Nestorin kuulumiset

Nestori on reipastunut meillä aivan hirmuisesti ja nykyään juttelee sylissä jo vähintäänkin yhtä paljon kuin Friidu. Ruokakin maistuu ja päivittäin Nestori hurisee Friidulle aidan takaa. Välillä Friidu hurisee takaisin ja se on huvittavaa katsottavaa, kun molemmat peppu heiluen kulkee aitaa eestaas. :D Nestorilla oli kastraatio reilu viikko sitten ja kaikki meni onneksi sen osalta hyvin. Vielä kaksi viikkoa niin voidaan tämä rakastunut pari yhdistää. Sylissä ollaan pidetty niitä yhdessä ja silloinkin huristaan ja välillä taas hampaita kalisutellaan jos Friidun mielestä Nestori lähentelee liikaa. Saa nähdä mitä yhteiselosta sitten tulee. :)

Tervetuloa laumaan Nestori!

Tibin poismenon jälkeen Friidu jäi yksin. Vaikka Friidu on "jo 5-vuotias", en halunnut että viimeiset kuukaudet tai vuodet se joutuisi olemaan yksin, joten kaverin hankkiminen oli itsestäänselvyys. Ainut ongelma tässä tilanteessa oli se, että halusin Friidun jäävän viimeiseksi marsuksi (eli että en jäisi marsukierteeseen, jossa aina pitäisi uusi marsu hankkia toisen kuoltua). Onneksi Friidun kasvattaja oli apuna tässäkin tilanteessa: Friidu sai poikaystävän! :) Tämä poikaystävä voidaan palauttaa kasvattajalle sitten kun Friidusta aika jättää.

Herra on nimeltään Maailman Nestori. Hän on reilu 2-vuotias musta abessiinialainen kastroimaton uros, joka tosin on menossa kastroitavaksi lähiaikoina. Nestori on vielä arka ja peloissaan uudesta ympäristöstä, mutta eiköhän se pikkuhiljaa tästä rohkaistu. Friidun hän tapaa vasta lauantaina, kun ovat nyt eri kaupungeissa.

Nestori on aivan ihana mies! :) Ja aivan minun edesmenneen Mustiksen näköinenkin!

Tibi 29.10.2014-9.8.2019

Tibi nukkui eilen pois.

Viikko sitten lauantaina Tibi oli vaisu eikä syönyt kunnolla. Tukiruokinnalla kuitenkin palatui normaaliksi. Torstaina Tibin kunto romahti illalla nopeasti täysin pirteästä marsusta veltoksi ja apaattiseksi. Perjantaina käytiin lääkärissä ja saatiin mukaan mm. kipulääkettä, mutta syytä oireiluun ei löytynyt. Vaikka annettiin tukiruokaa ja kipulääkettä, vointi ei parantunut - iltapäivällä Tibi nukkui rauhallisesti pois. Tibi haudattiin Diivan, Mustiksen ja Tuppuran viereen.

Lepää rauhassa Tibi.

Kesäisiä kuvia

On ollut kyllä aivan ihania kesäkelejä ja niistä ollaan päästy nauttimaan oikein urakalla. Kira oli mun mukana kolme yötä mökillä ja nyt huomaa kuinka ikä alkaa pikkuhiljaa painamaan. Kira oli todella väsynyt ensimmäisen päivän jälkeen! Nukkui erittäin sikeästi yöllä mutta myös päiväunilla. Kyllähän tuohon vaikutti myös kun mentiin usein mustikkaan ja Kira oli mukana. Ei se onneksi juokse eestaas vaan rauhassa kulkee meidän mukana syöden mustikoita - niin paljon että sen kakkakin oli monta päivää tummansinistä. :D Pidemmittä puheitta, kuvia taas iso pläjäys.

Mökillä

Tämä päivä oltiin Kiran kanssa mökillä nauttimasta kesästä. Keli oli lämmin mutta tuuli oli viileä. Otin kameran mukaan jotta saisin Kirasta pitkästä aikaa hieman parempia kuvia. Nyt loppupostaus onkin sitten pelkkiä kuvia kuvia ja kuvia. :)

Kesäkuulumiset ja ruokapohdintaa

Kevät meni hujauksessa. Koulun kanssa oli aivan liikaa hommaa, mutta nyt olen jo hyvin ansaitulla kesälomalla! Kira ja marsut ovat edelleen menossa mukana aivan kuten ennenkin, Kiralta ajelin turkin noin kuukausi sitten ja virtaa on sen jälkeen piisannut. Uimassakin Kira on jo monesti käynyt. Marsujen sielunelämää en tosin ymmärrä. Kun ne haettiin meille vanhemmilta takaisin kaupunkiin helmikuussa, Tibi oli aivan hirveä Friidua kohtaan. Se puri ja jahtasi Friidua aivan koko ajan. Friidu oli kauhusta kankeana vain yhdessä piilossa päivät pitkät, joten mun piti erottaa ne aidalla. Ne näkivät edelleen toisensa ja pääsivät nenäkkäin haistelemaan. Ratkaisu oli oikea, sillä Friidu rohkastui sen jälkeen ja teki hepulispurtteja. Nyt kun marsut tuotiin jo takaisin kesälomalle vanhemmilleni niin ihme tapahtui: täällä ne ovat taas hyviä kavereita, eikä niitä pidä erottaa aidalla. Ihan kummallisia tyyppejä. :D

Kiran ruokahommelit ovat vähän sekalaiset. Olin monesti tehnyt Kiralle lisäravinnepallot, eli kun Kiralle antoi yhden sellaisen päivässä niin se sai tarvittavat lisät. Nyt en niitä ole kerennyt pitkään aikaan tekemään niin Kira on saanut lihaa + nappuloita 50/50 ja niin varmaan mennään nyt jonkin aikaa. Nappulaksi vanhemmat ovat ostaneen milloin mitäkin, nyt kävin itse eläinkaupasta hakemassa päiväysnappuloita. Kira siis kyllästyy tosi helposti nappuloihin eikä oikeastaan samaa nappulaa kannata hankkia kahta kertaa. Viimeisimpänä on ollut Golden Eaglea, Dagsmarkia ja Barking Headsia. Nyt sitten kokeillaan Pure naturalia. Kaikki nappulat sopivat Kiran vatsalle, joten siitä ei tarvitse huolehtia. Kunhan vain maistuisi. Lihana sitten luutonta broileria ja nautaa, sekä rasvaista possua (Kira taas hilseilee kovasti). Naudanmahaa herkuksi ja rustoja hampaiden huoltoon aina silloin tällöin. Pakkasessa on myös epämääräisiä lihapusseja, en muista mitä olen ostanut mutta jotain lihaa ja niitä sitten pussitellut. :D Eivät oikein meinaa kelvata neidille, joten kokeillaan aina välillä että milloin kelpaisi. Kira on niin hemmoteltu täällä vanhemmilla, enkä mä ole pystynyt siihen kauheasti vaikuttamaan.

Naudan rusto, söisikö vai piilottaisiko?

Kiran kanssa olisi kiva käydä mätsäreissä mutta tällä hetkellä on passi hukassa. Lisäksi olisi kiva myös harrastaa rally-tokoa mutta se idea ei ole oikein saanut tulta alleen. Ollaan käyty sitten koirakavereiden kanssa ulkoilemassa ja se onkin ollut oikein kivaa aktiviteettia. Pitäisi nyt skarpata tuon kuvailemisenkin suhteen niin saisi tänne blogiinkin jotain muita kuin pelkkiä kännykkäkuvia. :) 

Update

Alkuvuosi on mennyt kiireisesti. Olin lomailemassa ulkomailla ja tammikuu meni työharjoittelussa, mutta nyt onkin tasaista koulunkäyntiä sitten kesään asti. Kira ja marsut ovat olleet vanhemmilla hoidossa joulukuusta asti mun menojen takia, mutta nyt alkaa tilanne rauhoittumaan ja käydään viikonloppuna hakemassa marsut kotiin. Kira saa jäädä toistaiseksi vanhemmilleni, sillä siellä Kira nauttii olostaan kun saa vahtia omaa pihaa ja joku on koko ajan kotona. Ja vielä nyt kun tiet alkavat sulaa ja ovat täynnä hiekkaa, Kira ei tykkää lenkkeilystä ollenkaan. Täällä kaupungissa metsäpolutkin ovat automatkan päässä, joten en viitsi ainakaan vielä Kiraa tänne ottaa.

Tibin haava ei parantunut heti silloin joulukuisen eläinlääkärireissun jälkeen, vaan sitä jouduttiin käyttämään uudestaan eläinlääkärissä, jotta saatiin antibiootti. Koska olin reissussa, täytyi vanhempien hoitaa haavaa ja Tibi ei ollut tästä mielissään. Isä sai kokea osansa Tibin puruvoimasta ja tämän jälkeen käsittely tapahtui rukkasten kanssa. Mutta loppu hyvin kaikki hyvin, nyt on haava ollut parantuneena jo pitkän tovin ja Tibi ja isä ovat taas kavereita. :)

Ja vaikka tänne en muistanutkaan kirjoittaa Kiran synttäreistä, niin kyllä niitä juhlittiin pienimuotoisesti metsälenkillä ja herkuilla. Rakas täytti ystävänpäivänä 14.2.2019 kokonaiset 9 vuotta!

Kiran lemppari vahtipaikka