Yliojentuvia kintereitä on yllättävän monella, mutta niistä ei puhuta. Polven ristisidevaurioita on monilla. Polven ristisidevaurio on voimakkaasti perinnöllinen. Osteokondroosia (myös perinnöllistä ja voi olla syynä ristisidevaurioihin) on muillakin kuin Karulla. Ja mikä pahinta, niistä valehdellaan. Eli ei kerrota millä koiralla on ongelmia ja näitä käytetään sitten jalostukseen surutta. Jos nyt pitäisi hankkia amerikanakitan pentu, en tiedä onko yhtään kasvattajaa Suomessa keneltä pennun voisin ottaa. Ehkä olisi yksi... Rotu on mielestäni sairaampi kuin annetaan ymmärtää. Ei pelkästään luuston osalta vaan myös allergioiden/atopian yms.
Amerikanakita peittää kipuaan todella hyvin. Siksi uskon että monilla jää kipukäytös huomaamatta ja ajatellaan yksilön olevan terve. Karun kipukäytös on sitä, että se ei esim. venyttele. Karu ei ikinä ole ontunut eikä purenut kipeää aluetta. 3 kk ikäisenä lonkkakipu ilmeni kävellessä pepun heilumisena. Aika hienovaraista.
Koiranetissä Karun tiedoissa lukee polven osteokondroosi, mutta pelkästään se tieto tuntuu vähättelyltä siihen nähden mitä kaikkea jouduttiin pentuaikana kokemaan. Olen tarkastellut rodun kuolinsyytietoja ja "yllättäen" sieltä löytyy paljon polven ristisidevaurioita kuten myös yliojentuvat kintereetkin on jopa mainittu. Entä onko näiden koirien taustalla samoja koiria kuin Karun suvussa? Kyllä. Sanoisin Karulla olevan suuri riski reväyttää ristisiteet kun ongelmaa on sekä emän että isän puolella ja lisäksi polvien rakennekin on huono.
Koiranetistä löytyvät tilastot ovat vasta jäävuoren huippu. Kuinka monen koiran ristisiteet on leikattu, mutta niistä ei vain löydy mitään tietoa. Eihän monet edes lisää koiranettiin tietoa kuolemasta. Muutenkin tuntuu että ei uskalleta puhua kaikesta. Pelätään ehkä seurauksia.
Ja mikä parasta tässä kaikessa on se, että uutta koiranomistajaahan on helppo syyttää, sen sijaan että tarkastelisi omaa toimintaa.
Onhan niitä vastuullisiakin ihmisiä, jotka tekevät parhaansa että tulisi terveitä pentuja. Aina näin ei valitettavasti käy eikä sille voi mitään. Elämä on. Mutta jos asiasta ollaan hiljaa, ehkä syyllisestään muita ja jatketaan samaan malliin vaikka tiedetään että taustalla on sairaita koiria ja niiden sairaudet periytyy, niin siinä on se ongelma. Amerikanakitoja on Suomessa muutenkin vähän mikä tekee asiasta vielä haastavamman. Mutta sairauksien peittely ja piilottelu, valehtelu ja vaikeneminen ei auta ketään.
Tämä asia on vaivannut minua pitkään ja oli pakko tästä kirjoittaa. En halua olla hiljaa ja täten osa ongelmaa. Olen niin surullinen ja vihainen näistä terveysasioista. Minulle on ihan se ja sama jos joku sattuisi suuttumaan tästä kirjoituksesta, sehän vain tarkoittaisi sitä että osuin oikeaan kohtaa. Tällä hetkellä olo on nimittäin se, että Karu on meidän ensimmäinen ja viimeinen amerikanakita. Aivan täysin sen takia mikä rodun terveystilanne on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti