Rally-tokoilua ja match show 27.8.2016

Viime keskiviikkona oli taas rally-tokotreenit, harjoiteltiin oikealle käännöksiä ja eteen istumista.
Kira olikin aika hämmillään kun kaiken sen vasemmalle kääntymisten jälkeen mentiinkin oikealle! :D Kyllähän se siitä alkoi luonnistumaan, kun teki toistoja enemmän. Lisäksi nuo eteen istumiset onnistuivat yllättävän hyvin, istui tosi suoraan vaikka ohjasin sen sivusta eteen. Vielä vaatii paljon ohjausta tähän temppuun, mutta eiköhän se siitä!
Lopuksi oli rata, semmoinen mikä voisi kuullemma olla ihan hyvin alokasluokassa. Ohjaaja sanoikin että voitaisiin jo ihan hyvin mennä kisaamaan, mikä järkytti minut syvästi! :D Toinen kerta vasta treenattu ja kisaamaan jo voitais mennä! Syyskuun lopussa järjestetään viralliset rally-tokokisat, katsotaan jos niihin jo uskaltaisi mennä, pakkohan se on jostain aloittaa.

Tänään oli Laukaassa match show, sinne on aina kiva mennä koska siellä ei ole kauheasti porukkaa. Tälläkin kertaa pieniä koiria oli yhteensä 8, eli jokainen voittaisi jotakin.
Kira oli taas niin hieno, seisoi nätisti ja oli paikallaan kuin patsas (pari kertaa istahti kun piti pitkään odottaa) ja kehässä liikkuessa katsoi välillä minuun mutta enimmäkseen katse oli edessä, hihna koko ajan löysällä tottakai. Saatiin punainen ja oltiin neljänsiä. Kira oli joka tapauksessa mielestämme aivan paras ja oli kiva että saatiin palkintojakin, HHC ruokasäkki, pokaali ja Simo-siililelu. Kira kantoikin ylpeästi siilin kotiin autosta. :D

Olen hurahtanut myös sienestämiseen, kahtena päivänä keräsin suppilovahveroita yhteensä kilon verran. Kira on mainio kaveri sienestämiseen, se juoksee pitkin pusikoita ja seurailee oravia, tulee sitten kutsusta näyttämään naamansa ja lähtee taas litomaan. :D

Trombosyyttikontrolli ja rally-toko

Viime verinäytteestä on 3kk aikaa ja viikko sitten päätin varata uuden kontrolliajan. Mulla oli vielä pari virtsastixiä tallessa joten ajattelin tsekata pissan ennen ajan varaamista. Verivirtsaisuus voisi merkitä vähäistä trombojen määrää.

Viimeksi verta oli +/- mutta tromboja oli veressä yllinkyllin eikä punasoluja näkynyt sakassa, eli stixi oli luultavasti värjäytynyt jostain muusta kuin verestä. Nyt verta oli kahden plussan verran!

Kira on kuitenkin voinut hyvin, jaksoi jopa edellispäivän 11km lenkin ongelmitta ja ruokahalu on ollut kohdillaan. Sain ajan seuraavalle päivälle (tiistaille), verinäyte otettiin ja päästiin kotiin odottamaan puhelua. Unohtivat kuitenkin soittaa joten seuraavana päivänä (keskiviikkona) soitin klinikalle ja lääkäri kertoi kaiken olevan kunnossa. Mitä nyt valkosolut olivat alhaiset mutta niin on ollut jo pidempään. Lääkäri ehdotti että tsekkaisin stixin viikon päästä uudelleen.

Eilen sen sitten taas tein ja verta oli edelleen saman verran. Huomenna vien aamupissan klinikalle ja katsotaan löytyykö muuta kuin verta. Toisaalta toivon että olisi pissatulehdus, koska jos ei ole niin siitä alkaakin sitten aikamoinen rumba selvittää että mistä se veri tulee... Kirjoitan postauksen sitten tästä aiheesta kun toivottavasti syy on selvinnyt.

No mutta, nyt huolet hetkeksi sikseen, sillä me aloitettiin RALLY-TOKO!
Ai että! Eka tunti oli aivan ihana! Teemana oli vasempaan kääntymiset. Kiralla ne meni yllättävän hyvin, kun olen sen opettanut pyörähtämään takaperin jalkojeni ympäri, niin takapään hallinta oli jo hyvällä mallilla! Kuitenkin tarvitsee paljon hienosäätöä. :) Hauskaa oli kun tehtiin yhtä liikettä missä kääntyiltiin paljon oikealle (spiraali) ja Kira oli aika kiinni minussa - mikä oli ylläys minullekkin - niin ohjaaja sanoi että "sehän on kuin minibelgi!". :D Siinä jo keskittyminen herpaantui ja alkoi naurattamaan. Tää laji on siitä hyvä kun kukaan ei ota tätä liian tosissaan, että jos nyt menee joku liike vähän hassusti niin ei se mitään, kokeillaan uudestaan.

Kira nautti tehdä liikkeitä ja sen tunnin jälkeen oli jo aika väsynyt, alkoi liikkumaan aika laiskasti. :D Seuraava tunti on vasta ensi viikolla, mutta ollaan kotona opeteltu seuraavat asiat:
-perusasennossa istuessaan, "seiso" --> nousee seisomaan
-seuratessaan kun sanon "odota", pysähtyy samaan aikaan mun kanssa eikä istahda

Mitä vielä hienosäädetään/opetellaan paremmin
-liikkeestä käännös vasempaan, Kiran kroppa koko ajan samansuuntaisesti minun kanssa
-seuraaminen tiiviimmäksi
-seuraaminen niin että Kira ei edistä

Ja seuraavana opetuslistassa on:
-eteen istuminen
-sivulle tulo vasemmalta puolelta (ei takaa kiertäen)

Leivonmäen kansallispuisto, Joutsa 7.8.

Minä, poikaystävä ja Kira lähdettiin vähän reippailemaan. Ei oltu aikaisemmin tässä kansallispuistossa käytykään, kyllä oli upeat näkymät! Ja niin hiljaista ja rauhallista... :) Lenkin loppusummaksi kertyi reilu 11km. Tässä kuvia!

"Joko mennään?!"

Poikaystävä heilutteli varpaitaan hiekan alla ja siinähän Kiralla riitti ihmettä kerrakseen!

Yritin saada Kirasta hienoja leikkimiskuvia, hieman heilahtaneita. :D

Joutsniemen kärjessä.

Kuvapläjäys ja "ennen ja jälkeen muokkauksen" kuvia

Mulla tuli inspis ottaa kuvia Kirasta objektiivilla mitä en ole käyttänyt vuosiin. Mulla on yhteensä 3 objektiivia, joista kaksi tuli rungon mukana oston yhteydessä. Näillä kahdella en ole kuvaillut juuri ollenkaan sen jälkeen kun sain nykyisen rakkauteni: Pentax 50mm f1.4. Runkona toimii siis Pentax K200D.

Tämä objektiivi millä alla olevat kuvat otin, on SMC Pentax DA 50-200mm f4-5.6, ei siis mikään valovoimaisin tai markkinoiden paras. Kokeilin ottaa kuvia iltahämärässä eikä niistä onnistunut kuin pari, olen niin tottunut tuohon kiinteän objektiivin valovoimaisuuteen. Päivällä kuvat onnistuivatkin paremmin ja pienellä muokkauksella niistä tuli mielestäni oikein kelvollisia. :)

Nämä kuvat oli muokattuja, laitan alle vielä muutaman "ennen ja jälkeen" kuvan.

Muistakaahan vastata sivupalkin oikeassa ylänurkassa olevaan kyselyyn että minkälaiset postaukset kiinnostais, kiitos! :)

Miten Kira aikoinaan päätyi meille?

Börje tipujensa kanssa

  Olen aivan pienestä pitäen ollut eläinrakas ja erityisesti koirat ovat olleet lähellä sydäntä. Ensimmäiset lemmikit mitä muistan meillä olleen ovat tuliliskot. Näiden jälkeen meille hankittiin kesäkanoja, eli olivat meillä kesät ja talveksi menivät hoitoon paikkaan missä oli lämmitetty kanala. Keväällä haettiin kanat aina meille takaisin. Näin jatkui aika montakin vuotta ja rakkaus kanoihin jäi pysyvästi.


Kuitenkin jossain vaiheessa - olisikohan ikää ollut 12? - halusin lemmikin jota voisi pitää sisällä ja minkä kanssa voisi mennä eläinlääkäriin. :D Olin käynyt siis naapurien mukana eläinlääkärissä kun veivät koiraansa rokotuksille. Vanhemmat yrittivät "kaupitella" minulle gerbiilejä, mutta niiden suht lyhyt elinikä ei innostanut. Päädyimme marsuun.
Eläinkaupan myyjä tuohon aikaan sanoi että urosmarsu voi elää yksin, joten meille myytiin vain yksi marsu. Onneksi äitini tajusi Mustis-marsun tarvitsevan kaverin ja se vietiin kastroitavaksi, samalla mentiin varaamaan samasta eläinkaupasta tyttömarsu. Yhdessä vaiheessa lauma kasvoi kolmeen, kun tuttava oli antamassa yksin elävää tyttömarsua pois.

Mustis, Tuppura & Taika

Elämä jatkui, olin 15-vuotias ja kovin tyytyväinen, mutta oma koira kummitteli mielessä. Naapurin koiraa olin käynyt kovasti lenkkeilyttämässä ja tekemässä temppuja, Dogsitter-kurssinkin kävin, mutta ne eivät tuntuneet riittävän. Vanhemmat olivat kovasti koiraa vastaan, velikin oli allerginen.
Lopulta päätettiin että kanoja ei enää kesäksi oteta. Olin puhunut ja puhunut (vängännyt ja vängännyt) siitä kuinka haluaisin sen oman koiran. Pihakin oli valmiiksi aidattu kun kanoja oli. Veli kävi lääkärin puheilla, lääkäri sanoi että ottakaa koira, jos tulee oireita, hankkikaa toinenkin. :D Tästä se koiran hankinta lähti nopeasti nousuun! Äidin kanssa katseltiin eri rotuja, espanjanvesikoira kuulosti kivalta. Käytiin näyttelyissä ja juteltiin kasvattajille, mutta meille jäi kuva että tämä rotu kaipaisi jotenkin tavattomasti tekemistä... Se jäi kaihertamaan. Apulassa skrollailtiin mitä rotuja siellä tulisi vastaan, mittelspitz pomppasi silmille usein. Katseltiin tätä äidin kanssa ja rotu tuntui täydelliseltä! Sopivan pieni että saisi joka paikkaan helposti mukaan ja ensi koiraksi ei tuntunut liian haastavalta. Terveys oli myös hyvällä mallilla, eikä ruumiinrakenne tai turkki ollut liioiteltu. Äiti soitti yhteen ilmoitukseen ja varasi pennun. Saatiin kuvat vasta myöhemmin jolloin huomasin pentujen olevien mustia. Olin jotenkin odottanut jotain muuta väriä, mutta hetken mietittyäni, musta olisikin aivan hyvä väri koiralle. :)

Tänä päivänä tekisin asiat toisin. Olisin ottanut eri mittelikasvattajiin yhteyttä ja käynyt juttelemassa ja katomassa emoa etukäteen yms. yms...... Mutta täytyy todeta, en ois parempaa koiraa voinut saada!
Pentu tuli taloon ja kaikki rakastuivat siihen täysin. Oli luonteeltaan just semmonen mitä se on nytkin, 6 vuotta myöhemmin. Ei tule kerjäämään rapsutuksia, kun haluaa tekemistä niin tulee istumaan mun eteen ja tuijottaa, jos on känkkäränkkä-fiilis eikä halua tulla luokse niin sehän ei tule... :D Kaikesta huolimatta ihan paras koira, ei tule toista samanlaista vastaan.

Tähän lopuksi vielä kuvia vuodelta 2010. VAROITUS! Alla olevat kuvat eivät sovi pentukuumeesta kärsivälle! ;)
 

"Odota" "Maahan" "Koske"

Kuvapostaus

Heinäkuu on ollut rauhallinen ja ollaan nautittu kesästä sen mitä säät on sallinut. Viime viikonloppuna oli kaverin koira meillä yökylässä omistajien menon takia. Yökaveri oli Rambo, mitteli uros. Kirahan ei asiasta tykännyt. :D Haukkui ja murisi jos Rambo tuli lähelle, mutta Rambo vain käänsi päänsä pois ja oli totaalisen välinpitämätön Kiraa kohtaan. Kiralla on tosiaan tapana "räyhätä" ja uhota toisen koiran naaman edessä, mutta ei ikinä käy päälle tai pure. Noh, kyllähän Kira siitä rauhottui ja yö meni tosi hyvin, samoin ulkoilut. Koirat tunsivat toisensa entuudestaan kun ollaan käyty lenkillä vähän väliä Rambon ja sen omistajan kanssa. :)

No mutta, tässä niitä kuvia:
 

Match show Jämsä 2.7.

Pitkästä aikaa mätsäreissä! Keli oli mukava eikä päivälle ollut suunnitelmia niin tehtiin avomiehen kanssa reissu Jämsään. Match show oli Koirakoulu Onnin järjestämä.
Paikalle saavuttiin puolta tuntia ennen ilmottautumisen loppumista ja oltiin kolmansia. Ei montaa pientä koiraa siis. Isoja koiria ja pentuja oli paikalla isompi määrä. Arveltiin että kaikki olivat menneet niin kivan kelin sattuessa mökille viikonlopuksi.

Ennen pienten kehän alkua oli lapsikehät ja pentukehä. Näissä meni aikaa jonkin verran, mutta oli mukava katsella pentujen menoa, olivat niin iloisia jokainen. :D Tuli mieleen ajat kun Kiran kanssa käytiin ensimmäisissä mätsäreissä, oli aikamoista sähläystä ja opettelua, mutta mahtui sinne myös onnistumisia. Kaippa näistä harrastuksistakin on tehtävä oma postaus tässä jossain vaiheessa. :)

Noh, anyway, pienten koirien kehä alkoi ja tuomari kutsui ensin kaikki kehään, meitä oli yhteensä kuusi. Kaikki käyttäytyi todella nätisti ja etenkin huomasin että kehässä oleva shetlanninlammaskoira pisti parastaan omistajansa kanssa, ajattelin että he kyllä potkivat pitkälle tässä kisassa. :)
Sattumoisin oltiinkin kyseisen sheltin kanssa parina parikehässä. Kun Kirsti oli Kirstimäiseen tapaansa tuijotellut mun naamaa kehässä ravatessa, tuomari tuli antamaan neuvoja miten saisin Kiran katsomaan eteen. Hän neuvoi että kun harjoittelen, voisin heittää Kiralle herkun sen nenän eteen kun sen katse on edessä. Samoin hän huomautti että kun minä katson Kiraan, totta kai Kirakin katsoo silloin minua. Niimpä tietenkin, miksi en ole tullut tuota ajatelleeksi... :D
Tuomari kehui kovasti parikehässä molempia koiria! Shetlanninlammaskoira sai kuitenkin oikeutetusti punaisen nauhan. :)

 Kauaa ei tarvinnut odotella pienen koiramäärän takia nauhakehiä, sinisessä kehässä meitä oli siis kolme ja tuomari valitsi Kiran ensimmäiseksi! Hurraa, kivat palkinnot tiedossa! :D

BIS kehässä mulla ei ole ikinä väliä mihin sijoitutaan, koska musta se on jo mahtavaa että sinne asti päästään. Ajattelin ottaa tuomarin neuvot käyttöön ja kokeilla että en katso Kiraa ollenkaan kun ravataan kehä ympäri. Yllätys yllätys, Kira katsoi mun naamaa paljon vähemmän! Mahtavaa, tätä me kokeillaan jatkossakin. :)
Seistessä Kira tapitti hievahtamatta namia mun kädessä. Oli niin nätisti ettei varmaan ikinä ole noin hievahtamatta ollut. Toinen tuomari tuli Kiran tutkimaan ja Kirsti tapitti nätisti paikallaan. 6 koiraa oli BIS kehässä ja siinä seisottiin ja odoteltiin milloin tuomari tulee kättelemään. Kun 4 koiraa oli jo sijoitettu, oli jäljellä Kira ja staffin(?) pentu. Meitä pyydettiin menemään vielä kehä ympäri, Kira hienosti katsoi muuallekkin kuin pelkästään minua. Kira julistettiin lopulta ensimmäiseksi! Hurraa!! Tuomarit yrittivät Kiraa silitellä ja onnitella, mutta tämä kävelee kauemmas silittäjistä ja tuijottaa edelleen sitä makkaraa... :D

Tulipas pitkä teksti, mut on vaan niin hyvä fiilis, pitkästä aikaa sijoituttiin näinkin hyvin. :) Olen jo tässä jokin aika sitten päättänyt että virallisiin näyttelyihin en tule enää menemään, mua ärsyttää vaan se koko touhu ja hössötys koiran ulkonäöstä... Ennemmin tykkään pitää hauskaa mätsäreissä.

Palkinnot oli ruhtinaalliset! Doxtasy Dreampillow, paljon eri herkkuja koiralle, vähän nameja kaksijalkaisillekkin, herkkuluu (jota on jo jyystetty pitkä tovi ja kannettu ympäri asuntoa), monitoimitalutin, pitkä koulutus-/jälkiliina, teetä, koirapatsas sekä tietysti ruusuke ja pokaali. :)