään. Huulikin turposi kohdasta mihin oli laitettu puudute. Seuraavana päivänä otettiin verinäytteitä kun veri ei millään meinannut tyrehtyä. Ei rotanmyrkkymyrkytystä, mutta diffissä tromboja ei näkynyt missään. Aloitettiin korkeat kortisoniannokset ja toivottiin parasta.
Seuraavana iltana Kira oli todella väsynyt, huuli turposi turpoamistaan ja ikenet olivat huolestuttavan vaaleat. Kiireellä Viikin Yliopistolliseen eläinsairaalaan toteamaan vakava anemia ja eikun teho-osastolle. Ikinä en ole itkenyt niin paljoa elämässäni. Kiran ollessa lääkärin sylissä menossa teholle, lääkäri vielä kysyi elvytyslupaa, jolloin todellisuus iski vielä kovemmin. - Kira ei välttämättä selviäisi.
Kira oli teholla kolme vuorokautta. Saatiin Kira kotiin koska sen yleisvointi oli hyvä, vaikka trombot olivat pysyneet alle kymmenessä. Kotona olin sydän kurkussa aina kun Kira kompuroi portaissa tai muuten kolautti itsensä johonkin. Muutaman viikon lääkitysten lisäämisen ja nostamisen jälkeen Kiran trombot pomppasivat yli 600:taan, helpotus oli sanoinkuvaamaton!
Verinäytteitä on otettu kahden viikon välein ja joka kerralla trombot ovat pysyneet korkealla. Lääkitystä on vähennetty ja nyt on enää Sporimune kahdesti viikossa, kohta senkin voi toivottavasti lopettaa! :)
Kiran oireet kaikenkaikkiaan; verta virtsassa, ikenet verestivät,
vatsaan ilmestyi mustelmia, jokaisesta pistoksesta tuli verenpurkauma,
anemia johtuen verenpurkauksista kehossa, apaattisuus, ruokahaluttomuus.
Toivomus olisi että Kira pärjäisi ilman jatkuvaa lääkitystä. Juoksut olisivat voineet laukaista trombosytopenian uudestaan ja uudestaan, siksi sterilointi oli järkevä ratkaisu. Vaikka lääkitys toivottavasti lopetetaan pian, pitää tromboja silti tarkkailla tietyin väliajoin ettei pääse vaan yllättämään.
Ps. vakuutus on kiva.
