Koirakouluhommia

Luulen, että olin Karun kaulan alueen suonenvedoista oikeassa, sillä niitä ei ole enää ilmennyt. Pantaa ei olla pelkiltään käytetty ja ruoassa on ollut pansuolaa sekä magnesiumia. Nappuloita ei ole saanut enää kuin satunnaisesti. Nämä keinot ovat näköjään auttaneet, joten näillä jatketaan.

Olimme osallistuneet arkitottelevaisuuskurssille, jonka viimeinen kerta oli viikko sitten. Karu oli kyllä niin hieno mies, hyvin meni koko kurssi! Meillä oli paljon kontaktiharjoituksia ja ohitusharjoituksia ja ne kyllä olivat todellakin hyödyksi. Erään tunnin jälkeen käytin Karua pissalla tässä kylillä ja alikulkusillan toisessa päässä oli pari koiraa pysähdyksissä omistajien kanssa. En voinut vaihtaa suuntaa, koska en olisi päässyt autolle, joten ei muu auttanut kuin mennä suoraan päin. Ajattelin, että no kyllä yhden kerran sitä nyt voidaan mennä vähän miten sattuu, oletin siis Karun vetävän ja ehkä ärisevän, koska Karu ei halua muita yllättäen luokseen.

Ja mitä vielä! Välimatkaa koiriin oli pari metriä, toinen koira haukkui(!!), mutta kun oltiin kohdalla niin mitä tekee Karu: vetää koirista poispäin nurmikolle haistelemaan! Mun ihana mies, olin niiiiiin ylpeä! Karu siis ymmärsi, että vieraat koirat eivät pääse luokse joten hän on turvassa ja lisäksi haistelemalla nurmikkoa teki selväksi toisille koirille olleensa harmiton. Minä kun olin varautunut Karun loppuelämän vaikeisiin ohituksiin, niin ehkä ei sittenkään. Eihän Karu ole edes kahta vuotta ja näin paljon edistymistä on tapahtunut lyhyessä ajassa, niin ehkä tämä tästä.

Koirakoulussa tarkkailtiin muiden tekemisiä.

Arkitottistunneilla tosiaan Karua kiinnosti minun suusta tulleet komennot vähän vaihtelevasti. Mulla oli kyllä hyvää ja harvinaista herkkua, mutta jos ei kiinnosta niin ei kiinnosta. :D Etenkin istumiset, maahanmenot ja odottamiset olivat todella tylsää hommaa. Mutta kaikista hauskinta oli Karun mielestä kun minä juoksin pois ja menin kyykkyyn selkä Karuun päin. Siinä Karu unohti kaiken ympäriltään ja juoksi luokseni. Ja seuraaminen juosten oli myös Karun mielestä hauskaa. Eli mitä enemmän vauhtia, sen hauskempaa.

Eihän Karusta mitään tottelevaisuuskoiraa tule, enkä niin odotakkaan. Kunhan arki sujuu mielekkäästi kaikkien mielestä ja Karulla on kivaa tekemistä niin se riittää.

Nosessa Karulla on ulkoetsinnöissä mennyt vähän haastavasti. Kaikki muut hajut vievät miestä. Mutta tässä vaiheessa ulkoetsinnät ovat vaan Karulle lähinnä kokemusta että missä kaikkialla hajuja voi olla.

Olin yhden päivän nosekokeessa ajanottajana. Voi vitsit kuinka silmiä avartava kokemus se olikaan! Jäi niin hyvä mieli että alkoi tulla jo hinku kokeisiin vaikka ei olla läheskään valmiita. :D Mutta oli siis kiva nähdä erilaisia koiria ja ohjaajia ja ohjaustapoja. Sen opin että meillä on Karun kanssa todella hyvä pohja alla nosessa. Tuli oikein uusi innostus lajia kohtaan!

Kauheesti kiinnostaisi myös tuo petotesti... Ehkä vielä tänä vuonna!

Amerikanakitaksi Karu on aika hyvä harrastuskoira

Karusta on kuoriutunut aika kiva harrastuskoira. Vaikka Karu ei sinänsä vaadi mitään ylimääräistä elämäänsä vaan tyytyy myös vähään tekemiseen, niin on sen kanssa kiva touhuta ja tarjota aktiviteetteja. Enkä toki odottanutkaan mitään varsinaista harrastuskoiraa, mutta yllättävän kivasti Karu haluaa tehdä asioita yhdessä. Ehkä sekin auttaa kun pennusta asti on yhdessä harrasteltu.

Nosessa Karu on todella taitava ja edistymistä on havaittavissa. Nyt olemme siirtyneet jo ulkoetsintöihin! Yllättäen Karu on täydessä etsintämoodissa myös ulkona eikä lähde juurikaan haahuilemaan muualle. Viimeksi tosin oli haastava paikka leikkipuiston vieressä, häiriötä oli paljon mutta yllättävän hyvin meni! Ja nyt kun on saatu vielä hyvät uutiset lonkista ja kintereistä niin ei ole enää huolta nosessa jos Karu lähtee kiipeilemään tai hyppimään tasoille, siinäpähän taiteilee. Kisoihin tähdätään ja heti kun ohjaaja ajattelee meidän olevan valmiita niin mennään!

Arkitottiskurssi aloitettiin myös. Ei mitään tiettyä tavoitetta meillä ole, mutta tehdään häiriössä treeniä ja opetellaan uusia taitoja. Ekalla tunnilla Karu oli kiinnostunut tytöistä, mutta malttoi keskittyä myös minuunkin (tai herkkuihin). Kontaktissa kävely ei onnistu paria sekuntia kauempaa vaan herkkua pitää tunkea naamaan jatkuvalla syötöllä. Tämä ei sinänsä ole ongelma, hiljalleen toivottavasti maltti kasvaa mutta liikoja en odota - Karu kun ei ole mikään palveluskoira. Kunhan herkkujen kanssa suostuu luopumaan muista kiinnostavista asioista (edes joskus :D) niin se kelpaa minulle.

Minua oli mietityttänyt Karun käytös, kun jos Karu haluaa mennä vieraan ihmisen luokse, on Karu jännittynyt, mutta utelias. Arkitottiskurssin pitäjä kertoi että se on kuulemma ihan tyypillistä alkukantaisen koiran käytöstä. Ja Karuhan ei mene jonkun luokse jos ei halua, enkä ole ikinä pakottanut.

Mätsäreissäkin nyt aletaan enempi käymään. Olin ostanut ohuen näyttelyhihnan Karulle, mutta totesin että ei se ole sopiva. Aivan liian ohut siihen nähden miten Karu vielä kehässä käyttäytyy (holtiton toisinaan), joten ostin puolikuristavan nahkapannan. Mukavampi mennä kun hihna ei paina Karun kaulaa niin terävästi ja minunkaan ei tarvitse pelätä että hihna katkeasi vedosta. Ja en osaa enää oikein hävetäkkään Karun jalkoja, mikä on minulta suuri edistysaskel! Eihän Karu ole jalkojaan valinnut ja jos jotakuta kauhistuttaa niin sittenpähän kauhistelee. Meillä pyyhkii hyvin! :) Karu on kivuton ja nauttii elämästä, mikäs olisikaan sen parempaa tai tärkeämpää! ❤

Vielä mitä voitaisiin Karun kanssa lisää harrastella, niin verijälkeä ja ihmisen etsintää metsässä. Lisäksi hoopers kiinnostaa, mutta sitä voidaan kyllä ihan itsenäisestikin kokeilla hallilla. Rally-tokokin olisi hauskaa, mutta Karun kiinnostus lopahtaa jos herkkuja ei tipu tiheästi. Toisaalta eihän se ole ongelma jos kisoihin asti ei mennä. Petotesti kiinnostaa todella paljon, en yhtään osaa arvata miten Karu siellä käyttäytyisi. Smart dogissa ollaan käyty, mitäs muuta sitä olisikaan mihin voisi mennä....?? 

Syksyn puuhia

Karu on nyt jo useamman kerran päässyt tapailemaan paria naapurin tyttökoiraa ja kävelyt ovat menneet hyvin. Karua ei vaan voi pitää irti, sillä Karu painollaan jyrää nuo kaverit ja he eivät sitä arvosta. Karun korvat myös katoavat totaalisesti eikä Karu kuule minua lainkaan tyttöjen läsnäollessa. Herkkuja etsivät nätisti yhdessä maasta ja pusuttelevat keskenään. Tämä on Karulle juuri sopivaa sosiaalistamista. Olen miettinyt olisiko Karulle kiva samankokoinen painikaveri, mutta luulen että Karun löysille kintereille se voisi olla liian riskialtista. Vielä kun tällä viikolla hepuloidessa Karu on vinkaissut kahdesti... Voi vitamiini sentään. Ei onneksi ole ontumista enkä ainakaan omin sormin tunne turvotusta, eikä tuo arista vääntelyitä, joten sormet ristiin että nämä nyt olivat vain huonoa tuuria eikä isompaa vahinkoa kerennyt tapahtua... Sydän syrjällään saa kyllä tuon kanssa koko ajan olla.

Mutta jotain kivaakin, päästään nimittäin Karun kanssa marraskuussa aloittamaan nosework! Tätä olen odottanut tosi paljon! Karu on tosi hyvä nenästään, mutta kaikki verijälki- ja noseworktunnit ovat menneet todella nopeasti enkä ole kerennyt niihin ilmottautumaan. Nyt jostain syystä oli kaksi paikkaa vapaana lähellä olevan koirakoulun nosework-perusteisiin, joten naapurin kanssa varattiin heti paikat! Innolla odotan ja toivon että tästä tulisi Karun kanssa se meidän yhteinen harrastus. Tosin jos Karua ei vaan kiinnosta niin en pakota. Mennään nyt kuitenkin kokeilemaan.

Fyssarikin kävi pitkästä aikaa. Karun oikea takareisi oli jumissa, etureidet olivat hyvässä kunnossa. Jumppaamisessa on ollut meillä taukoa minun jaksamisen vuoksi ja sen fyssari huomasikin - takajalkojen hallinta oli huonontunut. Katsottiin jumppaliikkeet taas, tehdään ihan perusjuttuja kuten tassujen nostoja ja sivusuuntaista steppailua.

Haravointiapuri sai palkaksi etsiä herkkuja lehtikasasta.

Karun pienet ihotulehdukset ovat tällä hetkellä hellittäneet (koputtaa puuta). Karulla alkoi myös ihan oikea karvanlähtö, vauvakarvat siis ilmeisesti nyt vaihtuvat pois. Mietinkin, että voisiko tällä olla yhteys, kun karvat vaihtuu niin kosteuskin pääsee helpommin poistumaan.

Karu ei ole saanut enää kalkkunaa ruoaksi ollenkaan, kun sitä syötyään puklaili ruokaa ulos. Tuo ongelma poistui kun kalkkuna jäi ruokavaliosta pois. Samaan aikaan ihotulehduksetkin parani, mutta olikohan vain sattumaa..?

Korvan hiiva on lääkityksen avulla helpottanut, mutta jänskättää alkaako uudestaan... Ostinkin siksi Malacetic aural -korvapuhdistetta, kun luin että se auttaa monilla pitämään hiivan poissa jos sitä säännöllisesti käyttää. Kun Karulla on hiiva ollut vain vasemmassa korvassa, niin epäilen että ongelma on ennemmin kosteus ja korvan rakenne, kuin esim. ruoan aiheuttama ongelma.

Junnukoulussa menee ihan ok. Karua kiinnostaa toiset koirat valtavasti, minkä vuoksi Karun huomio herpaantuu helposti. Mutta tehdään siellä Karun keskittymiskyvyn mukaan harjoituksia. Hyvää harjoittelua tuo on ihan vain sekin, että ollaan siellä samassa tilassa eikä muita pääse morjestamaan. Viime tunti meni kyllä plörinäksi kun ensin harjoiteltiin ulkona ja meitä seurasi koko ajan kaksi varista! Ne tuli metrin päähän Karua yrittäen napata herkut mitä heitin Karulle... Karu tietysti niistä villiintyi ja meni kierroksille. Paikkaa vaihdettiin ja varikset seurasivat perässä, kaikki muut koirakot saivat olla rauhassa. Huoh... :D

Karun ja talitiaisen nopea silmästä-silmään kohtaaminen tallentui kuvaan!