Koirakouluhommia

Luulen, että olin Karun kaulan alueen suonenvedoista oikeassa, sillä niitä ei ole enää ilmennyt. Pantaa ei olla pelkiltään käytetty ja ruoassa on ollut pansuolaa sekä magnesiumia. Nappuloita ei ole saanut enää kuin satunnaisesti. Nämä keinot ovat näköjään auttaneet, joten näillä jatketaan.

Olimme osallistuneet arkitottelevaisuuskurssille, jonka viimeinen kerta oli viikko sitten. Karu oli kyllä niin hieno mies, hyvin meni koko kurssi! Meillä oli paljon kontaktiharjoituksia ja ohitusharjoituksia ja ne kyllä olivat todellakin hyödyksi. Erään tunnin jälkeen käytin Karua pissalla tässä kylillä ja alikulkusillan toisessa päässä oli pari koiraa pysähdyksissä omistajien kanssa. En voinut vaihtaa suuntaa, koska en olisi päässyt autolle, joten ei muu auttanut kuin mennä suoraan päin. Ajattelin, että no kyllä yhden kerran sitä nyt voidaan mennä vähän miten sattuu, oletin siis Karun vetävän ja ehkä ärisevän, koska Karu ei halua muita yllättäen luokseen.

Ja mitä vielä! Välimatkaa koiriin oli pari metriä, toinen koira haukkui(!!), mutta kun oltiin kohdalla niin mitä tekee Karu: vetää koirista poispäin nurmikolle haistelemaan! Mun ihana mies, olin niiiiiin ylpeä! Karu siis ymmärsi, että vieraat koirat eivät pääse luokse joten hän on turvassa ja lisäksi haistelemalla nurmikkoa teki selväksi toisille koirille olleensa harmiton. Minä kun olin varautunut Karun loppuelämän vaikeisiin ohituksiin, niin ehkä ei sittenkään. Eihän Karu ole edes kahta vuotta ja näin paljon edistymistä on tapahtunut lyhyessä ajassa, niin ehkä tämä tästä.

Koirakoulussa tarkkailtiin muiden tekemisiä.

Arkitottistunneilla tosiaan Karua kiinnosti minun suusta tulleet komennot vähän vaihtelevasti. Mulla oli kyllä hyvää ja harvinaista herkkua, mutta jos ei kiinnosta niin ei kiinnosta. :D Etenkin istumiset, maahanmenot ja odottamiset olivat todella tylsää hommaa. Mutta kaikista hauskinta oli Karun mielestä kun minä juoksin pois ja menin kyykkyyn selkä Karuun päin. Siinä Karu unohti kaiken ympäriltään ja juoksi luokseni. Ja seuraaminen juosten oli myös Karun mielestä hauskaa. Eli mitä enemmän vauhtia, sen hauskempaa.

Eihän Karusta mitään tottelevaisuuskoiraa tule, enkä niin odotakkaan. Kunhan arki sujuu mielekkäästi kaikkien mielestä ja Karulla on kivaa tekemistä niin se riittää.

Nosessa Karulla on ulkoetsinnöissä mennyt vähän haastavasti. Kaikki muut hajut vievät miestä. Mutta tässä vaiheessa ulkoetsinnät ovat vaan Karulle lähinnä kokemusta että missä kaikkialla hajuja voi olla.

Olin yhden päivän nosekokeessa ajanottajana. Voi vitsit kuinka silmiä avartava kokemus se olikaan! Jäi niin hyvä mieli että alkoi tulla jo hinku kokeisiin vaikka ei olla läheskään valmiita. :D Mutta oli siis kiva nähdä erilaisia koiria ja ohjaajia ja ohjaustapoja. Sen opin että meillä on Karun kanssa todella hyvä pohja alla nosessa. Tuli oikein uusi innostus lajia kohtaan!

Kauheesti kiinnostaisi myös tuo petotesti... Ehkä vielä tänä vuonna!