Kivoja kävelyhetkiä

Mömpelipömpelin kunto on selvästi kohentunut viimeaikoina. Ollaan ortopedin määräyksestä tehty sellaisia kävelyjä, etteivät jalat kerkeä väsymään, jotta jaksaisi käyttää sitten oikeita lihaksia. Olenkin nyt sitten vähän testaillut näitä rajoja ja voihan jumpe, kyllä tuo vaan jaksaa enemmän kuin odotin! 

Kävelylenkit ovat muutenkin hieman muuttuneet, kun hommasin Karulle sen pidemmän hihnan. Olkapääni alkoi samoihin aikoihin kipeytyä, joten kiinnitin hihnan vyötärölle laitettavaan vyötaluttimeen ja laitoin Karulle sitten valjaat, ettei kaula ole niin koetuksella. Ja voi hitsit kun lenkeistä tuli kertaheitolla miellyttävämmät meille molemmille! Valjaita on mahdoton käyttää jos hihnaa pitää kädessä, kun Karu saa vetivoimaa valjaista sen verran että hankala kontrolloida, mutta koko kehon painolla pientä vetoa ei edes tunne. Valjaista lähtee jatkopala kaulapantaan, jotta on sitten varmistus jos valjaat vaikka jotenkin hajoaisivat. Jatkopala on myös todella hyvä kahva, kun Karua pitää pitää vierellä esim. ohituksen aikana.

Kunnon kohentuminen on näkynyt myös painossa lihasten muodossa, kuukaudessa taas tullut lisää 700g - nyt Karu on 48,8kg.

Sera-koirulin kanssa käytiin kävelyllä. Sera ei arvosta Karun läheisyyttä, joten he pitivät hajuraon. Karu olisi ollut välillä turhankin innokas tutustumaan, mutta osasi myös antaa tilaa. Vilkuili kyllä koko lenkin ajan tyttöä, että onhan hän vielä mukana. :)

Jäälläkin Karu on päässyt käymään pariin otteeseen. Karu niin rakastaa lunta, että harmi jos talvi tänä vuonna loppuu jo aikaisin.

"Mihin menit?! En halua olla pihalla yksin!"

"Kiitos kysymästä, mutta en ole valmis tulemaan vielä sisälle."

Hyvää syntymäpäivää Kiralle sinne pilvien päälle

Ikävä ja suru eivät lakkaa koskaan. Onneksi on ihanat muistot ja paljon kuvia. <3

Karu SmartDog -testissä

 https://www.smartdog.fi/

Halusin käyttää Karun testissä, jotta oppisin tuntemaan Karua paremmin ja voisin hyödyntää saatuja tietoja Karun opettamisessa. Testi oli pitkä, kaksi tuntia. Eniten jännitin, jaksaako Karu toistoja vai kyllästyykö nopeasti tehtävissä.

Karu onneksi jaksoi koko testin hyvin! Oli siis motivoitunut ja seurasi testaajaa todella tarkkaan aivan loppuun asti. Jos jokin tehtävä oli Karun mielestä vaikea, eli Karu ei oikein ymmärtänyt mitä siltä haluttiin, niin silloin huomasi vauhdin hidastumisen ja keskittymisen herpaantuvan. Mutta kun Karu tiesi mitä tehdään, niin olemus muuttui heti. Motivaatio pysyy siis yllä, kun Karu tietää mitä tehdään. Karu turhautui muutaman kerran testissä, jolloin alkoi puremaan käsiä. Nämä tapahtuivat silloin kun useiden toistojen jälkeen tuli väsymys tai oli pidempi odotusaika ja täytyi pitää Karua kiinni.

Yllätyksenä testissä selvisi se, että Karu ei olekkaan niin itsenäinen kuin luulin. Karu selvästi tietää, että ihmisiltä tulee herkut ja ruoka, joten kannattaa niiltä pyytää. Myös todella hyvä ihmisen lukutaito oli uusi tieto Karusta. Impulsiivisuus ei tullut yllätyksenä, mutta oli mukava huomata ettei se ominaisuus häirinnyt muuten testin aikana.

Saatiin todella kattava raportti, missä oli selitetty testien osiot ja mitä koiran käytös niissä tarkoittaa. Laitan tähän seuraavaksi osan niistä.

"Testin alussa Karu tuli oma-aloitteisesti tervehtimään testaajaa. Se on luoksepäästävä ja hyväksyy vieraan ihmisen, mutta ei osoita suurta kiinnostusta vierasta ihmistä kohtaan." 

"Sylinteritestissä koira opetettiin ensin syömään makupala päistä, ja sen jälkeen tilanne muuttui siten, että koira saikin nähdä palkkion. Hyvän itsehillinnän omaava koira pysyttelee pääasiassa juuri oppimassaan tavassa saada palkkio, kun taas koira, jonka on vaikea vastustaa impulsseja, innostuu helposti nähdessään palkkion ja pyrkii siihen käsiksi suorinta tietä lasin läpi.

Karu käyttäytyi sylinteritestissä impulsiivisesti. Palkkio näköärsykkeenä häiritsi koiraa paljon; Karu yritti ottaa ruokaa toistuvasti lasin läpi, siitä huolimatta, että se oli juuri oppinut ottamaan ruoan sylinterin avoimen päädyn kautta. Aikaisemmissa tutkimuksissa sylinteritestin onnistumisprosentti on koirilla ollut keskimäärin 79 % ja susilla 77 % - Karulla tämä oli 50 %. Karu suoritti tehtävän motivoituneesti, se ei jännittänyt sylinteriä. " 

Sylinteri-tehtävässä Karu käyttäytyi impulsiivisesti. Muissa testiosioissa ei kuitenkaan paljoakaan ilmennyt itsehillinnän haasteita."

Sylinteritestin tulos

"Karu lukee ihmisen kommunikointia erittäin hyvin saaden 83 % oikein ELEET -osiosta. Välittömien osoituseleiden ja katseen suunnan seuraaminen oli Karulle helppoa, viiveellisen kädenosoituksen ymmärtäminen selvästi vaikeampaa. Tässä Karulle haasteellisemmassa eletyypissä koiran motivaatio laski ja sen oli vaikeampaa keskittyä."

Eleiden ymmärtäminen

V-aitatehtävässä koiran näkee herkun aidan läpi ja sen on käveltävä herkusta poispäin jotta pääsee sen luokse. Koirilla kestää keskimäärin 20-40 sekuntia ratkaista tehtävä. 

"Karu ratkaisi tehtävän nopeasti 25 sekunnissa. Aluksi Karu kysyi hetken apua, mutta heti kannustuksen jälkeen se meni seuraan aidan sisälle. Karu ei kiihtynyt / turhautunut tilanteessa eikä jännittänyt aitaa." 

"Saisinko apua kun ei raapimalla päässy läpi?"

"Ai kiertämällä pääsikin kätevästi!"

Mahdottomassa tehtävässä koiralle ensin opetetaan, että rasiasta saa herkun. Sen jälkeen rasia suljetaan niin, että koiran on mahdotonta saada sitä sieltä. Kaksi minuuttia seurataan, mitä koira tilanteessa tekee.

"Karu yritti jonkin aikaa avata rasiaa omatoimisesti (25 % ajasta) mutta luotti enemmän yhteistyötön pyrkien ratkaisemaan mahdottoman tehtävän enimmäkseen ihmisiltä apua pyytäen (68 % ajasta, makasi laatikon luona). Karu ei juurikaan hylännyt tehtävää (7 % ajasta), vain hetkittäin se haisteli lattiaa mutta ei lähtenyt pois rasian luota."

"Avaisitko nyt vaan tän rasian mulle kiitos?"

Mahdoton tehtävä

Muistitehtävässä Karu suoriutui keskimääräisesti, onnistuen kaksi kertaa neljästä. "Testi vaatii paitsi hyvää muistia myös kykyä keskittyä ja kykyä odottaa. Välillä Karu oli vaikeaa malttaa odottaa ja se turhautui (peruutteli, puri käsiä)."

Muistitehtävän tulos

"Kaiken kaikkiaan Karu on aktiivinen ja kiinnostuneesti uusiin asioihin suhtautuva koira, jolle ihmisen tulkitseminen on selvästi helppoa." 

Talvipäivien touhuiluja

Käytiin pitkästä aikaa kävelyllä naapurin koirakavereiden, Veken ja Laran sekä omistajien kanssa. Karun ensimmäinen vieraan koiran kohtaaminen oli kiltin Veken kanssa ja he ovat ystäviä edelleen. Molemmat haluaisivat painia, mutta kokoero ja Veken (ja no Karunkin) nivelvaivojen vuoksi se on mahdotonta. Onneksi lenkkeily onnistuu ilman painimistakin, yhdessä haistellen ja merkkaillen ja pusutellen. Lara jännittää Karua ja he pitivät hajuraon kävellessä. Laitankin tähän kuvat Karun ja Veken viimeisimmältä kävelyltä sekä ensitapaamisesta.

Tuunasin mömpetille myös kinnertukea. Olen muokannut sitä monesti, mutta nyt tuntuu että se olisi sopiva. Se ei estä kinnertä yliojentumasta, mutta tukee jalkaa ja joustaa. Se ei estä myöskään Karua esim. istumasta, eikä se tunnu muutenkaan tuota häiritsevän. Kinnertueksi olen ostanut Back on track tuet käytettynä, Taitukea ollaan kokeiltu mutta se ei sopinut tuolle sitten ollenkaan (valui eikä tuntunut tukevan kinnertä). Ei tuo BOT-tukikaan sellaisenaan ole hyvä, mutta sitä on helppo muokata. Vasen jalka on aika ok enkä koe että siihen tarvitsee tukea, mutta oikeassa jalassa tukea on hyvä välillä pitää.

Tilasin Karulle 3m hihnan, se oli oikein hyvä ostos. Ison koiran kanssa pitkä hihna antaa mukavasti liikkumatilaa. Samalla tuli tilattua Karulle urosvyö. Koko oli isoin XL, mutta silti nipinnapin menee tuon mahan ympäri. Sitäkin on kyllä helppo tuunata tarvittaessa. Lisäksi vielä uuden harjan ostin ja kylläpä nyt lähtee mukavasti irtokarva! Olin myös mielissäni kun edullisesti sain lammasherkkuja, jotka ovat 100% lammasta. No, Karu oli sitten hieman eri mieltä... :D Taisi maistua vähän oudolle, kun ei kelpaa kuin pitkin hampain syötynä.

Karun ruokavalio on nykyisin lähinnä sika-nautaa ja pellavansiemenrouhetta. Välillä jotain vähän vaihdellen. Erityistä herkkua on erilaiset kalat ja ne menee ruokakupista ensimmäisenä. Nappuloita ei ole saanut aikoihin, kun niistä meni maha sekaisin ja tuli kutinaa. Nappulat kyllä aina välillä houkuttelee, helppouden ja vaihtelun vuoksi. Olen yhdistänyt riisin ja jonkun viljan Karun oireisiin. Otin sitten riskin ja hankin pienen pussukan nappulaa, jossa ei ole kanaa, eikä viljoja tai riisiä, vaan perunaa. Ainoana lihana possu. Noh, annettiin sitten Karun maistella ja ne onkin tällä hetkellä Karun lemppariherkkuja! Eipä sitten viitsi perusruoan oheen antaa, kun palkkana on ihan ykkösjuttu. Ei ole ilmennyt kutinaa eikä löysää kakkaa, joten kannatti kokeilla!

On ollut nyt ikävän liukasta ulkona, eikä ole viitsinyt tehdä ulkona kauheasti ylimääräistä ettei tulisi liukastumisia itselle tai Karulle. Onneksi olin kaapista löytänyt lahjakortin erääseen koirahalliin, lahjakortti oli vuodelta 2017, mutta kuulemma ihan käyttökelpoinen edelleen oli! Varattiin sinne sitten tunteroinen ja mukaan nappasin naapurin tyttökoirineen, Murun ja Rimman.

Halli oli ihanan iso ja siellä oli agilityrata valmiina, jota naapuri sitten hyödynsi. Tehtiin myös pieni hoopersrata, jota me kaikki harjoiteltiin. Karun kanssa ensimmäinen käynti hallilla oli aika kaaosta, Karu tottakai oli todella kiinnostunut ympäristöstä eikä oikein kuunnellut. Pitihän Karun päästä kertomaan tyttökoirille olleensa paikalla. Luojan kiitos olin ostanut urosvyön, Karu nimittäin kerkesi nostamaan koipeaan muutamaan otteeseen ja ilman mun komentelua olisi nostanut jalkaa varmaan ainakin kymmenen kertaa... Pieni epätoivo siinä iski, mutta kun Karu oli päässyt autoon tauolle, seuraava kerta menikin jo paremmin. Tehtiin hoopersia siinä vähäsen ja Karu näytti jo vähän väsyneeltä, joten pidettiin taas tauko. Tultiin sitten viimeisen kerran halliin ja Karu sai hirveät hepulit! Oli mukava katsoa kun Karu hyödynsi koko tilaa ja päästeli menemään oikein kunnolla. :) Leikittiin siinä yhdessä hetki ja otettiin luoksetuloharjoituksia. Siihen olikin sitten hyvä lopetella, kun jäi kaikille hyvä mieli. Karu olikin aivan poikki koko loppupäivän!

Murrosikäinen

Karun kiinnostus tyttöjä kohtaan on yltynyt ja pienestä pallerosta alkaa kehittyä aikuinen mies. Karu on alkanut itkemään sisällä kun näkee ikkunasta koiria, etenkin naapurin tyttöjä. Lisäksi ulkona pissoja haistellaan ja nuoleskellaan oikein urakalla, välillä ei meinata päästä eteenpäin kun on niin ihanat aromit. Karun pippelistä erittyy jotain vaaleaa eritettä ja Karu nuoleekin sitä ahkerasti. Saatiin lääkäristä ohje huuhdella esinahkaa runsaasti laimennetulla betadinella kaksi kertaa päivässä. Olin aikaisemmin huuhdellut hieman kerran päivässä ja sekin kyllä tuntui jo auttavan. Onneksi eritettä ei tule mitään valtavia määriä.

Noseworkissa sisätiloissa Karu merkkasi tekokasviin.... Ennen meitä oli käynyt nuuskuttelemassa juoksuinen tyttö, joten luulen että hänelle Karu jätti viestin. Urosvyö lähti heti hankintalistalle.

Karu painaa jo 48kg! Luulin, että paino jäisi 46kg kun siinä se jo hetken aikaa pyöri. Karu ei kuitenkaan ole lihava, joten luulen että hormonitoiminnan kiihtyessä myös lihakset ovat alkaneet kasvaa. Saa nähdä tuleeko tuosta viisikymmentäkiloinen.

Karu tykkää kalasta. Savumuikut maistuivat herkulta ja ruokakupista lohi hävisi ennen lihaa. Pitää seurailla hiivan tai kutinan varalta, mutta tällä hetkellä näyttäisi siltä että kalat sopivat ruokavalioon kaikin puolin.

Karu 1v

13.1.2024 Karu syntyi tähän maailmaan Juno-siskonsa kanssa. Karu oli erittäin odotettu ja toivottu. Kiran kuoleman jälkeen elämä oli ollut todella raskasta, mutta Karun syntymä toi taas toivoa, iloa ja jaksamista. Oli mukavaa olla seuraamassa Karun elämää alusta alkaen, ja luovutusikää tulikin odotettua kuin kuuta nousevaa. Karu oli täydellinen pienen pieni pallero.

Karun kotiuduttua otin valtavat paineet etenkin sosiaalistamisesta ja muistankin pentubluesin joka minulle kehittyi. Täytin kalenterin kaikesta tekemisestä mutta yritin huolehtia myös lepopäivistä. Osasin sitten vähän rauhoittua kun huomasin että Karuhan on ihan hyvä tyyppi jo luonnostaan. Sitten tulikin terveyshaasteet.

Kira oli sairastellut paljon, etenkin kun ikää oli tullut. Joten Karun kanssa oli aluksi mukavaa, kun sai vain elää tavallisen koiranomistajan elämää. Kun kintereet alkoivat yliojentumaan ja lonkkavika todettiin, oli se kova paikka. Tavallisen koiranomistajan arki loppui siihen. Alkoi jumpat, lääkitykset, seuranta, kontrollit... Harrastussuunnitelmat menivät uusiksi. Samaan aikaan piti kuitenkin sosiaalistaa ja yrittää nauttia elämästäkin.

Minä uuvuin totaalisesti. Kiran poismeno, paineet Karun pentuajasta ja työssäkäynti yhdistettynä arkeen, joka oli täynnä Karun terveyden tarkkailua ja hoitoa, oli liikaa. En kerennyt palautumaan missään vaiheessa. Karun muljuavat kintereet muistuttavat koko ajan sairaasta koirasta ja suoraan sanottuna myös hävettävät. Onneksi olen päässyt itse asiassa eteenpäin eikä me olla lukittuna vain neljän seinän sisälle. Nyt voisin sanoa että pahin on ohi, mutta minun toipuminen tulee olemaan pitkä prosessi. 

Karulla menee sen sijaan nyt hyvin. Karu on iloinen, onnellinen, höpsö, seikkailunnälkäinen ja ennen kaikkea kivuton. Häntä ei haittaa vaikka kintereet menisivätkin miten sattuu. Karu osaa lohduttaa minua ja tykkää läheisyydestä. Hän tykkää harrastaa noseworkia ja haluaa tehdä kaiken yhdessä. Karu on menossa mukana mitä ikinä keksitäänkin ja tykkää hassutella. Karun mielestä yksi parhaista asioista on ottaa suuhun esim. sukka tai tyyny ja lähteä karkuun. Nännikumin kanssa leikimmekin tätä jahtaamisleikkiä sallitusti.

Karu on aivan äärimmäisen rakas koira, vaikka välillä onkin vaikeaa. Karu kuitenkin auttoi minua pääsemään jaloilleni Kiran kuoltua. Karulla on sydän täyttä kultaa. Aion tarjota Karulle niin hyvän elämän kuin vaan pystyn, oli Karun elämä sitten lyhyt tai pitkä.

Hyvää syntymäpäivää rakas mömpelipömpeli <3

Märkäruokakakku, jossa maksasta askarreltu "1v" ja rouhetikku kynttilänä.

Uusivuosi, treffailua ja nosea

Karun ensimmäinen uusivuosi meni oikein mukavasti. Käytettiin Karu pissillä uudenvuodenaattona ennen kello kuutta, mutta eikös paukuttelu oltu jo aloitettu. Karua se ei onneksi haitannut. Sisällä ihmetteli ulkoa kuuluvia paukkeita, mutta alkoi kuitenkin nukkumaan. Keskiyöllä heräsi taas ihmettelemään, mutta kun huomasi että kummempaa ei tapahdu, meni jatkamaan uniaan. Pääsi ulos taas kahdelta, jolloin vähän edelleen paukkui, mutta ei niistäkään välittänyt.

"En jaksa välittää paukkeista"

Karu pääsi naapurin tyttöjen, Murun ja Rimman, kanssa taas vähän ulkoilemaan. Tehtiin vajaan tunnin kävely, kaikki hihnassa. Aluksi pidin Karulla kuonopantaa, mutta otin sen sitten aika nopeasti pois, kun osasi kulkea nätisti. Kävely meni yllättävän hyvin, kaikki haistelivat omia juttujaan ja kulkivat nätisti eteenpäin. Takaisin tullessa Karua alkoi sitten tytöt kiinnostaa vähän enemmän ja koko ajan se olisi halunnut olla tyttöjen kanssa. Karu ei vaan ymmärrä että painaa niin paljon ja helposti astuu näiden päälle joten pidetään pieni etäisyys. Välillä kuitenkin haistelivat toisiaan todella nätisti ja yhdessä vaiheessa Karu otti kävyn ja yritti saada tytöt leikkimään käpyhippaa (sydämeni suli tästä). Valitettavasti en kuvia muistanut ottaa kävelyltä... Mutta todella hyvä kävely oli kaiken kaikkiaan ja kunhan käydään useammin niin uskon että koko ajan helpompi on Karun kanssa kulkea. Oli niin mukava nähdä kuinka nätisti Karu kohtelee tyttöjä, on kiltti ja tykkää haistella, mutta tosiaan innokkuus tuottaa haasteita.

"Huh huh! Oon ihan poikki treffeistä!"

Nosessakin menee edelleen hyvin! Ihan oikeita (helppoja) kätköjä päästiin viime treeneissä etsimään useampikin, Karu löysi kaikki. Karun ilmaisu on nyt pieni haaste ja asia mitä pitää treenailla ahkerasti. Karu nimittäin antaa katsekontaktin kun löytää kätkön, mutta se on sellainen sekunnin mittainen. Eli lähdetään rakentamaan vähän pidempää katsekontaktia ilmaisuun. Lisäksi se treeneissä ilmaisun lisäksi alkoi aina steppailemaan, joten pyritään myös siihen, että ilmaisussa katsekontakti tapahtuu paikallaan, ei steppaillen. Vielä pari treenikertaa on jäljellä tässä ryhmässä ja sitten haetaan valmennusryhmään, joka olisi joka toinen viikko.