27.1.17

Miten sterilointi vaikutti koiraani?

Tätä tekstiä kirjoittaessa Kiran sterilisaatiosta on kulunut tasan vuosi.

Monet ovat kahden vaiheilla, että vievätkö koiransa sterilisaatioleikkaukseen. Netissä puhutaan kovasti leikkauksen hyödyistä ja haitoista, välillä kovaankiin ääneen. Kerron tässä tekstissä Kiran sterilisaatiosta, vähän itse toimenpiteestä, miksi tähän päädyttiin ja miten se vaikutti Kiraan. Loppuun olen laittanut muutamia lukemisen arvoisia linkkejä. Leikkaus vaikuttaa jokaiseen koiraan eri tavalla, tässä kerron omat kokemukset.


Taustaa
Kira steriloitiin sen ollessa hieman vajaa 6 vuotta vanha.
Juoksut olivat olleet aina säännölliset, tulleet noin 7kk välein.
Merkkailu on ollut lenkeillä runsasta myös juoksuajan ulkopuolella.
Vuoto juoksuaikana oli erittäin niukkaa, piti itsensä hyvin puhtaana.
Ei ollut ikinä näkyviä valeraskausoireita.
Kira ei ole saanut pentuja.
Ruokana Kira saa lihaa/kalaa/sisäelimiä/nappuloita/ruanjämiä/ravintolisiä yms.

Miksi?
Kiralla oli todettu trombosytopenia, joka oli juuri saatu lääkkeillä kuriin. Juoksut olivat sairauden/lääkkeiden takia myöhässä, ja elimistön normalisoituessa oli pelko juoksujen alkamisesta. Juoksun aiheuttama stressi olisi saattanut laukaista trombosytopenian uudestaan, kun sairauden aiheuttaja ei ollut tiedossa.
Halusin myös eliminoida kohtutulehdusriskin. Ilman trombosytopeniaa olisi Kira joka tapauksessa steriloitu.

Milloin ja missä, hinta?
Kira steriloitiin 27.1.2016 Helsingin Yliopistollisessa eläinsairaalassa.
Toimenpide tuli maksamaan verinäytteiden kanssa 406,75e. Kira painoi tuolloin 6,9kg.

Haava leikkauspäivänä ja 11pv leikkauksen jälkeen.

Toimenpide, toipumisaika, haavan suojaus?
Eläinlääkärin kirjoittama teksti: "Kiralta poistettiin kirurgisesti munasarjat ja osa kohtua yleisanestesiassa. Toimenpiteen aikana Kira sai suonensisäisesti nesteytystä ja kipulääkitystä. Leikkaushaavssa on sulavat ompeleet eikä niitä tarvitse poistaa."
"Kiralla tulee pitää kauluria 10-12pv ajan jotta se ei pääse nuolemaan leikkaushaavaa.
Kira ei saa hyppiä eikä riehua 10-12pv leikkauksen jälkeen ja ulkoiluna on sallittu vain hihnalenkit."
Koko kohtua ei siis otettu pois, sillä se oli normaalin näköinen ja jäljelle jätetty surkastuu itsestään pieneksi.
Leikkaushaava oli erittäin pieni, yllätyin kuinka siistiä jälkeä olivat tehneet. Kira sai kipulääkkeinä Metacamia ja Tramalia, eikä ollut ollenkaan kivulias koko toipumisaikana. Väsyneempi ja normaalia hitaampi Kira oli tottakai, mutta itse haava tai sen ympärys ei ollut kipeä. Kannoin Kiran rappuset ylös ja alas noin viikon ajan.
Käytin Kiralla suojapukua, mikä toimikin aluksi erinomaisesti. Kira kuitenkin tajusi että pääsee nuolemaan haavaa puvun läpi. Sitten siirryimme kauluriin.
Leikkaushaavan päähän tuli pieni patti reilun viikon jälkeen leikkauksesta. Puristamalla tuli verensekaista eritettä. Eläinlääkäri epäili lankareaktiota, mikä on yleistä ja vaaratonta. Tehtiin bakteeriviljely varmuuden vuoksi ja siinä oli kasvua, joten Kira joutui antibioottikuurille. Herkkyysmäärityksen jälkeen vaihdettiin antibiootti tehokkaampaan. Sitä en tiedä, että oliko Kiran nuoleminen aiheuttanut tämän patin, vai patti nuolemisen. Kauluria pidettiin loppuaika ja Kira tottui siihen nopeasti. Ulkoillessa pidin itsetehtyä suojaa vatsan ympärillä, sillä maa oli loskainen ja märkä.

Vaikutus turkkiin ja luonteeseen
Turkin laadun muutos kuvina on tekstin lopussa.

Kun Kira steriloitiin, oli se juuri lopettanut karvanlähdön, joten turkkia ei ollut nimeksikään. Turkki kuitenkin kasvoi nopeasti takaisin ja siitä tuli tuli paksu ja pehmeä, sekä takkuuntui hieman helpommin. Keväällä sitten ajelin turkin alas kuumien kelien takia, tätä olen tehnyt aikaisempina vuosina eikä ajelu vaikuta turkkiin millään lailla. Karva kasvoi taas nopeasti takaisin, pohjavilla jälleen ensimmäisenä. Kun päälliskarvat alkoivat kasvaa, olivat ne harvat ja helposti takkuuntuvat. Jotta turkki olisi näyttänyt hyvältä, jouduin harjaamaan Kiraa päivittäin. Päälliskarva ei ollut enää yhtä sään kestävää kuin ennen sterilointia. Vähän aikaa sitten leikkasin kaikki pitkät takkuuntuvat karvat ja jätin lämpimän pohjavillan. Nyt turkki ei takkuunnu mutta pitää Kiran lämpimänä. Onhan se kuitenkin paljon pehmeämpää kuin aikaisemmin.
Turkin laadun muutos ei minua eikä Kiraa haittaa.

Luonteessa ei ensin huomattu muutosta. Nyt ollaan kuitenkin koko perheen voimin nähty kuinka pirteä, energinen ja huomionhakuinen Kira on. Isän sanoin "Kira elää uutta nuoruuttaan". Tämä on ollut vain positiivista!
Lihominen on herkässä, ruohalu on pysynyt samana.

Loppusanat
Koirien sterilointi ja kastrointi herättää nykyään paljon mielipiteitä. Osa on sitä mieltä että koiraa ei missään nimessä saa leikata muuta kuin pakon edessä, toiset ovat sitä mieltä että kannattaa leikkuuttaa niin nuorena kuin mahdollista. Jotkut pelkäävät kohtutulehduksen riskiä, toiset leikkauksen jälkeisiä vaikutuksia. Minusta koiran leikkauttaminen on omistajan oma asia, eikä ketään tulisi puhua ympäri vain siksi, koska oma vakaumus on niin vahva.
Sterilointi ja kastrointi ovat nykypäivänä niin rutiineja toimenpiteitä, että perusterveen koiran kohdalla itse leikkausta ja anestesiaa ei tarvitse omistajan jännittää. Iäkkäämmän mutta terveen koiran verinäytteet olisi hyvä tutkia ennen leikkausta.
On hyvä tehdä hieman kyselyjä eläinklinikoilla että miten leikkaus siellä suoritetaan ja paljonko toimenpiteelle tulisi hintaa. Kallis hinta ei takaa parasta laatua, eikä halvin takaa laadukkaasti suoritettua toimenpidettä. Tähystyksellä suoritettu sterilointi on kalliimpi mutta haava pienempi.
Vakuutukseen sterilointi ja kastrointi ei normaalisti mene. Jos leikkauksen syynä on esimerkiksi jokin sairaus minkä takia eläinlääkäri suosittelee tätä toimenpidettä, kannattaa ottaa yhteyttä vakuutusyhtiöön ja kysyä korvausmahdollisuutta.

Sterilointiin/kastrointiin liittyviä linkkejä 

Koiran sterilisaatio ja kastraatio
Eläinlääkärin mietteitä - sterilointi kannattaa aina
Koiran sterilisaatio - hyödyksi vai haitaksi?
Ennen vuoden ikää kastroiduilla uroksilla tuplasti lonkkavikaa

Ennen sterilointia. Ajeltu turkki ja täysi turkki.
(Kiralla karvanlähtö vas. kuvassa) Viikko leikkauksen jälkeen - 3kk leikkauksen jälkeen
4kk leikkauksen jälkeen - 5kk leikkauksen jälkeen
9kk leikkauksen jälkeen - vuosi leikkauksen jälkeen. (Karvoja trimmattu oik. kuvassa.)

22.1.17

Kiran uusi look & meidän rally-tokoilut alkaa taas!

Kiran turkki on muuttunut sterilaation jälkeen. Pohjavilla on hyvää ja pitää lämpimänä, mutta päälliskarvat ovat harvat ja takkuuntuvat helpommin. Kiraa olisi hyvä harjata kerran päivässä jotta turkki näyttisi hyvälle eikä takkuuntuisi. Siihen tuli nyt muutos. Leikkasin surutta kaikki pitkät karvat jotka menivät helposti takkuun. Tulokseen olen oikein tyytyväinen, ottaen huomioon etten ole trimmaaja ja välineinä oli Fiskarsin keittiösakset ja Hauhaun ohennussakset. :D Jos pitäisi nyt talven ajan turkin tämän näköisenä ja keväällä sitten ajaisi turkin taas koneella lyhyeksi.


Ja myö aloitetaan taas rally-tokon treenit! Helmikuun toinen päivä alkaa (ryhmä aloittanut jo aikaisemmin, me tullaan peruutuspaikan tilalle) ja treenataan kerran viikossa aina kesäkuun loppuun asti. Kyllä me kohta saadaan se RTK1 kun päästään kertaamaan liikkeitä, toivottavasti 11.3. se tulos tulisi..! Voisi olla varmaan liian kova tavoite saada RTK2 kesään mennessä, mutta ainakin AVOimen kisoissa käydään kerran tai pari, riippuen miten niitä täälläpäin järjestetään. Kira oppii liikkeet todella nopeasti, mutta niiden hiominen ja se että minä osaan askeleet oikein vie enemmän aikaa. Olen tosi huono treenaamaan yksin kotona mitään, joten viikottaiset treenit ovat ehdottomat jos kisoihin tähdätään.
Kun rally-toko aloitettiin viime kesänä, oli meidän idea lähinnä katsoa että onko tämä meidän laji ja miten me pärjättäisiin. Nyt on enemmän tavoitteellista meininkiä ja meidän treeniryhmälle on omat face-sivutkin, oon ihan into piukeena treeneihin menossa! Ohjaajia on kaksi ja he ovat meitä opettamassa vuoron perään, toivottavasti ollaan samalla aallonpituudella ja treenit ois mukavia. :)
Tähän loppuun vielä vähän kuvia.


13.1.17

Friidun ranne on kipeänä

Eilen illalla Friidu kompuroi tullessaan aitauksen yläkerrasta alas. Tähän en kiinnittänyt sen kummempaa huomiota, kunnes muutaman tunnin kuluttua huomasin että Friiduhan ei mielellään varaa painoa vasemmalle etutassulleen. Tunnustelin tassun läpi niin hyvin kuin yksin siihen kykenin, en löytänyt turvotusta tai selkeää kipukohtaa. Laitoin viestiä Friidua hoitaneelle lääkärille että oisko perjantaille aikaa jos edelleen näyttää siltä että ontuminen jatkuu. Ell:n päivä ei onneksi ollut täynnä ja iltapäivälle olisi vapaa aika. Lupasin laittaa aamulla viestiä tilanteesta.
Aamulla ontuminen jatkui samaan malliin. Friidu tuntui varaavan painoa hieman enemmän kuin eilen, mutta edelleen oli selvästi kipeä. Varattiin iltapäivälle aika.
Eläinlääkäri tunnusteli Friidun tassun, eniten aristusta oli ranteessa. Ell epäili pehmytkudosvammaa, ei murtumaa, sillä hetken tassua räpellettyä Friidu ei reagoinut kosketteluun enää ollenkaan. Hetken tauon jälkeen aristi kuitenkin taas rannetta.
Eläinlääkäri määräsi kolmen päivän kipulääkekuurin, jonka jälkeen katsotaan tilanne uudestaan. Kipulääke on hyvä aloittaa vaikka suunta olikin mennyt jo hieman parempaan, sillä jos tätä ei hoida pois niin ongelma saattaisi pitkittyä ja ranteeseen tulla lisää ongelmia. Nyt kaikki tasot minkä päälle Friidu voisi pomppia, otetaan pois ainakin viikoksi. Peukut pystyyn ja sormet ristiin että kipulääke ja "pomppulepo" auttaisi.

Tällä kertaa ei ole kuvaa, mutta olisi video eiliseltä iltaruokinnalta, samalla filmaten tuota ontumista.



10.1.17

Uusi koirakaveri

Sunnuntaina käytiin Kiran kanssa morjestamassa kaverin 6kk ikäistä pumia, Seraa. Virtaa pennulla riitti. :D Kira ei tosin arvostanut Seran yrityksiä saada Kiraa leikkimään. Alun riehumisen jälkeen lenkki sujui mukavan rauhallisesti ja sain mielestäni ihan kivoja kuviakin. Pidemmittä puheitta, parhaimmat kuvat alla.


2.1.17

Vuosikatsaus

Mitä mahtui meidän vuoteen 2016?

  • Aloitin blogin kirjoittamisen uudestaan kolmen vuoden tauon jälkeen.
  • Kira steriloitiin tammikuun lopussa jotta juoksut eivät kerkeäisi alkaa. Ne oli jo 3-4kk myöhässä, ja uusi juoksu saattaisi laukaista trombosytopenian uudelleen.
  • Maaliskuussa Kiran viimeisetkin lääkkeet trombosytopeniaan voitiin lopettaa ja muutimme Helsingistä Jyväskylään.
  • Friidu sai cherry eye ongelman, Tibillä oli silmätulehdus ja myöhemmin pissatulehdus.
  • Kesällä Kiraa käytettiin päivystyksessä oksennuttamassa pähkinä-rusinasekoitukset ulos. Kortisoni edelleen vaikutti ja Kiran ruokahalu oli valtava - söi kaiken mihin pääsi käsiksi.
  • Elokuussa aloitettiin rally-toko ja syyskuussa käytiin ensimmäisissä virallisissa kisoissa hyvin tuloksin, 99/100p!
  • Trombosyyttikontrollin lähestyessä huomasin Kiran verivirtsaisuuden. Syytä tutkittiin pitkään, veri tulee todennäköisesti rakosta eikä ole mitään vakavaa.
  • Kun huomasimme kuinka paljon lemmikkiemme vaivat veivät meiltä rahaa, päätimme että meidän on luovuttava Tirtsistä, jotta voimme jatkossakin tarjota kaikille tarvittavaa hoitoa.
  • Loppuvuodesta kortisonin aiheuttama valtava ruokahalu hupeni ja Kira on nyt oma itsensä (nirsoilee).
  • Lokakuussa oli toiset rally-tokon kilpailut, saatiin pisteitä 87/100.
  • Marraskuussa Kiralle tuli kennelyskä ja jouduttiin perumaan osallistuminen meidän kolmasiin rally-tokon kisoihin.
  • Diivalle ilmestyi patti vatsaan ja on myös laihtunut joka punnituskerralla. Diiva ei ole edes 4v mutta ollaan varauduttu mahdolliseen lopetukseen.
  • Tirtsi muutti uuteen kotiin 22.12.
  • Kävimme Kiran kanssa yhteensä seitsemässä match showssa, joista paras sijoitus tuli Jämsästä: sin 1 BIS 1.

Mitä toivomme vuodelta 2017?

Viime vuonna oli liikaa eläinlääkärikäyntejä ja huolta eläinten terveydestä. Ensi vuodelta toivon hartaasti paljon parempaa terveyttä meidän koko laumalle.
Tavoitteena olisi saada Kiralle RTK1 ja päästä treenaamaan AVOinta luokkaa varten. Myös koiratanssi kiinnostaisi tai dobon jatkokurssi. Katsotaan mihin päädytään, tärkeintä on että löydetään yhteistä kivaa tekemistä! :)


Ensimmäinen viikko takana

Karu kasvaa hyvää vauhtia isommaksi pojaksi. :) Leikkisä kaveri on hereillä ollessa, hän osaa viihdyttää ihan itse itseään, ei siis tarvitsi...