Kaikki hyvin

Kiran kohonnut maksa-arvo oli laskenut normaalille tasolle! Mikä helpotus!!

Silmätippakuuri jatkuu vielä kuukauden, tippa joka toinen päivä. Kesällä pitäisi muistaa kontrolli...

Kävimme mökillä pilkillä, Kira tietysti mukana. Jäätä oli vielä n.40cm, joten hyvin kantoi. Kalaa ei tosin tullut kuin yksi pieni ahven. Kiran lempipuuhaa oli juosta sohjon perässä mitä sohjokauhalla sille heitettiin. Sitten kun leikki loppui niin Kira kantoi sohjokauhaa ja terrorisoi meidän kalastusta ärisemällä ja kaivamalla ja yrittämällä purra pilkkiä. :D Viime talvena Kira sai koukun huuleensa kun häsläsi niin kamalasti ja nyt meinasi tapahtua samaa. Ei tule pilkkimisestä mitään tämän koiran kanssa! Mutta hauskaahan meillä oli, ei Kiran tekemisille voi kuin nauraa. :D

"Ärrrrrrr!! Nyt leikitään!!!

"Tossa kauha. Heitä sohjoa niinku olis jo!"

Onneksi on vakuutus

Kira oli tammikuun minun luonani täällä kaupungissa. Käytiin kolme kertaa rally-tokon irtotunneilla vähän muistelemassa miten liikkeet menivätkään. Oltiin kyllä molemmat aluksi vähän hukassa. :D Kyllähän ne asiat muistuivat mieleen ja Kira taas hoiti hommat paremmin kuin minä (yllätys yllätys). Tässä muutaman vuoden aikana on tullut uusia liikkeitä ja niitäkin harjoiteltiin. Voi kun olisi kiva päästä jatkuvaan rally-ryhmään ja mennä kisailemaan, mutta se on vielä mahdotonta tämän vuoden ajan. Sitten kun valmistun niin elämä toivottavasti tasoittuu ja kerkeäisi harrastaakkin jotain säännöllisesti.

Viime viikolla tosin vein Kiraa taas lääkäriin. Tällä kertaa jatkuvan ripulin/vatsan löysyyden vuoksi. Sitä oli jatkunut jo melkein viikon, vaikka karsin Kiran ruokavaliosta kaiken ylimääräisen. Onhan Kira normaalistikkin herkkävatsainen, mutta nyt alkoi jo vähän tympimään se jatkuva pyllyn pesu ulkoilun jälkeen.

Eläinlääkärin kliinisessä tarkastuksessa kaikki tuntui olevan ok, ei aristanut vatsaa, lämpö oli normaali jne. Tuli siinä fiilis että no turhaanko Kiraa vein lääkäriin. Vaikka tietenkin ihan huippua että mitään löytynyt! Olin kuitenkin toivonut että Kirasta otettaisiin myös verinäyte, kun olen hieman vainoharhainen ja ylihuolehtivainen jo eläkeikään yltäneestä Kirasta. Päästiin kotiin Kaopekt forten kanssa (joka on ihan huippu tuote) ja lääkäri lupasi soittaa jos verinäytteessä olisi jotain kummallista.

Ja niin lääkäri soittikin. Kiran yksi maksa-arvo oli koholla. Onneksi sentään vain yksi. Mutta koska Kira on niin hyvävointinen, vatsa on taas kunnossa eikä mitään ongelmaa ole ruokahalussa tmv., niin lääkäri sanoi että katsotaan verinäyte uudelleen 3-4 viikon kuluttua, jolloin nähdään mihin suuntaan arvo on menossa, että oliko vain jokin ohimenevä, vai kenties nousu- tai laskusuunnassa. Olen niin huolissani, mutta samalla tyytyväinen. Hyvä että verinäyte otettiin ja tämmöinen löydös tehtiin, jos kyse on jostain vakavammasta niin saatiin toivottavasti kiinni ajoissa. Kontrolli määrittelee sitten, että miten toimitaan jatkossa. Sormet ristiin että arvo olisikin tasoittunut!!

Kiran silmä on sentään paljon parempi runsaammalla tippakuurilla. Sitä jatkuu vielä vajaa viikon ajan, jolloin lähdetään taas laskemaan tippamäärää. Jospa punoitus pysyisi poissa. :)

Mutta jotta vaivat eivät tähän loppuisi, niin Nestori alkoi ontumaan. Onneksi se murhe oli kuitenkin pieni, sillä mitään murtumaa ei ollut havaittavissa ja Friidun ontumisesta viisastuneena lepo kyllä hoitaisi tämänkin ontumisen. Ja niinhän se teki. Onneksi.

Sitkeä silmävaiva

Kiralla todettiin marraskuussa rakkulainen sidekalvontulehdus. Silmätippakuurin jälkeen punoitus oikeassa silmässä alkoi uudelleen, joten käytin Kiraa silmäsairauksiin erikoistuneella eläinlääkärillä. Hän sanoi ettei rakkulaista sidekalvontulehdusta ole olemassakaan, vaan jokaisella koiralla ne rakkulat löytyvät ja jos silmässä on tulehdus, ne voidaan siihen virheellisesti yhdistää. Kiralla on siis lievä kovakalvontulehdus, joka on hieman epätyypillisessä paikassa silmän sisäkulmassa. Siinä myös ollut kohouma on lähes hävinnyt ja lääkäri sanoikin että tulehdus on sen voinut aiheuttaa. Kysyin, että voiko tämä ilman syytä ilmestynyt tulehdus johtua jollain tavalla immuunipuolustuksesta, kun Kiralla on myös ollut idiopaattinen trombosytopenia, niin lääkäri sanoi sen mahdolliseksi kun rotukoirilla on kapea geenivaihtelu, niin tämmöisiä sairauksia voi ilmetä.

Silmätippakuurin Kira sai taas, nyt yhteensä lähes kolmen kuukauden ajaksi. Ensin 5pv tippa kolme kertaa päivässä, sen jälkeen 5pv kaksi kertaa päivässä, sitten kerran päivässä kuukauden ajan ja joka toinen päivä toisen kuukauden ajan. Takapakkia tuli kuitenkin jo ensimmäisen viiden päivän jälkeen, jolloin ajoittainen punoitus palasi tipoista huolimatta. Punoitus oli kuitenkin niin pientä etten ollut ihan varma punoittiko edes silmä vai näenkö harhoja. Kuitenkin lähes jokailtainen pieni punoitus häiritsi, joten soitin lääkärillä, joka sanoi että annos on riittämätön, joten jatketaan tippojen antoa kolme kertaa päivässä kolmen viikon ajan, jonka jälkeen lasketaan annosta taas ohjeen mukaan. Jos punoitus alkaa uudelleen annosta laskiessa, täytyy vaihtaa lääkettä.

Vähän hirvittää että joutuuko Kiralle antamaan silmätippoja sen koko loppuelämän ajan. Hyvin niiden anto onneksi sujuu, kunhan Kira saa herkun tipan jälkeen. Kontrolli on puolen vuoden kuluttua jos kaikki menee hyvin. Muuten Kiran silmät olivat kunnossa eikä mitään pahanlaatuista näkynyt. Ainoastaan tulehduksen epätyypillinen paikka ja siinä ollut kohouma ovat sellaisia, mitkä on siellä kontrollissa hyvä tarkistaa.

Verinäytekontrolli, hammaskivenpoisto ja silmävaiva

Marsuilla on mennyt erittäin hyvin, ne tulevat hyvin toimeen ja ovat virkeitä. Ensikohtaaminen oli tosin raivoisa eikä Friidu tykännyt yhtään miekkosesta omalla reviirillään. Muutaman päivän kuluttua olivatkin jo onneksi sovussa. Nestori on rohkaistunut kovasti ja sen lempipuuhaa on juosta asuntoa ympäri eestaas. :D Se on myös täydellinen sylimarsu: ei pissi eikä yritä sylistä pois, rentoutuu ja välillä jutteleekin.

Kiralla oli viime viikolla hammakivenpoisto, sitä ennen oli verinäytekontrolli jossa kaikki ok. Hammaskiveä oli jonkin verran, yksi alaetuhammas täytyi poistaa ja parissa hampaassa on kiillevaurio, mutta muuten oli kaikki kondiksessa. Samalla käynnillä pyysin ell katsomaan Kiran silmää, kun silmäkulmassa on outo kohouma ja sen ympärys punoittaa välillä. Kohoumasta ja verisuonituksesta ei lääkäri ei kommentoinut muuta kuin että ei ole sarveiskalvossa. Sen sijaan molemmista silmistä löytyi rakkulainen sidekalvontulehdus. Tämä olikin tosi kummallista, sillä silmät ei rähmi eikä ne muuten punoita kuin toisen silmän kulma _joskus_. Lisäksi tämä tulehdus on kuullemma yleensä vain pennuilla tai nuorilla koirilla, joiden immuunipuolustus käy ylikierroksilla. Kira on jo yli 9v, joten miten ihmeessä sille tämmöinen tuli? Ehkä sitä voisi kontrollissa kysäistä, kun en sitä viimeksi tajunnut. Hoitona silmätippakuuri kahden viikon ajan ja sitten kontrolliin.

Alaetuhammas poistettu.

Vaalea kohouma silmäkulmassa.

Ajattelin että voisin Kiralle varata silmälääkärille ajan silmätarkastukseen, jos selviäisi tarkemmin että mikä se kohouma on ja miksi Kiralle tuli tuo sidekalvontulehdus. Hieman mietityttää että onko kyseessä pannus... Sitä ei tosin lääkäri nyt epäillyt.

Nestorin kuulumiset

Nestori on reipastunut meillä aivan hirmuisesti ja nykyään juttelee sylissä jo vähintäänkin yhtä paljon kuin Friidu. Ruokakin maistuu ja päivittäin Nestori hurisee Friidulle aidan takaa. Välillä Friidu hurisee takaisin ja se on huvittavaa katsottavaa, kun molemmat peppu heiluen kulkee aitaa eestaas. :D Nestorilla oli kastraatio reilu viikko sitten ja kaikki meni onneksi sen osalta hyvin. Vielä kaksi viikkoa niin voidaan tämä rakastunut pari yhdistää. Sylissä ollaan pidetty niitä yhdessä ja silloinkin huristaan ja välillä taas hampaita kalisutellaan jos Friidun mielestä Nestori lähentelee liikaa. Saa nähdä mitä yhteiselosta sitten tulee. :)

Tervetuloa laumaan Nestori!

Tibin poismenon jälkeen Friidu jäi yksin. Vaikka Friidu on "jo 5-vuotias", en halunnut että viimeiset kuukaudet tai vuodet se joutuisi olemaan yksin, joten kaverin hankkiminen oli itsestäänselvyys. Ainut ongelma tässä tilanteessa oli se, että halusin Friidun jäävän viimeiseksi marsuksi (eli että en jäisi marsukierteeseen, jossa aina pitäisi uusi marsu hankkia toisen kuoltua). Onneksi Friidun kasvattaja oli apuna tässäkin tilanteessa: Friidu sai poikaystävän! :) Tämä poikaystävä voidaan palauttaa kasvattajalle sitten kun Friidusta aika jättää.

Herra on nimeltään Maailman Nestori. Hän on reilu 2-vuotias musta abessiinialainen kastroimaton uros, joka tosin on menossa kastroitavaksi lähiaikoina. Nestori on vielä arka ja peloissaan uudesta ympäristöstä, mutta eiköhän se pikkuhiljaa tästä rohkaistu. Friidun hän tapaa vasta lauantaina, kun ovat nyt eri kaupungeissa.

Nestori on aivan ihana mies! :) Ja aivan minun edesmenneen Mustiksen näköinenkin!

Tibi 29.10.2014-9.8.2019

Tibi nukkui eilen pois.

Viikko sitten lauantaina Tibi oli vaisu eikä syönyt kunnolla. Tukiruokinnalla kuitenkin palatui normaaliksi. Torstaina Tibin kunto romahti illalla nopeasti täysin pirteästä marsusta veltoksi ja apaattiseksi. Perjantaina käytiin lääkärissä ja saatiin mukaan mm. kipulääkettä, mutta syytä oireiluun ei löytynyt. Vaikka annettiin tukiruokaa ja kipulääkettä, vointi ei parantunut - iltapäivällä Tibi nukkui rauhallisesti pois. Tibi haudattiin Diivan, Mustiksen ja Tuppuran viereen.

Lepää rauhassa Tibi.