Myös Tibin aika käymässä vähiin?

Muutama päivä leikkauksesta Tibin haava alkoi turvota ja sieltä törrötti lankaa. Tibi myös puri haavaansa. Kävimme siis eläinlääkärissä ennen varattua kontrolliaikaa, jolloin saatiin antibiootti mukaan ja diagnoosiksi lankareaktio.

Vajaa viikon kuluttua turvotuksessa ei näkynyt mitään muutosta parempaan päin, mutta Tibi jätti haavan rauhaan joten odoteltiin rauhassa kontrolliaikaa. Kuitenkin eilen, jolloin leikkauksesta oli kulunut 10pv, Tibi oli repinyt koko haavan auki, jolloin patin kohdalla oli suuri ammottava verinen aukko. Eikun heti soitto lääkäriin ja lähdettiin siellä samantien käymään.

Nyt diagnoosi olikin huonompi. Eläinlääkäri oli sitä mieltä, että patti on kasvanut takaisin, eikä kyseessä olekkaan lankareaktio. Ennuste on huono. Otettiin kuitenkin ohutneulanäyte patista ja tulokset saadaan 10pv kuluttua. Jos se on pahalaatuinen aggressiivinen patti, mitään ei ole tehtävissä.

En laita tänne kuvaa haavasta, sillä se on aika ilkeän näköinen. Sitä hoidetaan nyt avoimena ja putsaan sen 3 kertaa päivässä. Antibioottia ja kipulääkettä jatketaan. Huoli on suuri ja sydämeni on aivan säpäleinä. Pitääkö Tibikin lopettaa jo nyt?

Eläinlääkäri ei antanut kauheasti toivoa vaan sanoi että Tibi pitää lopettaa jos kasvain on pahanlaatuinen. Mutta mitä tehdä Friidulle jos Tibi joudutaankin lopettamaan? En halua että Friidu jää yksin, mutta en halua antaa sitä myöskään pois, koska se on niin arka (muutto uuteen kotiin ja tutustuminen uusiin marsuihin samaan aikaan voisi olla järkytys). En halua ostaa uutta marsua, sillä nämä tulee olemaan viimeiset. Pakko yrittää löytää lainamarsu, jonka voi palauttaa takaisin omistajalle kun Friidun aika koittaa. Muutakaan en keksi.

Tibin patin poisto

Niinhän siinä kävi, että patti oli kasvamaan päin. Tänään se sitten leikattiin pois ja operaatio meni hyvin. Nyt Tibi on aineissa ja kävelee miten sattuu, mutta on jo syönyt ja tuossa vähän repi aitaakin. Yllättävän reipas tilanteeseen nähden. Tibi on siis erotettuna Friidusta, eikä Tibi pääse purulaatikkoon niin sitä varmaan tympii ja siksi repi aitaa. :D Haava on tosi siisti eikä kovinkaan iso. Tibi saa kipulääkettä vielä kolmena seuraavana päivänä ja haavakontrolli on 10.pv päästä.

Marsuhuolia jälleen

Tiistaita huomasin aivan vanhingossa kun Tibiä nostin, että sillähän on suuri röpelöreunainen patti, joka lähtee nisästä ja jatkuu taaksepäin. Sain onneksi eläinlääkäriajan jo seuraavalle päivälle ja vieläpä samalle lääkärille joka hoiti Diivaa.

Lääkäri totesi heti alkuunsa että ompa patti iso ja hankalassa paikassa. Hän sanoi että jos olisi oma marsu, niin seurailisi ja jos yhtään tuntuu että olisi kasvanut niin sitten leikattaisiin pois heti. Patti on luultavasti kasvain eikä rasvapatti sen muodon ja kiinnittymisen vuoksi. Pelkona on että se on pahalaatuinen ja lähettää etäpesäkkeitä. Mutta lääkärin tunnusteli Tibin eikä muita poikkeavuuksia löytynyt ja imusolmukkeet tuntuivat myös normaaleilta.

Nyt yritän siis olla sörkkimättä pattia joka päivä ja katson kasvaako se. Luulen kyllä että se kasvaa, koska se oli kerinnyt kasvaa niin isoksi mun huomaamatta. Mutta eihän sitä tiedä jos kasvu onkin jo pysähtynyt. Seuraillaan siis.

Diiva 30.4.2013-26.10.2018

Rakas Diiva on nyt poissa. Eläminen ilman kipulääkettä ei enää onnistunut. Lopetus tapahtui rauhallisesti ja Diiva haudattiin edesmenneiden marsujeni, Mustiksen ja Tuppuran viereen. Loppuun asti Diiva sai olla pirteä ja iloinen kun kivut pidettiin minimissään. Annettiin myös paljon herkkuja.

Tuntuu että Friidu ja Tibi ovat hämmentyneitä tästä tilanteesta. Viikonloppuna ne olivat todella hiljaa ja nyt Tibi on alkanut kiusata Friidua oikein urakalla. Varmaan selvittelevät välejään kun pomo on poissa. Toivottavasti niistä tulisi vielä kavereita keskenään.

Lepää rauhassa Diiva.

Diivan aika on käymässä vähiin

Käytin Diivaa tänään lääkärissä outojen oireiden vuoksi. Muuten Diiva on ollut oma itsensä, mutta se on usein pörheänä pallona paikoillaan tai on syönyt paljon pahvia/mattoa/muuta epätavallista. Lisäksi papanat ovat alkaneet pienentyä.

Eläinlääkärissä lääkäri tunnusteli Diivan vatsan ja sieltä löytyi todennäköisin syy, suuret munasarjakystat. Hampaatkin katsottiin, mutta ne olivat ok. Hoitokeinona on leikkaus, mutta siihen ei lähdetä Diivan korkean iän vuoksi. Nyt ollaan siis kotona kipulääkkeillä ja katsotaan miten ne lähtevät auttamaan. Diiva on onneksi ollut muuten pirteä ja huutaa ruokaa usein eikä ole piilossa normaalia enempää. Kuitenkin luulen että Diivalla ei ole paljoa aikaa jäljellä. En halua odottaa siihen pisteeseen että Diiva on kivuissaan mökin perällä eikä suostu syömään. Siksi on vaikea löytää oikea aika lopetukseen.

Mun olo on aivan kamala. Tiesin että rakkaista palleroista luopuminen tulee olemaan raskasta, mutta aina se sattuu enemmän kuin on ajatellut.

Diiva on niin rakas.

Kiran rakennekuvia ja muita syksyisiä kuvia

Kira on kuvissa 8v 7kk ja paino on sopiva.

Passikuva. :)

Ja sitten muita syksyisiä kuvia (vierailevana tähtenä pumi Sera):

Hilsettä pukkaa, rasva avuksi

Kiralla on turkki muuttunut sterilaation jälkeen huonompaan suuntaan, mikä ei tullut yllätyksenä. Nuorena turkki oli kiiltävä, karhea ja takuton. Vanhemmiten se on mennyt "höttöisemmäksi", eli siis takkuuntuu helposti, eikä ole niin kiiltävä. Turkin ajelu kesäksi teki siitä tosi helppohoitoisen, mutta silloin huomasin toisenlaisen asian: iho hilseili joka puolelta. Ja paljon! Tämä hieman hämmenti, joten päätin kokeilla pestä Kiran pariinkin otteeseen vanhalla hilseshampoolla. Tämä tepsii päivän, jolloin taas hilsettä pukkasi pintaan. Kiran ruokapuolikin on ollut kunnossa siinä mielessä, että olen tehnyt sille nyt kesän ajan itse lisäravinnepullia. Olen sekoittanut erilaisista lisäravinnepurnukoista (d-vit., e-vit., sinkki, omegat, kalsium, merilevä, magnesium) päivän vitamiinipläjäyksen yhteen pullaan (broilerin jauhelihaan), ja päivittäin Kira siis saa tämmöisen pullan. Teen isomman satsin kerralla, joten vanhempien ei tarvitse miettiä mitä antaa Kiralle, kunhan se vain saa yhden tekemäni pullan ja lihaa, sekä tarvittaessa lisäksi nappuloita tai vaikka luun.

Hetki meni miettiessä että mikä on pielessä, kunnes tajusin että olen evännyt Kiralta riittävän rasvan saannin. Steriloinnin jälkeen Kiran ruokavalio on ollut vähärasvainen, ilmeisesti liian vähärasvainen. Kävin heti ensi töikseni hakemassa Maukkaan lihaista rasvaa pari pötköä vähärasvaisten lihojen kyytipojiksi. Pilkoin pienempiin pusseihin ja sanoin vanhemmille ennen opiskelujen alkamista, että syöttävät sitäkin lihaa perus lihojen ohella.

Viimeksi kun näin Kiraa muutaman viikon jälkeen, olin ihan unohtanut koko rasvakokeilun. Rapsuttelin koiraa ja kyselin että ovatko he pesseet Kiraa kun se oli niin... "ei höttömäinen"...? Eivät he olleet. Sitten kahlasin Kiran turkin läpi ja hilsettä oli huomattavasti vähemmän! Edelleen oli muutama paikka joka hilseili, mutta olin aivan hämmästynyt. Näinkö nopeasti se jo toimii? Ihanaa!!

Rasvan puute on siis tähän tietoon pääsyyllinen, mutta kokeilu jatkuu nyt pidemmän aikaa. Tällä hetkellä ei ole ongelmaa lihomisestakaan, kun Kira saa liikuntaa päivittäin yllinkyllin.

Kiran turkki piti ajella toiseen kertaan elokuussa, kun se oli jo kasvanut kamalasti ja luvattiin edelleen viikkojen mittaista helleputkea. Nyt turkki alkaa taas lämmittämään ja on mielestäni täydellisessä mitassa. Kira on mukavan sporttisen näköinen. :D Täytyy katsoa missä mitassa tuota turkkia pitää jatkossa, jos se edelleen on talvella paksu mutta huono, voisi siitä ajella pari senttiä pois että on siistimmän näköinen mutta pitäisi kroppaa lämpimänä.