Amerikanakitaksi Karu on aika hyvä harrastuskoira

Karusta on kuoriutunut aika kiva harrastuskoira. Vaikka Karu ei sinänsä vaadi mitään ylimääräistä elämäänsä vaan tyytyy myös vähään tekemiseen, niin on sen kanssa kiva touhuta ja tarjota aktiviteetteja. Enkä toki odottanutkaan mitään varsinaista harrastuskoiraa, mutta yllättävän kivasti Karu haluaa tehdä asioita yhdessä. Ehkä sekin auttaa kun pennusta asti on yhdessä harrasteltu.

Nosessa Karu on todella taitava ja edistymistä on havaittavissa. Nyt olemme siirtyneet jo ulkoetsintöihin! Yllättäen Karu on täydessä etsintämoodissa myös ulkona eikä lähde juurikaan haahuilemaan muualle. Viimeksi tosin oli haastava paikka leikkipuiston vieressä, häiriötä oli paljon mutta yllättävän hyvin meni! Ja nyt kun on saatu vielä hyvät uutiset lonkista ja kintereistä niin ei ole enää huolta nosessa jos Karu lähtee kiipeilemään tai hyppimään tasoille, siinäpähän taiteilee. Kisoihin tähdätään ja heti kun ohjaaja ajattelee meidän olevan valmiita niin mennään!

Arkitottiskurssi aloitettiin myös. Ei mitään tiettyä tavoitetta meillä ole, mutta tehdään häiriössä treeniä ja opetellaan uusia taitoja. Ekalla tunnilla Karu oli kiinnostunut tytöistä, mutta malttoi keskittyä myös minuunkin (tai herkkuihin). Kontaktissa kävely ei onnistu paria sekuntia kauempaa vaan herkkua pitää tunkea naamaan jatkuvalla syötöllä. Tämä ei sinänsä ole ongelma, hiljalleen toivottavasti maltti kasvaa mutta liikoja en odota - Karu kun ei ole mikään palveluskoira. Kunhan herkkujen kanssa suostuu luopumaan muista kiinnostavista asioista (edes joskus :D) niin se kelpaa minulle.

Minua oli mietityttänyt Karun käytös, kun jos Karu haluaa mennä vieraan ihmisen luokse, on Karu jännittynyt, mutta utelias. Arkitottiskurssin pitäjä kertoi että se on kuulemma ihan tyypillistä alkukantaisen koiran käytöstä. Ja Karuhan ei mene jonkun luokse jos ei halua, enkä ole ikinä pakottanut.

Mätsäreissäkin nyt aletaan enempi käymään. Olin ostanut ohuen näyttelyhihnan Karulle, mutta totesin että ei se ole sopiva. Aivan liian ohut siihen nähden miten Karu vielä kehässä käyttäytyy (holtiton toisinaan), joten ostin puolikuristavan nahkapannan. Mukavampi mennä kun hihna ei paina Karun kaulaa niin terävästi ja minunkaan ei tarvitse pelätä että hihna katkeasi vedosta. Ja en osaa enää oikein hävetäkkään Karun jalkoja, mikä on minulta suuri edistysaskel! Eihän Karu ole jalkojaan valinnut ja jos jotakuta kauhistuttaa niin sittenpähän kauhistelee. Meillä pyyhkii hyvin! :) Karu on kivuton ja nauttii elämästä, mikäs olisikaan sen parempaa tai tärkeämpää! ❤

Vielä mitä voitaisiin Karun kanssa lisää harrastella, niin verijälkeä ja ihmisen etsintää metsässä. Lisäksi hoopers kiinnostaa, mutta sitä voidaan kyllä ihan itsenäisestikin kokeilla hallilla. Rally-tokokin olisi hauskaa, mutta Karun kiinnostus lopahtaa jos herkkuja ei tipu tiheästi. Toisaalta eihän se ole ongelma jos kisoihin asti ei mennä. Petotesti kiinnostaa todella paljon, en yhtään osaa arvata miten Karu siellä käyttäytyisi. Smart dogissa ollaan käyty, mitäs muuta sitä olisikaan mihin voisi mennä....?? 

Karu mätsärikehässä

Olin itse jo ajatellut, että Karun kanssa emme tule enää menemään mätsäreihin. Ihan siis vaan tuon takajalkojen takia, kun muljuavat kintereet vähän hävettävät ja inhoan jos joku tulee kauhistelemaan. Toki jos joku kysyy asiallisesti jotain niin mielelläni vastaan. Kuitenkin kun Karu sai hyvät lonkkatulokset ja ortopedi sanoi että kintereissä ei ole mitään ongelmaa vaikka vähän yliliikkuvaiset ovatkin, niin Karussahan ei sinänsä mitään isompaa vikaa siis ole. Miksi ei siis liikuttaisi ihmisten ilmoilla enemmän, ehkä joku muukin saman ongelman kanssa rohkaistuisi.

Sitten bongasin mätsärit jotka olisivat jo heti seuraavana päivänä. Päätin että sinne me mennään! Harjoiteltiin Karun kanssa pihalla näyttelyhommia. Meni superhyvin, vaikka viimeksi yli vuosi sitten ollaan kehässä juostu. Eihän mulla ollut edes näyttelyhihnaa, joten sekin piti käydä hommaamassa.

Olen opettanut Karun jumpatessa siihen, että "kyykky" -sanalla Karu menee pieneen kyykkyyn jolloin jalat asettuvat hyvään kulmaan eivätkä ole yliojentuneena. Karu omaksui tämänkin välittömästi kun seisotusasentoa harjoiteltiin.

Mätsäripaikalla ei onneksi ollut kamalasti koiria. Karu oli aika täpinöissään, se tuijotti kaikkia koiria ja jos joku tuijotti takaisin niin Karu hermostui. Hölmö logiikka Karulla, mutta luulen että se on jonkinlaista epävarmuutta.

Kehässä Karu onneksi keskittyi vaan nameihin, olihan jo ruoka-aikakin niin nälkä kurni mahassa. Tuomari kosketti Karun läpikotaisin eikä siinä ollut ongelmaa. Koko ajan ravatessa annoin Karulle namia, koska tilanne oli Karulle aika jännittävä enkä halunnut sen poukkoilevan minne sattuu. Odotin milloin tuomari kysyisi Karun jaloista, mutta ei niistä mitään sanottu.

Ja niin vain Karu oli isojen aikuisten sinisten toinen!! 

Viralliset terveystulokset

Kennelliitto julisti tuomionsa. Minä yllätyin tuloksista - positiivisesti!

Lonkat: C/C
Kyynäret: 0/0
Selkä: LTV0, VA0

Odotin siis lonkkien olevan D-lonkat, vähän jännitin olisiko jopa E. Vaikka numerolla ei sinänsä ole väliä koska ortopedi ennusti meille ihan hyvää tulevaisuutta, mutta kyllä nuo numerot auttaa vähän ymmärtämään tilannetta omalla tavallaan.

Karun selkä on spondyloosivapaa 1,5v iässä. Virallisen lausunnon saisi vasta 2v ikäisenä, joten kuvautetaan se joskus myöhemmin. Polvien osteokondroosi todettiin 4kk iässä, mutta polvet olivat parantuneet lähes kokonaan 8kk iässä ja täydellisesti parantuneet 1,5v ikään mennessä - ilman operatiivista hoitoa. Osteokondroosi on perinnöllinen.

Olkanivelen osteokondroosin lausuntoa en nähnyt aiheelliseksi, koska OC on jo todettu polvinivelessä eikä etupää ole oireillut.

Alla Karun 1,5v kuvia ihmeteltäväksi.

Kesän mökkireissu

Oltiin noin kaksi viikkoa vuokramökillä Karun kanssa. Mökkeilyyn kuului lähinnä syömistä, lepäämistä ja uimista. Hellettä riitti koko kahden viikon ajan.

Koska Karun sisko Juno oli opastanut Karua aikaisemmin kuinka järvessä uidaan, niin nyt Karu kahlaili ja jopa ui ihan ilman houkuttelua moneen otteeseen usean kerran päivässä. Silloin kun tuuli enemmän ja oli aaltoja, Karu ei suostunut menemään järveen.

Kahlailun tyylinäyte videolla, jalat ylttävät koko ajan pohjaan.

Haavereilta ei valitettavasti säästytty, sillä yhden riehumisen aikana Karu vinkaisi ja nosti vasemman takajalan ilmaan. Karu vinkui siinä vähän aikaa, mutta alkoi varaamaan painoaan onneksi jalalle. Sitten vain lepoa, kipulääke ja lihasrelaksantti. Seuraavana päivänä jalka vaikutti jo normaalilta ja käyttikin sitä sen jälkeen normaalisti.

Päikkäreitä otettiin ahkerasti.

Ja kun mökillä oltiin, pitihän Karullekin grillata omat pihvit - tottakai. Olihan Karukin lomalla. Possupihvien lisäksi Karu sai myös haukipihviä, sekä savustettua haukea ja ahventa.

"Kyllä voisin tuota sisäfilettä maistaa..."

"Mutta ensin lihassa kuuluu kieriä..."

Koska pakastintila oli rajallinen, Karun ruokavalioon kuului lihan lisäksi kananmunia, märkäruokaa ja viljaton sekä riisitön nappula. Puntaria ei ollut joten annoin aina silmämääräisesti ruokaa. Laitoin ruokaa oikein reilusti koska Karu kulutti energiaa paljon mökillä. Eikä Karu ainakaan lihonut, edelleen kylkiluut tuntuvat hyvin.

Koko mökkeilyn ajan Karu oli irti. Ainoastaan aamuisin alettiin pitämään hihnassa kun jostain syystä halusi laajentaa silloin reviiriään, mutta loppupäivän oli koko ajan pihapiirissä. Tuo on aivan huippuominaisuus Karussa, kun olin alun perin varautunut siihen että tätä rotua ei pysty pitämään irti.

Yhden päästäisen Karu kerkesi tappamaan, mutta onneksi kuunteli komenteluni eikä syönyt sitä. Tämä on aika hyvä saldo siihen nähden että joka päivä jatkuvasti ympäriltä puskista kuului rapinaa, kun metsikkö oli täynnä jyrsijöitä, sisiliskoja ja sammakoita.

"Tänne oli hyvä tehdä viileä pesä."

Iltaisin Karu meni laiturille tarkkailemaan maisemia ja viilentymään. Vaikka me ihmiset oltiin muualla, Karu päättäväisesti jossain vaiheessa iltaa ravasi laiturille ja oli siellä kunnes kutsuttiin nukkumaan.

Viimeisenä päivänä vielä pestiin Karu. Karvanlähtö on nyt huipussaan ja pesun aikanakin lähti aikamoisesti karvoja. Vielä niitä kuitenkin jäi ja tuppoja irtoilee edelleen.

Mutta tosiaan, kaikenkaikkiaan onnistunut mökkiloma oli Karun kanssa. :)

Siskon kanssa jälleennäkeminen

Viime syksynä sisarukset tapasivat viimeksi ja silloin olivat vähän jännittyneitä. Karu halusi tehdä lähempää tuttavuutta kun Juno taas halusi etäisyyttä. Tällä kertaa meni paremmin! Karu oli edelleen kiinnostunut (ei kuitenkaan yhtä paljon kuin viimeksi) ja Juno antoi lähestyä helpommin. Kuitenkin Juno murisi kun halusi tilaa ja Karu hienosti kuunteli ja lähti silloin kauemmaksi. 

Karu otti Junosta mallia kun Juno meni uimaan ja empitämättä lähti perään! Kyllä oli koirilla mukavaa yhdessä uidessa ja keppiä hakiessa. Välillä pissittiin ja potkittiin hiekkoja ja sitten yhdessä katsoivat intensiivisesti muita koiria, kuin olisivat jotenkin tehneet yhteistyötä että tänne ei muilla ole asiaa. Luulen, että Juno on jonkin verran rohkeampi ja itsevarmempi kuin Karu, esim. uidessa sen huomasi. Seuraavaksi sitten läjä kuvia ja yksi videokin.