Koirakouluhommia

Luulen, että olin Karun kaulan alueen suonenvedoista oikeassa, sillä niitä ei ole enää ilmennyt. Pantaa ei olla pelkiltään käytetty ja ruoassa on ollut pansuolaa sekä magnesiumia. Nappuloita ei ole saanut enää kuin satunnaisesti. Nämä keinot ovat näköjään auttaneet, joten näillä jatketaan.

Olimme osallistuneet arkitottelevaisuuskurssille, jonka viimeinen kerta oli viikko sitten. Karu oli kyllä niin hieno mies, hyvin meni koko kurssi! Meillä oli paljon kontaktiharjoituksia ja ohitusharjoituksia ja ne kyllä olivat todellakin hyödyksi. Erään tunnin jälkeen käytin Karua pissalla tässä kylillä ja alikulkusillan toisessa päässä oli pari koiraa pysähdyksissä omistajien kanssa. En voinut vaihtaa suuntaa, koska en olisi päässyt autolle, joten ei muu auttanut kuin mennä suoraan päin. Ajattelin, että no kyllä yhden kerran sitä nyt voidaan mennä vähän miten sattuu, oletin siis Karun vetävän ja ehkä ärisevän, koska Karu ei halua muita yllättäen luokseen.

Ja mitä vielä! Välimatkaa koiriin oli pari metriä, toinen koira haukkui(!!), mutta kun oltiin kohdalla niin mitä tekee Karu: vetää koirista poispäin nurmikolle haistelemaan! Mun ihana mies, olin niiiiiin ylpeä! Karu siis ymmärsi, että vieraat koirat eivät pääse luokse joten hän on turvassa ja lisäksi haistelemalla nurmikkoa teki selväksi toisille koirille olleensa harmiton. Minä kun olin varautunut Karun loppuelämän vaikeisiin ohituksiin, niin ehkä ei sittenkään. Eihän Karu ole edes kahta vuotta ja näin paljon edistymistä on tapahtunut lyhyessä ajassa, niin ehkä tämä tästä.

Koirakoulussa tarkkailtiin muiden tekemisiä.

Arkitottistunneilla tosiaan Karua kiinnosti minun suusta tulleet komennot vähän vaihtelevasti. Mulla oli kyllä hyvää ja harvinaista herkkua, mutta jos ei kiinnosta niin ei kiinnosta. :D Etenkin istumiset, maahanmenot ja odottamiset olivat todella tylsää hommaa. Mutta kaikista hauskinta oli Karun mielestä kun minä juoksin pois ja menin kyykkyyn selkä Karuun päin. Siinä Karu unohti kaiken ympäriltään ja juoksi luokseni. Ja seuraaminen juosten oli myös Karun mielestä hauskaa. Eli mitä enemmän vauhtia, sen hauskempaa.

Eihän Karusta mitään tottelevaisuuskoiraa tule, enkä niin odotakkaan. Kunhan arki sujuu mielekkäästi kaikkien mielestä ja Karulla on kivaa tekemistä niin se riittää.

Nosessa Karulla on ulkoetsinnöissä mennyt vähän haastavasti. Kaikki muut hajut vievät miestä. Mutta tässä vaiheessa ulkoetsinnät ovat vaan Karulle lähinnä kokemusta että missä kaikkialla hajuja voi olla.

Olin yhden päivän nosekokeessa ajanottajana. Voi vitsit kuinka silmiä avartava kokemus se olikaan! Jäi niin hyvä mieli että alkoi tulla jo hinku kokeisiin vaikka ei olla läheskään valmiita. :D Mutta oli siis kiva nähdä erilaisia koiria ja ohjaajia ja ohjaustapoja. Sen opin että meillä on Karun kanssa todella hyvä pohja alla nosessa. Tuli oikein uusi innostus lajia kohtaan!

Kauheesti kiinnostaisi myös tuo petotesti... Ehkä vielä tänä vuonna!

Uusia koirakavereita

Karulla on muutama koirakaveri, ketä hän tapaa säännöllisen epäsäännöllisesti. Nämä kaverit ovat tuttuja pentuajoilta ja Karu on todella nätisti heidän kanssaan. Ei ikinä ole murissut heille tmv., vaan tykkää haastaa leikkiin ja olla lähellä. Vieraita aikuisia koiria ei olla tavattu, sillä olen vähän jännittänyt kuinka Karu vieraiden kanssa käyttäytyisi. Lenkillä on tullut tilanteita, että omistajat eivät hallitse koiriaan, jolloin koirat ovat tulleet todella lähelle todella nopeasti ja silloin Karu on murissut ja ollut tosissaan, että ei tykkää yhtään.

Kuitenkin yksissä mätsäreissä kun oltiin hengailtu jo jonkin aikaa koirapaljouden keskellä, Karu alkoi heiluttamaan häntäänsä yhdelle narttukoiralle. Olin tästä kovin positiivisesti yllättynyt. Rohkastuin sen verran tästä pienestä eleestä, että päätin kokeilla kuinka meidän kävisi jos mentäisiin kävelylle vieraiden koirien kanssa. Täällä siis järjestetään joka viikko yhteinen lenkki, johon saa kuka vain koiranomistaja tulla mukaan. Tällä kertaa kävelyllä oli meidän lisäksi kaksi narttukoiraa ja yksi uros. Tämä toinen uros kertoi jo kaukaa, että hän ei siedä muita uroksia, joten me kaksi pidettiin etäisyyttä koko matkan ajan. Lenkin alussa me tultiin perässä, annoin Karun haistella muiden pissoja jotta se saisi tutustua vähän ennakkoon ketä nämä muut ovat. Aika nopeasti me lähestyttiin tyttöjä ja voi hyvänen aika, Karu niin nätisti käveli narttujen vierellä! Välillä he haistelivat toisiaan ja kutsuivat leikkiinkin, ja kun toinen narttu kertoi Karulle että tämä on vähän liian lähellä, Karu todella upeasti käänti katseensa pois ja antoi tilaa.

On mulla vaan fiksu koira. Tuon toisen uroksen kanssa ei yrittänyt haastaa riitaa, vaan käänsi myös katsettaan pois. Kovasti kyllä haisteli senkin pissoja, että kukas tämä onkaan miehiään. Mutta mukava huomata, että Karu on ihan normaali uros vieraiden narttujen kanssa. Jos vain joku koira tulee kiivaasti yllättäen kohti ja Karu kokee ettei pääse väistämään, niin silloin ärisee ja kertoo että haluaa tilaa.

Mätsärihommia ja suonenvetoja?

Innostuttiin nyt toden teolla mätsäreistä, joten ollaan kaksissa taas käyty. Karun kanssa on mennyt todella mukavasti koirapaljoudessa ja lenkkipoluillakin olen heti huomannut hyödyt. Karu on huomannut että muut koirat eivät halua automaattisesti Karulle pahaa vaan touhuavat omia juttujaan, niin Karukin jättää hienosti muut rauhaan. Lenkillä Karu katsoo muita koiria, mutta paljon helpommin lähtee jatkamaan matkaa, eikä niin stressaannu kohtaamisista.

Ekoissa mätsäreissä oli niin paljon todella upeasti käyttäytyviä koiria, ettei meillä ollut mitään mahdollisuutta sijoittua. :D Mutta Karulle se oli todella hyvä käynti ja opinpahan minäkin taas vähän paremmin Karua ohjaamaan. Ravaaminen on meille vähän haasteellista, jos Karu ei malta keskittyä niin vetää sinne sun tänne. Mutta seisominen menee ihan ok ja kun tuomari tulee tutkimaan. Karu antaa hyvin koskea joka paikkaan ja hampaat näyttää mallikkaasti hievahtamatta ja väistämättä.

Toisissa mätsäreissä tuomari juoksutti ympyrää useaan kertaan mikä oli hyvä, koska Karu sai toistoja ja joka kerran juoksi vierellä paremmin. Oltiin sinisten kolmansia! Tuolloin oli aika lämmin päivä, joten Karun oli vaikea keskittyä. Odotellaan nyt viileämpiä kelejä ennenkuin mennään seuraaviin.

Kuva: Ala-Keiteleen kennelkerho

Karu on käynyt yllättävän paljon uimassa. Lämpimät kelit ovat olleet kiusana, joten vesi viilentää mukavasti. Tulisipa jo viileämpää niin olisi kivempi rämpiä tuolla sienessä Karun kanssa.

Ja tulipa ostettua uudet valjaat! Ovat ihanan siniset. Ne myös sopivat paremmin kuin edelliset valjaat, sillä nyt Karun vetäessä Karu ei enää ala köhimään, eli ne eivät paina henkitorvea. Yksi syy uusien valjaiden ostoon oli myös se, kun Karu saa ilmeisesti suonenvetoja kaulaan..? Kesällä se tapahtui ensimmäisen kerran, haukottelun jälkeen Karu jäi irvistämään ja käänsi pään sivulle, ihan kuin sattuisi. Ortopedille mainittiin ja hän ei ollut huolissaan, tarkisti leukanivelet yms. eikä mitään kummallista havainnut. Ei ole jokapäiväistä tai edes jokaviikottaistakaan. Viime mätsärien jälkeen oli huono päivä, Karulla oli aika montakin oletettua suonenvetoa. Luulen, että hihnassa vetäminen ja jännitys ja pieni nestehukka tekivät tepposet. Joten nyt sitten ostin pansuolaa ja magnesiumia ja jätin nappulat pois. Heti oli jo parempi eikä suonenvetoja tullut. Katsotaan josko näin pienellä toimenpiteellä ne loppuisivat. Eli huolehditaan nesteytyksestä ja suoloista.