Ruuvi löysällä

Karua on taas elämä koetellut. Sunnuntain ja maanantain välisenä yönä aivan yllättäen Karusta tuli kolmijalkainen, piti leikattua jalkaa ilmassa eikä suostunut sillä astumaan. Kipuja oli paljon. Kipulääkkeen avulla nukuttiin muutama tunti ja aamupäivästä päästiin lääkäriin. Karu läähätti kivusta, mutta antoi lääkärin tutkia jalan ilman ongelmia. Jalka oli todella turvoksissa. Karu rauhoitettiin ja kuvattiin ja röntgenkuvat paljastivat, että leikatun jalan ylin ruuvi oli lähtenyt liikkeelle, mutta muut osat olivat onneksi paikoillaan.

Eli siis jalkaan oli tullut paha tulehdus, ehkä tuon liikkuneen ruuvin vuoksi. Ei varmaan kukaan osaa sanoa varmaksi miksi ruuvi sieltä lähti tulemaan ulos, mutta ehkäpä keho on sitä alkanut hylkimään.

Karu oli syömättä pari päivää kipujen ja lääkkeiden vuoksi. Karu selvästi olisi halunnut syödä, mutta pahoinvointia oli niin paljon ettei pystynyt. Tai jos jotain sai maisteltua niin oksensi ne ulos. Pahoinvointilääke onneksi auttoi siihen ongelmaan lähes välittömästi.

Eläinlääkärikäynnin jälkeen Karun jalka on mennyt hiljalleen koko ajan parempaan suuntaan. Maanantaina tosiaan jalka turposi ja nyt perjantaina suurin turvotus on hävinnyt, liikkuneen ruuvin kohdalla on vielä kohonnut alue. Karu astuu jalalla maahan, mutta keventää askeltaan voimakkaasti. Ripulia tai mitään ulostetta ei ole maanantain jälkeen tullut. Olihan se pari vuorokautta syömättäkin joten varmaan kestää hetki kerätä taas ulostemassaa. Ulkoilukin on ollut niin minimissään kuin vaan voi olla.

Ensi viikolla jalasta poistetaan tuo liikkunut ruuvi. Toivottavasti sitten vastoinkäymiset loppuisivat.

Hyvää joulua!

 

Lastan posto

Vihdoin ja viimein paketti poistettiin ja samaan aikaan lääkityksetkin loppuivat. Kaksi viikkoa on ollut aika haastavaa jalan pukemisen kanssa kun on ollut niin märkää ja lääkkeiden kanssa säätämistä kun toiset pitäisi antaa ilman ruokaa ja toiset ruoan kanssa ja sitten vielä ripulin tukihoitotuotteet eri aikaan lääkkeiden kanssa. Huh! Karulla ei siis aluksi ollut ripulia, mutta yhtenä päivänä olikin niin pahana että vinkui kakkiessaan. Nyt on kuitenkin jo parempi tilanne.

Tässä vielä jalkapaketin kanssa.

Halusin, että paketti poistettaisiin hereillä koska rauhoituksen jälkeen maha voi olla aika sekaisin. Ja hyvinhän se meni hereillä. Jalassa oli lasta, eli ei ollut kokonaan kipsissä, niin sen sai purkamalla poistettua. Karulle laitettiin kankainen kuonokoppa ja sitten alkoi Karua vituttamaan. Pysyi ihan hyvin paikoillaan mutta ilmaisi äänekkäästi että ei tykkää. Kun paketti saatiin purettua, pidettiin pieni tauko ennen tikkien poistoa. Tikkien poisto oli herkälle Karulle kauhistus, mutta kaikki unohtui kun sai herkkuja. Eli kunhan saa ajatukset muualle niin kaikki on hyvin.

Haava oli erittäin hyvin parantunut, eikä erittänyt enää kudosnestettä. Hiertymä oli arven vieressä, mutta se ei ollut kovin pahannäköinen. 

Karua kiinnosti jalka erittäin paljon. Koko ajan olisi ollut nuolemassa. Onneksi oltiin harjoiteltu tötterön pitämistä, sillä nyt yöt pitäisi olla se päässä. Onneksi oli vain yksi työpäivä jonka Karun täytyisi olla yksin kaulurin kanssa.

Seuraavana päivänä ei Karua sitten jalka enää juurikaan kiinnostanut. Suojaa siinä täytyy kuitenkin pitää, kun Karu makoilee jalan päällä niin pahasti osuu juuri se haava lattiaan. Laimennetulla betadinella olen puhdistellut punoittavia kohtia.

Kävely onnistuu hyvin ja Karu kävelee lähes normaalisti. Hieman Karu ihmetteli lastan poiston jälkeen jalkaansa kun tuki oli poissa. Pientä ontumista ja jalan keventämistä on, mutta se nyt on ihan ymmärrettävää. Vaikka kipulääkekuuri loppui, tuntuu että Karu sitä vielä tarvitsee, joten saa lääkkeitä tarpeen mukaan.

Kahden viikon päästä on ensimmäinen röntgenkuvakontrolli ja fysioterapia.

Harjoittelua kaulurin kanssa. Vaikka alku oli haastavaa, yllättävän nopeasti kuitenkin tottui tötteröön ja sen kanssa kolisteluun ja törmäilyyn.

Lastan vaihto

Viikon päästä leikkauksesta Karulla oli jalan paketin vaihto. Sitä varten Karu piti rauhoittaa. Jännitti missä kunnossa jalka olisi paketin sisällä. Karulla oli ollut antibioottikuuri, mikä hieman helpotti henkistä olotilaa, sillä ei siellä kauhean pahaa tilannetta voi sitten olla. Lasta vaihdettiin torstaina ja Karu oli ennen lääkäriaikaa työpäivän aikana nuoleskellut paketin yläosan märäksi, eli se alkoi jo häiritsemään.

Alaselässä on pikku kalju läntti. Siinä oli leikkauksen aikana epiduraali.

Jalan iho oli ollut hyvässä kunnossa. Tikkejä ei vielä poistettu, sillä yhdestä kohdasta haava eritti verensekaista nestettä, ei kuitenkaan tulehduseritettä. Antibioottikuuria päätettiin jatkaa, mistä olin kyllä tyytyväinen, kun ei jalkaa pääse taas seuraavaan viikkoon näkemään että missä kunnossa haava on. Nyt vaan toivotaan ettei Karun kroppa ala hylkimään niitä metalleja siellä jalassa...

Muuten on mennyt aika hyvin, kakkaamisen kanssa on tosin vähän haasteita kun kävelyt ovat niin lyhyitä ja muutenkin liikkuminen vähissä, niin ei kakkaa meinaa tulla useaan päivään. Mutta onneksi ei sentään ole ripulia, kun sitä jännitin.

Ensi viikon torstaina poistetaan lasta kokonaan. Yritetään suorittaa toimenpide ensin ilman rauhoitusta.

Kintereen proksimaalisen intertarsaalinivelen luksaatio

Maanantaina sattui vahinko, tapaturma, ja Karun oikean takajalan kinner taittui. Karu käveli jalalla huonosti, kinner ikään kuin napsahti suureen yliojennukseen kävellessä ja Karu tätä itse hämmästeli. Kipuja ei sen suuremmin onneksi tuntunut olevan.

Minä olin surun murtama. Ajattelin, että nyt kinner meni niin palasiksi, että sitä ei voida korjata. Karu oli niin elämäniloinen edelleen, vaikka jalka vaivasi. Karu haki lelua ja pyysi haleja ja rapsutuksia entiseen tapaan.

Tiistaille saatiin aika eläinlääkäriin. Ei ortopedille, mutta ortopediaan perehtyneelle lääkärille. Hänen olemus rauhoitti minua, ei ainakaan suoraan antanut kuolemantuomiota. Karu rauhoitettiin ja kuvattiin.

Ja kuten otsikossa lukee, Karulle todettiin proksimaalisen intertarsaalinivelen luksaatio. Eli "kintereen yksi nivelrako (talus ja calcaneus) pääsee liikkumaan epänormaaliin asentoon, tukikudokset antavat etuosasta periksi". Tilanteen voisi korjata leikkauksella, joten heti käynnin jälkeen olin yhteydessä eläinortopediin. Leikkaus sovittiin jo torstaille, puhelimessa sanottiin samantien että hoitoennuste on hyvä. Mikä helpostus!!

Torstaina ortopedi kertoi, että on tehnyt omalle koiralleen kyseisen leikkauksen ja koira elää nykyään kuten ennenkin. Tämä leikkaus ei vaikuta Karun jalan aikaisempaan yliojentumiseen, joka kuulemma ortopedin mukaan on vain "kosmeettinen haitta". Karulle tehtäisiin siis kintereen osittainen jäykistys.

Leikkaus oli mennyt hyvin ja kaikki oli sujunut ongelmitta. Operaatiolle hintaa tuli noin 2700e, josta onneksi vakuutus korvasi osan. Lastaa pidetään kaksi viikkoa, ja se vaihdetaan viikon päästä. Neljän viikon välein otetaan röntgenkuvat, kunnes ollaan tyytyväisiä luutumiseen. Alustavasti Karun saikku kestäisi kahdeksan viikkoa, joten nosea päästään treenailemaan aikaisintaan helmikuussa. Ulkoilut pidetään nyt aivan minimissään, ettei hiertymiä pääsisi kehittymään.

Jalalle Karu sai heti varata painoa ja Karu käveleekin jalalla tosi hyvin. Onneksi Karu on rauhallinen tyyppi ja lepäilee paljon eikä ulkona sekoile hihnassa. Ulkoillessa lasta pitää suojata ettei vaan kastu.

Lääkkeitä tuli vino pino ja niiden antamisessa on ollut haasteita. Karu on ensimmäistä kertaa elämässään ollut minulle vihainen. Kun olen lääkkeet tunkenut Karun nieluun niin Karu on melkein näyttänyt hampaitaan ja tehnyt pieniä näykkäisyliikkeitä, mutta ei ole minua satuttanut. Karu on vain ollut tosissaan että nyt ei tämä homma ole mieleinen. Olen onneksi löytänyt herkkuja mihin olen saanut lääkkeet piilotettua ja ruoan seasta niitä on ollut Karun vaikea erotella. Loput lääkkeet laitan voihin ja sitten työnnän kurkkuun niin menee liukkaasti alas. Olen alkanut käyttämään sanaa "lääkkeet", jotta Karu tietää mitä tulee tapahtumaan. Lopuksi suuren suuret kehut ja hyvät herkut perään, niin Karu ei ole enää ollut vihainen.

Toivotaan nyt kovasti että toipuminen menee suunnitellusti ja päästään pian taas normaalisti elämään ja olemaan!

Syksyn puuhia

Hömpettipömpettimen kanssa on syksy mennyt hyvin. Nosessa hyvä meno jatkuu, ulkoillessa koirien ohituksissa on tullut onnistumisia ja muutenkin ollaan nyt tehty vähän pidempiä lenkkejä. Karulla on kyllä kuuma koko ajan. Lenkkien jälkeen Karu on päästettävä terassille jäähdyttelemään. Miten tuo turkki voikin olla noin tiivis ja eristävä.

Karu sai uuden ystävän, kun naapuriin muutti rescuekoira Bosniasta. Vanha rouva on rauhallinen ja todella selkeästi käyttää kehonkieltä kertoakseen Karulle ettei ole uhka. Karulla kun on tapana tuijottaa intensiivisesti muita koiria aivan kuin haastaakseen. Kai rotuominaisuus. Mutta Hilja ja Karu olivat hyvää pataa alusta lähtien. :) Hilja ei Karusta juuri välitä, mutta haistelee ystävällisesti. Yhteislenkillä Karukin jätti hyvin Hiljan rauhaan, vaikka välillä kävikin aina haistelemassa. Tulevat olemaan varmasti hyviä ystäviä myös jatkossakin.

Käytiin mökillä. Ihme ja kumma Karu halusi olla järvessä lähes koko ajan. Eikä tullut edes kylmä! Kuivalla maalla Karu hepuloi kuin viimeistä päivää ja muuten - no oli siellä järvessä. Hetken malttoi makoilla paikoillaan kun kaikki olivat samassa tilassa lähteämättä minnekään. 

Hömpömpöm on supernosekoira (siis minun mielestä)

Hömpettipömpettimen kanssa nosessa on ollut ihmeellistä edistymistä. Itse olin kaksissa kisoissa seuraamassa, niin jotenkin sisäistin paremmin koko lajin. Ja treeneissä ohjaaja sanoi, että ihan kuin Karukin olisi ollut kisoissa seuraamassa. :D Meni ulko-, sisä- ja laatikkoetsinnät aivan superhienosti! Yksi syy Karun isoon harppaukseen voi olla se, että meillä oli useampana kertana etsinnät olleet ulkona uusissa paikoissa, jolloin Karu on ollut vähän ihmeissään ja kierroksilla. Nyt kun oltiin pitkästä aikaa tutussa treenipaikassa, Karu oli jotenkin ihan liekeissä että hän tietää mitä nyt tultiin tekemään! Ja koska oli viileä ilma, käytettiin paljon lelupalkkaa ja sehän oli Karun mielestä aivan sikahauskaa! 

Ajoneuvoetsintä on siis nyt ainoa mitä me ei olla vielä tehty. Ja ulkoetsinnätkin ovat lähinnä sitä, että Karulle näytetään, minkälaisissa paikoissa sitä hajua voi esiintyä. Kerran Karu kerkesi merkkaamaan ulkoetsinnöissä..... Silloin Karu kävi kierroksilla ja pissat ehkä kiinnosti enemmän kuin eukalyptus. Laatikkoetsinnätkin ovat Karulle aika uusi juttu, mutta ne menevät hyvin vaikka ovatkin saavuttamattomia hajuja.

Olen huomannut, että monet koirakot ovat paljon pidemmällä kuin me (eli siis osaavat enemmän), vaikka koirat ovat Karun ikäisiä tai jopa nuorempia. Itse en siis ota tästä painetta tai stressiä, vaan otin tämän huomiona. Huomioin, että meidän ohjaaja menee todellakin jokaisen yksilön mukaan treeneissä. Toisilla on ajoneuvoa ja ulkoetsintää, toiset tekee vain sisällä yms. Karun kanssa mennään Karun tahtiin, mistä olen todella kiitollinen ohjaajalle! Hän tietää, miten ohjataan tämmöistä koiraa joka ei palkkaannu pelkästä etsimistä tai pikku herkkupalkasta (esim. viime treeneissä palkkana oli savustettua kilohailia öljyssä). Pitää tehdä hyvä pohja, ja se onkin nyt mielestäni todella hyvä, sillä Karu menee todella mielellään etsimään! :) Ja sehän olikin tavoite, että meillä on yhteinen harrastus mistä molemmat tykkää.

Senkin huomion tein, että ennen Karu oli todella tympääntynyt uudelleenkohdistamiseen. Eli Karu ilmaisi hajun ja jos en palkannut, Karu ajatteli että pidä tunkkis ja lähti pois. Sitä treenattiin ja nyt kun Karu ilmaisee ja jos en palkkaa heti, Karu heti etsii kohteen uudestaan ja ilmaisee taas aivan ihana ilme kasvoillaan (eli katsoo mua kuin typerystä)! :D Aivan superhienoa!!

Aloin vaan pohtimaan, että onkohan Karu kisakelpoinen noiden kintereiden takia. Kennelliiton säännöissä sanotaan, että sairaan koiran kanssa ei saa osallistua kisoihin. No, Karuhan ei ole sairas, eikä tarvitse kintereidensä vuoksi esim. lääkitystä, niissä ei ole nivelrikkoa tmv. Ne ovat vain löysät (fyssarin mukaan esim. myös olkaniveletkin ovat normaalikoiraa löysemmät). Pitää kuitenkin selvittää tämä asia joltain tuomarilta. Olisipa suuri harmi jos emme saisi kisailla... Voin sanoa että pettyisin suuresti. Niin hauska laji tämä on ja kisatilanteetkin ovat niin mukavia.

"Välillä jaksan pitää jalkojani hyvin..."

"Ja välillä en..."

Mä rakastan antaa Karulle makuelämyksiä. Tällä kertaa tein Karulle ruokaa, jossa oli sika-nautaa ja nautaa, (vanhentuneita) broilerin sydämiä ja kananmunaa. Kaikki sekaisin ja uuniin kunnes ovat kypsiä. Eipä ole Karu kuppia nuollut näin tarkasti pitkään aikaan. :D Broilerin sydämet olivat unohtuneet pakkaseen ja nyt ne vasta löysin. Päiväys oli toukokuussa mutta hyvälle tuoksuivat joten uskalsin käyttää. Tuosta annoksesta tuli ehkä ~3kg, ja jos Karu syö päivässä yhteensä noin kilon, niin muutamaksi päiväksi tuosta oli ruokaa.

Karun nimi pitäisi muuttaa Pömpömiksi. Pömpöm on vähemmän uhkaava nimi ja aika söpö... :D Ja sitä Pömpöm tottelee aika hyvin. Hömpettipömpetti.

Niin, ja suonenvedot ovat edelleen pysyneet poissa! :)

"Näin hienosti osaan ravistella"