Siskon kanssa jälleennäkeminen

Viime syksynä sisarukset tapasivat viimeksi ja silloin olivat vähän jännittyneitä. Karu halusi tehdä lähempää tuttavuutta kun Juno taas halusi etäisyyttä. Tällä kertaa meni paremmin! Karu oli edelleen kiinnostunut (ei kuitenkaan yhtä paljon kuin viimeksi) ja Juno antoi lähestyä helpommin. Kuitenkin Juno murisi kun halusi tilaa ja Karu hienosti kuunteli ja lähti silloin kauemmaksi. 

Karu otti Junosta mallia kun Juno meni uimaan ja empitämättä lähti perään! Kyllä oli koirilla mukavaa yhdessä uidessa ja keppiä hakiessa. Välillä pissittiin ja potkittiin hiekkoja ja sitten yhdessä katsoivat intensiivisesti muita koiria, kuin olisivat jotenkin tehneet yhteistyötä että tänne ei muilla ole asiaa. Luulen, että Juno on jonkin verran rohkeampi ja itsevarmempi kuin Karu, esim. uidessa sen huomasi. Seuraavaksi sitten läjä kuvia ja yksi videokin.

Lonkkakontrolli

Viime syksynä oli Karun viimeisin kontrolli ja seuraava sovittiin täksi kesäksi. Ortopedi sanoi että samalla voisi ottaa kuvat virallisena Kennelliittoon, joten lähes kaikki mahdolliset tutkimuspyynnöt tilasin mitä sain. Karu kun on vasta 1,5v, ei saada spondyloosilausuntoa virallisena. Mutta ortopedi meille sanoi että kyllä sen näkee noistakin kuvista, eli näkeepähän sitten samalla senkin vaikkei viralliseksi saakaan. Tarkoitus on kuitenkin että virallinen lausunto spondyloosista otetaan sitten myöhemmin. Amerikanakitoilla spondyloosia valitettavasti jonkin verran on...

Karulla on mennyt hyvin, se venyttelee, hepuloi herkästi, on virkeä, käyttää jalkojaan tilanteeseen nähden hyvin jne. Fyssarin mukaan mitään suurempia ongelmia ei ole, etujaloissa ei ole jumeja tai muita ongelmia mikä voisi viitata siihen että kompensoisi etuvartallollaan takapäätään. Selkäkin on tiivis. Reisissä toki puolieroa on ja oikea heikompi on kuin vasen. Sen näen itsekin. Jumppaaminen on meillä jäänyt valitettavasti todella vähiin. Hierottu ja venytelty kuitenkin on.

Jännitti ihan hirveästi että jos sitä nivelrikkoa onkin kehittynyt eikä lonkat olisi tiivistyneet vaan olisivat aivan liian löysät. Ja jos yllätyksenä olisi huonot kyynäret ja alkavaa spondyloosia ynnä muuta "mukavaa". 

Vähän Karua ärsytti/jännitti muut koirat, mutta tosi hienosti osasi olla odotustilassa.

Lääkärissä Karu oli oma iloinen itsensä, hyppäsi tutkimuspöydälle ja antoi väännellä jalkoja. Polvet katsottiin hereillä ollessa, niissä ei mitään vikaa. Rauhoituspiikistä ei sanonut mitään. Sitten odoteltiin mitä kuvista näkyisi.

Ortopedi sanoi meille heti ensimmäisenä kuvien jälkeen, että hänellä on vain hyviä uutisia. Voi hyvänen aika mikä helpotus! Ei ole spondyloosia ja kyynäret ok. Lonkat olivat tiivistyneet: "Rauhoituksessa tunnusteltuna lonkkanivelissä erottuu vain vähän löysyyttä: Sidekudostuminen on alkanut rajoittaa löysyyttä. Loitonnussuuntaan lonkat ovat lievästi liikerajoitteiset, ojentaminen sujuu hyvin" 

"Röntgenkuvissa lonkkien rakenne on alkutilanteeseen nähden hyvä, lonkkamaljat ovat kehittyneet melko hyvin ja kunhan lihaksisto tukee reisiluun pään paikoilleen, nivelet ovat toimivat. Nivelissä erottuu lievät nivelrikkomuutokset." 

Ja vaikka lonkat eivät ole täydelliset, niin: "Karun lonkkien tukihoito on onnistunut hyvin ja tuottanut odotettua paremman tuloksen. Vaikka lonkissa erottuu edelleen  vähän löysyyttä ja niissä on alkavaa nivelrikkoa, on odotettavissa, että Karu pärjää lonkillaan pitkään normaalia hyvälaatuista elämää."

Laitan tähän kuvakollaasin, missä on Karun lonkkakuvat 4kk iässä, 8kk iässä ja 1,5v iässä. Alkutilanne näytti tosiaan huonolta, lonkat olivat todella löysät (eikä se ollut pelkkää pentuajan löysyyttä, koska oikean lonkan sai silloin pois paikoiltaan rauhoitettuna). Ja jos mitään ei oltaisi tehty, olisivat lonkat paljon huonommassa kunnossa kuin ne nyt ovat.

Kintereet eivät olleet turvonneet eikä kuumottaneet, joten ne ovat tilanteeseen nähden hyvässä kunnossa. Vaikka ne yliojentuvat, kintereet sen kestävät kun eivät ole ärtyneet. Ovat mitä ovat, mutta Karua ne eivät mitenkään haittaa. Kinnertukia ei ortopedi suositellut edelleenkään ennaltaehkäisevästi, ainoastaan jos alkaa oireilemaan.

Nyt päästään nauttimaan kesästä pariksi viikoksi mökille, missä Karu saa juosta, uida ja hepuloida sydämensä kyllyydestä!

Lopen uupunut hauvavauva!

Hyvää juhannusta!

Meidän juhannukseen Karun kanssa kuului sukumökillä käyminen ja katuruokafestareilla pyörähtäminen. Mökillä oli noin 16 henkeä meidän lisäksi, lähes kaikki Karulle tuttuja jollain tavalla. Lisäksi paikalla oli pari pientä lasta, joista toinen oli yhtä korkea kuin Karu, joten jänskätti mitä mieltä Karu heistä on. Karua selvästi jännitti todella paljon, mutta lapset olivat fiksuja ja rauhallisia ja jättivät Karun rauhaan. Karu otti herkun pienemmän kädestä ystävällisesti ja haisteli heitä ohimennen sekä antoi rapsuttaa ja meni heidän luokseen myös oma-aloitteisesti (ja välillä selkästi väisti ettei tarvinnut mennä lähelle). Toinen lapsista leikki kävyillä ja sai Karun mukaan jahtaamaan käpyjä. 

En kuullut Karun murisevan kertaakaan, nyt Karulla oli myös hyvin tilaa väistää ja mennä karkuun kun ei ollut kiinni hihnassa. Karu sai paljon hepuleita, jolloin aina jännitin meneekö lapset kumoon, mutta vaikka Karu hyppi ja pomppi lasten nenän edessä, ei se niihin koskenut! Ai että, oli tosi upeaa että Karu sai lapsista hyviä kokemuksia (ja toisinpäin). Välillä pidin Karusta kiinni kun Karulla oli hepulifiilis ja lapset juoksivat. Karu olisi halunnut mennä perään mutta parempi oli rauhoittua.

Katuruokafestareilla meni loistavasti. Karu sai valtavasti kehuja. Siitä tulee mukava fiilis, kun sitä kuitenkin vieläkin jännittää että tuleeko kommenttia takajaloista (löysistä kintereistä).. Mutta ei sitä ihmiset huomaa, tai jos huomaa niin ei kukaan tule kauhistelemaan tai kommentoimaan. Karu on muuten niin komea että ei ne jalat vie niin huomiota. :) Etenkin Karun komeaa päätä ja suuria tassuja ihaillaan.

No onhan tämä nyt komea mies!

Nyt on Karu aivan poikki.

Pesulla, verijäljellä ja järvessä läträämässä

Eräs sunnuntai tuli vihdoin ja viimein suoritettua pesu- ja kuivausoperaatio tuolle mõmmille. Kylläpä tuli tarpeen, Karun karva oli niin likainen. Pesun jälkeen pohjavillat lensivät todella kevyesti pois turkista ja Karun olossa huomasi selvästi että oli viileämpi olla. Joten vaikka karvojen ajelu kävikin mielessä, en sitä kyllä ainakaan tänä kesänä aio enää suorittaa. Pikkulinnut saivat valtavasti pesämateriaalia pohjavillasta ja ovatkin sitä käyneet pihasta hakemassa.

Käytiin me kokeilemassa verijälkeäkin ohjeistetusti. Pömpöm oli ihan super, kuinkas muutenkaan! Kun Karulle näytettiin sorkkaa, että se on sitten palkintona, niin aina jäljellä ohjaajan kehuessa Karua, Karu juoksi äkkiä ohjaajan luokse sorkan toivossa. :D Palasi kuitenkin jäljelle kun totesi että mitään ei heru ja todella upeasti meni loppuun asti. Missään vaiheessa ei tarvinnut ohjeistaa tai korjata Karun tekemisiä, toisin kuin minun tekemisiä ohjaaja vähän väliä korjasi - ja ihan asiasta! Jälki oli noin sata metriä ja sisälti paljon erilaista maastoa ja yhden vaikean kulman, joka ei tosin tuottanut Karulle vaikeuksia.

Viimeksi noseworkissa Karu oli todella super. Meni uudelleenkohdennukset aivan älyttömän hyvin, kun ennen Karu ei niitä ole halunnut oikein edes tehdä. Ja miksi meni näin hyvin: oli oikea palkka. Olin paistanut kanaa pannulla, se oli tosi herkkua. Toinen palkka olikin lelu ja voi hyvänen aika mitkä leikit saatiin aikaiseksi! :)

Karusta kuoriutui aikamoinen vesipeto kun oltiin yksi yö eräällä vuokramökillä. Suuren osan ajasta Karu läträsi rannalla ja meni ees taas etsien keppejä tai muuta tekemistä. Tai sitten vain seisoi vedessä ja katsoi lokkeja ja niiden poikasia. Pidettiin Karulla enimmäkseen pitkää hihnaa, mutta vaikka Karu välillä olikin vapaana niin ei se mihinkään lähtenyt, vaan oli näköetäisyydellä koko ajan. Tai no lähinnä siellä vedessä se oli. Kun sitten menin mato-ongelle veneellä pienen matkan päähän rannasta, ei Karu voinut käsittää mitä olin tekemässä. Sen ilmeestä huomaa kun se on todella hämmentynyt ja kiinnostunut että mitä oikein tapahtuu. Hassu! Sain ongittua Karulle särkiä ja ahvenia.

Onko mökillä kivaa Karu? - "NO ON!!"

Höpsö ja hupsu Karu

Purenaturalin possunappulat loppuivat ja päätin etsiä onkohan minkälaisia muita viljattomia nappuloita kaupoissa, kun nuo edelliset olivat nyt hyväksi todettu (ei kutinaa tai ripulia). Löysin pikkupussin Carniloven nappulaa, missä pääosissa on poro, villisika ja herne. Nappulat ovat Karulle siis ainoastaan herkuksi tarkoitettu, kun muuten syö lihaa. Vähän mietin, että onko tuo poro Karun mielestä liian oudon makuinen mutta mitä vielä! Piilottelin nappuloita olohuoneeseen ja etsimisen jälkeen Karu nuoli vielä paikat missä nappulaa oli ollut, että jos jotain murusia vielä olisi jäänyt. Eli jatkoon meni tämä nappula. Nappulan koko on vähän isompi kuin Purenaturalin, mikä on ihan hyvä Karun kokoiselle.

Karu oli ollut hoidossa vanhemmilla kaksi yötä. Hyvin oli mennyt, mutta Karu oli kyllä todella väsynyt. Kun hain Karun, mentiin siitä suoraan noseworkkiin. Ekalla etsintäkerralla Karu merkkasi sisälle... Laitoin kyllä Karulle urosvyön mutta se oli tippunut johonkin matkalle enkä ollut huomannut. Noh, onneksi Karu merkkasi sellaiseen kohtaan mikä oli helppo putsata. Seuraavalla etsintäkerralla Karu etsi vähän laiskasti ja istahti sitten keskelle huonetta lopen uupuneena. :D Vähän siinä sitten tsempattiin mutta Karu päätyi viereeni makaamaan. Vielä uudelleen tsempattiin ja sitten Karu löysi hajupilven ja tarkasti paikanti hajun ja ilmaisi - sitten hirveän suuret kehut ja palkat ja kotiin lepäämään.

Seuraavallakin nosekerralla Karu oli aika haluton. Ehkä viime kerta vielä vaikutti mielialaan? Sitten kun tsemppasin, kehuin kauheasti ja innostin, niin johan alkoi homma taas kiinnostamaan. Eli ei Karu tuota nosea ihan huvikseen ala touhuamaan, vaan vaatii hyvät herkut ja innostamisen hommaan. Pitääpä taas paistaa vaikka maksaa ensi kerralle, että on taas huippupalkat.

Karu on nauttinut järvessä kahlailusta, mutta vain mahaan asti menee vedessä. Läträäminen on Karun mieleen ja järvi on kuin iso vesikuppi. Tassunpohjia pitää muistaa katsella ja kuivailla että hiiva ei pääse kukoistamaan.

Viime aikoina Karu on ollut erittäin iloinen ja hepuliherkässä. Luulen, että sen jalat voivat hyvin eikä kipujakaan ole. Myös venyttelyjä on Karu tehnyt paljon ja jumpat onnistuvat hyvin. Kipulääkkeelle en ole nähnyt tarvetta. Fyssari tulee käymään kesäkuussa ja heinäkuussa olisi sitten ortopedin kontrolli ja samalla viralliset luustokuvat.

Ensi viikolla Karu pääsee ihka oikealle verijäljelle! Myös pohjavillapesuoperaatio olisi tarkoitus suorittaa joku päivä, että saisi karvoja vähän vähemmäksi. Karulla on välillä tuskaisen kuuma kävelyjen jälkeen. Karvojen ajelukin on käynyt mielessä.

Vuoden ekat mökkeilyt

Karu pääsi ensimmäistä kertaa käymään meidän suvun mökillä, mikä oli ainakin yksi Kiran lempparipaikoista. Saaressa saa koira olla vapaana eikä tarvitse pelätä että karkaisi kauas. Venematka saareen on lyhyt ja hoituu soutuveneellä. Tämä olikin Karun ensimmäinen kerta veneessä. Onneksi löytyi pelastusliivit mitkä nipinnapin mahtui vielä Karun päälle.

Veneeseen Karu meni vähän empien ja sitten sitä alkoi jännittämään niin paljon että olisi tullut mielummin samantien veneestä pois. Karu tuli veneessä ihan liki eikä uskaltanut liikuttaa jalkojaan mihinkään. Saaren rantaan päästessä tulikin kiire kuivalle maalle ja hirveät hepulit ja rallit piti vetää kun jännitys purkautui. Karu kävi koko saaren läpi ja juoksi ja ravasi ees taas!

Kyllä Karu malttoi rauhottuakin välillä, mutta vain hetkeksi. Tekemistä oli liikaa. Rannassa piti käydä kahlailemassa vähän väliä, sitten löytyikin kuollut lintu mitä piti heitellä ja kimalaisen pörräyskin piti tutkia (onneksi ei päässyt pistämään vaikka Karu sen suuhunkin yritti ottaa). Ja kun jokainen teki omia juttujaan eri puolilla niin pitihän käydä tarkastamassa mitä kukin oli touhuamassa. Kottikärrykin tuli Karulle ihan uutena asiana ja sitä piti kovasti tarkkailla.

Kun sitten me ihmiset rauhoituttiin syömään yhdessä pöydän ääreen, Karu simahti pöydän alle. Kauaa ei kerennyt poloinen nukkua kun tuli uusi ryhmä ihmisiä saareen, Karulle neljä tuntematonta ja yksi vajaa vuoden ikäinen vauvelikin. Vauvoja ei Karu ole tainnut edes tavata. Karua selvästi vähän jännitti uudet ihmiset, mutta kävi haistelemassa ja tervehtimässä jokaista aina välillä. Sitten Karu ja vauva pääsivät tutustumaan, vauva oli äitinsä sylissä ja Karu päästettiin lähelle, pidin pannasta kiinni. Vauva oli koiriin tottunut eikä ollut moksiskaan kun Karu antoi pusuja naamalle. Mutta sitten tapahtui jotain Karun mielestä tosi pelottavaa(?) ja Karu murisi. Vedin Karun tilanteesta pois ja Karu lähti sitten itse kauemmaksi. Murahtaminen oli yllättävää, koska Karu antoi pusuja ja meni mielellään haistelemaan, mutta jotain ilmeisesti tapahtui Karun näkökulmasta. Karu tuli uudestaan lähemmäs kun vauva konttasi, mutta en päästänyt ihan iholle asti vaikka Karu olisi mielellään mennyt haistelemaan ihan lähelle.

Itse luulen, että Karu oli kuormittunut jo muutenkin uudesta paikasta, venematkasta, uusista ihmisistä ja oli Karu varmasti väsynytkin. Ja minä pidin vielä pannasta kiinni. Niin en usko että se paljoa vaati, että Karu tunsi olonsa ahdistuneeksi ja murisi. Murinahan on vain koiran tapa kertoa että nyt pelottaa ja haluaa tilaa. Sitähän Karu sitten tekikin, meni kauas pois tilanteesta. Mutta oli kiva, että Karu halusi kuitenkin itse tulla takaisin omaehtoisesti houkuttelematta. Jos se vain tapaisi vauvoja enemmän, niin uskon että ei se niistä olisi moksiskaan. Seuraavaa kertaa varten on hyvä tiedostaa että Karua vauvat kovasti jännittävät.

Rankkaa on!

Venematka takaisin meni vähän vähemmän jännittävästi, mutta ei taaskaan Karu uskaltanu jalkojaan liikuttaa mihinkään suuntaan. Autoon Karu hyppäsi mielellään, kun tiesi että pääsee kotiin lepäämään. Sitten me kaikki levättiinkin koko seuraava päivä.

"Äkkiä kotiin kiitos!"

Verijälkeen tutustumassa

Käytiin Karun kanssa tutustumassa verijäljen saloihin. Mentiin sillä ajatuksella, että katsotaan tykätäänkö ja onko meidän juttu. Ja voin ekan tunnin jälkeen voisi sanoa että on meidän juttu!

Ensin sisätiloissa oli naudan verta purkeissa. Yhdessä huoneessa oli yksi purkki, jossa testattiin miten koira reagoi hajuun ja toisessa huoneessa oli sitten rata, jossa useampi veripurkki ja sitten tyhjiä "valepurkkeja". Karu reagoi vereen olemalla äärimmäisen kiinnostunut hajusta! Haisteli niin tarkkaan ettei herkutkaan aluksi kelvanneet. Sitten nuoli kovasti purkkia josta veren haju tuli. Aikansa haisteltuaan Karu oli valmis jo seuraavaan huoneeseen, jossa kävi veripurkit läpi yksi kerrallaan. Yritin palkkailla aina kun haisteli purkkia, mutta musta tuntuu että parempi palkka oli se että sai haistella verta, eikä ne namit. Hajuttomista purkeista ei ollut kiinnostunut, mutta jokaisella verellä kävi tarkkaan nuuskuttamassa. Karu selvästi ymmärti mikä oli homman nimi.

Pienen tauon jälkeen mentiin ulos, jossa oli pari veripurkkia ja lopuksi kauriin sorkka. Karu oli niin innoissaan menossa, että eka veripurkki jäi huomaamatta, mutta toisen hoksasi. Sitten Karu sai sorkasta vainun ja ai että se oli jännä! Karu haisteli sorkkaa tosi tarkkaan ja otti sen sitten suuhun, ihana aarre! Karu sai sitä kantaa aikansa ja palkkailin sitten märkäruoalla. Suostui luopumaan sorkasta ottaakseen märkäruokaa. Sitten sai sorkan takaisin. Karu tuli minulle oikein esittelemään että katsoppas minkä aarteen löysin! :D Ohjaaja oli sitä mieltä, että ehdottomasti Karu on valmis oikealle verijälkitunnille metsään. Ja sinne mennään heti kun meille sopiva tunti tulee myyntiin!

Saatiin myös tuo sorkka mukaan kotiin! Tosi upeaa! Sillä voidaan harjoitella metsässä ilman verijälkeä, että Karu vain etsii sen jostain minne sen piilotan. Sitten tuon upean sorkkapalkinnon voi yhdistää myöhemmin siihen verijälkeen, että Karu tietää sen olevan jäljen jälkeen palkintona.

Nosessa Karulla on mennyt loistavasti pari viime kertaa. Esiteltiin sille taas pahvilaatikot. Viimeksi se ei mennyt kauhean hyvin, tai Karu ei jotenkin muistaakseni sitä oikein ymmärtänyt. Nyt meni jo paremmin! Ensin oli laatikossa reikä jossa oli haju ja jonka Karu hienosti ilmaisi. Sitten oli kaksi huonetta täynnä pahvilaatikoita joissa yhdessä haju, Karu taitavasti löysi molemmista huoneista oikeat laatikot! :) Karu myös vahingossa astui yhden pahvilaatikon päälle jolloin sen tassu meni siitä läpi. Hieman kömpelö mies hän on. Ei tosin ollut asiasta moksiskaan vaan jatkoi etsimistä.

Täytyy sanoa, että Karu on yllättävän hyvä harrastuskoira. Kun Karu meille tuli, ei mulla ollut mitään suunnitelmaa tai tavoitteita, vaan ajattelin että katsotaan mistä se tykkää - jos tykkää mistään. Mutta kaikki hajuharrastukset ovat olleet Karulle todella mieleisiä ja sille luontaista, eli ihmisen jäljestäminen, nose ja nyt tuo verijälki. Lisäksi jumppaaminen on Karun mielestä tosi kivaa, kuin myös pienet hooperskokeilut. Karu tykkää tehdä yhdessä asioita mutta myös ajatella itse.