Mätsärihommia ja suonenvetoja?

Innostuttiin nyt toden teolla mätsäreistä, joten ollaan kaksissa taas käyty. Karun kanssa on mennyt todella mukavasti koirapaljoudessa ja lenkkipoluillakin olen heti huomannut hyödyt. Karu on huomannut että muut koirat eivät halua automaattisesti Karulle pahaa vaan touhuavat omia juttujaan, niin Karukin jättää hienosti muut rauhaan. Lenkillä Karu katsoo muita koiria, mutta paljon helpommin lähtee jatkamaan matkaa, eikä niin stressaannu kohtaamisista.

Ekoissa mätsäreissä oli niin paljon todella upeasti käyttäytyviä koiria, ettei meillä ollut mitään mahdollisuutta sijoittua. :D Mutta Karulle se oli todella hyvä käynti ja opinpahan minäkin taas vähän paremmin Karua ohjaamaan. Ravaaminen on meille vähän haasteellista, jos Karu ei malta keskittyä niin vetää sinne sun tänne. Mutta seisominen menee ihan ok ja kun tuomari tulee tutkimaan. Karu antaa hyvin koskea joka paikkaan ja hampaat näyttää mallikkaasti hievahtamatta ja väistämättä.

Toisissa mätsäreissä tuomari juoksutti ympyrää useaan kertaan mikä oli hyvä, koska Karu sai toistoja ja joka kerran juoksi vierellä paremmin. Oltiin sinisten kolmansia! Tuolloin oli aika lämmin päivä, joten Karun oli vaikea keskittyä. Odotellaan nyt viileämpiä kelejä ennenkuin mennään seuraaviin.

Kuva: Ala-Keiteleen kennelkerho

Karu on käynyt yllättävän paljon uimassa. Lämpimät kelit ovat olleet kiusana, joten vesi viilentää mukavasti. Tulisipa jo viileämpää niin olisi kivempi rämpiä tuolla sienessä Karun kanssa.

Ja tulipa ostettua uudet valjaat! Ovat ihanan siniset. Ne myös sopivat paremmin kuin edelliset valjaat, sillä nyt Karun vetäessä Karu ei enää ala köhimään, eli ne eivät paina henkitorvea. Yksi syy uusien valjaiden ostoon oli myös se, kun Karu saa ilmeisesti suonenvetoja kaulaan..? Kesällä se tapahtui ensimmäisen kerran, haukottelun jälkeen Karu jäi irvistämään ja käänsi pään sivulle, ihan kuin sattuisi. Ortopedille mainittiin ja hän ei ollut huolissaan, tarkisti leukanivelet yms. eikä mitään kummallista havainnut. Ei ole jokapäiväistä tai edes jokaviikottaistakaan. Viime mätsärien jälkeen oli huono päivä, Karulla oli aika montakin oletettua suonenvetoa. Luulen, että hihnassa vetäminen ja jännitys ja pieni nestehukka tekivät tepposet. Joten nyt sitten ostin pansuolaa ja magnesiumia ja jätin nappulat pois. Heti oli jo parempi eikä suonenvetoja tullut. Katsotaan josko näin pienellä toimenpiteellä ne loppuisivat. Eli huolehditaan nesteytyksestä ja suoloista.

Amerikanakitaksi Karu on aika hyvä harrastuskoira

Karusta on kuoriutunut aika kiva harrastuskoira. Vaikka Karu ei sinänsä vaadi mitään ylimääräistä elämäänsä vaan tyytyy myös vähään tekemiseen, niin on sen kanssa kiva touhuta ja tarjota aktiviteetteja. Enkä toki odottanutkaan mitään varsinaista harrastuskoiraa, mutta yllättävän kivasti Karu haluaa tehdä asioita yhdessä. Ehkä sekin auttaa kun pennusta asti on yhdessä harrasteltu.

Nosessa Karu on todella taitava ja edistymistä on havaittavissa. Nyt olemme siirtyneet jo ulkoetsintöihin! Yllättäen Karu on täydessä etsintämoodissa myös ulkona eikä lähde juurikaan haahuilemaan muualle. Viimeksi tosin oli haastava paikka leikkipuiston vieressä, häiriötä oli paljon mutta yllättävän hyvin meni! Ja nyt kun on saatu vielä hyvät uutiset lonkista ja kintereistä niin ei ole enää huolta nosessa jos Karu lähtee kiipeilemään tai hyppimään tasoille, siinäpähän taiteilee. Kisoihin tähdätään ja heti kun ohjaaja ajattelee meidän olevan valmiita niin mennään!

Arkitottiskurssi aloitettiin myös. Ei mitään tiettyä tavoitetta meillä ole, mutta tehdään häiriössä treeniä ja opetellaan uusia taitoja. Ekalla tunnilla Karu oli kiinnostunut tytöistä, mutta malttoi keskittyä myös minuunkin (tai herkkuihin). Kontaktissa kävely ei onnistu paria sekuntia kauempaa vaan herkkua pitää tunkea naamaan jatkuvalla syötöllä. Tämä ei sinänsä ole ongelma, hiljalleen toivottavasti maltti kasvaa mutta liikoja en odota - Karu kun ei ole mikään palveluskoira. Kunhan herkkujen kanssa suostuu luopumaan muista kiinnostavista asioista (edes joskus :D) niin se kelpaa minulle.

Minua oli mietityttänyt Karun käytös, kun jos Karu haluaa mennä vieraan ihmisen luokse, on Karu jännittynyt, mutta utelias. Arkitottiskurssin pitäjä kertoi että se on kuulemma ihan tyypillistä alkukantaisen koiran käytöstä. Ja Karuhan ei mene jonkun luokse jos ei halua, enkä ole ikinä pakottanut.

Mätsäreissäkin nyt aletaan enempi käymään. Olin ostanut ohuen näyttelyhihnan Karulle, mutta totesin että ei se ole sopiva. Aivan liian ohut siihen nähden miten Karu vielä kehässä käyttäytyy (holtiton toisinaan), joten ostin puolikuristavan nahkapannan. Mukavampi mennä kun hihna ei paina Karun kaulaa niin terävästi ja minunkaan ei tarvitse pelätä että hihna katkeasi vedosta. Ja en osaa enää oikein hävetäkkään Karun jalkoja, mikä on minulta suuri edistysaskel! Eihän Karu ole jalkojaan valinnut ja jos jotakuta kauhistuttaa niin sittenpähän kauhistelee. Meillä pyyhkii hyvin! :) Karu on kivuton ja nauttii elämästä, mikäs olisikaan sen parempaa tai tärkeämpää! ❤

Vielä mitä voitaisiin Karun kanssa lisää harrastella, niin verijälkeä ja ihmisen etsintää metsässä. Lisäksi hoopers kiinnostaa, mutta sitä voidaan kyllä ihan itsenäisestikin kokeilla hallilla. Rally-tokokin olisi hauskaa, mutta Karun kiinnostus lopahtaa jos herkkuja ei tipu tiheästi. Toisaalta eihän se ole ongelma jos kisoihin asti ei mennä. Petotesti kiinnostaa todella paljon, en yhtään osaa arvata miten Karu siellä käyttäytyisi. Smart dogissa ollaan käyty, mitäs muuta sitä olisikaan mihin voisi mennä....?? 

Karu mätsärikehässä

Olin itse jo ajatellut, että Karun kanssa emme tule enää menemään mätsäreihin. Ihan siis vaan tuon takajalkojen takia, kun muljuavat kintereet vähän hävettävät ja inhoan jos joku tulee kauhistelemaan. Toki jos joku kysyy asiallisesti jotain niin mielelläni vastaan. Kuitenkin kun Karu sai hyvät lonkkatulokset ja ortopedi sanoi että kintereissä ei ole mitään ongelmaa vaikka vähän yliliikkuvaiset ovatkin, niin Karussahan ei sinänsä mitään isompaa vikaa siis ole. Miksi ei siis liikuttaisi ihmisten ilmoilla enemmän, ehkä joku muukin saman ongelman kanssa rohkaistuisi.

Sitten bongasin mätsärit jotka olisivat jo heti seuraavana päivänä. Päätin että sinne me mennään! Harjoiteltiin Karun kanssa pihalla näyttelyhommia. Meni superhyvin, vaikka viimeksi yli vuosi sitten ollaan kehässä juostu. Eihän mulla ollut edes näyttelyhihnaa, joten sekin piti käydä hommaamassa.

Olen opettanut Karun jumpatessa siihen, että "kyykky" -sanalla Karu menee pieneen kyykkyyn jolloin jalat asettuvat hyvään kulmaan eivätkä ole yliojentuneena. Karu omaksui tämänkin välittömästi kun seisotusasentoa harjoiteltiin.

Mätsäripaikalla ei onneksi ollut kamalasti koiria. Karu oli aika täpinöissään, se tuijotti kaikkia koiria ja jos joku tuijotti takaisin niin Karu hermostui. Hölmö logiikka Karulla, mutta luulen että se on jonkinlaista epävarmuutta.

Kehässä Karu onneksi keskittyi vaan nameihin, olihan jo ruoka-aikakin niin nälkä kurni mahassa. Tuomari kosketti Karun läpikotaisin eikä siinä ollut ongelmaa. Koko ajan ravatessa annoin Karulle namia, koska tilanne oli Karulle aika jännittävä enkä halunnut sen poukkoilevan minne sattuu. Odotin milloin tuomari kysyisi Karun jaloista, mutta ei niistä mitään sanottu.

Ja niin vain Karu oli isojen aikuisten sinisten toinen!! 

Teinin meiningit

Karu kävi toisissa mätsäreissä. Tällä kertaa ne olivat parkkihallissa ja menin taas ajatuksella että no kokeillaan. Menin tuntia ennen ilmoittautumisen päättymistä, jos näyttäisi siltä että ei tule yhtään mitään niin en ilmoittautuisi. Karu oli todella kiinnostunut muista, enemmän kuin viime mätsäreissä. Luulen että myös tila vaikutti, kun ei ollut yhtä väljää. Päätin kuitenkin ilmottautua, hyvää harjoitusta joka tapauksessa.

Tuomarit olivat todella nopeita, eikä koiriakaan ollut hirveästi joten koko show oli tunnissa oli. Pentuja oli varmaan 10. Parikehässä Karu seisoi paremmin kuin viime mätsäreissä ja juostiin tällä kertaa niin että mulla oli vasemmassa kädessä koko ajan namit sen nenän edessä. Silloin juoksee hyvin pomppimatta ja oikealla kohdalla, joten tästä on hyvä jatkaa ja hiljalleen harjoitellaan siitä pois.

Parikehässä saatiin sininen nauha, ihan ymmärrettävästi. Karu kyllä tosi hienosti antoi tuomarin koskea ja katsoa hampaat. Sinisten kehässä meitä taisi olla viisi ja oletin meidän olevan viidensiä sillä kaikki olivat mun mielestä taas niin upeasti! No mitä vielä - Karu hurmasi itsensä ensimmäiseksi!

BIS-kehässä Karu oli jo todella väsynyt, ei se keskittynyt muhun enää ollenkaan. Nipin napin sain sen huomion juostessa mun namikäteen. Mutta voi hyvänen aika kun mua hävetti - vaikka se mun namikäsi oli suoraan Karun nenässä, ei se saanu kiinni niitä mun herkkuja ja ne lentelivät ympäri kehää. En tiedä oliko niistä muille haittaa, toivon hartaasti että ei. Tuo on niin varomaton niiden herkkujen kanssa ja ne pääsee putoamaan tai hukkuu ton huulien sisään.

Noh, joka tapauksessa, BIS-kehässä yllätys oli melkoinen. Karu päätyi toiseksi! Onhan tuo näyttävä kaveri ja luonteeltaan ystävällinen, joten ei ihme että siitä tykätään - vaikka tuo seisonta ja ravi onkin vielä hakusassa. Pennulle se sallittakoon, harjoittelemassahan me siellä ollaan. :) Karu oli kyllä tosi väsynyt lopussa ja jopa haukkui muille turhautuessaan (haukkuu harvoin).

Karu on ihan kohta 7 kk, joten pieni listaus taas luonteenpiirteistä:

• Rohkea kaveri ja ensimmäisenä menossa joka paikkaan, mitkään alustat eivät pelota, mutta jotkut asiat jännittävät, kuten tutulle polulle jätetty pyörä
• Tällöin karvat nousevat pystyyn, mutta kun menen jännittävän asian lähelle niin Karukin tulee
• Kerran eräät ihmiset olivat jännittäviä joten nosti karvat pystyyn, mutta meni itse näiden luokse. Ikinä en ole pakottanut/houkutellut ihmisten luokse, vaan Karu saa mennä jos haluaa ja jos ei halua niin silloin ei sen ihmisenkään tarvitse tulla luokse. Näin ei ole käynyt kuin kerran tai pari
• Haukkuu jos joku koputtaa oveen tai jos on turhautunut
• Ihmiset ovat tämän mielestä pääsääntöisesti mukavia, menee itse vieraiden luokse ja tuo pään lähelle kasvoja, antaa pusuja. On tosi eleetön, uusille ihmisille häntäkään ei heilu mutta tykkää olla lähellä. Eräs humalainen nainen oli epäilyttävä, silloin Karu ei mennyt lähelle, ravisteli ja haukotteli. Hieman tutuille häntä heiluu ja tosi tutuille hypitään päälle ja haluaa ottaa käden suuhun
• Ulkoilu säällä kuin säällä on ok, sade ja ukkonen ei haittaa
• Ulkona merkkailee todella usein, nuolee pissoja. Koirien ohitukset haasteellisia, mutta heti kun ohitus on mennyt, ei Karu haikaile toisen koiran perään
• Koirien haukkuminen aiheuttaa Karussa stressiä. Jos ohitettava koira haukkuu, Karu murisee kovasti. Muualla kiinnittää asiaan huomiota, karvat ehkä nousee, stressaa, mutta ei hauku takaisin
• Ulkona motivointi herkuilla toisinaan haasteellista, sisällä motivoitavissa helposti
• Tassut ovat herkät, hyvä että niitä käsiteltiin paljon pentuna. Esim. tassujen pesu ei ole mieleisintä puuhaa vaikka sekin kyllä hyvin saadaan onnistumaan
• Karu hakee minusta vielä turvaa kun jännittää, tätä ei kuitenkaan tapahdu usein
• Kun istun lattialle, Karu tulee syliin istumaan
• On ollut tilanteita kun Karu on mennyt todella villiksi, silloin ainoa rauhoittava tapa on ottaa se halaukseen. Se ollaan pennusta asti opetettu, eikä juurikaan rimpuile enää kun ottaa sen tähän otteeseen vaan rauhoittuu nopeasti. Sen sijaan jos yrittäisi rauhoittaa tätä pitämällä tätä maassa, niin siitä Karu saa vaan lisää energiaa - siihen se ei suostu mistään hinnasta ja tähän en sitä edes yritä opettaa/pakottaa. Sen huomasin jo ensimmäisinä viikkoina
• Ei varastele ruokaa ja tietää että ihmisten ruokaan ei saa koskea vaikka olisi nenän ulottuvilla
• Todella nopea oppimaan esim. temppuja
• Karu myös on oppinut vahingossa sanan "ei tuu" kun mennään ovesta ilman sitä. Kun sen sanoo niin tietää ettei pääse mukaan. Se varmasti ymmärtää paljon enemmän meidän puheesta kuin me tiedetäänkään
• Toistaiseksi ainakaan ei ole eroahdistusta ja satunnainen yksin ulvominen on loppunut
• Ensimmäinen karvanlähtö on ilmeisesti aluillaan, persvillat ovat lähdössä ja hyvä niin, Karulla on ollut todella kuuma paksussa turkissaan
• Karu oli pakko pestä ensimmäistä kertaa koska haisi aivan hirveälle (jollekin teinipoikakoiran eritteille). Siitä tulikin taas tosi pehmoinen ja puhdas pallero
• Oli ostettava vedonestovaljaat, voimaa alkaa olemaan sen verran että mukavampi näin
• Painoa on jo 40 kg, korkeutta on noin 63 cm

Olympialaisia seurailtiin tarkkaan.

Hyvin mahdutaan yhdessä sohvalle chillailemaan!

Karun ensimmäiset mätsärit

Olin tavallaan odotellut ja samalla vältellyt tätä päivää. Mätsärit ovat niin mukava harrastus, tiesin että Karun kanssa tullaan niissä pyörimään. Mutta kun en ollut harjoitellut kuin ihan vähän vain omassa pihassa ja vähän hirvitti että tuleeko siitä yhtään mitään kun koiria on niin paljon ympärillä. Ensimmäinen kerta on se kamalin, kun en yhtään tiedä miten Karu siellä käyttäytyy, joten mitään en osaa odottaa.

Harjoittelua pihassa. Karu n. 5,5 kk.

Pakko se oli kuitenkin mennä ainakin paikanpäälle. Koiria oli kamalasti, Karulla oli neliveto päällä ja jokaisen luokse olisi pitänyt päästä. Onneksi oli puoli tuntia ilmoittautumisaikaa jäljellä, joten sain vähän miettimisaikaa osallistutaanko. En nimittäin haluaisi että Karu vetää mut kumoon siellä kehässä jos en saa sitä mitenkään hallittua.

Viimeisellä ilmottautumisminuutilla sitten rohkaistuin, pakko se on jostain aloittaa! Oltiin viimeisiä ilmoittautujia isoissa pennuissa, yhteensä niitä oli 23 kpl. Tiesin, että ei sijoituta, mutta hyvä mennä treenaamaan kuitenkin jos tästä meidän harrastus jatkossakin tulee. Istuttiin kehän laidalle ja Karukin rauhoittui. Vaikka koiria meni ohi, Karun pystyi keskittymään minuunkin. Harjoittelin vähän syrjemmällä, yllättävän hyvin meni. Kehässä kaikki pennut menivät niin älyttömän hyvin, että vähän hävetti mennä itse kehään.

Tuli sitten meidän vuoro, kolme viimeistä pentua otettiin yhtäaikaa kehään. Karu tosi hienosti keskittyi mun herkkukäteen, eikä juurikaan kiskonut muiden koirien luokse! Seisominen nyt oli vähän niin ja näin, pidin vain huolen ettei istunut, joten asento oli mitä oli. Tuomari sai hienosti tutkia Karun ja sen hampaat, yhdessä vaiheessa Karu pomppasi taakse, en tiedä mitä säikähti. Antoi tuomarin kuitenkin jatkaa käsittelyä, joten ehkä säikähti jotain muuta? Juokseminen Karun kanssa oli varmaan koomisen näköistä. :D Minä en juossut niin kovaa kuin pitäisi koska ajattelin että silloin Karu vasta innostuukin ja menee plörinäksi, joten mentiin suht hissukseen. Karu kuitenkin keskittyi minuun eikä muihin koiriin, jes!! Mutta olihan se sellaista pomppimista sitten ja vähän kompuroimista kun ei Karu tietysti tiennyt että mitä tässä oli tarkoitus tehdä. 

"Noniin Karu, otappas noista vähän mallia!"

Saatiin punainen nauha ja punaisten kehässä päästiin jatkoon?! Olin ihan äimän käkenä. Eikä oltu edes neljänsiä, vaan lopullinen tulos oli PUN3! Voi jumpe kuinka tuli hyvä mieli. Mitään odotuksia ei siis ollut koko kisojen suhteen, joten sijoittuminen oli kuin jättipotti. Siellä oli oikeasti todella monta muuta paljon paremmin käyttäytyvää pentua, mutta kiva että tuomari antoi mahdollisuuden tämmöisille häslillekin sijoittua. Ja toisaalta, kun tämän rotuinen pyrkii pitämään kehässä kontaktia ja on kiinnostunut yhteistyöstä koirien ympäröimänä, niin mun mielestä se on jo aika hyvin. Kylläpä nyt iski mätsärikärpänen, tästä on hyvä jatkaa. :)

Punaisten sijoittuneet.

Hyvää juhannusta!

Juhannus meillä vietetään lepäillen kotona tekemättä mitään sen kummempia. Sen jälkeen vietetäänkin viikko mökillä. Jännittää kuinka Kira jaksaa, kun jo parin päivän mökkeilyn jälkeen hän on niin väsynyt. Yritetään ottaa rennosti ja nukkua paljon päikkäreitä, ehkä siten selvitään hyvin. :) On luvannut kyllä niin kuumaa keliä, että pitää katsoa ajelenko Kiraa lisää. Nyt kasvanut turkki kyllä suojaa hyvin hyttysiltä, joten pitää pohtia asiaa...

Viime blogipäivityksen jälkeen Kiran pahoinvointi jatkui yllättävän pitkään. Melkein viikko annettiin pahoinvointilääkettä ja Antepsinia vielä pidempään. Nyt on vointi jo normaali ja syökin normaalisti, mutta vähän säikäytti että eikö se huono olo lopu ollenkaan.

Ja vihdoin Kira pääsi käymään hieronnassa! Kuten lähes aina, oli taas alaselkä jumissa. Pyritään käymään kesän aikana uudestaan.

Mätsäreissäkin päästiin pyörähtämään ensimmäistä kertaa tänä vuonna. Mä olin niin ylpeä Kirasta, sillä vaikka oli kova tuuli (joskus Kira on pelännyt kovaäänistä tulenpuuskaa) ja viereisessä kahvilassa soi musiikki, Kira ei ollut moksiskaan eikä yhtään stressaantunut! Pöydälläkin antoi tuomarin hyvin tutkia itseään. Meni kaiken kaikkiaan tosi hienosti. Kiraa vaan ällötti tekonurmi todella paljon! :D Ilmeisesti siinä haisi pissa tmv., joten oli vaikea saada houkuteltua Kira seisomaan tiettyyn kohtaan kun se ei olisi halunnut olla siinä ollenkaan. Saatiin keltainen nauha ja oltiin kolmansia. Kira taisi olla ainakin pienistä koirista kuulemma vanhin osallistuja. Tulisipa pian lisää mätsäreitä ja etenkin veteraanikehiä.

Ensi viikolla leikkaus ja ontumisen selvittämistä

Leikkaus lähestyy ja Kira pääsi käymään hierojalla. Hieronta-aika sattuikin sopivasti, sillä Kira oli alkanut ontumaan sen vasenta takajalkaa levon jälkeen kun oltiin käyty kunnon metsälenkillä. Tietenkin säikähdin että nyt on ristisidevammaa tai vähintään nivelrikkoa, mutta Kiran muu oireilu sai epäilemään lihasjumia. Se nimittäin ei suostunut menemään aina rappusia ylös (viimeksi lihasjumissa sama homma) ja jalkojen venyttely jäi pois aamurutiineista. 

Hieroja löysikin Kiralta lannerangan alueelta jumin, joka hyvinkin voi selittää Kiran oireet. Elettiin sitten jälleen normaalia elämää, vältettiin kaatumisia liukkailla lattioilla ja lenkit tehtiin Kiran tahtiin. Kira alkoi taas venyttelemään takajalkojaan ja rappusten kulkemisessa ei ollut ongelmia. Ontuminen kuitenkin jatkui. Jos Kiran kanssa ei tee pitkiä lenkkejä, ei ontumista ole. Joten jotta voidaan olla varma mistä on kyse, eläinlääkärin tulisi tutkia Kira ja ottaa mahdollisesti röntgenkuvia. Itse arvelen kyseessä olevan nivelrikko polvessa tai lonkassa, tai sitten se jumi kummitelee selässä pidempään.

Kira kävi verinäytteissä, jossa varmistettiin että kaikki on ok leikkausta varten ja niin kaikki veriarvot olivatkin viitearvoissa. Eläinlääkäri samalla tutki Kiran takajalkoja, kuulemma Kira jännitti takajalkojen taakse venytystä. Leikkauspäivänä sitten otetaan röntgenkuvat lonkista ja polvista ja katsotaan mitä sieltä löytyy.

Kira on saanut nyt joka päivä lääkettä, joka edistää sappirakon tyhjentymistä. Tämä olisi siis ollut vaihtoehto leikkaukselle, mutta lääke ei auta toivotusti. Kira ei ole joutunut olemaan yksin, joten kovilta kipukohtauksilta ollaan vältytty, mutta edelleen joskus mahaan koskiessa Kira vinkaisee. Kira myös on joskus vähän apaattinen, mutta Litalginin annon jälkeen piristyy. Valjaita laittaessa Kira pelkää että sattuu, sen selkä menee köyrylle ja häntä laskeutuu alas, vartalo on tosi jäykkänä. Eli tässä tilanteessa leikkaus olisi joka tapauksessa se parempi vaihtoehto, kun lääke ei ole auttanut vaikka sitä on syöty jo kohta kaksi kuukautta.

Ennen leikkausta halusin tehdä Kiran kanssa kivoja juttuja. Ollaan käyty sienestämässä ja lokakuussa oltiin kaksissa mätsäreissä. Kira niin tykkää mätsäreistä, koska siellä mun huomioni on vain ja ainoastaan Kirassa ja herkkuja satelee helposti vähällä vaivannäöllä. Kira jostain syystä on alkanut pelkäämään ääniä enemmän kuin aikaisemmin ja sain tsempata sitä kunnolla että voitetaan pelot. Lisäksi pöydällä Kira jännittää kovasti, koska lääkärissä on joduttu ramppaamaan ja Kira pelkää aina pahinta. Mutta hienosti Kiralla meni molemmissa mätsäreissä, en voisi olla ylpeämpi mun mummelista! Jyväskylässä sijoitus oli sin 2 ja Muuramessa pun 1 BIS 3. Nyt jää mätsärit pidemmäksi aikaa tauolle.

Mätsärihehkutusta

Käytiin mätsäreissä pitkästä aikaa. Jos omaan blogiin on uskominen, niin viimeksi käytiin kolme vuotta sitten. Vaikea uskoa että siitä on jo niin kauan! Ei ollut kauheasti odotuksia, koska yhtään ei olla harjoiteltu, eikä ollut erikseen veteraanikehää, joten ilmottauduttiin siis pieniin aikuisiin. Vähän myös mietitytti että haittaako kun Kira ei ole "mittelin turkissa". Järjestäjänä oli Suuret laumanvartijarodut ry.

Ollaan lähinnä harjoiteltu rally-tokoa, joten oletin että Kira ottaa heti seuraamisasennon ja kulkisi kuten treeneissä. Mutta Kira ymmärti mikä oli meininki. Se pujotti päänsä näyttelyhihnasta ennen kuin kerkesin edes pyytää. Ilmeisesti siis mätsärit ovat kovin mieleinen tapahtuma Kiralle. Kehää ympäri mentäessä Kira ravasi mun vierellä todella nätisti välillä mua vilkuillen mutta muuten keskittyen eteenpäin. Hihnaa pidän aina löysällä kun en tykkää kuristaa. Lisäksi seisottaessa se oli kuin tatti. Hievahtamatta seisoi hyvässä asennossa, mun ei tarvinnut korjailla ollenkaan, kehuin vain ja palkkasin.

No kuinkas sitten kävikään. Kira oli PUN 1 BIS 1! Kira oli siis aivan täydellinen, en ymmärrä kuinka se oli noin hienosti ilman harjoittelua. BIS kehässä Kira oli jo tosi väsynyt, mutta hienosti jaksoi viimeiset kierrokset ravata. 

Kuvaaja Iida Lahti/Aku Lahti

On se hieno hauva. 💗 Palkinnoksi Kira sai mm. 6kg koiranruokaa, ilmaisen koirahieronnan ja alennuksen toiseen koirahierontaan. Nuo hieronnat tuleekin mummelille tarpeeseen!

Muutos ulkoasuun ja vihdoin taas mätsäreissä

Blogi koki aikamoisen muodonmuutoksen. Ulkoasu oli tarkoitus muuttaa jo kauan aikaa sitten, mutta en saanut yhtään ideaa päähäni että minkälaisen haluaisin. Nyt kokeilin bloggerin uutta teemaa ja tykästyin siihen kovasti. Katsotaan kauanko tätä jaksaa katsella. :)

Ei olla pitkään aikaan käyty mätsäreissä, ja nykyiset 8-10e osallistumismaksut ovat jättäneet meidät toistaiseksi kotiin. Eilen illalla huomasin kuitenkin että tässä lähellä olisi match show jossa olisi veteraanikehät. Kira on parin kuukauden päästä 8v, joten päätin lähteä kokeilemaan onnea jos päästäisiin vaikka vetskuihin aikuisten kehän sijaan.
Ja niin siinä vain kävikin, että meidät hyväksyttiin veteraaneihin! Mikä helpotus, nyt ei tarvitsisi odotella hirveän kauan kun pieniä koiria on yleensä aina eniten. Veteraaneja oli 6 ja 4 palkittiin. Tuomarina oli mies ja hän sijoitti meidät lopulta toisiksi! Tämä tuli yllätyksenä, sillä mies tuntui pitävän isommista koirista. Paremmin ei olisi voinut mennä, sillä en kyllä olisi jaksanut jäädä odottelemaan bis-kehiä. :D
Teemana oli Suomi 100, jotenka palkinnotkin olivat sen mukaiset.

Rally-toko on sujunut meillä mallikkaasti, käydään siis maanantaisin treeneissä. Kisoihin en kuitenkaan vielä uskaltaudu mennä, mutta laitoin juuri kyselyä parin viikon päästä järjestettäviin kisoihin, josko tarvitsisivat nollakoiraa.

Nakuna

Tässä se on! Karvahirmu pääsi läkähdyttävän kuumasta turkistaan vihdoin eroon. Vaikka kevääseen on sattunut kylmempiäkin päiviä, ei Kira ole kertaakaan tärissyt kylmästä, eli pieni turkin tynkä edelleen suojaa viimalta.

Kuvassa vertailuna kleinspitz Ruusu.

Käytiin mätsäreissä uudella turkilla, pienissä oltiin hienosti sin 1, bis kehässä sitten viimeinen pari eli 8. Monilta tuli kehuja eikä kukaan uskaltanut tulla sanomaan mitään ilkeää.
Mentiin myös Mustiin & Mirriin kokeilemaan nose workiä kun sellainen mahdollisuus oli. Ohjaaja oli ihana ja Kiralla näytti olevan kivaa, siitä näki oikein kuinka kovasti se mietti pienillä aivoillaan. :D Katsotaan jos innostutaan lajista sitten myöhemmin, tällä hetkellä paneudutaan rally-tokoon, mutta sen verran mielenkiintoinen laji tuo nose work että ehkä sitten kun Kira alkaa olla vanha ja hidas niin tuo laji voisi pitää mielen virkeänä.

Tässä vielä kuvia tämän päiväiseltä lenkiltä, ensin juostiin hiekkarinteitä auringon paistaessa ja sitten pääs Kira uimaan! Koko matkan ajan Kira oli edellä ja juoksi suurimmaksi osaksi, näin ei olisi jos turkki ois ollu tallella. Uinnin jälkeen käveltiin sitten tasaisempaa reittiä autolle ja Kirakaan ei läähättänyt loppumatkalla vaikka oikeasti oli _kuuma_! Kira bongasi myös pari kyytä, onneksi olivat luikertemassa pois päin ja Kira ei tunkenut kuonoaan lähelle.

Hyeena