Onneksi tulee syksy

Ihanaa kun tulee syksy. Helteet alkoivat jo tympiä. Sieneenkin jo pääsee ja kosteassa metsässä on niin ihana kulkea Kiran kanssa! 

Kira tosiaan kävi fyssarilla ja sillähän oli toinen puoli selästä ihan jumissa. Mikä lie sen aiheuttanut. Saatiin jumppaohjeita ja Kira ei olekkaan nyt hetkeen enää vinkaissut valjaita laittaessa. Käytän Kiran vielä kuitenkin hierojalla tässä lähiaikoina, että näkee onko jumi vielä tallella vai väistynyt. Ja mätsäreihinkin ollaan menossa pitkästä aikaa! Ne on tosin vasta viikon päästä, joten kaikkea voi vielä tapahtua, mutta suunnitelmana olisi ainakin sinne mennä.

Kiraa hieman väsytti kansallispuistoreissun jälkeen.

Nestorilla menee uudessa kodissa erittäin hyvin! Siellä hänellä on viisi tyttöä. Tyttöystävä (tai nykyään ehkä jopa morsian) löytyi ensimmäisinä päivinä ja nykyään parivaljakko tekee kuulemma kaiken yhdessä. :D Nestori oli niin hyvä loppuelämän kumppani Friidulle, että se on ansainnut hyvän loppuelämän tyttöjen ympäröimänä. Selkeästi Nestori on isossa laumassa enemmän kotonaan, eikä niin välitä ihmiskontakteista. 

On kummallista kun kotona ei ole enää pieniä kuikuttajia hoidettavana. Toisaalta ihan mukavaa kun pölyä ja roskaa ei keräänny lattialle kuin enää murto-osa.

Friidu 6.6.2014-10.7.2021

Friidu on nyt poissa. Viime lauantaina hänen kunto romahti niin, että päädyttiin eutanasiaan. Friidu on haudattu Mustiksen, Tuppuran, Diivan ja Tibin viereen. Friidu eli hieman yli 7-vuotiaaksi ja oli viimeisinä vuosinaan älyttömän rohkea. Hän antoi aina silittää ja ottaa syliin ongelmitta, ei yrittänytkään paeta. Friidu myös kertoi nätisti sylissä ollessaan kun halusi takaisin aitaukseensa. Viimeiset kuukaudet hän keksi mulkoilla meitä kuin vanha mummo konsanaan aitauksen reunalla ja huutaa ruokaa jos liikahdimme. Järjetön ikävä on tätä pientä mummelia. Onneksi otimme hänelle Nestorin kaveriksi viimeisille vuosilleen. Lepää rauhassa Friidu. 💗

Nestori ei tosiaan jää nyt meille, vaan häntä on odottamassa uudet tytöt uudessa kodissa. Meidän taloudessa siis marsuilut nyt toistaiseksi loppuu. Nestoriakin tulee kova ikävä, sillä hänkin on niin oma ujo persoonansa ja on ollut aivan mahtavaa saada hiljalleen hänen luottamuksensa.

Kesäkuulumiset

Kira kävi viikko sitten hammasjuurien poistossa ja operaatio oli mennyt hyvin. Samalla Kiralta kuvattiin lanne- ja rintaranka, sillä Kira on vinkaissut silloin tällöin kun on laitettu valjaat päälle. Mitään vikaa ei löytynyt (onneksi!), joten eläinlääkäri ehdotti fysioterapiaa. Sinne me mennään ensi viikolla. Kira kuullemma jännitti paljon alaselän lihaksia lääkärin kokeillessa selkää, joten voi olla ihan lihasperäinen ongelma. Kira on myös seisonut oudosti, vasemman kyljen ollessa hieman enemmän ulkoneva kuin oikea. Jospa fyssari löytäisi ongelmakohdan ja päästäisiin jumppailemaan oloa paremmaksi. :)

Myös yllättäen Kiran polvista sain uutta tietoa. Lääkärin tunnustellessa Kiran polvia, vasen polvi luksoitui. Kuullemma polven aste olisi 1. Lumpio siis lähti paikaltaan otettaessa mutta palautui heti kun otetta hellitti. Eli siis ei vakava ongelma, asialle ei tarvitse tehdä mitään. Aikoinaan Kiralla todettu 0/0 polvet, mutta eihän se tarkoita että ne ikuisesti olisi nollat. Mutta hyvänä polvet pysyneet tähän ikään asti! 

Kesän ukkosmyräkät ovat myös koetelleet ja Kira on saanut rauhoittavaa jo muutaman kerran koska pelkää niin kamalasti ukkosta. Myös itikat ovat tuoneet omat ongelmat tähän kesään. Kira varmaan jo toivoisi että talvi tulisi pian.

Dobohan meillä loppui kesäkuun alussa ja kurssi oli kyllä niin hauska. Kira teki kaikki liikkeet venytyksistä lähtien aivan täysillä. Viimeisenä kertana myös me ihmiset mentiin pallon päälle ja niin se vain onnistui vaikka kovasti epäilin. :D

Kira katsoo että mitä ihmettä toi ihminen tekee.

Friidulla oli tässä alkukesästä ongelmaa mahan kanssa. Sen peppua piti olla joka päivä pesemässä, mutta sylissä ollessa tuli normaaleja papanoita. Friidu myös laihtui kovasti, se oli vain luuta ja nahkaa. Painoa oli vain reilu 600g, kun parhaimmillaan Friidu on painanut yli 900g. Laitoin marsut heinä/vesi dieetille ja eläinlääkäristä sain annostusohjeen matolääkkeen antamiseen. Axiluria annoin sitten molemmille viiden päivän ajan. Tämän jälkeen Friidun maha meni paremmaksi ja se lihosi 100g alle kahdessa viikossa kun sai taas antaa tuoreita! Välillä edelleen maha menee hieman löysäksi, mutta lähes normaali on nyt. Friiduhan täytti kesäkuussa jo 7v ja Nestori huhtikuussa 4v. On tuo Friidu ihmeellinen teräsmummo, todella virkeä nyt taas kun sai mahan kuntoon :)

Koroke on auttanut lopettamaan juomisen jälkeisen yskimisen.

Kira on taas ajeltu kesäkarvaan

Kiralta tosiaan lähti helatorstain helteillä karvat. Ajelin sen taas niinkuin joka vuosi ja kylläpä nyt on taas virtaa! Kira ei yhtään tykkää lämpimistä keleistä ja oli karvojen kanssa todella vetämätön. Jopa silloin kun asteita oli vain +10, Kira meni viilentymään lammikkoon minkä löysi lenkin varrelta. Olihan sen turkki aivan hirveän paksu, välillä tuntui kuin lammasta olisi kerinyt. Mutta nyt tosiaan vetämättömyys lähti karvojen mukana ja Kira oli silminnähden helpottunut ja nyt hän nauttii taas elämästä. :)

Tässäpä kuvia Kirasta ennen ja jälkeen!

Pidettiin ajelusta pieni tauko ja oli otettava kuva leijonasta.

Hammashuollossa

Kira oli viikko sitten hammashuollossa ja kuten odotinkin, niin yksi etuhammas poistettiin koska se oli katkennut. Yllätyksekseni Kiralla oli katkennut myös toinen etuhammas ja kaksijuurinen hammas taaempaa, joidenka juuret olivat enää jäljellä. Näiden vuoksi Kira joutuu uudelle käynnille, jossa poistetaan nämä juuret jotta ne eivät aiheuttaisi kipua. 

Kysyin myös Kiran yskimisestä veden juonnin jälkeen jos kuppi on maan tasolla, mutta nielussa ei näkynyt mitään selkeää syytä. Hieman oli vasemman nielurisan kohdalla limakalvon liikakasvua, mutta tästä ei voi tietää liittyykö köhimiseen. Mutta ell suositteli antamaan ruoankin korokkeelta jatkossa. Kirallahan on myös pitkä ja pehmeä kitalaki, joka voisi selittää tuota köhimistä.

Muuten Kira on voinut hyvin ja on kovin pirteä ja erittäin nälkäinen! Välillä mietin että miten noin pieneen koiraan mahtuu niin paljon ruokaa. Kira kun on siinä mielessä ollut "helppo" ruokinnan suhteen, että syö sen verran kun tarvitsee. Vaikka on steriloitu niin ei ole lihonut. Jos Kira saa mielestään liian vähän ruokaa, tulee se kyllä kertomaan ja sitten annetaan ruokaa sen verran että on kylläinen. Ja se myös kertoo koska on ruoka-aika. Sille on turha antaa ruokaa jos se ei kerro että on nälkä, muuten se ei syö. Ihme koira, mutta tämmöiseksi tämä ruokailu on vuosien saatossa muotoutunut. :D Joku saattaisi sanoa että Kira pomottaa meitä 6/0, mutta arki rullaa hyvin. Kirakin voi hyvin ja sen ollessa jo iäkkäämpi rouva, en haluaisi lähteä muuttamaan tapojamme. Miksi edes pitäisi? Ruoka-ajat ovat kuitenkin suht säännölliset eikä Kira stressaa ruokailusta. Joskus käy niin että Kiran maha on kipeä eikä sillä ole nälkä koko päivänä, vaikka sille tarjoaa ruokaa niin se ei suostu syömään. Seuraavana päivänä taas sitten syö edellisenkin päivän edestä.

Mitäs muuta kerrottavaa meillä on. No, doboilu jatkuu kesäkuuhun asti ja siitä ollaan kovasti edelleen tykätty. :) Ja vielä en ole nakuksi ajellut kun tuli nämä viileämmät kelit, mutta on nämäkin lämmöt Kiralle jo melkein liikaa tällä turkilla. 

Kesällä olisi hauskaa tehdä Kiran kanssa telttareissu, ehkä yhden tai max kahden yön matka jonnekkin kansallispuistoon tai ihan vaikka leirintäalueelle. Joku sellainen kevyt reissu, eli ei kilometrien patikointia joka päivä vaan lähinnä hengailua, syömistä ja uimista.

Doboa, trimmausta ja hammashuoltoa

Kira (kuin myös minä) on nauttinut dobosta todella paljon! Kira taitaa muistaa doboilun vuosien takaa kun sitä silloin ensimmäistä kertaa kokeiltiin, sillä Kira ei arista jumppapalloja ollenkaan vaan pomppaa niihin epäröimättä.

Kira sai myös kevätkarvan kun sitä hieman trimmailin. Kira on talveksi kasvattanut kunnon pehkon itselleen ja nyt kelien lämmetessä ja kurakelien ollessa tulossa päätin ottaa Kiralta pisimmät karvahapsut pois. Nyt on helpompi harjata Kira ja kuraa ei tule niin paljon sisälle. Sporttisemman näköinen se nyt ainakin on. :D Sitten kun tulee taas lämpimät kelit niin lähtee kaikki pois, kuten joka kesä.

Kiralla on viimeksi ollut hammaskivenpoisto vuosi sitten toukokuussa ja nyt sain ajan huhtikuun loppuun, joten tulee noin vuosi väliä hammashuollosta. Hammaskiveä on kertynyt ja suusta lähtee epämiellyttävä haju, joten on jo aikakin lääkärikäynnille. Pitäisi saada motivoitua itseni nyt harjaamaan Kiran hampaita toden teolla, sillä kun ikää jo tulee niin olisi kiva jos hampaat pysyisi paremmassa kunnossa pidempään. Rustoja ja luita ei Kiralle ole voinut antaa pitkään aikaan kun maha ei niitä enää kestä. Lihaa Kira saa monesti jäisenä ja sen pureskeleminen hoitaa hieman hampaita.

Kira 11v!

Muutto uuteen kämppään sujui hyvin ja nyt ollaan kotiuduttu tutulle seudulle! Kirakin vaikuttaa tyytyväiseltä kun ajomatka vanhemmilta ei ole enää pitkä, eikä autossa tarvitse istua kauan (Kira alkaa pelkäämään pitkillä yli 1h reissuilla). Toistaiseksi teemme nyt niin, että Kira on meillä viikonloput ja viikot sitten vanhemmillani, joten Kiran ei tarvitse olla juurikaan yksin kun me olemme arkipäivät töissä. 

Kiralla oli tosiaan synttärit ystävänpäivänä, tuli 11v mittariin! Lahjan Kira sai valita itse kun menimme Faunattareen. Sieltä mukaan tuli pieni vinkuva possulelu ja hirvennahkainen puruluu. Sen jälkeen kävimme jäällä lenkillä ja Kira sai juoksennella sydämensä kyllyydestä. :)

Pitkästä aikaa käytiin Rokin, Rambon ja heidän omistajan kanssa ulkoilemassa hienoissa talvisissa maisemissa. Kyllä metsässä on nyt kaunista kun lunta on satanut niin paljon! Ei tarvitse mennä pohjoiseen asti nähdäkseen näin hienoja näkymiä.

Ilmoittauduttiin me myös dobo-kurssille kaverin kanssa! Kerran ollaan doboa Kiran kanssa kokeiltu vuosia sitten ja silloin se oli Kirstin mielestä niin hauskaa ja kivaa. Tänään oli kurssin ensimmäinen tunti ja meitä oli yhteensä vain kolme kurssilaista. Jokaiselle oli myös oma aidattu tila, joten kaikilla oli oma rauha missä touhuta. Kira oli aivan super ja ihan fiiliksissä! Lopussa huomasi kuinka oli jo väsynyt, mutta jaksoi muuten koko tunnin todella hyvin. Ohjaaja ihmetellen kysyi onko Kira tosiaan jo 11-vuotias. :) Välillä sitä on vaikea itsekin uskoa. :D