Ystäviä, fysioterapiaa ja nosea

Olen kirjoittanut tätä blogia omaksi iloksi ja muistoiksi, rennosti ja hyvillä mielin purkanut ajatuksia tekstiksi. Sen takia olikin outoa saada edelliseen postaukseen blogini ensimmäinen negatiivinen kommentti, jolla ei siis ilmeisesti ollut muuta tarkoitusta kuin satuttaa. En voinut kuvitellakaan, että tätä pientä blogiani seuraa joku mielensäpahoittaja. Ei tätä blogia oikeasti tarvitse lukea jos siitä tulee niin paha mieli. En minäkään lue, saati seuraa, mitään mikä vaan kiukuttaa.

Noniin, se siitä sitten. Jatketaan taas iloisilla asioilla.

Karu kävi meidän vakkarifyssarilla ja tilanne vaikutti kaikin puolin hyvältä. Vasemmassa reidessä oli jumi, jota laserilla hoidettiin. Mutta muuten jalat vaikuttivat hyvältä ja selkäkin oli vahva ja jumiton, mikä kertoi siitä että rasitustaso on ollut sopiva. Jatketaan kotona hierontaa ja venyttelyjä tarpeen mukaan.

Karu kävi myös puntarilla. Luulin, että Karu painaa 55kg mutta painoa olikin 58kg. Mutta hoikkahan  tuo on ja niin fyssarikin sanoi, että paino on sopiva. Eli Karu on saanut lihaksia lisää, mikä on aivan huippu juttu! 

Ihan kuin Karun ajellut karvatkin olisivat nyt lähteneet kasvamaan, kun karvanlähtö alkoi.

Nosetreeneissä Karu oli taas aivan uskomattoman hyvä, jaksoi intensiivisesti etsiä kätköjä. Tosin yksi todella selkeä valeilmaisu oli, mistä ohjaajakin oli yllättynyt. Laatikkoetsinnät alkavat sujua ja Karu käy hienosti yksitellen laatikot läpi. Karu kun ei vaan varo jalkojaan niin laatikot liikkuvat vähän miten sattuu kun Karu niitä tassuillaan vahingossa aina tyrkkää eteenpäin. Mutta se ei ole virhe, koska ei ole tahallista. Karu on alkanut myös ymmärtämään sen että jos huoneessa on kaksi kätköä ja ensimmäinen on jo löytynyt, niin vaikka Karu käy jo löytämällään kätköllä, niin ei jää sitä uudelleen ilmaisemaan vihjesanan jälkeen vaan jatkaa etsimistä. Upeaa!
Ulkona odotellessa omaa vuoroa, meillä tuli taas niin hyviä koirien ohituksia että kylläpä tuli hyvä mieli! 

Karu on saanut myös uusia ystäviä! Ollaan eri narttujen kanssa käyty kävelyillä ja ne ovat menneet todella hyvin. Karu on ollut kohtelias herrasmies ja osaa hyvin käyttää rauhoittavia signaaleja.

Olen todella kiitollinen siitä, kuinka ihania, kannustavia, ymmärtäväisiä, avuliaita ja mukavia koiraihmisiä ja ystäviä olen saanut elämääni. ❤

Nyt ymmärrän Karua taas paremmin

Me käytiin Karun kanssa koirakouluttajalla tuossa jokunen aika sitten. Minua siis huolestutti Karun ahdistuneisuus lapsia kohtaan ja heille muriseminen. En ymmärtänyt Karua, eikä hyvät kokemukset lapsista helpottaneet Karun ahdistusta. Ajeltiin melkein kolme tuntia tämän kouluttajan luokse.

Kyllä oli hyvä käynti. Selvisi, että Karu ei mene vieraan ihmisen luokse koska se haluaa tutustua vieraaseen. Sen sijaan Karu menee jonkun luokse koska Karu kokee että hänen täytyy. Karu on kuitenkin vahtikoira ja tekee mitä vahtikoiran kuuluu, eli menee tarkastamaan tilanteen ja pohtii täytyykö tilanteeseen puuttua jollain tavalla. Vauvojen kohdalla Karu menee tilanteeseen tarkistamaan että kuka tai mikä tuo on, haistelee ja maistelee (tosi outoja aromeja), tunnustelee ilmapiiriä joka saattaa olla jännittynyt ja ajattelee että tässä on jotain todella epäilyttävää ja päättää murista eli kertoa että pysy minusta kaukana. Uteliaisuus kuitenkin aina voittaa jännittävyyden ja Karu pyrkii vauvan/lapsen luokse aina vaan uudestaan vaikka se olisikin epämieluista.

Niin loogista. Harmittaa että olen asettanut Karun näihin tilanteisiin missä Karu on ajatellut että hänen täytyy tehdä päätös mikä on tilanne ja miten toimitaan. Mikä tosin on siis Karulle tavallaan luontaista. Ja tämä käytöshän on myös vieraita koiria kohtaan. Karu menisi niidenkin luokse tekemään arvion tilanteesta, jonka takia meillä on ollut haastavia ohituksia.

Olin alun perin kuvitellut, että saadaan varmaan jotain siedätysohjeita että pitää nyt antaa lasten paljon silitellä ja olla lähellä jne. jne. Mutta mikä helpotus olikaan kun meidän pitää tehdä oikeastaan juuri päin vastoin! Eli minun pitää opettaa Karulle että lasten tai kenenkään vieraan luokse ei tarvitse mennä, sillä minä olen se joka arvioi sen tilanteen. Saatiin tähän erilaisia työkaluja. 

Me ei olla Karun kanssa ehditty juurikaan nähdä lapsia, mutta ollaan tehty pieniä asioita eri tavoin kävelyllä. Ja uskomatonta kuinka kaikki ne pienet teot voivat vaikuttaa suuresti, sillä meille tuli aika iso haaste eräällä kävelyllä. Kaksi lasta. Kun olimme kävelemässä ohitse, toinen kysyi saako silittää. Kiitin että kysyivät mutta kerroin että nyt ei sovi ja sitten juteltiin koirista. Karu ei tehnyt elettäkään että olisi halunnut mennä heidän luokse! Aivan supermahtavaa! Karu katseli poispäin lapsista, kunnes toinen heistä kumartui Karua kohti. Silloin Karu olisi mennyt lapsen luokse, ilmeisesti ihmettelemään että miksi tuo toinen on noin uhkaava. Tällöin ohjasin Karun herkulla poispäin ja kehuin Karua kovasti. Karu tyytyi tähän.

Ja mikä parasta, tämän kohtaamisen jälkeen Karu ei ollut kuormittunut vaan jatkettiin matkaa rennosti. Yleensä jännittävän tapahtuman jälkeen Karu ravistelee itseään ja merkkailee tiheään, nyt ei mitään tuollaista esiintynyt. Olin niin onnellinen tästä kohtaamisesta!

Jatkossa etenkin kun tavataan vaikka veljentyttöä, niin on tärkeää että Karu on rauhallisessa mielentilassa ja erityisesti kivuton. Eli lihasjumit hoidettu jne. Ei haluta että Karu yhdistäisi lapsia kipeään oloon. Sen sijaan haluttaisiin että kun lapsi on lähellä, niin Karulla olisi oikein kivaa, esim. leikkisi tai muuten vain olisi hauskaa. Tällöin Karu voisi yhdistää hyvän olon lapsen läsnäoloon, eikä ne olisikaan niin pelottavia.

Sovittiin myös, että voisi olla parempi että kukaan lapsi ei pääsisi koskemaan Karua. Karulle voisi tulla turvallisempi olo lasten kanssa, kun se tietää että ne eivät ikinä tule niin lähelle että pääsevät koskemaan. Sen sijaan esim. temppujen tekeminen ja herkkujen piilottelu taas ovat hyvää yhteistä tekemistä. Tässäkin pitää aina huomioida Karun mielentila että vain rentona mennään lasten lähelle, ei silloin kun jännittää. Lisäksi Karulla on oltava aina joku oma tila missä se saa levätä rauhassa ja tietää että sinne tilaan ei tule kun lempi-ihmiset.

Koirien ohitukset kävelyllä ovat myös parantuneet kovasti tämän kouluttajalla käynnin jälkeen. Karu alkaa oppimaan että tilannetta ei tarvitse tarkastaa koirienkaan kanssa, vaan minä hoidan.

Suurin helpotus minulle on ollut se, että vihdoin ymmärrän miksi Karu käyttäytyy niin kuin käyttäytyy.

Ruokahommeleita

Karu on nyt jo pidempään syönyt 50/50 suhteessa lihaa ja nappuloita. Jos Karu syö pitkään vain samaa ruokaa, niin jossain vaiheessa alkaa tökkimään, joten nappulapussin (~10 kg) vaihdan aina kun edellinen loppuu. Nappuloissa olen katsonut että ei sisällä viljoja, riisiä eikä maissia. Oikeastaan kaikki muut ainesosat tuntuvat sopivan. Ja itseasiassa en ole edes varma onko Karu noille ainesosille edes enää herkkä, mutta kun pentuaikana sai painia kaikenlaisten vaivojen kanssa niin silloin nuo ei ainakaan sopineet. Nyt yksi päivä Karu sai jauhomakkaraa eikä siitä tullut mitään ongelmia, joten voi olla että Karu sietäisikin viljoja ainakin jossain määrin. Ei tosin tällä hetkellä huvita kokeilla sen suuremmin tuleeko jostain hiivaa ja ripulia vai ei.

Viimeisin nappulapussi on ollut Natur possu-peruna. Sellainen aika perusruoka, hintalaatu-suhde kai on ihan ok. Nappulan ei Karulla tarvitse olla mikään mahdollisimman paras, kun saa kuitenkin hyvälaatuista lihaa nappulan lisäksi. Seuraavaksi nappulaksi ostin Karulle Prima Dogin peura-kalkkunan. Pienessä alennuksessa oli säkki (4e/kg). Saman merkin lohi-perunasta Karu tykkäsi kovasti. Kun annoin maistiaiset tästä peura-kalkkunasta, niin ei ainakaan mitään täyden kympin arvostelua Karu antanut. Mutta kunhan vihdoin maistoi niin sitten söi kyllä. Katsotaan kelpaako vielä myöhemmin.

Pitkän aikaa Karu sai Tessun sika-nautaa. Sitä tuli kuitenkin syötyä niin pitkään että Karulle riitti (tämän jälkeen lihojen laatu huononi, joten vaihtoon olisi mennyt joka tapauksessa). Jämät ovat olleet jo pitkään pakkasessa, ajattelin ne nyt käyttää uunin kautta niin luulisi maistuvan ettei tarvitsisi poiskaan heittää. Tessun lihojen jälkeen Karun liharuokavalioon on lähinnä kuulunut Kennelpakasteen kalkkuna (~4,8e/kg). Välillä Dibon sika-nautaa (oudon jäykkää tavaraa). Eräs päivä ostin Kennelpakasteen nautaa niin yllättäen Karu meni ripulille. Koostumuksesta ja hajusta kyllä huomasi että aika paljon kaikkea muutakin kuin vain lihaa oli joukossa. Mushin broilerikin on sellaista että liiasta määrästä Karu menee ripulille. Ei hyvää siis.

Tessun sika-nautajämät uunin kautta (n. 5 kg).

Tarjouksesta bongasin kivipiiraa 7,2 kg, oli yli 50% alennus (3,5e/kg). Nappasin heti paketin, tuostahan saa hyviä herkkuja kun keittää ensin tai käyttää uunissa.

Nyt sitten tuli mahdollisuus ostaa Lihalinelta lihoja. Olen kuullut niistä vain hyvää, joten oletan niiden olevan hyvälaatuista tavaraa. Parasta ollakin, ostin nimittäin pakkasen täyteen: 20 kg kalkkunan lihaa (3,8e/kg) ja 10 kg possua (3,6e/kg).

Iso koira kun syö isoja määriä niin kilohintojen vertailu kannattaa. Mutta laatu pitää ottaa huomioon, etenkin kun Karun maha ei kestä jos lihan seassa on liikaa kaikkea muuta. Hieman halvemmaksi ruokinta tulee myös tällä 50/50 tyylillä.

Karun ruoille on ihan oma arkkupakastin.

Totta kai näiden lisäksi on lisäravinteita. Sinkkiä pyrin tilaamaan isomman erän tarjouksesta, muut sitten ostan aina kun edellinen loppuu. Omega-3 krilliöljykapseleita olen antanut niveliä ajatellen ja koska Karulla oli aikoinaan paljon röyhtäilyä ja puklailua, en halunnut kapseleiden närästävän. Nuo ovatkin sopineet hyvin, mutta kyllä tässä joku päivä kokeilen vähän edullisempia kalaöljykapseleita.

Karulle menee siis sinkki, d-vitamiini, kalsium, magnesium, glukosamiini ja Pansuola. Ilman Pansuolaa Karu saa suonenvetoja, tämän lisäksi annan vielä magnesiumia suonenvetojen estoon. Nivelten hyvinvointiin annan glukosamiinia, omegoja ja tuollaista niveltehoa, jossa on kondroiittisulfaattia (ei haiperäistä!!), msm, inkivääriä, c-vitamiinia ja kuparia. Tiedä nyt sitten onko tuosta niveltehosta kuinka hyötyä, muttei nyt ainakaan haittaakaan ole. Niin ja totta kai naudan maksaa menee päivittäin.

E-vitamiini on vähän hankala, koska se aiheuttaa puklailuja. Meillä oli tauko kun pullo loppui ja nyt kun ostin uuden niin heti sen jälkeen alkoi puklailut ja kerran tuli ihan kunnon oksennuskin. Kun lopetin e-vitamiinin annon, niin oireet hävisivät. Tätä on ollut joskus ennenkin, mutta ehkä Karun maha siihen tottuu hiljalleen kun olen sitä pystynyt kuitenkin antamaan. Toki nappulasta saa jo hyvän määrän e-vitamiinia, joten ei ole iso ongelma jos en purkista anna ollenkaan.

Puruherkkuina menee hevosen nahkaa, naudan nahkaa eri muodoissa, henkitorvia/ruokatorvia, Primadogilta yhdenlaiset puruluut, kuivattuja korvia yms.. Tärkeintä näissä on se ettei valmistusmaa ole Kiina. Aitoja luita en anna koska haluan Karulle ehjät hampaat ja rustot tuo yrjöää ulos aamuyöstä.

Herkkuina menee esim. kuivattu possun/hevosen keuhko, kalanamit, muut kuivatut lihanamit ja treenimakkarat pilkottuna. Nosessa sitten erityisherkkuja, esim. paistettua broileria, possun kieltä pannulla paistettuna voissa jne.

Erilaisia märkäruokia ja kananmunaa eri muodoissa annan tuomaan vaihtelua ettei sama ruoka ala kyllästyttämään.

Mukavaa kun on syksy

Ollaan Karun kanssa tykätty viileästä loppukesästä. Innostuttiin käymään jopa juoksulenkeillä, Karu kun nauttii nopeasta ravaamisesta. Sitten minä sairastuinkin viheliäiseen flunssaan ja silmätulehdukseen, joten ollaan nyt aikalailla vaan oltu ja levätty.

Käytiin elokuussa mökkisaaressa yhtenä päivänä. Sinne oli tulossa toiselle puolelle saarta toinenkin koira, joten sovittiin tämän omistajan kanssa että jos koirat voisivat tavata ennen saareen menoa, etteivät säikähdä toisiaan mökillä. Tämä toinen oli narttu ja kaikkien kaveri, joten ajattelin ettei Karun kanssa ole ongelmaa. No oli pieni ongelma, Karu ei hänestä alkuun tykännyt. Tai no, kun lähdettiin yhdessä hihnakävelylle, Karu murisi. Tietysti kun vieras koira ja vielä joutui hihnassa olemaan niin ei tämä nyt ihme ollut mutta harmitti. Kävely sujui sitten ihan hyvin, kävelivät vierekkäin ja haistelivat hajuja. Pari kertaa Karu meni äristen tämän toisen luokse. Toisen koiran omistaja oli hyvin rento ja sanoi että antaa koirien vain selvitellä välinsä, hän ei ollut huolissaan ollenkaan, toisin kuin minä.

Mökillä pidin Karun hihnassa. Tämä toinen koira tuli sitten tervehtimään Karua pariinkin otteeseen. Karu silminnähden rentoutui silloin, kun tämä toinen koira tuli parin metrin päähän ja istui sivuttain Karua kohti. Silloin Karu tajusi että tämä toinenhan on kaveri eikä halua pahaa! Karun häntä alkoi heilumaan ja kovasti haistelivat. Eli loppu hyvin kaikki hyvin, mutta vähän aikaa meni että Karu lämpeni.

Karu ja ihmisvauvat ovat jännittävä yhtälö kun Karu heille murisee, mutta samalla on taas äärettömän kiinnostunut. Päätin että asialle pitää nyt tehdä jotain. Menemme siis huomenna koirakouluttajalle, jolla itsellään on vuosien kokemus amerikanakitoista. Hän on meitä luvannut auttaa vauvaongelman kanssa. Minä kun en siis yhtään ymmärrä miksi Karu käyttäytyy niin kuin käyttäytyy ja miten asiaan tulisi reagoida. Ajattelin jo seuraavaa joulua että jos ollaan samassa tilassa viettämässä ihanaa aikaa yhdessä, mutta Karun tulisi olla koko ajan hihnassa jossain nurkassa kun vauva mönkii menemään niin ei sekään ihan reilua ole. Karu on mulle ihan yhtälailla tärkeä enkä halua että Karu menettää oikeuksiaan vain koska paikalla on vauva. Mutta Karun pitää totta kai osata käyttäytyä, joten nyt haemme työkaluja tämän ongelman ratkomiseen!

Fysioterapeutin käsittelyyn Karu pääsee lokakuussa. Viimeksi ollaan nähty maaliskuussa, kun leikatun jalan kanssa oli vielä ongelmia. Nyt on jalkakin jo kunnossa ja elämä kesän jälkeen rauhoittumassa joten nyt on hyvä aika tarkistaa tilanne.

Karulla oli käytössä punkkipanta tänä kesänä. Se oli edelliskesän panta, mutta toimi hyvin vielä alkukesästä kun kiinnittyneet punkit kuolivat. Keskikesän jälkeen vaikutus lakkasi ja päätin sitten ostaa punkkitabletit loppuvuodeksi. Oli aika kallista kun yksi paketti ei riitä näin isolle koiralle, vaan piti ostaa kaksi pakettia että Karu saa tarpeeksi ison annoksen. Mutta mielummin laittaa rahat näihin tabletteihin kuin eläinlääkärilaskuihin jos tulee joku punkeista saatava tauti. Tableteista ei tullut edes ripulia, joten ehkä jatkamme näillä myös tulevina kesinä. Punkkipanta oli siitäkin vähän kehno kun punkit eivät halunneet Karussa oleilla, joten ne sitten lähtivät kävelemään esim. lattiaa pitkin muualle etsimään saalista.

Lomalta lompsis

Olimme mökillä kaksi viikkoa. Ensimmäisen mökkiviikon alku oli oikeasti kylmä, mutta sinänsä se ei meitä haitannut. Itse asiassa oli hyvä että oli viileitä päiviä, niin jaksettiin käydä kansallispuistossa kävelemässä. Vaikka asteita olikin vain noin 14, niin kyllä Karulla oli kova hiki patikoinnin jälkeen. Koiriakin tuli vastaan ja Karu oli aivan uskomattoman hienosti! Vaikka yksi haukkui raivokkaasti, Karu itse ei tehnyt elettäkään että olisi halunnut mennä lähelle (paitsi kerran vetäisi siihen suuntaan kun sekoiltiin itse että minne mennään).

Mökillä oli myös Pöpi-kissa viisi päivää ja todella hyvin meni hänenkin kanssaan. Karu ja Pöpi pitivät etäisyyttä ja Pöpin ollessa ulkoilemassa hihnassa oli silloin myös Karukin hihnassa. Pöpi halusi oleilla aika paljon omassa mökissään. Karu oli alkanut tottumaan Pöpiin eikä enää itkenyt joka kerta kissaa nähdessään. Pöpin silmissä oli sen sijaan inho Karua kohtaan. Karulla ja Pöpillä on siis historiaa, he ovat kerran ottaneet yhteen. Siinä tilanteessa ei onneksi käynyt kummallekaan mitään, mutta ääntä oli lähtenyt molemmista. Yritimme nyt mökillä käydä yhteislenkillä, mikä olisi Karun osalta onnistunutkin, mutta Pöpiherra ei tähän suostunut. Pöpin viimeisenä mökkipäivänä hän olisi halunnutkin mennä Karun luokse(??) mutta tähän ei tietenkään suostuttu. Ilmeisesti Pöpi alkoi lämmetä sittenkin Karulle.

Karu pysyi hyvin irti. Ainoastaan silloin kun kakkahätä iski, Karu lähti hiekkatielle kävelemään keneltäkään kyselemättä. Ja kun Karu ravaa menemään niin on vauhti aikamoinen eikä perässä pysy ihminen kävelemällä. Yritin ennakoida tätä menemällä Karun kanssa yhdessä tielle kävelemään ennen kuin hätä iskee. Onneksi iso tie oli kaukana ja liikenne hiekkatiellä vähäistä ja lähimmät talotkin suht kaukana.

Olin ennakoinut Karun lihasjumitilannetta ja muutaman illan annoin lihasrelaksanttia, yhtenä iltana kipulääkettä. Tämä oli erittäin toimivaa eikä Karu tuntunut olevan juminen eikä kipeä. Sen sijaan hotspot kehkeytyi vasempaan etutassuun ja kauluri oli laitettava päähän pariksi päiväksi/yöksi koska Karu yritti nuolla sitä jatkuvasti. Karu kävi järvessä todella paljon joten tämä ei nyt mikään suuri yllätys ollut. Onneksi ihotulehdusalue oli pieni ja kuivui nopeasti. 

Voe rähmä mikä tötterö!

Nirhauma, jonka yläpuolella karvojen alla on hotspot.

Mökkeily oli ollut Karulle (ja Pöpille) todella väsyttävää. Ekat päivät olivat aika vauhdikkaita, mutta sen jälkeen nämä kaverit olivat nukkuneet suurimman osan päivästä. Hieno homma että pystyvät rentoutumaan ja rauhoittumaan.

"Halusin kokeilla nukkua sängyssä mutta viihdyin vain viisi minuuttia." T: Karu

"Ai sataa ja ukkostaa? Entä sitten?" T: Karu

Käytiin myös ravintoloissa syömässä, osittain samoissa paikoissa missä edellisvuosinakin. Karu tiesi homman nimen ja kävi lepäilemään. Tuttuun tapaan Karu sai myös kehuja, akitaksikin hänet tunnistettiin. Minne tahansa menemmekin, Karu herättää huomiota. Myös kansallispuistossa etenkin ulkomaalaiset katsoivat Karua pitkään. Eräs lapsi haltioitui Karusta täysin.

Kuopion torille tosin tuskin tulen enää menemään Karun kanssa. Karu sai niin paljon ihailuja ja kyselyjä, että tämmöiselle introverttiomistajalle se oli aika raskasta. :D Eniten kysyttiin että minkä rotuinen Karu on. Sen jälkeen kyseltiin turkista että onko ajeltu ja kuinka hieno onkaan irokeesi! Sen jälkeen kysyttiin onko kiltti ja sitten loputtomasti ihailua. Jokunen kysyi painoa ja ikää. Yllättävän monet eivät uskaltaneet koskea, mutta tosikoiraihmiset rapsuttivat kyllä rohkeasti. Kukaan juttelemaan tuleva ei arvannut rotua. Kauppahallissa oli hauska katsoa nurkan takaa tulevien ihmisten ilmeitä kun Karun kanssa oltiin kulman takana rennosti istuksimassa. Yksi koira sattui säikäyttämään Karun jolloin Karu nousi nopeasti ylös ja silloin yksi mummelikin säikähti. Muuten olen ylpeä Karun käyttäytymisestä etenkin muita koiria kohtaan, ei vetänyt yhtäkään koiraa kohti vaikka menivät läheltä. Veti toki eteenpäin, mutta siihen nähden että on joskus vetänyt koiraa kohti ja hyppinyt ja ärissyt, niin tämähän oli erinomaista!

Karu pääsi mökillä myös tutustumaan veljen tyttöön, 3 kk ikäiseen. Kylläpä Karua kiinnosti, voi hyvänen aika. Karu oli koko ajan hihnassa, koska ei olisi muuten ollut muuta tekemässäkään kuin ollut nenä kiinni vauvassa. Aina kun vauva äänteli, alkoi Karukin ääntelemään tai sitten Karu lähti tilanteesta pois. Selvästi siis ahdisti. Kerran Karu pääsi vahingossa vauvan naamalle, mutta mitään ei tapahtunut. Kun sitten kerran tyhjiä vaunuja kuljetettiin eteenpäin, Karu luuli että vauva on vaunuissa ja juoksi vaunujen luokse ja työnsi päänsä vaunujen sisään ja pomppi siinä sitten menemään eteenpäin. :D Vaikea tulkita Karun käytöstä, sitä selvästi kiinnostaa aivan valtavasti vauvat, mutta kuitenkin ahdistaa. Ehkä se vaan yrittää ymmärtää mitä vauvat ovat.

Karu-viini oli ostettu ihan vain nimen vuoksi, mutta oli hyvääkin! Pullossa lukee että: "Karu means "seed" for the Polynesian natives of Easter Islands, the Rapa Nui. Big things often have small beginnings."

"En halua sisälle, mutta haluan tietää mitä teette." T: Karu

Laaduntarkkailija työssään.

Nosessa ollaan pari kertaa käyty, ai että miten hienosti Karulla menee! Viime treeneissä ilmaisukin oli jo yllättävän pitkä, sekä Karua jaksoi kiinnostaa etsiä samalta alueelta useampikin kätkö. Lisäksi toiseksi viimeisellä kätköllä Karu alkoi heiluttamaan häntää kun löysi hajun, niin liikuttavaa!

Punkkeja on Karussa ollut mielettömästi. Viime vuoden punkkipanta näytti nyt menettävän tehoaan, joten kävin ostamassa punkkitabletit. Kyllä tulee kalliiksi Karun kokoiselle kun ei yksi paketti riitä, vaan pitää ostaa kaksi eri pakettia että saa tarpeeksi ison annoksen. Eilen annoin tabletit eikä ole mitään haittavaikutuksia ainakaan vielä havaittavissa.

"Tässä on hyvä." T: Karu

"Murisin tuolle epäilyttävälle kivelle!" T: Karu

Tänä vuonna on tullut syötyä ahvenia todella paljon ja pakkaseenkin niitä on riittänyt. Viime vuoden pakkasessa olleet ahvenfileet sai siis nyt Karu. Tein uuniin seoksen jossa oli 2 kg naudan palalihaa, 800 g kalkkunaa, 4 kananmunaa ja ahvenfileitä ehkä 10-20 kpl. Voitte varmaan arvatakin että ruokakuppi on nuoltu viimeistäkin murusta myöten.

Karulla alkoi nimittäin tökkimään tuo ruokailu tässä lomaillessa, varmaan kun samaa ruokaa on jo pitkän aikaa annettu. Prima dogin iso nappulasäkki kun loppui, ostin kokeeksi Naturin possunappulaa ja kylläpä se nyt maistuukin Karun mielestä herkulta. Kakkakin on ollut parempaa kuin priimaa. Ruokana nyt siis toistaiseksi tuo uusi nappula ja kypsennetty liha + lisät.