Kesän mökkireissu

Oltiin noin kaksi viikkoa vuokramökillä Karun kanssa. Mökkeilyyn kuului lähinnä syömistä, lepäämistä ja uimista. Hellettä riitti koko kahden viikon ajan.

Koska Karun sisko Juno oli opastanut Karua aikaisemmin kuinka järvessä uidaan, niin nyt Karu kahlaili ja jopa ui ihan ilman houkuttelua moneen otteeseen usean kerran päivässä. Silloin kun tuuli enemmän ja oli aaltoja, Karu ei suostunut menemään järveen.

Kahlailun tyylinäyte videolla, jalat ylttävät koko ajan pohjaan.

Haavereilta ei valitettavasti säästytty, sillä yhden riehumisen aikana Karu vinkaisi ja nosti vasemman takajalan ilmaan. Karu vinkui siinä vähän aikaa, mutta alkoi varaamaan painoaan onneksi jalalle. Sitten vain lepoa, kipulääke ja lihasrelaksantti. Seuraavana päivänä jalka vaikutti jo normaalilta ja käyttikin sitä sen jälkeen normaalisti.

Päikkäreitä otettiin ahkerasti.

Ja kun mökillä oltiin, pitihän Karullekin grillata omat pihvit - tottakai. Olihan Karukin lomalla. Possupihvien lisäksi Karu sai myös haukipihviä, sekä savustettua haukea ja ahventa.

"Kyllä voisin tuota sisäfilettä maistaa..."

"Mutta ensin lihassa kuuluu kieriä..."

Koska pakastintila oli rajallinen, Karun ruokavalioon kuului lihan lisäksi kananmunia, märkäruokaa ja viljaton sekä riisitön nappula. Puntaria ei ollut joten annoin aina silmämääräisesti ruokaa. Laitoin ruokaa oikein reilusti koska Karu kulutti energiaa paljon mökillä. Eikä Karu ainakaan lihonut, edelleen kylkiluut tuntuvat hyvin.

Koko mökkeilyn ajan Karu oli irti. Ainoastaan aamuisin alettiin pitämään hihnassa kun jostain syystä halusi laajentaa silloin reviiriään, mutta loppupäivän oli koko ajan pihapiirissä. Tuo on aivan huippuominaisuus Karussa, kun olin alun perin varautunut siihen että tätä rotua ei pysty pitämään irti.

Yhden päästäisen Karu kerkesi tappamaan, mutta onneksi kuunteli komenteluni eikä syönyt sitä. Tämä on aika hyvä saldo siihen nähden että joka päivä jatkuvasti ympäriltä puskista kuului rapinaa, kun metsikkö oli täynnä jyrsijöitä, sisiliskoja ja sammakoita.

"Tänne oli hyvä tehdä viileä pesä."

Iltaisin Karu meni laiturille tarkkailemaan maisemia ja viilentymään. Vaikka me ihmiset oltiin muualla, Karu päättäväisesti jossain vaiheessa iltaa ravasi laiturille ja oli siellä kunnes kutsuttiin nukkumaan.

Viimeisenä päivänä vielä pestiin Karu. Karvanlähtö on nyt huipussaan ja pesun aikanakin lähti aikamoisesti karvoja. Vielä niitä kuitenkin jäi ja tuppoja irtoilee edelleen.

Mutta tosiaan, kaikenkaikkiaan onnistunut mökkiloma oli Karun kanssa. :)

Siskon kanssa jälleennäkeminen

Viime syksynä sisarukset tapasivat viimeksi ja silloin olivat vähän jännittyneitä. Karu halusi tehdä lähempää tuttavuutta kun Juno taas halusi etäisyyttä. Tällä kertaa meni paremmin! Karu oli edelleen kiinnostunut (ei kuitenkaan yhtä paljon kuin viimeksi) ja Juno antoi lähestyä helpommin. Kuitenkin Juno murisi kun halusi tilaa ja Karu hienosti kuunteli ja lähti silloin kauemmaksi. 

Karu otti Junosta mallia kun Juno meni uimaan ja empitämättä lähti perään! Kyllä oli koirilla mukavaa yhdessä uidessa ja keppiä hakiessa. Välillä pissittiin ja potkittiin hiekkoja ja sitten yhdessä katsoivat intensiivisesti muita koiria, kuin olisivat jotenkin tehneet yhteistyötä että tänne ei muilla ole asiaa. Luulen, että Juno on jonkin verran rohkeampi ja itsevarmempi kuin Karu, esim. uidessa sen huomasi. Seuraavaksi sitten läjä kuvia ja yksi videokin.

Lonkkakontrolli

Viime syksynä oli Karun viimeisin kontrolli ja seuraava sovittiin täksi kesäksi. Ortopedi sanoi että samalla voisi ottaa kuvat virallisena Kennelliittoon, joten lähes kaikki mahdolliset tutkimuspyynnöt tilasin mitä sain. Karu kun on vasta 1,5v, ei saada spondyloosilausuntoa virallisena. Mutta ortopedi meille sanoi että kyllä sen näkee noistakin kuvista, eli näkeepähän sitten samalla senkin vaikkei viralliseksi saakaan. Tarkoitus on kuitenkin että virallinen lausunto spondyloosista otetaan sitten myöhemmin. Amerikanakitoilla spondyloosia valitettavasti jonkin verran on...

Karulla on mennyt hyvin, se venyttelee, hepuloi herkästi, on virkeä, käyttää jalkojaan tilanteeseen nähden hyvin jne. Fyssarin mukaan mitään suurempia ongelmia ei ole, etujaloissa ei ole jumeja tai muita ongelmia mikä voisi viitata siihen että kompensoisi etuvartallollaan takapäätään. Selkäkin on tiivis. Reisissä toki puolieroa on ja oikea heikompi on kuin vasen. Sen näen itsekin. Jumppaaminen on meillä jäänyt valitettavasti todella vähiin. Hierottu ja venytelty kuitenkin on.

Jännitti ihan hirveästi että jos sitä nivelrikkoa onkin kehittynyt eikä lonkat olisi tiivistyneet vaan olisivat aivan liian löysät. Ja jos yllätyksenä olisi huonot kyynäret ja alkavaa spondyloosia ynnä muuta "mukavaa". 

Vähän Karua ärsytti/jännitti muut koirat, mutta tosi hienosti osasi olla odotustilassa.

Lääkärissä Karu oli oma iloinen itsensä, hyppäsi tutkimuspöydälle ja antoi väännellä jalkoja. Polvet katsottiin hereillä ollessa, niissä ei mitään vikaa. Rauhoituspiikistä ei sanonut mitään. Sitten odoteltiin mitä kuvista näkyisi.

Ortopedi sanoi meille heti ensimmäisenä kuvien jälkeen, että hänellä on vain hyviä uutisia. Voi hyvänen aika mikä helpotus! Ei ole spondyloosia ja kyynäret ok. Lonkat olivat tiivistyneet: "Rauhoituksessa tunnusteltuna lonkkanivelissä erottuu vain vähän löysyyttä: Sidekudostuminen on alkanut rajoittaa löysyyttä. Loitonnussuuntaan lonkat ovat lievästi liikerajoitteiset, ojentaminen sujuu hyvin" 

"Röntgenkuvissa lonkkien rakenne on alkutilanteeseen nähden hyvä, lonkkamaljat ovat kehittyneet melko hyvin ja kunhan lihaksisto tukee reisiluun pään paikoilleen, nivelet ovat toimivat. Nivelissä erottuu lievät nivelrikkomuutokset." 

Ja vaikka lonkat eivät ole täydelliset, niin: "Karun lonkkien tukihoito on onnistunut hyvin ja tuottanut odotettua paremman tuloksen. Vaikka lonkissa erottuu edelleen  vähän löysyyttä ja niissä on alkavaa nivelrikkoa, on odotettavissa, että Karu pärjää lonkillaan pitkään normaalia hyvälaatuista elämää."

Laitan tähän kuvakollaasin, missä on Karun lonkkakuvat 4kk iässä, 8kk iässä ja 1,5v iässä. Alkutilanne näytti tosiaan huonolta, lonkat olivat todella löysät (eikä se ollut pelkkää pentuajan löysyyttä, koska oikean lonkan sai silloin pois paikoiltaan rauhoitettuna). Ja jos mitään ei oltaisi tehty, olisivat lonkat paljon huonommassa kunnossa kuin ne nyt ovat.

Kintereet eivät olleet turvonneet eikä kuumottaneet, joten ne ovat tilanteeseen nähden hyvässä kunnossa. Vaikka ne yliojentuvat, kintereet sen kestävät kun eivät ole ärtyneet. Ovat mitä ovat, mutta Karua ne eivät mitenkään haittaa. Kinnertukia ei ortopedi suositellut edelleenkään ennaltaehkäisevästi, ainoastaan jos alkaa oireilemaan.

Nyt päästään nauttimaan kesästä pariksi viikoksi mökille, missä Karu saa juosta, uida ja hepuloida sydämensä kyllyydestä!

Lopen uupunut hauvavauva!