Ulkoilua

Kun saatiin hyvät uutiset lonkkien tilanteesta, aloin miettimään meidän arkiliikkumistamme. Minua oli harmittanut todella paljon kun Karun löysät lonkat aiheuttivat sille ongelmia ja jouduimme rajoittamaan Karun hepuleita ja muitakin rajuja spurtteja - ylipäätään juoksemista. Ihan kuin olisin vienyt Karulta ilon olla pentu. Nyt lonkat eivät aiheuta Karulle kipuja ja Karu osaa käyttää syviä lihaksiaan liikkumisessa, lonkat myös pysyvät maljoissaan hyvin. Pohdin sitten, että mitä jos antaisin Karun taas juosta? Ortopedi ei suoriltaan enää kieltänyt juoksemista, mutta tapaturmia tulisi välttää, mikä toki on ymmärrettävää.

Olenkin nyt mennyt useammin metsään Karun kanssa. Tähän mennessä metsässä olo on ollut hieman haastavaa, kun Karu vetää joka suuntaan ja sitten ollaan jumissa aina ties missä puussa... Nyt olen laittanut Karulle 5m hihnan mutta en ole pitänyt hihnasta kiinni. Kylläpä se on ollut ihanaa, tästä olen haaveillut pitkään. Ihan siis vain sitä, että saan olla koiran kanssa metsässä, molemmat rennosti oleillen ja yhdessä kulkien ilman että hihnasta täytyisi pitää kiinni. Karu pysyy yllättävän hyvin "irti", se ei lähde hajujen perään eikä liiku liian kauas. Katselee mihin olen menossa ja tulee heti perään jos menen eri suuntaan. Kutsuttaessa luoksetulokin onnistuu todella hyvin.

Pitkän hihnan pidän tuolla perässä siksi, että saisin Karun paremmin kiinni jos joku tulisi näköpiiriin. Karu on sen verran vahva, että jos hihna jää vähän johonkin jumiin, Karu kyllä vetää hihnan hyvin perässään mukaan. Valjaita pidän tässä tilanteessa, ettei niskaan tule painetta. Jossain supersyrjässä voisin pitää jopa ilman hihnaa, mutta niin syrjään ei olla vielä menty. Joku päivä pitää kyllä käydä aidatussa koirametsässä, siellä ei ainakaan tarvitisi murehtia tuleeko joku vastaan.

"Mä en sitten YHTÄÄN tykkää tästä liivistä....!!"

Karu ottaa juoksuaskelia nykyisin ja sen sille sallin, ei se kuitenkaan päättömänä juokse koko aikaa vaan enimmäkseen ravaa. Olen huomannut että Karun juoksu alkaa olemaan vankempaa, kun se oli jotenkin tosi holtitonta alkuun. Lisäksi Karu on tykännyt selvästi testata juoksunopeuttaan hepulien iskiessä. Nyt en hepuleitakaan rajoita, kun nekään eivät onneksi kauan kestä. Pitää antaa nyt pennun olla pentu, kun tilanne on niin hyvä. Pyrin kuitenkin pitämään ulkoilujen pituuden/laadun sellaisena, että Karu ei väsy liikaa.