Syksyn puuhia

Karu on nyt jo useamman kerran päässyt tapailemaan paria naapurin tyttökoiraa ja kävelyt ovat menneet hyvin. Karua ei vaan voi pitää irti, sillä Karu painollaan jyrää nuo kaverit ja he eivät sitä arvosta. Karun korvat myös katoavat totaalisesti eikä Karu kuule minua lainkaan tyttöjen läsnäollessa. Herkkuja etsivät nätisti yhdessä maasta ja pusuttelevat keskenään. Tämä on Karulle juuri sopivaa sosiaalistamista. Olen miettinyt olisiko Karulle kiva samankokoinen painikaveri, mutta luulen että Karun löysille kintereille se voisi olla liian riskialtista. Vielä kun tällä viikolla hepuloidessa Karu on vinkaissut kahdesti... Voi vitamiini sentään. Ei onneksi ole ontumista enkä ainakaan omin sormin tunne turvotusta, eikä tuo arista vääntelyitä, joten sormet ristiin että nämä nyt olivat vain huonoa tuuria eikä isompaa vahinkoa kerennyt tapahtua... Sydän syrjällään saa kyllä tuon kanssa koko ajan olla.

Mutta jotain kivaakin, päästään nimittäin Karun kanssa marraskuussa aloittamaan nosework! Tätä olen odottanut tosi paljon! Karu on tosi hyvä nenästään, mutta kaikki verijälki- ja noseworktunnit ovat menneet todella nopeasti enkä ole kerennyt niihin ilmottautumaan. Nyt jostain syystä oli kaksi paikkaa vapaana lähellä olevan koirakoulun nosework-perusteisiin, joten naapurin kanssa varattiin heti paikat! Innolla odotan ja toivon että tästä tulisi Karun kanssa se meidän yhteinen harrastus. Tosin jos Karua ei vaan kiinnosta niin en pakota. Mennään nyt kuitenkin kokeilemaan.

Fyssarikin kävi pitkästä aikaa. Karun oikea takareisi oli jumissa, etureidet olivat hyvässä kunnossa. Jumppaamisessa on ollut meillä taukoa minun jaksamisen vuoksi ja sen fyssari huomasikin - takajalkojen hallinta oli huonontunut. Katsottiin jumppaliikkeet taas, tehdään ihan perusjuttuja kuten tassujen nostoja ja sivusuuntaista steppailua.

Haravointiapuri sai palkaksi etsiä herkkuja lehtikasasta.

Karun pienet ihotulehdukset ovat tällä hetkellä hellittäneet (koputtaa puuta). Karulla alkoi myös ihan oikea karvanlähtö, vauvakarvat siis ilmeisesti nyt vaihtuvat pois. Mietinkin, että voisiko tällä olla yhteys, kun karvat vaihtuu niin kosteuskin pääsee helpommin poistumaan.

Karu ei ole saanut enää kalkkunaa ruoaksi ollenkaan, kun sitä syötyään puklaili ruokaa ulos. Tuo ongelma poistui kun kalkkuna jäi ruokavaliosta pois. Samaan aikaan ihotulehduksetkin parani, mutta olikohan vain sattumaa..?

Korvan hiiva on lääkityksen avulla helpottanut, mutta jänskättää alkaako uudestaan... Ostinkin siksi Malacetic aural -korvapuhdistetta, kun luin että se auttaa monilla pitämään hiivan poissa jos sitä säännöllisesti käyttää. Kun Karulla on hiiva ollut vain vasemmassa korvassa, niin epäilen että ongelma on ennemmin kosteus ja korvan rakenne, kuin esim. ruoan aiheuttama ongelma.

Junnukoulussa menee ihan ok. Karua kiinnostaa toiset koirat valtavasti, minkä vuoksi Karun huomio herpaantuu helposti. Mutta tehdään siellä Karun keskittymiskyvyn mukaan harjoituksia. Hyvää harjoittelua tuo on ihan vain sekin, että ollaan siellä samassa tilassa eikä muita pääse morjestamaan. Viime tunti meni kyllä plörinäksi kun ensin harjoiteltiin ulkona ja meitä seurasi koko ajan kaksi varista! Ne tuli metrin päähän Karua yrittäen napata herkut mitä heitin Karulle... Karu tietysti niistä villiintyi ja meni kierroksille. Paikkaa vaihdettiin ja varikset seurasivat perässä, kaikki muut koirakot saivat olla rauhassa. Huoh... :D

Karun ja talitiaisen nopea silmästä-silmään kohtaaminen tallentui kuvaan!

Koirametsää ja koirakoulua

Vihdoin ja viimein päästiin käymään koirametsässä! Eli siis aidatulle alueelle metsään, jonne kukaan muu ei tulisi samaan aikaan. Mukavaa päästää Karu kerrankin ihan kunnolla irti ilman pantaa tai muita härpäkkeitä. Hajuja oli kyllä Karulle paljon, eikä se olisi malttanut hetkeäkään olla paikoillaan ja haistelematta. Herkkujen avustuksella sitten pidettiin pieni taukokin, rauhoittumisen taito on tärkeää.

"Ai että kun täällä tuoksuu tytöt!!"

Olen nyt myös kokeillut antaa Karulle broilerin kauloja, ensin annoin vaan yhden muun ruoan yhteydessä. Seuraavana päivänä kakka oli erinomainen, ei siis ripulia mitä jännitin! Tästä innostuneena annoin seuraavaksi kolme kaulaa. Se oli liikaa, sillä seuraavana aamuna Karu oksenti muutamia pieniä kaulanikamia. Kakka oli kyllä edelleen hyvä. Pikkupentuna Karu söi pieniä kiviä, jotka sitten oksenti aina öisin tai aamuisin ulos, nyt näköjään sama homma on rustojen kanssa. Taidan totuttaa Karun vatsaa 1-2 kaulalla kerrallaan ja vasta sitten kokeilla siirtyä isompiin rustoihin.

Kävimme jälleen hakemassa kuukausittaisen Osteopen-pistoksen lähimmältä eläinlääkäräriltä. Karu niin tykkää eläinlääkäreistä, innolla menee pöydälle ennenkuin sinne kerkeää edes ohjata. Aikaisemmin Karu ei ole pistosta huomannut, nyt vähän käänsi päätään mutta ei pyrkinyt karkuun.

Ja viikon päästä meillä alkaa viiden kerran junnukoulu samassa koirakoulussa missä käytiin pentukoulu. Eniten kaipaan treeniä koirien ohitukseen kävelyillä ja muutenkin tuon huomion saamiseen ulkona. Mielenkiintoista nähdä mitä muuta siellä tehdään. Kiva myös saada vertaistukea ja kuulla miten muiden teinien omistajilla menee.

Karu on nyt lähes 9kk iässä 44,7kg ja ~66cm.

Ulkoilua

Kun saatiin hyvät uutiset lonkkien tilanteesta, aloin miettimään meidän arkiliikkumistamme. Minua oli harmittanut todella paljon kun Karun löysät lonkat aiheuttivat sille ongelmia ja jouduimme rajoittamaan Karun hepuleita ja muitakin rajuja spurtteja - ylipäätään juoksemista. Ihan kuin olisin vienyt Karulta ilon olla pentu. Nyt lonkat eivät aiheuta Karulle kipuja ja Karu osaa käyttää syviä lihaksiaan liikkumisessa, lonkat myös pysyvät maljoissaan hyvin. Pohdin sitten, että mitä jos antaisin Karun taas juosta? Ortopedi ei suoriltaan enää kieltänyt juoksemista, mutta tapaturmia tulisi välttää, mikä toki on ymmärrettävää.

Olenkin nyt mennyt useammin metsään Karun kanssa. Tähän mennessä metsässä olo on ollut hieman haastavaa, kun Karu vetää joka suuntaan ja sitten ollaan jumissa aina ties missä puussa... Nyt olen laittanut Karulle 5m hihnan mutta en ole pitänyt hihnasta kiinni. Kylläpä se on ollut ihanaa, tästä olen haaveillut pitkään. Ihan siis vain sitä, että saan olla koiran kanssa metsässä, molemmat rennosti oleillen ja yhdessä kulkien ilman että hihnasta täytyisi pitää kiinni. Karu pysyy yllättävän hyvin "irti", se ei lähde hajujen perään eikä liiku liian kauas. Katselee mihin olen menossa ja tulee heti perään jos menen eri suuntaan. Kutsuttaessa luoksetulokin onnistuu todella hyvin.

Pitkän hihnan pidän tuolla perässä siksi, että saisin Karun paremmin kiinni jos joku tulisi näköpiiriin. Karu on sen verran vahva, että jos hihna jää vähän johonkin jumiin, Karu kyllä vetää hihnan hyvin perässään mukaan. Valjaita pidän tässä tilanteessa, ettei niskaan tule painetta. Jossain supersyrjässä voisin pitää jopa ilman hihnaa, mutta niin syrjään ei olla vielä menty. Joku päivä pitää kyllä käydä aidatussa koirametsässä, siellä ei ainakaan tarvitisi murehtia tuleeko joku vastaan.

"Mä en sitten YHTÄÄN tykkää tästä liivistä....!!"

Karu ottaa juoksuaskelia nykyisin ja sen sille sallin, ei se kuitenkaan päättömänä juokse koko aikaa vaan enimmäkseen ravaa. Olen huomannut että Karun juoksu alkaa olemaan vankempaa, kun se oli jotenkin tosi holtitonta alkuun. Lisäksi Karu on tykännyt selvästi testata juoksunopeuttaan hepulien iskiessä. Nyt en hepuleitakaan rajoita, kun nekään eivät onneksi kauan kestä. Pitää antaa nyt pennun olla pentu, kun tilanne on niin hyvä. Pyrin kuitenkin pitämään ulkoilujen pituuden/laadun sellaisena, että Karu ei väsy liikaa.

Raakaruokintaa

Karulla todettiin jonkin aikaa sitten korvassa hiiva ja lisäksi ihossa on pieniä hotspotteja. Hotspotit tulevat esim. kainaloon tai pakaroihin, eli paikkoihin mihin kosteus jää viipymään. Onneksi paranevat itsestään eivätkä leviä isommaksi, mutta ikävä vaiva kuitenkin. Tuon turkki on niin äärettömän tiivis, että helposti jää kosteus muhimaan. Keskikesällä Karun tassunpohjat myös kutisivat ja niitä puri jonkin verran.

Korvan hiiva on saatu hoidettua ja pienet ihotulehdukset on lääkäri katsonut. Kun Karulla nämä vaivat alkoivat ilmenemään, pohdin Karun ruokintaa. Karu on pennusta asti saanut puolet nappulaa ja puolet lihaa, sekä tarvittavat lisäravinteet. Nappuloita on kokeiltu erilaisia, kun eivät meinanneet sopia tuon mahalle. Kakka silloin tällöin löysällä ja välillä hyvä, mutta ajattelin kakan löysyyden johtuvan herkuista ja puruluista. Löysä kakka ei tyhjentänyt anaalirauhasia kunnolla ja välillä peppua täytyi pyyhkiä kun anaalirauhaserite valui pepusta.

Päätin jättää nappulat pois ruokavaliosta ja lisäsin kuidun lähteeksi pellavasiemenrouheen. Lisäravinteetkin laskin uusiksi. Ajattelin että jos nappuloiden pois jättäminen auttaisi ihotulehduksiin ja ehkäisisi korvan hiivan uusiutumista ja tassujen kutinaa. Kakan koostumus ainakin parani välittömästi. Herkut ja puruluut eivät olleetkaan syy löysään kakkaan.

Hotspotteihin ruoalla ei ole ollut vaikutusta, niitä tulee ja menee edelleen. Lääkäri oli sitä mieltä, että ruokavaliota ei tarvitse tämän takia lähteä muuttamaan. Ajattelin sitten että no selvä, annan noita nappuloita sitten kun niitä kerran on tullut ostettua. Parin päivän jälkeen Karu alkoi jyrsimään tassunpohjaansa ja kakkasi löysää kakkaa - silloin päätin että täysi raakaruokinta Karun kanssa on tullut jäädäkseen ja lahjoitin kaikki nappulat kaverilleni.

Lihana Karu saa tällä hetkellä kalkkunaa, sikaa ja sika-nautaa sekä sian sydäntä. Lohtakin ostin nyt kokeiluun. Turvotettu pellavansiemenrouhe kuiduksi ja silloin tällöin kananmunaa raakana/keitettynä. Lisänä saa joka päivä maksaa, E-vitamiinia, kalsiumia, sinkkiä, glukosamiinia ja jodioitua suolaa sekä kaksi kertaa viikossa D-vitamiinia.

Kalsiumin, glukosamiinin ja E-vitamiinin ostan isoissa pakkauksissa ja laitan sitten noihin pienempiin pakkauksiin, mistä ne on helpompi annostella. Ison koiran kanssa tulee halvemmaksi ostaa hevospuolen/ihmispuolen tuotteita, jotka ovat siis samoja kuin koiralle tarkoitetut tuotteet, mutta isommissa pakkauksissa ja pienempään kilohintaan. Sydän on laadukasta lihaa, mutta vähärasvaista. Olen ne saanut tähän mennessä ilmaiseksi.

Sydämet sulamassa pilkkomista varten.

Karun ollessa vielä pieni pentu, annoin kokeiluksi kanankaulan ja silloin meni ripulille. Nyt kun maha on pitkään toiminut hyvin, ajattelin kokeilla taas noita rustoja. Olisi kiva jos voisi antaa esim. kalkkunan kaulaa silloin tällöin jyrsittäväksi. Aidoista luista tuo koiruli tykkää myös, mutta siinä on aina riski että joku hammas lohkeaa, joten niitä en viitsi enää antaa.

Pellavasiemenrouhetta, sian sydäntä, sika-nauta jauhelihaa, kananmuna, kalsium, glukosamiini, D-vitamiini, E-vitamiini, sinkki ja suola.

Karu ja Juno

Karu pääsi tapaamaan siskoaan Junoa. Pennut ovat olleet tekemisissä viimeksi kasvattajalla ollessaan, joten oli jännittävää nähdä kuinka he muistavat toisensa.

Karu oli tässä tilanteessa se innostuneempi osapuoli ja olisi halunnut tehdä läheistäkin tuttavuutta. Junoa taas vähän jännitti ja ilmeisesti siihen oli syynä Karun koko. Karuhan on jonkin verran korkeampi ja 10kg painavempi kuin Juno. Mutta annettiin pennuille tilaa ja aikaa ja kyllä se Juno tuli välillä oma-aloitteisesti Karun luokse.

Rannalla Juno näytti Karulle kuinka kuoppia kaivetaan. Karu otti tästä tietysti mallia ja alkoi myös kaivamaan (ei normaalisti kaiva). Juno tuli sitten jatkamaan Karun tekemää kuoppaa ja kun Karu tuli tarkistamaan tilanteen, Juno nätisti murahti että tämä on hänen kuoppansa. :D

Mitään rähinöitä ei syntynyt tapaamisen aikana, mutta kyllä Karussa oli pitelemistä - huh huh. Kauhea veto päällä Junon luokse lähes koko ajan. Vapaana ei voitu pitää Karun lonkkatilanteen vuoksi (rajuja riehumisia olisi syytä välttää). Karulla on tapana haluta aina painia jokaisen koiran kanssa, mikä ei ole muiden kannalta kovin mukavaa. Etenkin kun Karu on nyt sen 42kg.

Kaiken kaikkiaan oli mukava tapaaminen, lähes kaksi tuntia pääsivät pennut tutustumaan toisiinsa. Olivat lopuksi molemmat aivan puhki! Toivottavasti pääsemme näkemään taas pian uudestaan. :)

Lonkkavika

Karu oli ollut meillä huhtikuussa kuukauden, kun sillä alkoi kintereet yliojentumaan. Fysioterapeutti kävi katsomassa tilanteen ja suositteli ortopedilla käyntiä, jotta voitaisiin selvittää onko vika pelkästään kintereissä vai myös jossain muualla.

Neljän kuukauden ikäiselle Karulle saatiin aika Juha Kalliolle. Hän suositteli röntgenkuvausta kintereistä, polvista ja lonkista, sillä Karulla oli kireyksiä takajalkojen lihaksissa. Röntgenkuvista selvisi, että kintereistä pitäisi olla vähiten huolissaan, niissä ei ole mitään vikaa yliojentumisen lisäksi. Lihasjumit vetävät Karun jalkoja väärään asentoon, jolloin kintereet yliojentuvat, ja yliojennus ylläpitää sitten löysiä nivelsiteitä. Lihasjumit taas johtuvat löysistä lonkista. Lonkkamaljat itsessään ovat normaalin syvät ja reisiluun pää normaalin muotoinen, mutta rauhoituksessa Juha sai Karun oikean lonkan pois sijoiltaan helposti. Normaalissa lonkkakuvassa tilanne ei näytä niin pahalta, mutta kun lonkkakuvan ottaa koiran ollessa eri asennossa (painovarausasento), reisiluun pää tulee lonkkamaljasta pois. Molemmissa polvissa sivulöydöksenä lisäksi lievä osteokondroosimuutos, joka ei aiheuttanut toimenpiteitä koska ei oireile, mutta tilannetta seurailtaisiin.

Eli toisinsanoen Karulla todettiin lonkkaniveldysplasia.

Oli hyvä, että Karu pääsi tutkimuksiin jo näin nuorena, jotta ongelmaan voitaisiin heti puuttua. Hoitona kipulääkitys, osteopen-pistokset, fysioterapia ja riehumisten rajoitus. Tavoitteena oli saada nivelissä oleva turvotus ja ärsytys laskemaan. Fysioterapia auttaisi Karua käyttämään taas syviä lihaksia, kun nyt Karu oli oppinut käyttämään vain pinnallisia lihaksia. Juha kertoi, että jos tilanne menee huonoksi, niin yhtenä hoitomuotona olisi leikkaus, eli siis lonkkaproteesit. Mutta lähdettäisiin liikkelle ensin konservatiivisesta hoidosta ja aika näyttäisi meneekö tilanne huonompaan vai parempaan.

Aluksi jumpattiin niin monta kertaa päivässä kuin vain kerettiin. Ensimmäiset viikot harjoiteltiin vain oikeaan asentoon menemistä ja jalkoihin koskemista. Karu helposti muutti asentoaan tai "meni löysäksi" kun jalkoihin koski. Fyssari kävi useasti ja antoi joka kerta haastavempia jumppia ja joka kerta Karu oppi uudet kujeet hetkessä ja oikein nautti yhteisestä tekemisestä. Yliojentuminen ei ollut enää niin paha ja Karu alkoi käyttämään kehoaan paremmin. Jumit hävisivät ja kipulääkitys voitiin lopettaa parin kuukauden jälkeen. Karun nivelet alkoivat kuitenkin napsumaan kovaan ääneen noin 6-7 kuukauden iässä, joten se tottakai alkoi huolestuttamaan. Muutenkin ylipäätään koko diagnoosin saaminen oli henkisesti äärimmäisen raskasta, kun kaikki suunnitelmat menivät uusiksi ja kova huoli oli Karun tulevaisuudesta.

Vihdoin koitti kauan odotettu kontrollikäynti Tampereella, jossa katsottiin lonkat, polvet ja kintereet. Karu oli nyt lähes 8 kk ikäinen.

Juha huomasi heti että Karun pyllyn pyörittely kävellessä oli loppunut. Lantion keikkuminen kävellessä on oire lonkkavaivoista ja kovasti Karulla se aluksi keikkuikin. Kintereet ovat edelleen yliojentuvat, mutta kinnertukea ei tähän tilanteeseen tarvittaisi. Sovittiin, että kuvataan taas Karun lonkat ja polvet rauhoituksessa.

Kun Juha sanoi kuvauksen jälkeen että hyvältä näyttää, minulta pääsi itku. Koko tämän ajan pelkäsin pahinta enkä ole uskaltanut ajatella tilanteen paranemista, vaan ajattelin että lonkat joko ovat menneet huonoksi tai pysyneet samana. Polvienkin tilanne oli ajatuksissa silloin tällöin.

"Polvien osteokondroosi on parantunut hyvin, oikeassa ei erotu enää muutoksia, vasemmassa ulompi nivelnasta on vielä hiukan tiivistynyt, mutta ei enää epätasainen. Lonkkien rakenne on edennyt kasvun myötä jumpan ja kontrolloidun liikunnan ansiosta lähes normaalisti. Löysyys ei ole pahentunut, lihastuki on tunnustellesssa selvästi aktivoitunut. Lonkkamalja on vasemmalla syvyydeltään lähes normaali, oikealla riittävän syvä, kunhan kehitys jatkuu näin hyvänä. Molemmat reisiluun päät pääsevät lonkkamaljan pohjaan asti ja ovat siellä hyvässä kontaktissa, eli lonkkamaljan pohjaan ei ole muodostunut uudisluuta."

Juha sanoi olleensa huolestunut aluksi Karun polvista, mutta oli oikein mielissään mihin suuntaan nekin olivat nyt menneet. Tunnusteltaessa polvet olivat tuntuneet normaaleilta eikä niissä tuntunut mitään vikaa mihinkään suuntaan. Lonkistakaan hän ei enää tuntunut olevan huolissaan, vaan sanoi että Karu pystyy niillä hyvin elämään. Tietysti eihän sitä ikinä tiedä tuleeko nivelrikkoa lonkkiin ja minkä ikäisenä, mutta tässä tilanteessa kaikki näyttää hyvältä. Lonkkia ei tarvitisi enää kontrolloida ellei vointiin tule muutoksia. Seuraavat kuvat olisivatkin sitten viralliset lonkkakuvat 1,5v ikäisenä!

"Ennuste vaikuttaa nyt paljon lähtötilannetta paremmalta ja jos haaverit voidaan vielä välttää seuraavien kuukausien aikana, nivelistä on kehittymässä käyttökelpoiset mahdollistaen normaalin liikunnallisen arjen."

Tässä vielä kuvat miltä näyttää kun kinner yliojentuu. Karu osaa pitää jalkaansa myös normaalisti, mutta etenkin väsyneenä yliojentuminen on voimakkaampaa. Kävellessä yliojentumisen myös huomaa, ravatessa taas ei. Yritetään jumppaamalla saada Karua pitämään jalkojaan paremmin, mutta eiköhän tuo ole loppuelämän "vaiva", minkä kanssa opetellaan elämään. Tätä esiintyy myös joillain muillakin amerikanakitoilla, joten ei ole Karu rodussaan ainut.

Karu on niin rakas.

Ja mikä tärkeintä, Karulla on nyt hyvä olla ja elää vailla huolen häivää.