Karu oli ollut meillä huhtikuussa kuukauden, kun sillä alkoi kintereet yliojentumaan. Fysioterapeutti kävi katsomassa tilanteen ja suositteli ortopedilla käyntiä, jotta voitaisiin selvittää onko vika pelkästään kintereissä vai myös jossain muualla.
Neljän kuukauden ikäiselle Karulle saatiin aika Juha Kalliolle. Hän suositteli röntgenkuvausta kintereistä, polvista ja lonkista, sillä Karulla oli kireyksiä takajalkojen lihaksissa. Röntgenkuvista selvisi, että kintereistä pitäisi olla vähiten huolissaan, niissä ei ole mitään vikaa yliojentumisen lisäksi. Lihasjumit vetävät Karun jalkoja väärään asentoon, jolloin kintereet yliojentuvat, ja yliojennus ylläpitää sitten löysiä nivelsiteitä. Lihasjumit taas johtuvat löysistä lonkista. Lonkkamaljat itsessään ovat normaalin syvät ja reisiluun pää normaalin muotoinen, mutta rauhoituksessa Juha sai Karun oikean lonkan pois sijoiltaan helposti. Normaalissa lonkkakuvassa tilanne ei näytä niin pahalta, mutta kun lonkkakuvan ottaa koiran ollessa eri asennossa (painovarausasento), reisiluun pää tulee lonkkamaljasta pois. Molemmissa polvissa sivulöydöksenä lisäksi lievä osteokondroosimuutos, joka ei aiheuttanut toimenpiteitä koska ei oireile, mutta tilannetta seurailtaisiin.
Eli toisinsanoen Karulla todettiin lonkkaniveldysplasia.
Oli hyvä, että Karu pääsi tutkimuksiin jo näin nuorena, jotta ongelmaan voitaisiin heti puuttua. Hoitona kipulääkitys, osteopen-pistokset, fysioterapia ja riehumisten rajoitus. Tavoitteena oli saada nivelissä oleva turvotus ja ärsytys laskemaan. Fysioterapia auttaisi Karua käyttämään taas syviä lihaksia, kun nyt Karu oli oppinut käyttämään vain pinnallisia lihaksia. Juha kertoi, että jos tilanne menee huonoksi, niin yhtenä hoitomuotona olisi leikkaus, eli siis lonkkaproteesit. Mutta lähdettäisiin liikkelle ensin konservatiivisesta hoidosta ja aika näyttäisi meneekö tilanne huonompaan vai parempaan.
Aluksi jumpattiin niin monta kertaa päivässä kuin vain kerettiin. Ensimmäiset viikot harjoiteltiin vain oikeaan asentoon menemistä ja jalkoihin koskemista. Karu helposti muutti asentoaan tai "meni löysäksi" kun jalkoihin koski. Fyssari kävi useasti ja antoi joka kerta haastavempia jumppia ja joka kerta Karu oppi uudet kujeet hetkessä ja oikein nautti yhteisestä tekemisestä. Yliojentuminen ei ollut enää niin paha ja Karu alkoi käyttämään kehoaan paremmin. Jumit hävisivät ja kipulääkitys voitiin lopettaa parin kuukauden jälkeen. Karun nivelet alkoivat kuitenkin napsumaan kovaan ääneen noin 6-7 kuukauden iässä, joten se tottakai alkoi huolestuttamaan. Muutenkin ylipäätään koko diagnoosin saaminen oli henkisesti äärimmäisen raskasta, kun kaikki suunnitelmat menivät uusiksi ja kova huoli oli Karun tulevaisuudesta.
Vihdoin koitti kauan odotettu kontrollikäynti Tampereella, jossa katsottiin lonkat, polvet ja kintereet. Karu oli nyt lähes 8 kk ikäinen.
Juha huomasi heti että Karun pyllyn pyörittely kävellessä oli loppunut. Lantion keikkuminen kävellessä on oire lonkkavaivoista ja kovasti Karulla se aluksi keikkuikin. Kintereet ovat edelleen yliojentuvat, mutta kinnertukea ei tähän tilanteeseen tarvittaisi. Sovittiin, että kuvataan taas Karun lonkat ja polvet rauhoituksessa.
Kun Juha sanoi kuvauksen jälkeen että hyvältä näyttää, minulta pääsi itku. Koko tämän ajan pelkäsin pahinta enkä ole uskaltanut ajatella tilanteen paranemista, vaan ajattelin että lonkat joko ovat menneet huonoksi tai pysyneet samana. Polvienkin tilanne oli ajatuksissa silloin tällöin.
"Polvien osteokondroosi on parantunut hyvin, oikeassa ei erotu enää muutoksia, vasemmassa ulompi nivelnasta on vielä hiukan tiivistynyt, mutta ei enää epätasainen. Lonkkien rakenne on edennyt kasvun myötä jumpan ja kontrolloidun liikunnan ansiosta lähes normaalisti. Löysyys ei ole pahentunut, lihastuki on tunnustellesssa selvästi aktivoitunut. Lonkkamalja on vasemmalla syvyydeltään lähes normaali, oikealla riittävän syvä, kunhan kehitys jatkuu näin hyvänä. Molemmat reisiluun päät pääsevät lonkkamaljan pohjaan asti ja ovat siellä hyvässä kontaktissa, eli lonkkamaljan pohjaan ei ole muodostunut uudisluuta."
Juha sanoi olleensa huolestunut aluksi Karun polvista, mutta oli oikein mielissään mihin suuntaan nekin olivat nyt menneet. Tunnusteltaessa polvet olivat tuntuneet normaaleilta eikä niissä tuntunut mitään vikaa mihinkään suuntaan. Lonkistakaan hän ei enää tuntunut olevan huolissaan, vaan sanoi että Karu pystyy niillä hyvin elämään. Tietysti eihän sitä ikinä tiedä tuleeko nivelrikkoa lonkkiin ja minkä ikäisenä, mutta tässä tilanteessa kaikki näyttää hyvältä. Lonkkia ei tarvitisi enää kontrolloida ellei vointiin tule muutoksia. Seuraavat kuvat olisivatkin sitten viralliset lonkkakuvat 1,5v ikäisenä!
"Ennuste vaikuttaa nyt paljon lähtötilannetta paremmalta ja jos haaverit voidaan vielä välttää seuraavien kuukausien aikana, nivelistä on kehittymässä käyttökelpoiset mahdollistaen normaalin liikunnallisen arjen."
Tässä vielä kuvat miltä näyttää kun kinner yliojentuu. Karu osaa pitää jalkaansa myös normaalisti, mutta etenkin väsyneenä yliojentuminen on voimakkaampaa. Kävellessä yliojentumisen myös huomaa, ravatessa taas ei. Yritetään jumppaamalla saada Karua pitämään jalkojaan paremmin, mutta eiköhän tuo ole loppuelämän "vaiva", minkä kanssa opetellaan elämään. Tätä esiintyy myös joillain muillakin amerikanakitoilla, joten ei ole Karu rodussaan ainut.
Karu on niin rakas.
Ja mikä tärkeintä, Karulla on nyt hyvä olla ja elää vailla huolen häivää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti