Kesäkuulumiset ja ruokapohdintaa

Kevät meni hujauksessa. Koulun kanssa oli aivan liikaa hommaa, mutta nyt olen jo hyvin ansaitulla kesälomalla! Kira ja marsut ovat edelleen menossa mukana aivan kuten ennenkin, Kiralta ajelin turkin noin kuukausi sitten ja virtaa on sen jälkeen piisannut. Uimassakin Kira on jo monesti käynyt. Marsujen sielunelämää en tosin ymmärrä. Kun ne haettiin meille vanhemmilta takaisin kaupunkiin helmikuussa, Tibi oli aivan hirveä Friidua kohtaan. Se puri ja jahtasi Friidua aivan koko ajan. Friidu oli kauhusta kankeana vain yhdessä piilossa päivät pitkät, joten mun piti erottaa ne aidalla. Ne näkivät edelleen toisensa ja pääsivät nenäkkäin haistelemaan. Ratkaisu oli oikea, sillä Friidu rohkastui sen jälkeen ja teki hepulispurtteja. Nyt kun marsut tuotiin jo takaisin kesälomalle vanhemmilleni niin ihme tapahtui: täällä ne ovat taas hyviä kavereita, eikä niitä pidä erottaa aidalla. Ihan kummallisia tyyppejä. :D

Kiran ruokahommelit ovat vähän sekalaiset. Olin monesti tehnyt Kiralle lisäravinnepallot, eli kun Kiralle antoi yhden sellaisen päivässä niin se sai tarvittavat lisät. Nyt en niitä ole kerennyt pitkään aikaan tekemään niin Kira on saanut lihaa + nappuloita 50/50 ja niin varmaan mennään nyt jonkin aikaa. Nappulaksi vanhemmat ovat ostaneen milloin mitäkin, nyt kävin itse eläinkaupasta hakemassa päiväysnappuloita. Kira siis kyllästyy tosi helposti nappuloihin eikä oikeastaan samaa nappulaa kannata hankkia kahta kertaa. Viimeisimpänä on ollut Golden Eaglea, Dagsmarkia ja Barking Headsia. Nyt sitten kokeillaan Pure naturalia. Kaikki nappulat sopivat Kiran vatsalle, joten siitä ei tarvitse huolehtia. Kunhan vain maistuisi. Lihana sitten luutonta broileria ja nautaa, sekä rasvaista possua (Kira taas hilseilee kovasti). Naudanmahaa herkuksi ja rustoja hampaiden huoltoon aina silloin tällöin. Pakkasessa on myös epämääräisiä lihapusseja, en muista mitä olen ostanut mutta jotain lihaa ja niitä sitten pussitellut. :D Eivät oikein meinaa kelvata neidille, joten kokeillaan aina välillä että milloin kelpaisi. Kira on niin hemmoteltu täällä vanhemmilla, enkä mä ole pystynyt siihen kauheasti vaikuttamaan.

Naudan rusto, söisikö vai piilottaisiko?

Kiran kanssa olisi kiva käydä mätsäreissä mutta tällä hetkellä on passi hukassa. Lisäksi olisi kiva myös harrastaa rally-tokoa mutta se idea ei ole oikein saanut tulta alleen. Ollaan käyty sitten koirakavereiden kanssa ulkoilemassa ja se onkin ollut oikein kivaa aktiviteettia. Pitäisi nyt skarpata tuon kuvailemisenkin suhteen niin saisi tänne blogiinkin jotain muita kuin pelkkiä kännykkäkuvia. :) 

Update

Alkuvuosi on mennyt kiireisesti. Olin lomailemassa ulkomailla ja tammikuu meni työharjoittelussa, mutta nyt onkin tasaista koulunkäyntiä sitten kesään asti. Kira ja marsut ovat olleet vanhemmilla hoidossa joulukuusta asti mun menojen takia, mutta nyt alkaa tilanne rauhoittumaan ja käydään viikonloppuna hakemassa marsut kotiin. Kira saa jäädä toistaiseksi vanhemmilleni, sillä siellä Kira nauttii olostaan kun saa vahtia omaa pihaa ja joku on koko ajan kotona. Ja vielä nyt kun tiet alkavat sulaa ja ovat täynnä hiekkaa, Kira ei tykkää lenkkeilystä ollenkaan. Täällä kaupungissa metsäpolutkin ovat automatkan päässä, joten en viitsi ainakaan vielä Kiraa tänne ottaa.

Tibin haava ei parantunut heti silloin joulukuisen eläinlääkärireissun jälkeen, vaan sitä jouduttiin käyttämään uudestaan eläinlääkärissä, jotta saatiin antibiootti. Koska olin reissussa, täytyi vanhempien hoitaa haavaa ja Tibi ei ollut tästä mielissään. Isä sai kokea osansa Tibin puruvoimasta ja tämän jälkeen käsittely tapahtui rukkasten kanssa. Mutta loppu hyvin kaikki hyvin, nyt on haava ollut parantuneena jo pitkän tovin ja Tibi ja isä ovat taas kavereita. :)

Ja vaikka tänne en muistanutkaan kirjoittaa Kiran synttäreistä, niin kyllä niitä juhlittiin pienimuotoisesti metsälenkillä ja herkuilla. Rakas täytti ystävänpäivänä 14.2.2019 kokonaiset 9 vuotta!

Kiran lemppari vahtipaikka

Vuoden toiveet ja tavoitteet

Viime vuoden tavoitteet Kiran kanssa:

• Käydään rally-tokon voittaja-/mestariluokissa nollakoirakkona

• Harjoitellaan rally-liikkeitä enemmän itsenäisesti

• Pelot vähemmäksi
  Käydään enemmän keskustassa ja sen tuntumassa vain oleskelemassa ja totuttelemassa ääniin. Tarvittaessa Sileo-lääkettä helpottamaan oloa.
  Pyritään saamaan juna- ja bussipelko parempaan hallintaan Sileon avulla.

• Kesällä turkin trimmaus

• Verinäytekontrolli vuoden lopussa ja hematurian tarkkailua
  Ja tietty hartaasti taas toivon että pysytään kaikki terveenä!

Rally-tokoa ei tehty tänä vuonna varmaan yhtään. Se on harmi, sillä moneen kertaan haaveilin kurssille ilmottautumisesta. Rallyn innostusta karsi se, että ei oltaisi kisailtu kertaakaan, sillä en lisenssiä halua ostaa. Mutta huomasin puolivahingossa että sääntöjä muutetaan: käytösruutu ilmeisesti lähtee ja jotkin kyltit muuttuvat/niitä tulee lisää. Tämä voisi tuoda lisää motivaatiota treeneihin!

Ei oikeastaan olla pelkoja saatu sen vähemmäksi kuin niitä nykyäänkään on. Ei ole ollut juurikaan bussimatkoja, enkä ole muistanut käydä Kiran kanssa vilkkaimmilla paikoilla totuttelemassa ääniin. Mutta ei Kira ole pelännytkään kun ei ole ollut noita pelottavia asioita sen elämässä.

Kesällä Kiran turkki trimmattiin hienoksi, mutta terveinä ei ole tämä lauma pysynyt. Verinäytekontrolli tuli etuajassa kun piti patti poistaa, joka osottautuikin maitorauhaskasvaimeksi. Sitten Diiva piti lopettaa. Tibinkin lopetus oli lähellä, onneksi kuitenkin selvittiin siitä säikähdyksellä. Ihan terve Tibi ei vielä ole, pienen pieni lähes olematon reikä vielä haavan päällä on, josta puristessa tulee pieni määrä mätää. Joka päivä tilanne on kuitenkin hitusen parempi.

Ensi vuoden tavoitteet ja toiveet

Asetan vain yhden tavoitteen: alan jumppaamaan Kiraa vähintään kerran viikossa fyssarin antamilla jumppaohjeilla. Niistä kun selkeästi oli Kiralle apua ja haluan Kiran pysyvän vetreänä. Kaikki muu tämän lisäksi on extraa: rally-tokon (tai jonkun muun lajin) kurssille ilmottautuminen. Ja kesällä taas turkki trimmataan.

Hartaana toiveena jälleen, että jos pysyttäisiin terveenä. En oleta tämän toteutuvan, kun tuntuu että kaikki vaivat tulee jotenkin just mun eläinlaumalle. Mutta aina saa toivoa, eikö niin. :)

Iloisia uutisia!

Pari päivää sitten Tibin haavaa putsatessa huomasin sieltä tulevan valkeaa tahnaa. Masennuin entistä pahemmin, nytkö se haavakin on tulehtunut kasvaimen päällä? Olin musertunut ja ajattelin että Tibi täytyy jo lopettaa nyt perjantaina kun on haavakontrollikin. Ennen kontrolliaikaa tunnustelin vielä kertaalleen pattia - se oli lähes kokonaan poissa? Olin aivan ihmeissäni, eihän kasvain voi tuosta vaan kadota? Onko se edes kasvain?

Ajomatka eläinlääkäriin tuntui piinaavan pitkältä kun halusin vain saada selvyyden tilanteeseen. Paikalle päästyämme eläinlääkäri sanoi jäljellä olevan patin olevankin edelleen se lankareaktio ja siinä on vain paise! Ohutneulanäytteen vastauskin oli tullut: märkivä tulehdus, ei kasvainsolukkoa. Tämä oli niin suuri helpotus että sitä tunnetta ei voi sanoin kuvailla. Tuli siellä tirautettua pari ilon kyyneltäkin.

Eläinlääkäri sanoi, että on hienoa kun haava pysyy auki, niin se mätä pääsee sieltä ulos. Samanlaista putsausta vaan kuin aijemmin ja vähän töhnän puristelua niin eiköhän tämä tästä. Tosi pieni se paise enää on että eiköhän se kohta siitä jo parane. :)

Samalla käynnillä pyysin lääkärin tsekkaamaan Friidun munasarjakystien varalta kun sen vatsa on niin pömppö, ja mittaamaan silmänpaineen kun toisessa silmässä on ilmeisesti osittain kalkkeumaa ja se näyttää pullottavalta. Vatsasta ei löytynyt mitään poikkeavaa ja silmätkin ovat kunnossa, joten nyt voin hetken hengähtää ja nauttia marsujen olemassaolosta enkä vain huolehtia että onko niillä kaikki hyvin. :)

Olen niin onnellinen! Niiiiiin onnellinen!!!

Myös Tibin aika käymässä vähiin?

Muutama päivä leikkauksesta Tibin haava alkoi turvota ja sieltä törrötti lankaa. Tibi myös puri haavaansa. Kävimme siis eläinlääkärissä ennen varattua kontrolliaikaa, jolloin saatiin antibiootti mukaan ja diagnoosiksi lankareaktio.

Vajaa viikon kuluttua turvotuksessa ei näkynyt mitään muutosta parempaan päin, mutta Tibi jätti haavan rauhaan joten odoteltiin rauhassa kontrolliaikaa. Kuitenkin eilen, jolloin leikkauksesta oli kulunut 10pv, Tibi oli repinyt koko haavan auki, jolloin patin kohdalla oli suuri ammottava verinen aukko. Eikun heti soitto lääkäriin ja lähdettiin siellä samantien käymään.

Nyt diagnoosi olikin huonompi. Eläinlääkäri oli sitä mieltä, että patti on kasvanut takaisin, eikä kyseessä olekkaan lankareaktio. Ennuste on huono. Otettiin kuitenkin ohutneulanäyte patista ja tulokset saadaan 10pv kuluttua. Jos se on pahalaatuinen aggressiivinen patti, mitään ei ole tehtävissä.

En laita tänne kuvaa haavasta, sillä se on aika ilkeän näköinen. Sitä hoidetaan nyt avoimena ja putsaan sen 3 kertaa päivässä. Antibioottia ja kipulääkettä jatketaan. Huoli on suuri ja sydämeni on aivan säpäleinä. Pitääkö Tibikin lopettaa jo nyt?

Eläinlääkäri ei antanut kauheasti toivoa vaan sanoi että Tibi pitää lopettaa jos kasvain on pahanlaatuinen. Mutta mitä tehdä Friidulle jos Tibi joudutaankin lopettamaan? En halua että Friidu jää yksin, mutta en halua antaa sitä myöskään pois, koska se on niin arka (muutto uuteen kotiin ja tutustuminen uusiin marsuihin samaan aikaan voisi olla järkytys). En halua ostaa uutta marsua, sillä nämä tulee olemaan viimeiset. Pakko yrittää löytää lainamarsu, jonka voi palauttaa takaisin omistajalle kun Friidun aika koittaa. Muutakaan en keksi.

Tibin patin poisto

Niinhän siinä kävi, että patti oli kasvamaan päin. Tänään se sitten leikattiin pois ja operaatio meni hyvin. Nyt Tibi on aineissa ja kävelee miten sattuu, mutta on jo syönyt ja tuossa vähän repi aitaakin. Yllättävän reipas tilanteeseen nähden. Tibi on siis erotettuna Friidusta, eikä Tibi pääse purulaatikkoon niin sitä varmaan tympii ja siksi repi aitaa. :D Haava on tosi siisti eikä kovinkaan iso. Tibi saa kipulääkettä vielä kolmena seuraavana päivänä ja haavakontrolli on 10.pv päästä.

Marsuhuolia jälleen

Tiistaita huomasin aivan vanhingossa kun Tibiä nostin, että sillähän on suuri röpelöreunainen patti, joka lähtee nisästä ja jatkuu taaksepäin. Sain onneksi eläinlääkäriajan jo seuraavalle päivälle ja vieläpä samalle lääkärille joka hoiti Diivaa.

Lääkäri totesi heti alkuunsa että ompa patti iso ja hankalassa paikassa. Hän sanoi että jos olisi oma marsu, niin seurailisi ja jos yhtään tuntuu että olisi kasvanut niin sitten leikattaisiin pois heti. Patti on luultavasti kasvain eikä rasvapatti sen muodon ja kiinnittymisen vuoksi. Pelkona on että se on pahalaatuinen ja lähettää etäpesäkkeitä. Mutta lääkärin tunnusteli Tibin eikä muita poikkeavuuksia löytynyt ja imusolmukkeet tuntuivat myös normaaleilta.

Nyt yritän siis olla sörkkimättä pattia joka päivä ja katson kasvaako se. Luulen kyllä että se kasvaa, koska se oli kerinnyt kasvaa niin isoksi mun huomaamatta. Mutta eihän sitä tiedä jos kasvu onkin jo pysähtynyt. Seuraillaan siis.